Lue keskustelun säännöt.
Te joiden lapsi on aina ollut huono syömään!
10.03.2012 |
Tuliko jossain vaiheessa sellainen kyllästyminen, että enää edes jaksa opettaa lapselle uusia makuja ja yrittää saada syömään tms?
Meillä esikoinen oli sairas ekat pari vuotta ja hänen oli vaikea syödä. Ruokavalio oli tosi suppea, ja toisaalta koska lapsi oli niin alipainoinen, oli ihan sama mitä hän söi, kunhan saatiin edes jotain tuonne vatsaan. Parani just tähän parhaimpaan uhmaikään ja huomasi nopeasti, että syömättömyydellä voi myös osoittaa mieltään. Meillä lapsi ei kärtä herkkuja, vaan hän ei yksinkertaisesti syö jos ei huvita, hänellä ei ole oikein nälän tunnetta.
Me saadaan jatkuvasti kuulla sukulaisilta, että meidän pitäis vaan pakottaa tai opettaa lapsi syömään paremmin ja monipuolisemmin, mut mä en enää jaksa. Mulle syöminen ei ole enää mikään kasvatuksellinen kysymys, vaan kaikki on ok jos lapsi on syönyt edes jotain.
Tein ekat kaksi vuotta kaikkeni että lapsi ois jotain syönyt, ja nyt kun ollaan päästy siihen pisteeseen, että lapsen ruokavalio on terveellinen (vaikkakin lähes sama joka päivä) niin musta tuntuu että tässä ois muutakin tekemistä kuin höösätä lapsen syömisen ympärillä.
En vaan jaksais näitä sukulaisia, jotka kyttää lapsen syömisiä (syömme usein yhdessä). He sitäpaitsi romuttavat tehokkaasti senkin vähän edistyksen mitä olen lapsen kanssa saanut aikaan. Kesti ikuisuuden että lapsi oppi syömään puuroa, ja kun pappa teki siitä niin suuren numeron, lapsi ahdistui ja lopetti puuron syömisen siihen, koska ei kestä tuollaista painostamista, oli se sitten näennäisesti positiivistakin.
Kommentit (45)
ollut huonostui syövä ihan siitä lähtien kun kiinteisiin siirryttiin 6kk iässä. Siinä missä muut lapset veteli koko pilttipurkin, meidän tyttö söi 2 teelusikallista.
Käytiin ravitsemusterapeutilla, saatiin juuri noita piknik-ohjeita jne., jotenkin en vaan jaksanut keskittyä niihin. Tuntui ettei mikään auttanut.
Tyttö on aina ollut pitkä ja täysin normaalipainoinen, rakenteeltaan siro muttei kyllä laihaksi voi sanoa.
Olen tullut siihen tulokseen että syö sen minkä tarvitsee, en jaksa stressata. Tänäänkin taisi syödä 1 kiiwin ja 1 paahtoleivän ja 2 rkl riisiä. Kyllä se tuntuu sillä kasvavan. Monivitamiinia annan ja kalkkia ja kalaöljyvalmisteita.
Perheessä on myös 2-vuotias lapsi, joka on täysin siskonsa vastakohta. Nauttii ruuasta, syö normaalisti, syöminen ei tunnu olevan vastenmielistä. Maistaa innolla uusia makuja. Käsittämätöntä että samassa perheessä voi olla näin erilaisia lapsia. Aluksi syytin itseäni tytön syömäongelmista, en enää koska en ole tuota nuorempaa onnistunut pilaamaan!
Voimia ap. Neuvoksi antaisin sen että välttele kaikkia sellaisia ruokailutilanteita jotka lapsi kokee ikäviksi. Itse jouduin naama punaisena huutamaan aikoinaan omalle äidilleni joka koko ajan moitti tyttöä (silloin 2-v.) ettei tämä "osaa" syödä kunnolla. Joillekin ihmisille on ylitsepääsemätöntä että joku lapsi ei vaan syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapsi ei syö! Kun ei suostu edes maistamaan, ei millään! Joskus lahjonta tepsii, saat sitten sitä kun maistat tätä.. mutta jotkut asiat,kuten esim. marjapuuro ei mene suuhun millään. Sitten on ohjeita, ettei saisi edes "kiristää" maistamaan, mutta en mä muutakaan keksi, jotta muksu saisi joskus jotain uusiamakuja suuhunsa.. Mutta sen allekirjoitan, että mutsin pitää relata, se on vähän auttanut asiaan. Mitä enemmän ehdotan maistamaan,sitä varmemmin kieltäytyy,siksi tuo kiristyskin pitää tehdä "puolihuolimattomasti", oikealla hetkellä..
Kiva kuitenkin nähdä että on muitakin kuin vain me joiden lapsi ei kunnolla syö.
Juttelet ruokapöydässä vaarille kannustavasti: "No nythän meni hyvin lihaa suuhun, haukkaapa vähän leipääkin, noooooin, hyvä! Oi otitko salaattiakin! Ihanaa! (taputusta) Miltäs perunat maistuvat? Eikö olekin hyvää! Ota toinenkin haarukallinen, niin olet kiltti poika." Ja niin edelleen. Ja sitten kysyt vaarilta, että onko mukava syödä, kun vierestä kytätään ja kommentoidaan joka suullista.
<a href="http://www.hs.fi/juttusarja/perhe/artikkeli/1329103555358" alt="http://www.hs.fi/juttusarja/perhe/artikkeli/1329103555358">http://www.hs.fi/juttusarja/perhe/artikkeli/1329103555358</a>
kun repesin nauruun. Meillä ei ole IKINÄ lapsi syönyt meitä nopeammin. Aina on muut saaneet ruokansa syötyä ennen lasta, vaikka olisi miten monta ruokalajia. Usein lapsi vasta aloittaa syömisen, kun muut jo lopettelevat syömistä. Anteeksi, mutta nuo ohjeet ovat oikeasti sellaisille, jotka kuvittelevat, että heidän lapsensa syö huonosti, mutta todellisuudessa syö ihan normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsi suostuu syömään lähes kaikkea että, siinä ei ole se ongelma. Mutta tämä tapaus ei vaan syö. Aivan sama miten huokuttelee ja ap tapauksessa olen myös saanut kommettia omalta äidiltäni. Hänen mielestä pitäisi lautanen syödä tyhjäksi, juu ei tule mitään lapsi vain oksentataa! Ennen opli älyttömän paineet kun, ravintoterapeuitti sanoin miten pitäisi syödä että, turvaa energian saannin. Neuvola ja hammaslääkäri aivan toista mieltä. Me ollaan tultu siihen vaiheeseen et, lapsi syö tai ei syö. Ei oo 5 vuoden sisällä itseään nälkään tappanut.
Luki häiriö että, pahoittelen noin miljoonaa kirjoitus virhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi syö, jos syö.
Pienikasvuinen hoikka lapsi saattaa syödä joskus kerran päivässä enemmän kuin yhden lusikallisen/haarukallisen. Muuten se on haukkaisu ja kiitos ei. Painokäyrä ei laske ja pituutta tulee koko ajan.
Ruokajuomana maito, nyt ykkös- tai rasvaton. Joskus lapsi syö todella paljonkin kerralla, kerran viikkoon on sellainen päivä. Lapset 1v-7v ovat usein todella huonoja syömään. Ruokahalu lisääntyy pituuskasvun pyrähdyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jota syömättömyys voi vanhemmissa aiheuttaa...meillä reilut 3-vuotias ollut aina huono syömään, osittain ihan aiheesta. Monen moista maha vaivaa oli heti pikkuvauvasta lähtien ja juostiin kaikki mahdolliset tutkimukset myös yksityistä sektoria myöten.
Painon kehitys ollut vaihtelevaa,eli siinä näkynyt selviä heilahduksia, mutta pituuskasvu on kuitenkin ollut suhteessa tasaista ja lapsi kasvanut aikalailla 0-käyrällä siinä.
Monta kokemusta mm. ravitsemusterapeutin vastaanotoilta, välillä hyviä kokemuksia, välillä taasen huonoja.
Mulle on tärkeää se, että saa päivittäin edes jotakuinkin tarvitsemansa kalorit, meillä on välillä ollut käytössä myös ihan ravintolisiäkin.
Se pakottaminen nyt ainakin vie saman tien ojasta allikkoon, sillä ei voiteta yhtään mitään. Syömisestä ei meillä tehdä numeroa, ruokaa on aina säännöllisesti tarjolla, maistuu tai ei. Välillä lapsi napsiikin sitten ihan huomaamatta ruokaa ja olen oppinut siihen, että tietää kyllä, koska on oikeasti nälkä ja välttämättä ei syö juuri sillä hetkellä yhtään mitään, kun muu perhe syö.
Söin muutaman vuoden perunaa jossa voita päällä j a muutamat vuodet vielä vähemmän... Ei ole ollu tmitään ongelmia,, vanhempana alkoi ruoka maistua ja nyt pituutta 187 ja painoa 75...
Älä missään nimessä pakota lasta syömään äläkä dramatisoi asiaa muutenkaan!!!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauvasta lähtien ollut pitkä ja hoikka, mutta nyt viime kuukausina on syöminen mennyt ihan kummalliseksi. Ei mikään kelpaa, ei aamiainen, ei lounas, ei edes suolatikut tai maapähkinävoi tai hedelmät tai nugetit tai muut herkut. Joskus sille sattuu sellaisia kausia, että saattaa syödä vaikka kokonaisen höyrytetyn parsakaalin yhdellä aterialla, mutta tätäkään ei ole nyt viime aikoina paljon tapahtunut. Tänään lapsi söi kupin riisiä, järsi vähän leipää, joi paljon vettä, lohikeitosta söi perunat ja pari porkkanapalaa. Ja sitä rataa. Muuten ihan terve poika, laihanpuoleinen toki on.
On tosi vaikea pitää pokka ja olla nalkuttamatta syömisestä, vaikka tietää, että sillä se tilanne vaan pahenee.
Lapsen syömättömyys on todella melko ahdistavaa.
Tässä oli yksi keskustelu aiheesta johon olen ottanut osaa ja toivon todella että meille olisi joku vertaistukiryhmä.
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viesti/1488501/huonosti_syovien_…
Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niiden sukulaisten olla ja mene omalla linjallasi. Voisit tietysti jutella niiden sukulaisten kanssa, että antaisivat asian ja lapsen olla. Jos eivät tajua niin (jos ovat sinun vanhempasi) niin suhtaudu joku ruokailukerta heihin samoin kuin he suhtautuvat lapseesi. Ja juttele sitten asiasta uudelleen. Minä sain jutella anopin kanssa siitä miten hyvin se ruoka maistuu, kun vieras silmäpari koko ajan kyttää ja kommentoi joka lusikallista.
Nelivuotias on huono syömään. Ei allergiaa, nirsoilee ja syö minimääriä. Saattaa syödä lounaaksi pari porkkanasiivua ja kurkunpalan. Ei syö mitään laatikkoruokia eikä juuri kastikkeitakaan. Vain harvoja vihanneksia. Sen sijaan syö savusiikaa ja homejuustoa.
Meillä on 8- vuotias poika. Hän on ollut pienenä pahasti allerginen (mm viljat, maito, kananmuna...). Siksi syömisestä ei tullut käytännössä mitään ennen 2. ikävuotta. Karsitulla ruokavaliolla päästiin siihe nettä hän söi 2-4 vuotiaana ehkä ½ desiä/ ateria, noita omia ruokiaan. Edelleen syöminen on vaikeaa, vaikka allergiat on väistyneet. Hänellä on myös muita eritysvaikeuksia, mistä johtuen hänellä ei mm ole nälän tunnetta. Tämä tosin ei näy päälle päin.
Olen keskustellut lääkärinkin kanssa hänen syömisestään, luonnollisesti. Ja koitan olla stressaamatta. Poika on pieni, mutta kasvaa ns omilla käyrillään. Hän on muuten terve.
Koitan katsoa että meillä on edes kerran päivässä sellaista ruokaa mitä tiedän hänen syövän (viikonlopuisin usein pastaa tai puuroa). En pakota maistamaan, jos se tuntuu hänestä epämielyttävältä. Koulusta tulee välillä näitä "pakko maistaa" juttuja housujen taskuissa kotiin.... Koitan pitää säännöllisen ateriarytmin niin että poika syö edes jotain normaaleina ruoka-aikoina. Ja oitan kovasti luottaa siihe nettä hän kasvaa ja pysyy terveenä.
Meidän poika kulki ihan painon alarajoilla silmin arvioituna ja oli kyllä tekemistä, että saimme tungettua häneen päivittäin tarpeeksi kaloreita. Olemme melko pienestä antaneet vitamiinilisät ja nyt isompana syö sanasoleja. Puurot on ihan turhia ja minusta on tosi outoa, jos ihmettelet lapsen hoikkuutta tai syömättömyyttä yhdistäen sen puuroon, voi elämän kevät, lue jokin kaloriopas ja katso miten vähän kaloreita puurossa on!!!! Meillä yksi konsti on ollut makaroni, jota lapsi on aina tykännyt syödä, paljaaltaan, se vaan, että me tungetaan siihen niin paljon rasvaa sekaan kuin suinkin voidaan :)))
mutta homman nimi on se, että kun on ruokaa niin syödään. Jos ei syödä, niin sitten ollaan nälässä seuraavaan ateriaan saakka, ja kyllähän se nälkä sieltä aina hiipii. Aika nopeasti lapset oppivat, että kannattaa syödä.
Meininki on siis tosiaan sellaista, että ihan mitä tahansa ruokaa onkin, niin siitä ei tykätä. Tai sitten julistetaan miten paljon siitä tykätään, mutta kun ruoka on edessä ja sitä pitäisi syödä, niin ei enää "jaksa" tai ei tykkää. Sitten ollaan tunnin päästä kärttämässä leipää/banaania/herkkuja. Minä en jaksa lähteä lapsen pelleilyyn mukaan, olkoon syömättä jos ei syö silloin kun ruokaa on.
mutta homman nimi on se, että kun on ruokaa niin syödään. Jos ei syödä, niin sitten ollaan nälässä seuraavaan ateriaan saakka, ja kyllähän se nälkä sieltä aina hiipii. Aika nopeasti lapset oppivat, että kannattaa syödä.
Meininki on siis tosiaan sellaista, että ihan mitä tahansa ruokaa onkin, niin siitä ei tykätä. Tai sitten julistetaan miten paljon siitä tykätään, mutta kun ruoka on edessä ja sitä pitäisi syödä, niin ei enää "jaksa" tai ei tykkää. Sitten ollaan tunnin päästä kärttämässä leipää/banaania/herkkuja. Minä en jaksa lähteä lapsen pelleilyyn mukaan, olkoon syömättä jos ei syö silloin kun ruokaa on.
Meillä ei kärtetä missatun aterian jälkeen yhtään mitään, ei vaan syödä. Seuraavalla aterialla syödään taas ihan yhtä vähän. Ei ole nälän tunnetta, tai ruokahalua, tai en tiedä mitä kun lapsi ei vaan syö. Paitsi sitten joskus tosiaan sattuu sellainen päivä tai viikko, että syö kaiken hienosti hyvällä ruokahalulla.
Nirsoilu on erikseen ja siihen tuo metodisi varmaan hyvin sopiikin.
ollut huonostui syövä ihan siitä lähtien kun kiinteisiin siirryttiin 6kk iässä. Siinä missä muut lapset veteli koko pilttipurkin, meidän tyttö söi 2 teelusikallista.
Käytiin ravitsemusterapeutilla, saatiin juuri noita piknik-ohjeita jne., jotenkin en vaan jaksanut keskittyä niihin. Tuntui ettei mikään auttanut.
Tyttö on aina ollut pitkä ja täysin normaalipainoinen, rakenteeltaan siro muttei kyllä laihaksi voi sanoa.
Olen tullut siihen tulokseen että syö sen minkä tarvitsee, en jaksa stressata. Tänäänkin taisi syödä 1 kiiwin ja 1 paahtoleivän ja 2 rkl riisiä. Kyllä se tuntuu sillä kasvavan. Monivitamiinia annan ja kalkkia ja kalaöljyvalmisteita.
Perheessä on myös 2-vuotias lapsi, joka on täysin siskonsa vastakohta. Nauttii ruuasta, syö normaalisti, syöminen ei tunnu olevan vastenmielistä. Maistaa innolla uusia makuja. Käsittämätöntä että samassa perheessä voi olla näin erilaisia lapsia. Aluksi syytin itseäni tytön syömäongelmista, en enää koska en ole tuota nuorempaa onnistunut pilaamaan!
Voimia ap. Neuvoksi antaisin sen että välttele kaikkia sellaisia ruokailutilanteita jotka lapsi kokee ikäviksi. Itse jouduin naama punaisena huutamaan aikoinaan omalle äidilleni joka koko ajan moitti tyttöä (silloin 2-v.) ettei tämä "osaa" syödä kunnolla. Joillekin ihmisille on ylitsepääsemätöntä että joku lapsi ei vaan syö.