Masennus ja työkyky, miten eläkkeelle?

Kelan lääkekorvaustilaston mukaan 1 067 964 suomalaista käytti viime vuonna masennus-, psykoosi-, neuroosi- ja unilääkkeitä. Lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö on kolminkertaistunut 2000-luvulla. 15–24-vuotiaista suomalaisnuorista yli 50 000 sai viime vuonna jotakin psyyken toimintaa säätelevää lääkettä.



Selvästi käytetyimpiä ovat masennuslääkkeet. Niistä eniten kirjoitetaan SSRI-ryhmään kuuluvia selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä.



– Uudemman polven masennuslääkkeet ovat suosittuja, koska välittömät ja näkyvät haitat ovat vähäisemmät kuin vanhemman polven lääkkeissä, kertoo kliinisen psykiatrian professori Jari Tiihonen Tukholman Karoliinisesta instituutista.



Sosiologien mukaan erilaisten keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö on jo niin yleistä, että suomalainen hyvinvointivaltio on vääjäämättä muuttumassa psykofarmaseuttiseksi yhteiskunnaksi.



Kehitys on huolestuttava. Samaan aikaan kun psyykenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt, väkivallanteot ja verilöylyt ovat tulleet osaksi suomalaisten arkea.



USA:ssa nuorten tekemien joukkosurmien taustalta on kaivettu esiin masennuslääkkeiden haittoja. Usean kouluampujan tiedetään käyttäneen masennuksen hoitoon tarkoitettuja SSRI-lääkkeitä.



Kelan lääketilastojen mukaan alaikäisten psyyken lääkitseminen moninkertaistuu murrosiässä.



– Murrosikää on ryhdytty hoitamaan masennuslääkkeillä, ilman että kenelläkään on täsmällistä tietoa lääkehoidon haitoista. Normaalin kasvuun ja kehitykseen liittyvän kipuilun näkeminen lääkehoitoa vaativana oireiluna tai sairautena on äärimmäisen huolestuttavaa, ärähtää sosiologian dosentti Ilpo Helén Helsingin yliopistosta.



SSRI-ryhmän lääkkeiden haittavaikutuksista otsikoissa ovat olleet pääasiassa pysyvät seksuaalitoiminnan häiriöt. Vähemmän puhuttuja haittoja ovat itsetuhoisuus, impulsiivinen ja vastustava käyttäytyminen, yllättävät aggressiot sekä vihamielisyys.



Yhdysvalloissa havaittin 2000-luvun alussa monen kouluampujan käyttävän tai käyttäneen SSRI-ryhmän masennuslääkkeitä.



– Tällainen havainto on tehty, mutta vielä ei voi tehdä tieteellisesti luotettavaa johtopäätöstä siitä, että masennuslääkkeiden käyttö selittäisi elämää tuhoavan käyttäytymisen, toteaa professori Jari Tiihonen.



Tiedeyhteisössä ei siis ole yksimielisyyttä masennuslääkkeiden ja joukkosurmien välisestä syy–seuraus-suhteesta.



–Tiedetään teko ja lääkkeiden käyttö, mutta ei sitä, kuinka sama henkilö olisi toiminut ilman lääkkeitä kyseisessä tilanteessa. Satunnaistettu tutkimustilanne tuottaisi huomattavasti luotettavampaa tietoa, mutta sellaisen toteuttaminen on mahdotonta: pitäisi jättää osa nuorista masennuspotilaista lääkitsemättä, selvittää Tiihonen.



Professori Jari Tiihosen mukaan luotettavinta tutkimustietoa on tällä hetkellä psykoosien, neuroosien ja unettomuuden hoidossa Suomessakin yleisesti käytettyjen bentsodiatsepiinien haitoista.



– Tämän lääkeryhmän haittoja on tutkittu satunnaistetusti persoonallisuushäiriöstä kärsivillä potilailla. Tutkimuksissa käytön on todettu vähentävän impulssikontrollia ja lisäävän taipumusta aggressiivisuuteen.



Tiihosen mukaan samassa potilasryhmässä toteutettu SSRI-lääketutkimus tuotti päinvastaista tutkimustietoa.



–SSRI-lääkkeitä käyttäneet aikuiset persoonallisuushäiriöpotilaat käyttäytyivät vähemmän väkivaltaisesti kuin lumelääkettä saaneet.



Vaikka SSRI-lääkkeiden ja surmatöiden välistä yhteyttä ei ole kyetty osoittamaan kiistattomasti, psyykenlääkkeiden valmistajat ovat varpaillaan.



Yritykset säikähtivät mahdollista yhteyttä siinä määrin, että pakkausselostuksiin on 2000-luvulla ilmaantunut ohjeistus, jonka mukaan serotoniinin takaisinottajia ei suositella alle 18-vuotiaille. Näin lääkevalmistajat siirsivät vastuuta mahdollisista ja jopa todennäköisistä haitoista lääkkeitä määrääville lääkäreille.



Käyttöohjeissa kerrotaan, että masennuslääkkeitä saaneilla lapsilla ja nuorilla on havaittu kliinisissä tutkimuksissa useammin itsetuhoisuutta kuten itsemurhayrityksiä ja -ajatuksia sekä vihamielisyyttä ja aggressioita kuin lumelääkettä saaneilla lapsilla ja nuorilla.



Dosentti Ilpo Helénin mukaan SSRI- lääkkeiden käyttömäärissä näkyy selvästi voimakkaan ja taitavasti toteutetun lääkemarkkinoinnin vaikutus.



– On korostettu hyötyjä ja vaiettu haitoista. Vasta aivan viime aikoina ääni kellossa on muuttunut: enää psykiatrien patenttiratkaisu ei löydy itsestäänselvästi SSRI-ryhmän lääkkeistä. Uskomme hypen hiljentyneen, koska patentit ovat rauenneet ja markkinointi vaimentunut sen myötä.

http://www.apu.fi/artikkeli/laakehaitat-joukkosurmien-taustalla



Lääketeollisuus:

http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm

Siivoustyötä en kannattaisi. Mieli masentuu vain enemmän ja potkut tulee, kun et tee täydellistä jälkeä varakkaammille ihmisille.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2012 klo 15:19"]

Kun tiedät vointisi, niin valitset työn sen perusteella. Jos ihmisten näkeminen on liikaa, niin joku siivousduuni esim? mopin pyörittämisessä on justiin sama millä fiiliksellä siellä varressakeikut, kunhan paat moppiin liikettä. Sehän on sitten aikuisen aivan naurettavaa ja noloa ruveta miettimään että huvittaakos nyt juuri tänä aamuna lähteä moppaamaan, monia ei huvita aamulal töihin meno, mutta sinne mennään että saadaan elanto, eikä jäädä toisten eläteiksi.

Siitä se löytyy sopiva rytmikin elämään kun käyt töissä, haet lapsen tarhasta, teet iltaruuan, luet lapsen kanssa kirjaa illalla ja touhuat tovin ennen lapsen iltapesuja ja rutiineita. Sulle tulee illalla sellanen olo kun istut toviksi telkun ääreen, että olet sen ansainnut. On myös aivan eri asia laskea palkkarahojen riittävyyttä kuin tukien riittävyyttä. Henkisesti noilla on iso ero.

Voi hyvinkin olal että työrutiini nostaa sut tolpilleen ja jaksat pian jo haaveilla jostain vaativammastakin hommasta. [/quote]

[quote author="Vierailija" time="09.03.2012 klo 15:24"]

Työelämä "vaan tuntuu kovin raadolliselta ja uuvuttavalta ajatukselta". No ootko ikinä edes ollut työelämässä???

Sun elämä menee täysin hukkaan kotona märistessäsi. Yhteiskunta on sut kouluttanut, on sun vuorosi antaa. Jos nyt joskus vähän ahdistaa ja väsyttää, niin tervetuloa normielämään.

Luuseri.

Nim. masennuksesta selvinnyt, ilman kotona makaamista

[/quote]Jumaliste, idiootit! Viesteistänne näkee kristallinkirkkaasti jo ihan muutamasta sanasta, että ette kumpikaan todellakaan ole koskaan olleet kliinisesti masentuneita. Sanoisitteko samoin vaikkapa aivovammapotilaalle, että "älä märise siinä ja kotona makaa, mee töihin niin paranet"?!?

Depressiossa ei ole kyse "huvittamisesta" tai "fiiliksestä" eikä siinä "vähän ahdista ja väsytä". Just tuollaisten kaltaistenne takia niin moni jatkaa työelämässä häpeän ja leimautumisen pelossa aivan liian kauan sairastuen koko ajan entistä vakavammin. Osa jopa päätyy itsemurhaan tai pahimmissa tapauksissa laajennettuun itsemurhaan ennemmin kuin hakee apua sairauteensa.

Ihan jokainen depressiopotilas aivan varmasti tietää että terveenä elämä on parempaa, tietää sen tasan tarkkaan, kokee itsensä arvottomaksi ja kärsii olotilastaan ilman, että päälle viskataan rekkalastillinen häpeää ja vähän päästä ja uudestaan joku tolvana tulee sanomaan, että "kun vaan otat itseäsi niskasta kiinni niin paranet". Siinä kaltaisenne ihmisen irvikuvat vaan vähättelevät vakavaa sairautta ja pilkkaavat sairastunutta. Depressioon sairastunut ei vaan mitenkään kertakaikkiaan kykene toimimaan terveen tavoin, ei psyykkisesti eikä fyysisestikään, ei, ei vaikka kuinka haluaisi. Aivan yhtä hyvin voisitte mennä syöpäpotilaalle vänkyttämään ajatuksen voimalla paranemisesta tai komentamaan afasiasta kärsivää aivohalvauspotilasta puhumaan selvää suomea!

Minulla on nyt pian 2 vuotta tätä vakavaa sairautta vastaan taistelua takana. Ensin 300 pv sairauspäivärahaa, sitten määräaikainen työkyvyttömyyseläke eli kuntoutustuki, jonka puitteissa syksyllä alkaa 3 vuotta kestävä ammatillinen kuntoutus - edessä on siis ammatin vaihtaminen, entiseen työhöni en voi palata. En ole ollut päivääkään osastolla, ja myönteinen työkyvyttömyyseläke- eli kuntoutustukipäätös tuli ensiyrittämällä puoleksi vuodeksi, sen jälkeen vuodeksi eteenpäin. Sairauslomaa ja määräaikaista eläkettä on nyt 1/2015 saakka. Tähän ikään mennessä olen sen verran veroja maksanut ja eläkekertymääkin on niin, että koen todellakin täydeksi oikeudekseni käyttää just tasan niin kauan aikaa ja verorahoja toipumiseen kuin tarvitsen, varsinkin kun maksan kuitenkin veroa koko ajan myös määräaikaisesta eläkkeestäni. Jos joku ei sitä hyväksy eikä typeryyttään ja tietämättömyyttään tajua millainen sairaus depressio on, niin se on sen tietämättömän häpeä. Kuka tahansa voi kokea elämässään riittävästi vastoinkäymisiä siihen, että palaa loppuun ja sairastuu depressioon, se kun on ihmisen tahdosta riippumaton stressin aiheuttama systeemisairaus.

Terveisin totaalisesti loppuunpalanyt 35-v. myyntitykki, jolla lääkeresistentti toistuva vakava depressio epätyypillisin oirein, F33.2.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2012 klo 15:19"]

Kun tiedät vointisi, niin valitset työn sen perusteella. Jos ihmisten näkeminen on liikaa, niin joku siivousduuni esim? mopin pyörittämisessä on justiin sama millä fiiliksellä siellä varressakeikut, kunhan paat moppiin liikettä. Sehän on sitten aikuisen aivan naurettavaa ja noloa ruveta miettimään että huvittaakos nyt juuri tänä aamuna lähteä moppaamaan, monia ei huvita aamulal töihin meno, mutta sinne mennään että saadaan elanto, eikä jäädä toisten eläteiksi.

Siitä se löytyy sopiva rytmikin elämään kun käyt töissä, haet lapsen tarhasta, teet iltaruuan, luet lapsen kanssa kirjaa illalla ja touhuat tovin ennen lapsen iltapesuja ja rutiineita. Sulle tulee illalla sellanen olo kun istut toviksi telkun ääreen, että olet sen ansainnut. On myös aivan eri asia laskea palkkarahojen riittävyyttä kuin tukien riittävyyttä. Henkisesti noilla on iso ero.

Voi hyvinkin olal että työrutiini nostaa sut tolpilleen ja jaksat pian jo haaveilla jostain vaativammastakin hommasta.

Pointti on se, että asioita voi tehdä myös masentuneena, ei tarvitse vain sängyssä löhnöttää ja kotona piileksiä. Vaikea psykoottinen masennus on sitten eri juttu.

[/quote]

Hyvä jumala sun kanssasi! Sulla ei selvästikkään ole mitään käsitystä miten fyysisesti uupunut ja voimaton oikeasti masentunut on. Jos ihminen saa hoidettua itsensä nipin napin suihkuun ja kauppaan, äärimmäisen raskas fyysinen työ ei oikein ole oikea vaihtoehto.

[quote author="Vierailija" time="09.03.2012 klo 14:13"]

En ole kuullutkaan. Minulle sanottiin (nuori lääkäri), että "yksinkertaista" masennusta varten ei ole oikein resursseja ja käsitin, että vaihtoehto on suunnilleen psykiatrinen päivystys tai yksityinen tai sitten terveyskeskuslääkärin määräämä lääkitys ja se on siinä.

[/quote]

Se sinut vastaanottanut lääkäri oli ehdottoman väärässä, sillä aikuispsykiatriseen erikoissairaanhoitoon kuuluvat ainakin vaikeat ja psykoottiset masennukset F32.2–F32.3, uusiutuneet masennukset F33.0–F33.3, vaikeahoitoiset masennukset (esim. ns. lääkeresistentit sairaustilat) ja itsetuhoiset potilaat. Tarkkailulähetteellä hoitoon toimitetaan itsetuhoiset ja psykoottista masennusta potevat potilaat F32.3, F33.3, jos he kieltäytyvät muusta hoidosta.

Sinulla kun on toistuva masennus, eli ei ole ensimmäinen masennusjakso, niin sinun kuuluu ihan ehdottomasti saada lähete erikoissairaanhoitoon, eli mielenterveystoimistoon tai psykiatrian poliklinikalle. Sairaalaan tosiaan eivät vakavaakaan masennustilaa potevaa laita, mikäli potilas on myöntyväinen hoidolle ja masennukseen ei liity itsetuhoisuutta tai psykoottisia piirteitä, mutta kyllä sinulle lähete psykiatrin vastaanotolle kuuluu antaa hoidontarpeen arviointia, psykoterapialähetettä ja kuntoutussuunnitelmaa sekä hoidon jatkoa varten.

Työelämään ei kannata ajatellakaan menevänsä ennen kuin itsestä tuntuu siltä, että motivaatiota työntekoon on ja ajatus työelämästä tuntuu mukavalta silloinkin kun ajattelee niitä päiviä kun ei niin huvita. Masennuksen kanssa ei pidä leikitellä, sillä se pahenee jos hoito on puutteellista, ja puutteelliseksi hoidoksi katsotaan myös sairauden vaiheeseen nähden riittämätön lepo ja/tai liiallinen stressi. Pahimmassa tapauksessa vaaka yksi kaunis päivä keikkaa niin pahasti vakavan masennuksen puolelle, että sieltä ei ole paluuta eli ihminen sairastuu erittäin vakava-asteiseen psykoottiseen masennukseen ja/tai päätyy itsemurhaan. Huolehdi siis tarkoin siitä, että sairautesi on hyvässä vaiheessa ja hyvässä hoitotasapainossa ennen kuin palaat työelämään. Sairauslomaa kannattaa hakea heti, vaikka olisitkin yhä kotona lapsen kanssa, sillä sairausloman kesto vaikuttaa ihan suoraan siihen millaiseksi Kela arvioi kuntoutustarpeesi. Sinäkään tuskin pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle haluat, ja se Kelan kuntoutustuki eli määräaikainen työkyvyttömyyseläke on kuitenkin hyvinkin pienellä eläkekertymällä parempi kuin toimeentulotuki tai opintotuki ja tarvittaessa kuntoutustuen turvin voi vaikka opiskella uuden ammatin, sellaisen missä jaksaa sairaudesta huolimatta, eikä opiskeluaikana tarvitse ihan niin tiukoilla kituuttaa kuin opintotuella; sairastunut kun ei tarvitse enää lisää hirveää stressiä siitä miten toimeentulonsa saa järjestettyä, eikä useinkaan kykene samaan aikaan keskittymään sekä opiskeluun että työntekoon.

Helsingissä kursseja ja kuntoutusta järjestää esim. Kuntoutussäätiö Malminkartanossa, Ihan mahtava paikka. Olen ollut siellä vuosia sitten kahdella kurssilla. Ensimmäinen oli elämänlaadun kurssi, toinen oli työelämään palaamiseen liittyvä (olin kotiäiti 6 vuotta). Tuolla toisella kurssilla oli työharjoittelu, ja silloin pääsin harjoitteluun tähän paikkaan, jossa olen ollut nyt sitten työsuhteessa jo yli seitsemän vuotta!

Mullakin siis pitkäaikainen maisennus.

Mainitsin jo kuntouttavann työn, se on neljä tuntia

päivässä, lisäksi on olemassa työkokeilua.

Yksi perustavanlaatuinen syy vetämättömyyteesi on se ettei sulla ole työtä ja myös se ettet tapaa tarpeeksi ihmisiä.

Tottakai siinä masentuu, tiedän kokemuksesta.

Minäkin voisin ruveta makaamaan sohvalla kaikki päivät ja sitten masentua lopullisesti, lopuksi

hakisin eläkettä?

Minä liikun ja yritän tehdä jotain, masennuksesta ja ahdistuksesta huolimatta.

Olen siis kuntouttavassa nyt itse.

Minä olin nuorena (n. 20 v.) psykoottistasoisen masennuksen ja muiden psyykkisten vaivojen takia ensin sairaslomalla ja sitten kuntoutustuella, yhteensä 11 vuotta eikä pysyvää eläkettä myönnetty missään välissä. Kuntouttavat toimenpiteet ym. edeltää tietenkin ennen kuin nuorta heitetään eläkkeelle, mutta provohan tämä olikin, että joku luulee saavansa eläkepaperit käteen tosta noin vaan keskivaikeasta masennuksesta...

nää masennusvalittajat lähtee aina siitä että jonkun muun pitäis ratkaista heidän ongelmansa ja hoitaa masennus pois... sen masennuksen hoitamisen eteen pitää itse tehdä aktiivisesti töitä eikä jäädä kotiin suremaan...niin minäkin tein vaikka täydessä pimeydessä jo elinkin...yksin ei kannata jäädä mutta hanskoja ei myöskään voi lyödä tiskiin ja odottaa pelasyusta...

kuin omani. Olisiko sinulla sähköpostiosoitetta johon kirjoittaa?

Tiedän kyllä, että masentuneena, väsyneenä ja yksinäisenä on vaikea jaksaa ratkoa ongelmiaan. Eläke on kuitenkin viimeinen vaihtoehto nuorella ihmisellä eikä joku paperi, jonka saa käteen lääkärin vastaanotolla kuin reseptin... Jos ap ei jaksa, kannattaa sairaslomaa ja mahdollisesti kuntoutustukea pyytää, kuntouttavaa työtä, ammatillista kuntoutustusta...

terveen ja työkykyisenkin nuoren ihmisen. Vaikka valmistuisit 26-vuotiaana, terveenä ja työkykyisenä, pari vuotta kortistossa työttömänä ja tulottomana sossunluukulla, työkykysi on enää muisto vaan.

Ja kuntouttavaan työtoimintaan kun ilmaiseksi joudut raatamaan 30 tuntia viikossa, saat kerättyä kunnolla katkeruutta ja masennusta ja kohta on psykoosi päällä.

Jokaiselle nuorelle työpaikka OIKEALLA TESsin mukaisella palkalla, siinä resepti nuorten masennuksen ehkäisyyn.

terveen ja työkykyisenkin nuoren ihmisen. Vaikka valmistuisit 26-vuotiaana, terveenä ja työkykyisenä, pari vuotta kortistossa työttömänä ja tulottomana sossunluukulla, työkykysi on enää muisto vaan.

Ja kuntouttavaan työtoimintaan kun ilmaiseksi joudut raatamaan 30 tuntia viikossa, saat kerättyä kunnolla katkeruutta ja masennusta ja kohta on psykoosi päällä.

Jokaiselle nuorelle työpaikka OIKEALLA TESsin mukaisella palkalla, siinä resepti nuorten masennuksen ehkäisyyn.

Eipä pidä paikkaansa ihan tuo!

Itse olin kauan poissa kunnon työelämästä, mua ei kukaan auttanut ja onneksi pääsin kuntouttavaan!

Ensinnäkään siitä saa rahaa! Se ei ole ilmaista työtä, se on mukavaa ja leppoisaa.

Saan ruoan ja ilmaiset matkaliput.

Ja vain 4 tuntia kerralla, kolme päivää viikossa.

Siinä mitään psykoosia tule.

Päinvastoin, jos joudun olemaan päivät yksin luukussani, silloin tuntuu että tulen hulluksi.

Ei ole ketään jota tavata jne.

Ja kuntouttavan jälkeen voi pyrkiä muualle, sinne Tessin palkoille..

nää masennusvalittajat lähtee aina siitä että jonkun muun pitäis ratkaista heidän ongelmansa ja hoitaa masennus pois... sen masennuksen hoitamisen eteen pitää itse tehdä aktiivisesti töitä eikä jäädä kotiin suremaan...niin minäkin tein vaikka täydessä pimeydessä jo elinkin...yksin ei kannata jäädä mutta hanskoja ei myöskään voi lyödä tiskiin ja odottaa pelasyusta...

eikä lapioida eurooppaan, kun nyt on jo hyvässä vauhdissa!

mtta en rehellisesti sanottuna usko pystyväni käymään töissä 8 tuntia päivässä. Voikohan masennuksen takia tehdä lyhennettyä työaikaa, siis saisiko siihen jonkin "oikeuden" psykiatrin lausunnolla tms?

Niitäkin työpaikoja on varmasti tarjolla, esim kaupan puolella ja myös toimistossa. Vai ajattelitko että tuolla "luvalla" saisit täydellä palkalla tehdä vajaata työaikaa?? En ymmärrä.

Eri asia jos on vakituinen työpaikka ja siitä haluaa osa-aikaisen - siihen on rajoitukset esim lapsen 1 luokan syksy tms. ajankohta

Itse kärsin ensin 4 vuotat keskivaikeasta masennuksesta ja kävin töissä ihan kunnolla. Lasten syntymä nosti pintaan jotain ja keikautti masennuksen syväksi. Olen nyt ollut vuoden sairaslomalla ja kuntoutustuki alkaa syksyllä. Masennus on tappava sairaus, se ei ole samaa kuin laiskuus tai alakulo. Vaikeassa masennuksessa itsemurhan riski on 20- kertainen muuhun väestöön verrattuna, se on siis syytä hoitaa hyvin. Onko yhteiskunnalla varaa menettää vuosien koulutus ja 30 vuotta ammattilaisen työuraa olemalla hoitamatta masentuneita asiallisesti? Onko mittaria perheen tuskalle kun äiti tappaa itsensä? Pitkäkestoinen keskivaikea masennus voi olla merkki taustalla piilevästä vakavasta masennuksesta ati bipolaarisesta mielialahäiriöstä. Se vaatii erikoislääkärin tutkimusta. Ja näin sanoo laki terveydenhuollostakin.

Jos et jaksa hädin tuskin ruokaa valmistaa niin et varmaankaan ole valmis työssäkäyntiin. Muutama kirjoitus sais sensuurisantran persuukseen upota. Syyllistämistä masentunut mieli nyt tuskin kaipaa. Sinulla on pitkä tie löytää kevyempi tie ja oppia olemaan ilman syyllisyyttä. Jokaisella vain yks elämä. Paraneminen alkanee, kun oppii hyväksyyn tosiasiat, pyriköi syyllisyydestä pois ja elää hitaasti sairauden vaatimaan tahtiin. Pitää ensin parantua siihen pisteeseen, että itsestä tuntuu, että jaksat olla töissä. Töissä käyntiin liittyy aamuheräämiset ja illat tulee nopeesti. Ei jää omaa aikaa palautua ja hiljentyä. On nukuttava hyvin. Rutiinin on jaksettava pitää rullaamassa. Vastuu perheestä ja perusasioista kotona ja muiden asioiden hoitaminen. Jos et koe halua mennä töihin vaan pelkäät jo valmiiksi, ettet tule selviytymään velvoitteista ja aikatauluista - on vaan uskottava, ettei sairaus ole vielä niin hyvässä vaiheessa, että työ tulisi kuvioihin mukaan. Olet kouluttautunut, aploodit siitä. Sinulla on perhe, isommat aploodit siitä. Olet fiksu, käytä sitä voimavarana ja vielä te perheenä hymyilette iloisena ja tasapainoisena isoimmat kolhut kokeneena ja taakse jätettyinä. Tosin joistakin haaveista luopuneena uusia ovia avaten. Elämää ei voi aina suunnitella. On sopeuduttava ja räpiköidä kykyjensä mukaan eteen päin.

hei hyi olkoot sita stressia ja olenko?! haloo hyvat ihanat  ystavat

Kannattais varmaan herätä ja ottaa vastuu itsestään, lopeta menneisyyden vatvominen ja suuntaa katseesi tulevaisuuteen joka tuo vääjäämättä parempaa.