Ystäväni julisti: Muut ihmiset on kateellisia hänelle, kun hänellä on KAIKKEA
Ihan yhtäkkiä kesken keskustelun julisti pöytäseurueelle, että kaikki töissä ja harrastuksissa on hänelle niin kateellisia. Eikä se ole ihme, kun hänellä on kaikkea.
Ura. (Oikeasti tutkinto kesken ja tekee harjoitteluhommia määräaikaisella työsopimuksella.)
Omakotitalo. (Homeongelmainen 60-luvun tusinatalo kaukana kaikesta, kaipaisi remonttia. Sisustus kasaantunut sen mukaan, mitä jotain jostain peritty sattumalta.)
Ihana mies. (10v naista vanhempi, ei ensimmäsitäkään pysyvää työpaikkaa, jatkuvasti työttömänä. Työnhaku ei juurikaan kiinnosta edes. Käyttää päivät kaljoitellen ja konsolipelejä pelaten sen sijaan, että remontoisi taloa.)
Ihanat lapset. (No, tämä onkin totta.)
Unelma-auto. (Vanha, käytetty japanilainen.)
Hän on niin hyvä kaikessa. (Harrastaa joo kaikenlaista antaumuksella, mutta perheen kustannuksella. Useamman kerran olen lasten kuullut sanovan, ei kai se äiti TAAS lähde jonnekin. Mikset äiti ole koskaan kotona.)
Siis hienoa, että on elämäänsä noilla spekseillä tyytyväinen. Mutta mitä ihmettä tuollaista kulkee kylillä kailottamassa? Onko se seonnut?
Olen huomannut, että jos seurassa on vieraampia. Jotka ei esim. tunne hänen miestään tai ei ole kyläilleet heillä, niin alkaa puhua muunneltua totuutta. Esim. työpaikkaansa väittää "meidän firmaksi" (on ihan kunnallisessa työpaikassa, ei to. mikään firma eikä hänen omistuksessa), jne.
Ei todellakaan vielä vuosi sitten ollut tällainen. Mikä häneen mennyt? Yrittää jotenkin olla fiinimpää kuin on.
Kommentit (29)
Pitäisiköhän munkin sitten alkaa kaunistella kaikkea urakalla. Ja brändätä itseni.
Ihmettelen vaan, että miksi kaveriporukassa pitää luoda itsestään brändi? Mitäköhän se siellä töissä ihmisille selittää?
Ollaan parin ystävän kanssa huomattu, että tämä ystävä alkanut jotenkin hakeutua muiden kuin meidän seuraan. No, ollaan tunnettu teini-ikäisestä ja tiedetään toistemme elämät läpikotaisin. Meille ei voi luoda brändiä.
Jos joku meistä on läsnä, kun paikalla on häntä vähemmän tuntevia ihmisiä, niin hän puhuu ihan muuta kuin mitä hänen elämänsä oikeasti on. Ja sitten kun me hänet tuntevat tietty näytetään yllättyneiltä näistä jutuista, tajuaa, että me ollaan paikalla ja hetkeksi jotenkin nolostuu.
Ja toteaa äkkiä, niin eihän se meidän auto mikään mersu oikeasti ole. Mutta me vaan kutsutaan sitä mersuksi. Siis niinkun huvin vuoksi.
Siis häh.
piikittelevältä selkäänpuukottajalta. En haluaisi tuntea teistä kumpaakaan...
Anna olla, olkoon parempi kuin muut. Tai luulkoon niin, edelleen mietin, että mitä väliä?
Jos on hyvä ystäväsi, varmaan itse osaat sanoa, mikä häneen on mennyt... Oletan siis, että tiedät, tunnet ja juttelette.
piikittelevältä selkäänpuukottajalta. En haluaisi tuntea teistä kumpaakaan...
Mä olenkin vittumaisempi kuin kukaan kaveri osaa edes kuvitella. :)
No, mitä pitäs tehdä? Mennä mukaan kaverin satuihin ja todeta, Joo se teidän talvipuutarha ja ne sun orkideat on niin MAHTAVIA. Joko se teidän tilaama uusi Bemari on tullut tehtaalta? Mites, oletteko käyneet tänä talvena Australiassa golfaamassa miehen firman johtoryhmän kanssa vai menittekö ennemmin Aspeniin laskettelemaan?
Onneton lapsuus, surkea elämä, defenssimekanismi on valehtelu ja itsensä kieltäminen. Älä ikinä sano sille, että se on valehtelija, se hajoaa atomeiksi.
Valehtelijat eivät kestä elämäänsä sellaisena on, joten ne rakentaa itselleen päässään unelmamaailman, jotta ne pystyisivät elämään ja kestämään arkea.
ja kuvittelee, miten haluaisi asioiden olevan. Hän unohtaa, että ajatuksia ei voi sanoa ääneen, eikä niitä voi sillä tavalla todeksi elää.
piikittelevältä selkäänpuukottajalta. En haluaisi tuntea teistä kumpaakaan...
Mä olenkin vittumaisempi kuin kukaan kaveri osaa edes kuvitella. :)
No, mitä pitäs tehdä? Mennä mukaan kaverin satuihin ja todeta, Joo se teidän talvipuutarha ja ne sun orkideat on niin MAHTAVIA. Joko se teidän tilaama uusi Bemari on tullut tehtaalta? Mites, oletteko käyneet tänä talvena Australiassa golfaamassa miehen firman johtoryhmän kanssa vai menittekö ennemmin Aspeniin laskettelemaan?
joten älä liian tarkkaan kerro yksityiskohtia hänen elämästään jos et halua että hän tunnistaa itsensä.
kaveri. Hehkutti aina, kuinka upeaa heidän elämänsä on ja kuinka onnellinen hän on. Totuus on se, että mies on rahaton juoppo (juo palkkansakin aina) ja nainen joutuu hyysäämään sitä ja maksamaan kaiken.
Vau, olenpa kade..
niin kamalaa, kun ystäväsi pitää elämäänsä ihanana ja kadehdittavana?
Onko se niin vaikeaa olla ystävällesi mieliksi ja olla iloinen, että ystävälläsi on hyvä elämä?
Onko se niin vaikeaa olla ystävällesi mieliksi ja olla iloinen, että ystävälläsi on hyvä elämä?
jos tietää, että se ei ole todellisuudessa sellainen vaan valhetta.
piikittelevältä selkäänpuukottajalta. En haluaisi tuntea teistä kumpaakaan...
Mä olenkin vittumaisempi kuin kukaan kaveri osaa edes kuvitella. :)
No, mitä pitäs tehdä? Mennä mukaan kaverin satuihin ja todeta, Joo se teidän talvipuutarha ja ne sun orkideat on niin MAHTAVIA. Joko se teidän tilaama uusi Bemari on tullut tehtaalta? Mites, oletteko käyneet tänä talvena Australiassa golfaamassa miehen firman johtoryhmän kanssa vai menittekö ennemmin Aspeniin laskettelemaan?
....kaveria pitäisi pikemminkin sääliä? Toi on niin tajuttoman paksua tuubaa mitä se suoltaa, että onko sillä todellisuudentaju heittämässä.
Mutta voiko olla, että TE muut olette jotenkin fiininmipiä? Naureskelit hänen keskenjäänyttä tutkintoaan. Omasi on varmasti valmis, tai tienaat enemmän tai ukkosi on oikeasti hyvä?
Ehkä tää sun kaveri tuntee niin hirveetä alemmuutta ja kateutta ja suorituspaniikkia, että sen vuoksi nostaa itseään.
Ei se puolusteltavaa ole mutta jos sä olet teistä se jolla faktisesti menee paremmin, niin on aika irvokasta, että täällä haukut tollasta reppanaa selän takana. Hyvä tosin, että itsekin myönnät vittumaisuutesi, sit ei ehkä loukkaa kun muut on samaa mieltä kanssasi.
Minusta kaverisi voi hyvinki olla oikeassa.
Eivät kaikki kaipaa vain mielettömästi rahaa.
Se, että on mielekäs työ/ammatti/ura, mies josta välittää ja kunnioittaa, rakkaat ja ihanat lapset, monenlaisia taitoja ja mielenkiinnon kohteita, joita kehittää itsessään, on HIRVEÄN PALJON.
Niin monella on vain pohjaton rahanahneus ja halu leuhkia toisille guccilla tai popilla tai ulkomaanmatkoilla. Minusta kaverisi on todennäköisesti oikeassa ja häntä kadehditaan koska hän on tyytyväinen elämäänsä.
Sitä ihmiset kadehtivat. Sitä että itse on tyytyväinen.
Sinäkin ap, olet säälittävät.
Siis kysejän on siitä, että hän EI tunnu olevan elmäänsä tyytyväinen. Vaan antaa vieraampien ihmisten ymmärtää, että hänellä parempi auto (tai ainakin tilaa sellaisen ihan ensi viikolla viimeistään), oma firma, paljon ulkomaanmatkoja (erityisesti työmatkoja, joita ei siis ole), jne.
Toki on hienoa, jos joku on tyytyväinen siihen, mitä hänellä on. Minustakin tällä kaverilla on paljon kaikenlaista muuta kuin ehkä sitä materiaa. Tuntuu vaan siltä, että hän itse arvostaa vaan sitä materiaalista puolta ja havittelee sitä.
vai realisti. Jos oma todellisuudentajuni alkaisi heittää yhtä pahasti kuten ap:n ystävän tarvitsisin todella ap:n kaltaisia ystäviä joille ei voi teeskennellä. On hyväksyttävä oma elämänsä sellaisena kun se on ja lähdettävä parantamaan sitä jos ei ole tyytyväinen. Se että kuvittelee ja alkaa myös uskomaan kuvitelmiaan ei ole kultareunuksen löytämistä harmaassa arjessa.
Mietin, miten tähän käytökseen pitäisi puuttua. Kaverihan tekee itsestään ihan omituisen puheillaan.
Ystävänihän nyt todellakaan ei arvosta sitä, mitä hänellä on. Vaan yrittää luoda muille sellaista kuvaa kuin hänellä olisi sellaisia asioita, mitä muut arvostavat - tai mitä hän kuvittelee muiden arvostavan. Eli sitä materiaalista puolta elämässä.
En tiedä, liittyykö tämä siihen, että yhdellä ystävistämme on tosi hyvä koulutus ja hän on yhdessä firmassa merkittävissä tehtävissä. Heillä uusi, hieno auto. Jne. Että yrittääkö jotenkin nyt tämän kanssa kilpailla. Ihan älytöntä - varsinkin kilpailla tässä asiassa sellaisten ihmisten edessä, jotka ei tätä menestyvää tyyppiä edes tunne ja joilla itsellään ei mene ehkä sen kummemmin kuin kaverillanikaan.
muistan kun joskus reilu 10 v sitten sanoin fillariani mersuksi. Ja kukaan ei pitänyt sitä mitenkään outoa, eli oli ihan ns yleinen sanonta silloin.
ja hauska !
munkin ystävä kehuu miestään aina. On niin hyvä mies, hyvä sängyssä, loistava isä.
Mies on nyt 45 v, ei ole kertaakaan ollut vuotta töissä putkeen. Tällä hetkellä on työttömänä, kunnes kunta työllistää ja sitten taas työttömänä. On koulutusta, jolle saisi töitä, mutta ei halua mennä.
On hyvin vatsakas, ollut aina, joten taitava sängyssä... jos tykkää ihraa hyväillä, siitä sitten vaan.
En tiedä onko hyvä isä, mutta hänellä on silmät hyvin lähellä nenää, sellainen sian katse ja lisäksi heillä on 2 tyttöä, kummatkin tosi pissiksiä, eli ulkonäkö on ykkönen ja voitte vaan kuvitella kuinka paljon lapset kärsivät tästä isältä peritystä sian katseesta.
Mutta mä olen hiljaa. Ei ole mun mies ja mä en häntä rakasta. pääasia on että heillä menee hyvin.
Joo, mies on pokkana selittänyt mulle kuinka olisi saanut mut jos olisi halunnut ja pitää itseään komeana. Siansilmät ja komea. Näitten takia en ole miestä nähnyt yli 5 vuoteen ja ei ole ollut ikävä.
Ystävälläni musta muuttuu valkoiseksi kun hänen elämässä tapahtuu jotain. Heidän esikoinen oli "yllätysvauva", vaikka oli sitä ennen puolitoista vuotta tilittänyt kaiken seksistä, ovulaatiosta, tikuttelusta, yrityksestä. Muille kavereille puhui yllätysvauvasta...
Samoin heidän häät oli yllätyshäät, vaikka olivat asuneet avoliitossa pitkään ja nainen olisi halunnut naimisiin mutta mies vastusti. Sitten kun miehen mieli muuttui niin yllätys sekin oli. Ja siinäkin olin kuunnellut tilitystä...
Täällä neuvotaan myötäilemään kaverin mielipiteitä, mutta mä koen, että mut vedetään mukaan todellisuuden vääristelyyn, jos minun pitää ensin kannustaa ystävää vauvan yrityksessä ja seuraavaksi ihmetellä yllättävän yllätysvauvan yllätyssyntää. Missä rehellisyys?
Ylenmääräinen itsetunto (julkinen itsensä "kehuminen"), ärtyisyys tai hyväntuulisuus ja epärealistiset ajatukset omasta elämästä tms., sopisi kuvioon...
brändäämiseksi ;).