Käsi sydämelle: etkö hyväksy minkäänlaista fyysistä kuritusta?

...joihinkin muihin asioihin, kuten kukkamultien sotkemisiin, mutta vesiautomaatti piti siirtää pois jo siksikin, että en halunnut mieheni näpsäyttävän lasta.

teille jotka oikeasti annatte miehenne käydä lapsiin käsiksi, hävetkää. Onko teillä niin huono itsetunto että kuvittelette että tarvitsette tuota miestä? Vanhemman tehtävä on suojella lasta pahuudelta. Väkivalta on aina väärin, väärin. Msennusta, häpeää, huonoa itsetuntoa, turvattomuuden tunnetta, itseinhoa, syyllisyyttä, ahdistusta, tällaista elämääkö haluatte lapsillenne? Tiedän omasta kokemuksesta.

jotkut ovat ihan oikeesti tajunneet että ovat pienenä ansainneet selkäänsä jos ovat tahalleen tehneet pahaa.

jos pikkunapero iskee hampaansa toiseen ihmiseen, eikä irroita muuten. Muuten en todella hyväksy. Hyväksytkö sinä että miehesi tai pomosi läpsii sinua kun keität kaurapuuron pohjaan tai myöhästyt töistä?

että tuskin poltat puuroa pohjaan tai myöhästyt TAHALLASI?? Niinkuin yleensä uhmikset tekevät, testaavat rajojaan. Kaikilla ei pinna kestä, silloin tulee ylilyöntejä. Itse olen fyysistä kuritusta vastaan, (minua hakattu lapsena ja PALJON)mutta ´jotain suhteellisuudentajua PLIIS! Kyllä minä taaperoani otan "tiukasti" kädestä kiinni viidennen kieltokerran jälkeen, tai siinä vaiheessa kun heittää ruokaa lattialle TAHALLEEN! Kuri ja rajat pitää olla, muutoin kasvatamme hirviö-narsisteja lapsistamme. Ja niitä pettymyksiä PITÄÄ tuottaa lapselle! Tämän kun kaikki vanhemmat tajuaisivat, niin hyvä! T. PK:ssa työskennellyt lh

kurinpidon kanssa, mutta ei siihen silti tarvita fyysistä väkivaltaa. kuten ammattilaisena varmasti tiedät, väkivallalla kasvatetut lapset eivät todellakaan opi käyttäytymään yhtään muita paremmin. kyllä mä ainakin kasvatustieteiden maisterina kerkesin oppia niin paljon lapsista ja ihmisistä yleensä että näen kaiken väkivallan vain haittana, joka ei opeta mitään muuta kuin pelkäämään.

tuosta tahallaan tekemisestä vielä. jos sinua ärsyttää, kun miehesi sotkee ja jätät tahallasi imuroimatta vaikka lupasit siivota, onko silloin tukkapölly hyväksytty?

toimiiko se väkivalta? luulisi ettei tarvitse lyödä kuin kerron jos on kerran niin helvetin tehokas kasvatuskeino

Mä näin aikanaan sen kieltämättä ison vaivan että opetin lapsen hillitsemään itsensä muilla keinoilla kuin väkivallalla. Kun taas yhdellä kaverilla oli aina niskavillat kourassa kun vähänkin lapsensa juntturoi. Nyt myöhemmin asia on kääntynyt niin, että mulla on ihana, fiksu ja tottelevainen lapsi, ja kaverin lapsi sekun juntturoi edelleen! Että se siitä tehosta. Oikeasti.

jotkut ovat ihan oikeesti tajunneet että ovat pienenä ansainneet selkäänsä jos ovat tahalleen tehneet pahaa.

Mä tunnen yhä inhoa äitiäni kohtaan, kun muistelen hänen väkivaltaisia "viimeisiä hätäkeinoja". Ajattelin jo lapsena, että on niin oksettavaa ja säälittävää käytöstä. En kunnioita äitiäni kasvattaja yhtään samalla lailla kuin isääni, joka ei koskaan kurittanut minua fyysisesti ja onnistui silti ja juuri siksi tehtävässään vanhempana loistavasti.

jotkut ovat ihan oikeesti tajunneet että ovat pienenä ansainneet selkäänsä jos ovat tahalleen tehneet pahaa.

just joo, lapsi on lapsi jonka psyyke rinnastettavissa aikuisen psyykeeseen, tajuaa mitä tajuaa, mutta havainnoi, että tällainen kuritus kuuluu siis rakkauteen -> hyväksyy tulevaisuudessa kumppaniltaan huonoa kohtelua. Tai sitten käyttäytyy itse väkivaltaisesti. Parisuhdeongelmat taattuja.

jotkut ovat ihan oikeesti tajunneet että ovat pienenä ansainneet selkäänsä jos ovat tahalleen tehneet pahaa.

Mä tunnen yhä inhoa äitiäni kohtaan, kun muistelen hänen väkivaltaisia "viimeisiä hätäkeinoja". Ajattelin jo lapsena, että on niin oksettavaa ja säälittävää käytöstä. En kunnioita äitiäni kasvattaja yhtään samalla lailla kuin isääni, joka ei koskaan kurittanut minua fyysisesti ja onnistui silti ja juuri siksi tehtävässään vanhempana loistavasti.

niin ja tiedän, etten ansainnut missään vaiheessa selkääni. tiedän kyllä myös, että tein lapsena monta kertaa typeriä asioita, totta kai, sitä kautta lapsi oppii mikä on oikein ja mikä väärin. onko jostakusta oikeasti oikein rankaista lasta, joka harjoittelee elämässä tarvittavia taitoja? kasvatus on sitä, että kielletään vääristä ja vahingollisista asioista ja kehutaan oikeista. et itsekään oleta saavasi selkään pomolta, joka kertoo kuudennen kerran että koeta jo muistaa, että tää homma tehdään näin ja näin.

jotkut ovat ihan oikeesti tajunneet että ovat pienenä ansainneet selkäänsä jos ovat tahalleen tehneet pahaa.

Pari kertaa saanut oikein kunnolla vitsasta (jonka itse muuten jouduin hakemaan ulkoa). Syyt eivät tosiaan olleet mitkään heppoiset (tuhosin mm. julkisia tiloja).

Njooh. Eipä tuosta traumoja ole jäänyt eikä tullut mitään mielenterveysongelmia tms. Enpä ainakaan toisten enää tuhonnut mitään, jäi rangaistus sen verran hyvin mieleen.

Eikä tämä nyt tarkoita sitä, että hyväksyisin fyysisen kurittamisen. Kunhan tulin mainitsemaan, että täältä löytyy yksi, jolle ei traumoja ole jäänyt. Ei, vaikka välillä saikin tukistuksia ja luunappeja.

ottaminen on väkivaltaa eli jos 2v tyhjentää kukkaruukkua ja kannan hänet pois tilanteesta se on väkivaltaa? Minusta ei. Ja minä en yleensä kiellä viittä kertaa ruokalautanen lähtee jo toisen kielto kerran jälkeen, ilmeisesti ei ole nälkä?



Rajoja minäkin perään kuulutan mutta kuri on eri asia, ei meidän tarvitse kasvattaa alistettuja nynnelöitä. Minusta ei meidän myöskään tarvitse erityisesti tuottaa mitään pettymyksiä lapsille, niitä kyllä tulee ilmankin.



Minusta aika pitkälle riittää että aikuinen pitää sanansa, älä heitä palloa sisällä tai otan sen pois jos vielä heittää otan pallon pois, minulla ei hermot riitä saman asian kieltämiseen viittä kertaa eli jos toinen kielto ei tehoa minä toimin, en kuitenkaan väkivaltaisesti.



tervesin puuronpohjaan keittäjä, joka myös on joskus päiväkodissa työskennellyt lh.

jos pikkunapero iskee hampaansa toiseen ihmiseen, eikä irroita muuten. Muuten en todella hyväksy. Hyväksytkö sinä että miehesi tai pomosi läpsii sinua kun keität kaurapuuron pohjaan tai myöhästyt töistä?

että tuskin poltat puuroa pohjaan tai myöhästyt TAHALLASI?? Niinkuin yleensä uhmikset tekevät, testaavat rajojaan. Kaikilla ei pinna kestä, silloin tulee ylilyöntejä. Itse olen fyysistä kuritusta vastaan, (minua hakattu lapsena ja PALJON)mutta ´jotain suhteellisuudentajua PLIIS! Kyllä minä taaperoani otan "tiukasti" kädestä kiinni viidennen kieltokerran jälkeen, tai siinä vaiheessa kun heittää ruokaa lattialle TAHALLEEN! Kuri ja rajat pitää olla, muutoin kasvatamme hirviö-narsisteja lapsistamme. Ja niitä pettymyksiä PITÄÄ tuottaa lapselle! Tämän kun kaikki vanhemmat tajuaisivat, niin hyvä! T. PK:ssa työskennellyt lh

kurinpidon kanssa, mutta ei siihen silti tarvita fyysistä väkivaltaa. kuten ammattilaisena varmasti tiedät, väkivallalla kasvatetut lapset eivät todellakaan opi käyttäytymään yhtään muita paremmin. kyllä mä ainakin kasvatustieteiden maisterina kerkesin oppia niin paljon lapsista ja ihmisistä yleensä että näen kaiken väkivallan vain haittana, joka ei opeta mitään muuta kuin pelkäämään. tuosta tahallaan tekemisestä vielä. jos sinua ärsyttää, kun miehesi sotkee ja jätät tahallasi imuroimatta vaikka lupasit siivota, onko silloin tukkapölly hyväksytty?

Aivan, ei tarvita ei! Hainkin tällä sitä, että jotkut ehkä saavat tästä hyvän tekosyyn näille "toimilleen".

Kun omani tosiaan sen viidennen kieltokerran jälkeen edelleen jatkaa, otan häntä kädestä kiinni ja laskeudun LAPSEN tasolle keskustelemaan ja perustelemaan, että MIKSI jokin asia on kielletty. Jos mikään muu ei auta, ohjaan hänet pois tilanteesta vaikka kantamalla omaan huoneeseen.

Ja viimeiseen kysymykseesi, Jos mieheni sotkee TAHALLAAN, niin tasan siivoaa ITSE jälkensä, minä EN ole hänen ÄITI. Ja jos jätän tahallani imuroimatta (minkä normaalisti teen joka toinen päivä), saa mieheni kunnian tarttua imurin varteen.

Joka tapauksessa, summa summarum. Mielestäni lapsia kasvatetaan nykyään liikaa kavereina. Ei uskalleta laittaa rajoja, saati komentaa avoimesti. Mitähän näistäkin vanhempien best friendeistä tulee..

#19

LApsen satuttaminen ei ole kasvattamista, vaan ihan vain satuttamista. Lapsi ei tajua, että sitä tehdään hänen parhaakseen, sillä satuttaminen ei ole koskaan lapselle parasta, ei edes hyvää.



Lukuisat tutkimukset osoittavat, että lapsen satuttaminen "kasvatusmielessä" lisää lapsen aggressiota ja johtaa ajan kanssa uhmakkuutteen ja tottelemattomuuteen. Eli aikuisen kasvatusyritykset eivät johda haluttuun lopputulokseen, oppimiseen, vaan epätoivottuihin käytösmalleihin.



Ihan jokaista lasta voi kasvattaa ilman väkivaltaa ohjaavasti. Se tosin vaatii vanhemmaltakin enemmän sosiaalisia taitoja ja omien tunteiden säätelykykyä, mitä kaikilla vanhemmilla ei ole. Mistä niitä lapsikaan sitten oppisi jos ei omilta vanhemmiltaan.

LApsen satuttaminen ei ole kasvattamista, vaan ihan vain satuttamista. Lapsi ei tajua, että sitä tehdään hänen parhaakseen, sillä satuttaminen ei ole koskaan lapselle parasta, ei edes hyvää.



Lukuisat tutkimukset osoittavat, että lapsen satuttaminen "kasvatusmielessä" lisää lapsen aggressiota ja johtaa ajan kanssa uhmakkuutteen ja tottelemattomuuteen. Eli aikuisen kasvatusyritykset eivät johda haluttuun lopputulokseen, oppimiseen, vaan epätoivottuihin käytösmalleihin.



Ihan jokaista lasta voi kasvattaa ilman väkivaltaa ohjaavasti. Se tosin vaatii vanhemmaltakin enemmän sosiaalisia taitoja ja omien tunteiden säätelykykyä, mitä kaikilla vanhemmilla ei ole. Mistä niitä lapsikaan sitten oppisi jos ei omilta vanhemmiltaan.

LApsen satuttaminen ei ole kasvattamista, vaan ihan vain satuttamista. Lapsi ei tajua, että sitä tehdään hänen parhaakseen, sillä satuttaminen ei ole koskaan lapselle parasta, ei edes hyvää. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että lapsen satuttaminen "kasvatusmielessä" lisää lapsen aggressiota ja johtaa ajan kanssa uhmakkuutteen ja tottelemattomuuteen. Eli aikuisen kasvatusyritykset eivät johda haluttuun lopputulokseen, oppimiseen, vaan epätoivottuihin käytösmalleihin. Ihan jokaista lasta voi kasvattaa ilman väkivaltaa ohjaavasti. Se tosin vaatii vanhemmaltakin enemmän sosiaalisia taitoja ja omien tunteiden säätelykykyä, mitä kaikilla vanhemmilla ei ole. Mistä niitä lapsikaan sitten oppisi jos ei omilta vanhemmiltaan.

Nimenomaan, tunteiden säätelykyky! Siitähän eli sen puutteesta väkivallassa on kyse. Ihmiset, joilla on puutteita tunteiden ilmaisukyvyssä sallituilla tavoilla turvautuvat väkivaltaan. Itselläni nämä taidot ovat huonot johtuen lapsuudlapsuuteni väkivaltaisesta ympäristöstä ja siksi pelkään suunnattomasti etten osaa näitä kykyjä lapsillekaan opettaa :( väkivalta periytyy sukupolvelta toiselle ELLEI ketjua itse katkaise!

... että itse sain pari kertaa ihan koivuniemen herrasta persauksille leikittyäni tulitikkuleikkejä veljeni kanssa, että muutaman kerran olen puolisoani suutuspäissäni lyönyt ja heittänyt kaukosäätimellä tms... Tosin en ole mielestäni saanut traumoja vaan pidin ehkä jopa oikeutettuna sitä tilannetta, vaikka muistan sen olleen todella hirveää, ei kivun takia, vaan muuten, olla perse paljaana aika isona tyttönä isän sylissä sellaisessa tilanteessa.



Ap

että aikuiset ihmiset, VANHEMMAT eivät tiedä kuinka toimisivat lastensa kanssa. Pitäähän lapsille olla myös kuri ja säännöt. Mitä vain EI SAA TEHDÄ. Piste. Miestäni kasvatuskeinoja löytyy niin paljon muitakin, ettei siihen tukkaan tarvitse tarttua tai luunappia antaa. Omalle lapselleni en ole koskaan näin tehnyt ja toivottavasti en tee. Mutta. Olen kyllä tarrannut kädestä kiinni ja nostanuttilanteesta pois. Järjenkäyttö on sallittua. En halua kuitenkaan mitään tulevaa kriminaalia, jolla ei ole kotona minkäänlaisia sääntöjä ja oppii että kotona vaan hyssytellään ja mistään ei seuraa minkäänlaista rangaistusta.



Jäähypenkki on meillä säännöllissti käytössä parivuotiaan lapsen kanssa ja osaakin siinä istua sen vajaan pari minuuttia paikallaan (mikä on tuon ikäiselle lapselle jo valtava ponnistus). Näin lapsi ymmärtää että tuhmuuksista ja kiusanteosta seuraa rangaistus, eikä mitä vain saa tehdä. Mielestäni toiminut meillä hyvin tämä tapa. Ja väkivaltaa ei tarvita.

... että itse sain pari kertaa ihan koivuniemen herrasta persauksille leikittyäni tulitikkuleikkejä veljeni kanssa, että muutaman kerran olen puolisoani suutuspäissäni lyönyt ja heittänyt kaukosäätimellä tms... Tosin en ole mielestäni saanut traumoja vaan pidin ehkä jopa oikeutettuna sitä tilannetta, vaikka muistan sen olleen todella hirveää, ei kivun takia, vaan muuten, olla perse paljaana aika isona tyttönä isän sylissä sellaisessa tilanteessa. Ap

musta tuo paljaalle pyllylle piiskaaminen on ehkä paljaan pyllyn takia melkein yhtä kamalaa kuin kivun. siis jotenkin tosi oksettavaa. ihan kuin pahoinpitelijä jotenkin nauttisi siitä. kas kuin ei pimpille/pippelille piiskaaminen. hyi helvetti.

että aikuiset ihmiset, VANHEMMAT eivät tiedä kuinka toimisivat lastensa kanssa. Pitäähän lapsille olla myös kuri ja säännöt. Mitä vain EI SAA TEHDÄ. Piste. Miestäni kasvatuskeinoja löytyy niin paljon muitakin, ettei siihen tukkaan tarvitse tarttua tai luunappia antaa. Omalle lapselleni en ole koskaan näin tehnyt ja toivottavasti en tee. Mutta. Olen kyllä tarrannut kädestä kiinni ja nostanuttilanteesta pois. Järjenkäyttö on sallittua. En halua kuitenkaan mitään tulevaa kriminaalia, jolla ei ole kotona minkäänlaisia sääntöjä ja oppii että kotona vaan hyssytellään ja mistään ei seuraa minkäänlaista rangaistusta. Jäähypenkki on meillä säännöllissti käytössä parivuotiaan lapsen kanssa ja osaakin siinä istua sen vajaan pari minuuttia paikallaan (mikä on tuon ikäiselle lapselle jo valtava ponnistus). Näin lapsi ymmärtää että tuhmuuksista ja kiusanteosta seuraa rangaistus, eikä mitä vain saa tehdä. Mielestäni toiminut meillä hyvin tämä tapa. Ja väkivaltaa ei tarvita.

musta väkivallalla ja kasvatuksella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. "kyllä niillä kakaroilla pitää olla säännöt ja rajat, kuristusta sitten jos ei muuten selkene". joo? liittyi kasvatukseen miten?

... että itse sain pari kertaa ihan koivuniemen herrasta persauksille leikittyäni tulitikkuleikkejä veljeni kanssa, että muutaman kerran olen puolisoani suutuspäissäni lyönyt ja heittänyt kaukosäätimellä tms... Tosin en ole mielestäni saanut traumoja vaan pidin ehkä jopa oikeutettuna sitä tilannetta, vaikka muistan sen olleen todella hirveää, ei kivun takia, vaan muuten, olla perse paljaana aika isona tyttönä isän sylissä sellaisessa tilanteessa.

Ap

Itsekin olen sortunut läpsimään joskus ukko rukkaani ja olenkin miettinyt että onko minulla jotenkin ns."hämärtynyt" tämä raja mitä saa tai ei saa tehdä. koska itsekin lapsena sain aika usein selkääni (piiskaa, tukkapöllyä), niin olenko oppinut sieltä jo sen mallin että fyysinen kuritus on ihan ok, no big deal..? Omalle lapselleni en kuitenkaan mitään fyysistä ole ikinä tehnyt - enkä tee. Myöskään minä en koe, että olisi mitään sen suurempia traumoja jäänyt tms.. Siltikään en kuitenkaan halua satuttaa lastani. Ja ehkä myös alitajuisesti haluan viestittää lapselleni sitä, että minkäänlainen väkivalta ei ole sallittua. Jännä homma..

ovat aggressiivisimpia. Kova kurinpito ja rangaistukset eivät näytä olevan tehokas kasvatuskeino, vaan se johtaa yleensä käytöshäiriöihin. Yhteistyökykyisimmät ja sosiaalisesti taitavimmat lapset kehittyvät vanhemmille, jotka osaavat kasvattaa lapsiaan ohjaamalla. Vanhempien sosiaaliset taidot sekä itsesäätelykyky vaikuttavat kasvatustapaan: ne joilla on heikko itsehillintä, tunnistavat heikosti erilaisia tunnetiloja ja jotka ärtyvät helposti käyttävät väkivaltaa kasvatuksessaan, siis tukistelevat jne.