Loukkaantuisitko jos vain puolisoasi pyydettäisiin kummiksi?

Eli en kutsuis kummiksi kuin sen joka meille tärkempi.

eli käytännössä ei muista yhtään mitään merkkipäiviä tms.

Ihan oikein teille urpot kun ette mua kutsuneet kummiksi!

mutta ainakin pyrkisin ymmärtämään, että haluatte puolisoni, koska hän on teille jollain tavalla läheinen.



En todellakaan toivo, että minua pyydettäisiin kummiksi vain siksi, että muuten minulle tulisi paha mieli. Olen aikuinen ja kykeneväinen nielemään tämänkaltaisen pahan mielen.



Eri asia sitten olisi jos esim siskoni tai sydänystäväni pyytäisikin vain miestäni kummiksi. sitten kyllä saattaisin pahastuakin.

eli kummipyynnössä ilmaistaan että halutaan kummin kuuluvan lapsen elämään.



Jos taas kummipyyntöä ei tule, niin ei se sitä tarkoita että halutaan ko. henkilön pysyvän poissa lapsen elämästä.



Olisi hyvä että vanhemmat ja kummit olisivat hyviä tuttuja ja jopa läheisiä. Itse tein sen virheen aikoinaan, että annoin äitini valita lasten kummit.



Nyt kummeina on vaikka mitä serkkua ja vastaavaa, joiden kanssa tunnelma on aina tosi vaivautunut kun en ihmisiä edes tunne.

eli kummipyynnössä ilmaistaan että halutaan kummin kuuluvan lapsen elämään.

Jos taas kummipyyntöä ei tule, niin ei se sitä tarkoita että halutaan ko. henkilön pysyvän poissa lapsen elämästä.

Olisi hyvä että vanhemmat ja kummit olisivat hyviä tuttuja ja jopa läheisiä. Itse tein sen virheen aikoinaan, että annoin äitini valita lasten kummit.

Nyt kummeina on vaikka mitä serkkua ja vastaavaa, joiden kanssa tunnelma on aina tosi vaivautunut kun en ihmisiä edes tunne.

Miehen veli vaimoineen pyysi vain miestäni kummiksi -olihan se vähän hassua koska ollaan kuitenkin oltu yhdessä kauemmin kuin lapsen vanhemmat ja naimisissakin vaikka kuinka kauan. Miehen vaimo oli kuitenkin sitä mieltä että kummeja pitää olla kaksi ja kummitätinä hänen ystävänsä.

Minä olen suhtautunut asiaan niin, että mulla ei ole mitään kumminvaimonvelvollisuuksia tuota lasta kohtaan, vaan että kohtelen häntä ihan samalla lailla kuin muitakin suvun lapsia. Mieheni saa ostaa lahjat ja hoitaa muutenkin kummin velvollisuudet koska hänethän he halusivat kummiksi. En koe että minulla on mitään erityisvelvollisuuksia lasta kohtaa joka on vain mieheni kummilapsi. Olen mukana samalla tavalla kuin muidenkin sukulaislasten elämässä, eli käyn synttäreillä jne. mutta en juurikaan muuten pidä yhteyttä.

Kutsukaa vaan toinen ja selitelkää avovaimolle, että pyydätte miehen kummiksi, kun halu atte sen osallistuvan lapsen elämään, mutta ei se tarkoita, että sinun tulisi pysyä pois lapsen elämästä.

Meidän tutuille kävi niin, että vain mies pyydettiin kummiksi. Ihmeteltiin sitä tosi paljon ja pidettiin pariskuntaa tosi omituisena ja jopa loukkaavana. Ei tietenkään kukaan sanottu pariskunnalle mitään. Tämän ketjun mukaan näyttää olevan aika erilaisia käytäntöjä ja olen hyvin yllättynyt, ettei tämä miesten pyytely olekaan omituista. Onkohan niin, että nimenomaan halutaan kummiksi mies vai onko sattumaa, että tässä ketjussa naisia yksikseen ei ole kutsuttu?

Minulla on kummilapsia ajalta ennen parisuhdetta, samoin miehelläni. Lisäksi hän on kummina lapselle, joka on syntynyt seurustelumme alussa.

Jos kyseessä on avopari joka ei ole edes sukua, on todellakin paljon parempi vaihtoehto pyytää vain sitä tutumpaa kummiksi. Itse olen sisarukseni lapsen kummi ja poikkis ei, vaikka kummiksi pyydettäessä olimme seurustelleet ja asuneet yhdessä useamman vuoden. Kummilapseni vanhemmat olivat vähän pelänneet, loukkaantuisimmeko kun minua pyydettäisiin yksin - no emme tosiaan, molemmista parempi näin.



Vaikka nämä ei-sukulaiset olisivat naimisissakin, olisi minusta ihan korrektia pyytää kummiksi vain se tutumpi henkilö. Eiköhän tästä kumppanistakin olisi outoa olla jonkun lähes vieraan tenavan kummi...

ja vain minua pyydettiin, ei miestä.



Mies ei loukkaantunut, mutta kyseessä olikin minun ystäväni, kyse ei ollut siis ystäväperheestä vaikka taidettiin me joskus yhdessä kylässä käydä. En usko että mies edes halusi kummiksi. No, hyvä vain näin, emme ole enää yhdessä.



Nykyään minulla on aviomies jota on turha edes kysyä kun ei kuulu kirkkoon.

ja meillä on mies siskojen lapsien kummin, itse en loukkaantunut ja minä olen veljen lapsien kummin. mUsta tossa nyt ei ole mitään ihmeellistä, en ymmärrä miksi joku tosta suuttuisi. Samalla tavallahan sitä niitä lapsia näkee kun perhein' käy kylässä ym. Meillä se ei ainakaan millään lailla näy että mies on toisten kummi ja minä toisten, samalla lailla kohdellaan kaikki ja kaikki ovat yhtä rakkaita meille. Eli ei mitään väliä ja en ymmärrä jos joku loukkaantuu. Se on jokaisen perheen oma asia kenet ottaa lapsensa kummiksi, mutta teinä kyllä vähän miettisin. Eikö teillä tosiaan ole ketään läheisempää?

Ette mitään. Vaikka pariskunta eroaisikin, lapsellenne jäänee muitakin kummeja.



Yleensä naiset ovat niitä, jotka muistavat kummilasten juhlat. Olisi aika kiusallista panna se mies kummiksi niin, että käytännössä sivuutettu vaimo joutuu silti hoitamaan muistamiset.

En olisi enää missään tekemisissä ko. perheen kanssa. Ei tupata kun ei tykätä.

Osittain varmaankin siksi, että minulla oli kummilapsia jo ihan riittämiin. Sitten mielessäni tosiaan naureskelin sitä, että lapsi ei kyllä valitettavasti tule mitenkään huomioiduksi kummisetänsä taholta, mies ei varmaan edes muista että ko. lapsi on hänen kummilapsensa.



Pahinta ehkä kyllä oli se kun tajusin että ko. lapsen isä oli hiukan huijannut vaimoaan. Ei halunnut että minä olisin lapsen kummi, joten oli kertonut vaimolleen etten voi olla kummi kun en kuulu kirkkoon. Vaimo ei ollut älynnyt kysyä asiaa suoraan minulta ja oli tosi pahoillaan kun kuuli kastetilaisuuden jälkeen että olisinkin voinut olla kummi.

Siis lapsen isä oli itse keksinyt tuon etten kuuluisi kirkkoon, kuuluin ja kuulun kirkkoon ja olisin sen puolesta voinut olla kummi.



Meillä oli kuitenkin hiukan "erimielisyyksiä" tuon miehen kanssa kun yritin aiemmin saada hänen käytöstään vaimoaan kohtaan kuriin.

molemmat. En tiedä, ovatko kumppanit loukkaantuneet, mutta mitään suurempaa draamaa ei ole asian tiimoilta näytelty. Ehkä siksi, että "syrjäytetyt" ovat miehiä...



Mun lapsilla ei ole kuin yksi pariskuntakummi. He ovat molemmat siksi, että mies oli ensin mieheni kaveri ja sitä kautta päätyi tämän siskon mieheksi.

Kaverin lapsen kummiksi,vaikka ollaan naimisissa oltu vuosia ennen heidän lapsen syntymää. Mies on heidän kanssaaan läheisempi ja tapaa heitä aina yksin.

tähän ei ole mitään sääntöä olemassa edes.



Kummiksi pyydetään tasan tarkkaan ne jotka halutaan.



Kuka tahansa voi loukkaantua, ihan mistä syystä tahansa.



Esim perheen esikoisen kummi oli äidin veli ex-avokkinsa kanssa. Kun tuli lisää lapsia tämän veljen nykyinen vaimo loukkaantui kun häntä ei pydyetty kummiksi tälle lapselle.



Mä taas loukkaannuin mieheni puolesta (juu ei olis tarvinnu, mut loukkaannuin silti) kun veljensä pyysi kummiksi miestäni (oltiin oltu vuosi yhdessä, en loukkaantunut siitä, et mua ei pyydetty) ja sit ei kuitenkaan lopulta kelvannut kummiksi.



Samasta perheestä kyse molemmissa tapauksissa.

Jos minua pyydettäisiin kummiksi miehen suvun/ystävien puolelta. Avokki ei kuulu vielä samalla tavalla sukuun kuin aviopuoliso. Toisaalta en kyllä loukkaantuisi, jos minut jätettäisiin aviopuolisonakin ulkopuolelle kummiudesta. Ei ole mitenkään erityisen tärkeä juttu itselle.



Miksiköhän on ongelma, että perheen MIES olisi ainoastaan kummi. Kyllä niistä miehistäkin löytyy helmiä ja hyviä kummeja pilvin pimein, vaikka av:lta ei sitä ihan heti uskoisi.

Meillä on mieheni kanssa ollut aina ns "omat kaverit" tai siis niin ettei hirveästi olla vietetty aikaa toistemme ystävien kanssa. No mieheni halusi pyytää ystäväänsä lapsemme kummiksi, emmekä edes käyneet keskustelua että pitäisikö avovaimo pyytää myös.

Nyt kun olemme tähän naiseenkin tutustuneet paremmin kummisedän kautta, olen huomannut että hän on aivan ihana ihminen ja tykkää lapsestamme kovasti! :) Vaikkei kummina "virallisesti" olekkaan niin ei ole kyllä yhtään ollut närkästyneen oloinen.

Ette mitään. Vaikka pariskunta eroaisikin, lapsellenne jäänee muitakin kummeja. Yleensä naiset ovat niitä, jotka muistavat kummilasten juhlat. Olisi aika kiusallista panna se mies kummiksi niin, että käytännössä sivuutettu vaimo joutuu silti hoitamaan muistamiset.

Kiva ostella synttärilahjoja ja kortteja miehen kummilapselle, kun ei ole itse kelvannut kummiksi.

Jos otatte ap pelkän miehen, voi olla, että ainakaan sieltä ei lapsellenne tule mitään kummilahjoja. Mikä tietysti monen mielestä on ok, mutta en ainakaan itse kauhean ehdoin tahdoin sellaista toivo.

Miehet eivät itsenäisesti juurikaan synttärimuistamisia yms. organisoi.