Loukkaantuisitko jos vain puolisoasi pyydettäisiin kummiksi?

Ihmiset saavat pyytää kummeiksi ketä haluavat. Mekin pyysimme kummiksi minun ystävääni, mutta hänen miestään emme ja se oli kaikille osapuolille ok. Voi olla, että jos esim. sisareni pyytäisi vain miestäni kummiksi, niin sitten saattaisin hiukan ihmetellä, mutta näissä kaveri-jutuissa asiat on mielestäni vähän eri tavalla. Esim. jos ystäväni eroaisi miehensä kanssa, niin tuskin olisimme miehen kanssa missään tekemisissä, joten miksi pyytää kummiksi sellaista ihmistä?

Olemme naimisissa ja meillä on yhteisiä lapsia. Ystäväpariskunta, joista siis molempien kanssa olemme paljon tekemisissä (matkoja, illanistujaisia, harrastuksia), pyysi vain minua kummiksi. Tilanne oli kiusallinen ja nolo, kaiken lisäksi mieheni oli paikalla. Olin aivan hölmistynyt, mutta suostuin. Myöhemmin mietin, että minun olisi pitänyt kieltäytyä.



Myöhemmin olin vielä niin tyhmä, että pyysimme heitä kummeiksi uudelle vauvallemme. Olimme jotenkin aina ajatelleet, että heistä tulee kummeja. Nyt kaduttaa. Tosin sekin on tyhmää. He ovat olleet ajattelemattomia, ei meidän tarvitse...



Minulla on yksi toinenkin kummilapsi yksin, tosin se on ajalta, jolloin olin tapaillut miestäni vasta muutamia kuukausia. Minusta se oli luonnollista silloin, että vain minusta tuli kummi.

Ystäväni pyysi aikoinaan minua lapsensa kummiksi (olin silloin sinkku). Sittemmin sain lapsen ja pyysin ystävääni lapseni kummiksi. Enpä edes ajatellut että olisi pitänyt myös hänen miestään pyytää (en kunnolla tunne häntä).

Kukaan ei kyllä ole sanonut mutta kardinaalimoka siis silti. Oho.

Mitä väliä sillä sitten on jos lapsella on "liikaa" kummeja? Ja mikä se liikaa sitten on, ei kai missään määrätä kuinka monta kummia lapsella saa maksimissaan olla?

Itsekkyys ei ole pelkkää lahjojen keräämistä vaan myös vaatimista, että jonkun muun aikuisen, ehkä itsekin perheellisen, pitää antaa jotain laatuaikaa sinun lapsellesi. Tottakai me kaikki oltaisiin mielellään kummimuksun kanssa, jos niitä olisi vain yksi. Tämä usean kummin valitseminen on juuri sitä, ettei lainkaan ajatella, että kun kaikki muutkin ottaa monta kummia, niin jokaisella kummilla on pian liian monta lasta muistettavana ja tuettavana. Sitä paitsi se hohto ja kummin erikoisasema vähenee siitä, kun on muitakin kummeja. ITsekin huomaan, että kahdesta kummilapsesta se, jolle minä ja mies ollaan ainoat kummit, on selvästi tärkeämpi. Jotenkin koetaan se erikoisasemana ja oikeutena/velvollisuutenakin. Sitten taas toinen kummilapsi: olet yksi neljästä kummista ja mitäpä muuta sitä enää on kuin lahja-automaatti.



Ylipäätään miksi kummeja pitää olla niin monta??? Jotain perinjuurin itsekästä siinä on. Halutaan lahjoja ja omalle lapselle "luotettavia aikuisia" mahdollisimman monta. Hohhoijaa. Ajatelkaa nyt vähän sitä, että ihmisillä on oma elämä, omat lapset ja työt. Ei niillä ole aikaa paapoa teidän kersoja.

Olimme avioliitossa, joten minusta se oli tosi kummallista. Koska miehelläni oli jo yksi kummilapsi ajalta ennen meidän seurustelua, ja minä olin saanut hänenkin lahjat hoitaakseen, sekä lisäksi uusi kummilapsi olisi asunut toisella puolella Suomea, niin mieheni kieltäytyi. Sanoin että hänen muistamista ja lahjojaan en hoitaisi. Meillä oli silloin juuri itselle syntynyt vauva, ja pelkästään hänen matkustamisensa toiselle puolelle Suomea olisi vaatinut ponnisteluja. Mutta suurin syy kieltäytymiseen oli se, että vain häntä pyydettiin. Pariskunnat yleensä liikkuvat yhdessä, joten minusta on omituista pyytää vain toista. Ellei ole niin, että toinen ei kuulu kirkkoon.

Kummi valitaan LAPSELLE, ei vanhemmille. Onko mitään järkeä pyytää kummiksi sellaista ihmistä jota perheenne ei kunnolla tunne?

Kummin tehtävähän on olla yksi turvallinen aukuinen lisää vanhempien lisäksi, ei lahja-automaatti!

En voi käsittää, kuinka ihmiset voivat loukkaantua tälläisestäkin asiasta? Ihan tosiaanko ei voi puolison kummilapselle olla mukava ja kiva vaan pitää "kohdella kuin muitakin suvun lapsia" niinkuin joku kirjoitti. Kuinka niitä muita suvun lapsia sitten kohdellaan? Ihan toisella laillako kuin kummilasta? Samanlailla ainakin minä vien lapsille lahjoja ja olen ystävällinen ja mukava, oli ne sitten sukulaislapsia, ystävän lapsia tai kummilapsia.

MÄ en ainakaan osta lapselle lahjaa kun MÄ en ole kummi :D Aapua, pissin housuun..on teillä murheet.

vaikka ei olekaan kummi. Mutta aika törkeätä lapsen äidiltä kummin puolisolle alkaa rutisemaan kuinka kummi ei ole täyttänyt kumminvelvollisuuttaan ja ostanut lahjaa. Jos on valitettavaa kummin ja kummilapsen suhteesta, pitää valitus osoittaa oikealle ihmisille.

Itse en osta lahjoja jokaiselle tuntemalleni lapselle. Omat lapset ja kummilapset on etusijalla, niitäkin ihan riittävästi.

Hyvin usein kummintehtävä on sitä että ostetaan se lahja ja siihen se jää. Joskus syynä voi olla välimatka, asutaan vaikka eri puolilla maata. Tai se että on vain haluttu paljon lahja-automaatteja. Onneksi itselläni on sattunut pari kummilasta joiden kanssa on syvemmät ja merkityksellisemmät suhteet.

Liitto on päättynyt ja molemmat kummit ovat "unohtaneet" kummilapsen.

Ne ovat lapsen kummit, ei mikään vanhempien tapa näpäyttää läheisiään näyttämällä, että joku kelpaa ja toinen ei. Mieluummin 1 hyvä kuin samassa kaupassa otettava surkea kylkiäinen.

Tarkoitatko että se oikeasti läheinen ihminen unohti kummiutensa siksi koska oli aikanaan pyydetty nuoren avokkinsa kanssa lapsen kummiksi? Eiköhän tuo olisi unohtanut siltikin vaikka olisi yksistään pyydetty kummiksi... Anna muuten arvaan, se läheisempi on ollut mies, jota ei todellisuudessa ole kummius kiinnostanut paskaakaan ja exänsä on yhdessäollessaan hankkinut lahjat ja kortit.

mutta mulla onkin jo 8 kummilasta joten se voi vaikuttaa mun vastaukseen. Ja niistäkin 1-2 on sellaisia että en tajua miksi mut pyydettiin, tajuan miksi halusivat mieheni, mutta mä oon ihan turhake siinä mukana.

Kummi valitaan LAPSELLE, ei vanhemmille. Onko mitään järkeä pyytää kummiksi sellaista ihmistä jota perheenne ei kunnolla tunne?

Kummin tehtävähän on olla yksi turvallinen aukuinen lisää vanhempien lisäksi, ei lahja-automaatti!

En voi käsittää, kuinka ihmiset voivat loukkaantua tälläisestäkin asiasta? Ihan tosiaanko ei voi puolison kummilapselle olla mukava ja kiva vaan pitää "kohdella kuin muitakin suvun lapsia" niinkuin joku kirjoitti. Kuinka niitä muita suvun lapsia sitten kohdellaan? Ihan toisella laillako kuin kummilasta? Samanlailla ainakin minä vien lapsille lahjoja ja olen ystävällinen ja mukava, oli ne sitten sukulaislapsia, ystävän lapsia tai kummilapsia.

Tottakai puolison kummilapselle voi olla ja pitääkin olla mukava ja kiva, ihan samalla tavalla kuin muillekin suvun, ystävien, tuttavien ja naapuruston lapsille. Mutta tuo lapsi ei ole erityisasemassa kuten omat kummilapset ainakin minulle on. Esim. siinä että en ala suvun lasten synttäreiden vuoksi vaihtamaan työvuoroani. Oman kummilapseni synttäreiden vuoksi yritän vaihtaa jos sattuu päällekäin. Ymmärrätkö?

Kummi valitaan LAPSELLE, ei vanhemmille. Onko mitään järkeä pyytää kummiksi sellaista ihmistä jota perheenne ei kunnolla tunne?

Kummin tehtävähän on olla yksi turvallinen aukuinen lisää vanhempien lisäksi, ei lahja-automaatti!

En voi käsittää, kuinka ihmiset voivat loukkaantua tälläisestäkin asiasta? Ihan tosiaanko ei voi puolison kummilapselle olla mukava ja kiva vaan pitää "kohdella kuin muitakin suvun lapsia" niinkuin joku kirjoitti. Kuinka niitä muita suvun lapsia sitten kohdellaan? Ihan toisella laillako kuin kummilasta? Samanlailla ainakin minä vien lapsille lahjoja ja olen ystävällinen ja mukava, oli ne sitten sukulaislapsia, ystävän lapsia tai kummilapsia.

Tottakai puolison kummilapselle voi olla ja pitääkin olla mukava ja kiva, ihan samalla tavalla kuin muillekin suvun, ystävien, tuttavien ja naapuruston lapsille. Mutta tuo lapsi ei ole erityisasemassa kuten omat kummilapset ainakin minulle on. Esim. siinä että en ala suvun lasten synttäreiden vuoksi vaihtamaan työvuoroani. Oman kummilapseni synttäreiden vuoksi yritän vaihtaa jos sattuu päällekäin. Ymmärrätkö?

kummilapsia esim. yökylään, vien leffaan, ollaan käyty jätskillä, ihan kahdestaan. Muiden sukulaisten lasten kanssa en lähde kahdestaan leffaan. Jos lähtisin yhden kanssa, pitäisi lähteä muidenkin kanssa. Ja niitä sukulaisten lapsia muuten riittää. Kummilasten kanssa kulkemista voi perustella nimenomaan kummiudella.

Meillä ainakin pyydetty osittain vain toista parista (esim. yhdessä mies ei kuulunut kirkkoon, toisessa haluttiin lapselle yksi miespuolinen ja yksi naispuolinen kummi).

Kummi valitaan LAPSELLE, ei vanhemmille. Onko mitään järkeä pyytää kummiksi sellaista ihmistä jota perheenne ei kunnolla tunne?

Kummin tehtävähän on olla yksi turvallinen aukuinen lisää vanhempien lisäksi, ei lahja-automaatti!

En voi käsittää, kuinka ihmiset voivat loukkaantua tälläisestäkin asiasta? Ihan tosiaanko ei voi puolison kummilapselle olla mukava ja kiva vaan pitää "kohdella kuin muitakin suvun lapsia" niinkuin joku kirjoitti. Kuinka niitä muita suvun lapsia sitten kohdellaan? Ihan toisella laillako kuin kummilasta? Samanlailla ainakin minä vien lapsille lahjoja ja olen ystävällinen ja mukava, oli ne sitten sukulaislapsia, ystävän lapsia tai kummilapsia.

Tottakai puolison kummilapselle voi olla ja pitääkin olla mukava ja kiva, ihan samalla tavalla kuin muillekin suvun, ystävien, tuttavien ja naapuruston lapsille. Mutta tuo lapsi ei ole erityisasemassa kuten omat kummilapset ainakin minulle on. Esim. siinä että en ala suvun lasten synttäreiden vuoksi vaihtamaan työvuoroani. Oman kummilapseni synttäreiden vuoksi yritän vaihtaa jos sattuu päällekäin. Ymmärrätkö?

kummilapsia esim. yökylään, vien leffaan, ollaan käyty jätskillä, ihan kahdestaan. Muiden sukulaisten lasten kanssa en lähde kahdestaan leffaan. Jos lähtisin yhden kanssa, pitäisi lähteä muidenkin kanssa. Ja niitä sukulaisten lapsia muuten riittää. Kummilasten kanssa kulkemista voi perustella nimenomaan kummiudella.

viedä puolisosi kummilasta elokuviin ym. Kummi voi tehdä sen ihan itsekseen, jos näkee sen tarpeelliseksi. Miksi sinut pitäisi pyytää myös kummiksi jos puolisoasi pyydetään kummiksi? Tätä en nyt oikein vieläkään ymmärrä. Jos puolisosi työkaveri kokee hänet niin läheiseksi, että haluaa pyytää häntä kummiksi, niin miksi sinä loukkaantuisit, jos sinua ei pyydetä? Varsinkaan, jos et ole juurikaan tekemisissä ollut.

Meillä esim mies loukkaantui, kun lapsemme kummit (minun sukulaisiani) pyysivät vain minua kummiksi. Tuskin edes ajattelivat asiaa, kun mies ei kuulu kirkkoon, mutta mies kantaa kaunaa asiasta (kummilapseni on jo kohta 5v)...

Kummi valitaan LAPSELLE, ei vanhemmille. Onko mitään järkeä pyytää kummiksi sellaista ihmistä jota perheenne ei kunnolla tunne?

Kummin tehtävähän on olla yksi turvallinen aukuinen lisää vanhempien lisäksi, ei lahja-automaatti!

En voi käsittää, kuinka ihmiset voivat loukkaantua tälläisestäkin asiasta? Ihan tosiaanko ei voi puolison kummilapselle olla mukava ja kiva vaan pitää "kohdella kuin muitakin suvun lapsia" niinkuin joku kirjoitti. Kuinka niitä muita suvun lapsia sitten kohdellaan? Ihan toisella laillako kuin kummilasta? Samanlailla ainakin minä vien lapsille lahjoja ja olen ystävällinen ja mukava, oli ne sitten sukulaislapsia, ystävän lapsia tai kummilapsia.

Tottakai puolison kummilapselle voi olla ja pitääkin olla mukava ja kiva, ihan samalla tavalla kuin muillekin suvun, ystävien, tuttavien ja naapuruston lapsille. Mutta tuo lapsi ei ole erityisasemassa kuten omat kummilapset ainakin minulle on. Esim. siinä että en ala suvun lasten synttäreiden vuoksi vaihtamaan työvuoroani. Oman kummilapseni synttäreiden vuoksi yritän vaihtaa jos sattuu päällekäin. Ymmärrätkö?

kummilapsia esim. yökylään, vien leffaan, ollaan käyty jätskillä, ihan kahdestaan. Muiden sukulaisten lasten kanssa en lähde kahdestaan leffaan. Jos lähtisin yhden kanssa, pitäisi lähteä muidenkin kanssa. Ja niitä sukulaisten lapsia muuten riittää. Kummilasten kanssa kulkemista voi perustella nimenomaan kummiudella.

viedä puolisosi kummilasta elokuviin ym. Kummi voi tehdä sen ihan itsekseen, jos näkee sen tarpeelliseksi. Miksi sinut pitäisi pyytää myös kummiksi jos puolisoasi pyydetään kummiksi? Tätä en nyt oikein vieläkään ymmärrä. Jos puolisosi työkaveri kokee hänet niin läheiseksi, että haluaa pyytää häntä kummiksi, niin miksi sinä loukkaantuisit, jos sinua ei pyydetä? Varsinkaan, jos et ole juurikaan tekemisissä ollut.

rautalangasta kummilapsen ja sukulaisen lapsen ero.

Itse olisin myös sitä mieltä että EI todellakaan voi olla läheinen ihminen jos ei ole tavannut tämän perhettä. Hyvä työkaveri tai harrastuskaveri ehkä mutta toisilleen läheiset ihmiset kyllä vierailee toistensa kotona ja tapaavat myös näiden perheet. Itse en myöskään haluaisi alkaa jollekin työkaverin lapselle kummiksi. Mitä sen lapsen toinen vanhempi tykkäisi edes asiasta kun ei olla tavattu?

Minut on mieheni siivellä kutsuttu kummiksi yhdelle hänen lapsuudenkaverin lapselle sekä sukulaisille. Olen ottanut tehtävän vastaan, mutta ihmetellyt, miksi minut on kutsuttu, koska ilman miestäni minulla ei olisi mitään suhdetta näihin ihmisiin.



Itse kutsuisin lapselle vain sellaisia kummeja joilla itsellään henkilökohtainen suhde lapseen ja vanhempiin.



Nyt tosin meilläkin puolisokummeja, kun esikoisen kohdalla yksi puoliso kutsui itse itsensä ja sit toisella lapsella on samalla tavalla pariskunta kummina.

Mekin pyydettiin aikoinaan mun pikkuveli kummiksi koska hän oli vasta ollut alle vuoden kimpassa avokkinsa, nykyisen vaimonsa kanssa.

Nuorena olisin loukkaantunut. Mutta nyt tiedän jo, että kummius kysyy rahaa ja vaivannäköä, enkä enää edes halua ryhtyä kenenkään kummiksi.

kun mieheni sisko pyysi vain miestäni kummiksi, lapsi syntyi vain hetki ennen häitämme eli olimme ihan vakiintunut vuosia yhdessä ollut pariskunta. En olisi loukkaantunut, jos esim joku miehen opiskelukaveri tms jota en niinkään tunne, olisi pyytänyt vain miestäni. Mutta kun oli kyseessä miehen sisko, jonka kanssa olen paljon yhteydessä ilman mieheni välikädessä olemistakin, niin mielestäni se on aika kummallista.



Paljon näitä avokkien pyytämättä jättämisiä perustellaan sillä, että jos ero tulee, ei olla enää yhteydessä. Itselläni on myös yksi kummilapsi, jonka vanhemmat ovat exäni ystäviä (meillä oli vuosien suhde, ei mikään lyhyt juttu), toki olin heitä myös tavannut. Olen eron jälkeen pitänyt kyllä itse kummisuhteesta huolta, hankkinut lahjat ja vienyt lasta huvipuistoon ja konserttiin yms. Itse olen sitä mieltä, että en jätä kummisuhdetta hoitamatta eron takia, kun olen kummiksi lupautunut. Tämän kummilapsen vanhemmat eivät kyllä juurikaan itse pidä minuun yhteyttä, vaan kummihomma on jäänyt aika täysin minun vastuulleni. Jos en itse olisi aloitteellisempi, olisi kummisuhde katkennut. Joten joskus voi katsoa peiliin siellä kummilapsen perheessäkin, että onko sitä itse muistettu pitää yhteyttä eron jälkeen siihen toiseen kummiin. Kyllähän tuon suhteen pitäisi toimia molemmin puolin.