Loukkaantuisitko jos vain puolisoasi pyydettäisiin kummiksi?

kutsua vaikka synttärikahville niin ei jäis lahjat saamatta? ;)

pyytäisi kummiksi vain miestäni, niin pitäisin ( ja myös mieheni pitäisi ) sitä aivan helvetin kummallisena!? Ja pitäisimme siis koko asiaa hyvin hämmentävänä, että eikö näillä ihmisillä ole oikeesti läheisiä ystäviä tai ihmisiä, joiden kanssa heillä on muutakin yhteistä kuin harrastus!? Tiedän sanoa, että mun miehen mielestä olis todella kiusallista joutua jonkun harrastuskaverin lapsen kummiksi ja hän aivan varmasti puhuisi asiasta kotona tyyliin "miten mä voin sanoa kohteliaasti, etten halua kummiksi" - ja me varmaan pohdittaisi yhdessä sitä, että miten tarjotusta tehtävästä vois kieltäytyä niin, ettei se olisi molemmille osapuolille noloa. VAstaukseni siis on: älkää pyytäkö sellaista ihmistä kummiksi, jonka vaimoa ette tunne/eikä ihmistä, jota te ette molemmat oikeasti tunne hyvin. Oletteko muuten tietoisia, että kuuluuko tuo tyyppi edes kirkkoon tai onko hänellä jo vaikka 10 kummilasta ennestään olemassa, että tulisiko uudesta lapsesta hänelle taas vain lisätaakka? Kuka muuten oikeasti on kiinnostunut jonkun harrastuskaverinsa lapsista niin paljon, että halus alkaa sen kummiksi??? Käsi ylös???

Ihmisillä ei valtämättä ole läheisiä ystäviä. Jos kokee tuon harrastekaverin lähimmäksi ystäväkseen, miksi ei pyytäisi?

Kyllä, nostan käteni ylös. Mua kiinnostaa ihmiset yleensä ja voihan siitä kehkeytyä vaikka minkälainen ystävyys kummiuden myötä.

Älä rankaise ihmisiä jos heillä ei ole hyviä ystäviä ympärillään.

Mun mies ei olisi noin moukka kuin sun mies. Vaan olisi otettu, että kaveri arvostaa häntä niin paljon, että lapsensa kummiksi pyytää.

itse pyydettiin omalle lapselle avioparista toinen, ja seuraavalle sama juttu. Ja miestäni on pyydetty yksinänsä kummiksi ystävien lapselle. He halusivat vain 2 kummia ja kumpikin sai päättää yhden. Kukaan ei ole loukkaantunut, eikä kai kukaan voi olla niin pikkusieluinen, että loukkaantuu. Kai nyt jokainen saa päättää VAIN ne kummit ketkä todella haluaa, eikä mitään kylkiäisenä tulevia tyyppejä...

Kiva ostella synttärilahjoja ja kortteja miehen kummilapselle, kun ei ole itse kelvannut kummiksi.

Jos otatte ap pelkän miehen, voi olla, että ainakaan sieltä ei lapsellenne tule mitään kummilahjoja. Mikä tietysti monen mielestä on ok, mutta en ainakaan itse kauhean ehdoin tahdoin sellaista toivo.

Miehet eivät itsenäisesti juurikaan synttärimuistamisia yms. organisoi.

Miehelläni on kummilapsi, joka ei siis ole minun kummilapseni. En koskaan hanki lahjoja, enkä muistuta miestäni hankkimaan. Se on kummina hänen tehtävänsä. Jos unohtaa niin sitten unohtaa.

En myöskään koe "pakkona" mennä tuon lapsen syntymäpäiville, toisin kuin omien kummilasteni synttäreille. Omien kummilasteni kohdalla järjestelen työvuoroja tai siirrän tapaamisia (jos vain suinkin onnistuu) päästäkseni juhliin. Mieheni kummilapsen ja sukulaisten tenavien juhliin menen mikäli on vapaata, en kuitenkaan ala järjestelemään enkä siirtelemään yhtään mitään. Syynä se että suvussa on paljon lapsia, jatkuvasti saisi järjestelyjä tehdä. JOhonkin on raja pitänyt vetää.

Kerran tuon miehen kummilapsen äiti otti MINUUN yhteyttä kertoakseen kuinka pettynyt lapsi oli kun mieheni ollut muistanut hankkia synttärilahjaa (ei ollut päässyt syntymäpäiville, enkä minäkään). Laitoin tekstiviestiä että "Meillä on tapana hankkia vain kummilapsille lahjat jos ei päästä juhliin. XXX ei ole minun kummilapseni." Tietysti oltais siis ostettu lahja jos oltais menty juhliin.

Kyllä meinaan korpesi, aika röyhkeää alkaa minulta vaatimaan lahjaa vaikka lapsi on vain yksi lapsi muiden joukossa. Toivottavasti älyää jatkossa osoittaa pettymyksen tunteensa oikeaan osoitteeseen eli miehelleni. Enkä edes usko tuota pettymyksen tunnetta, lapsi oli 2-vuotias.

eli että avoliitossa olevia ei tarvitse pyytää molempia, avioliitossa kyllä. Ja niille, jotka tästä loukkaantuvat, on hirmu helppoa osoittaa lähipiirillenne, että olette vakituisesti yhdessä, nimittäin menemällä naimisiin, se on aika helppo ja nopea toimitus.

Siis nythän on kyse teidän lapsen kummista! Mulla ei tulisi pieneen mieleenkään pyytää tuntemattomampaa ihmistä kummiksi lapselleni jota olen itse tavannut harvoin... Muutama ystäväi on pyytänyt lapsilleen kummeiksi esim juuri miehen kaverin mutta ei tämän puolisoa jne. Voihan myös olla että nainen ei edes halua, mutta sitten on pakko jos pyydetään. Olen itse joskus kieltäytynyt kummiksi kun ex avopuolisoni sisko pyysi lapselleen, ONNEKSI koska ei mitään välejä enään siihen porukkaan olekkaan!

itse pyydettiin omalle lapselle avioparista toinen, ja seuraavalle sama juttu. Ja miestäni on pyydetty yksinänsä kummiksi ystävien lapselle. He halusivat vain 2 kummia ja kumpikin sai päättää yhden. Kukaan ei ole loukkaantunut, eikä kai kukaan voi olla niin pikkusieluinen, että loukkaantuu. Kai nyt jokainen saa päättää VAIN ne kummit ketkä todella haluaa, eikä mitään kylkiäisenä tulevia tyyppejä...

MUTTA oletko ajatellut että se "kylkiäisenä tuleva tyyppi" ei välttämättä halua olla missään tekemisissä jonku tutun lapsen kanssa. Eikä hänen tarvitsekaan, koska kyseessä vain joku tuttavapiirin tenava. Kylkiäistyypin ei tarvitse myöskään kutsua tenavaa kylään, ostaa lahjaa tms.

Itse olen huomannut että niissä perheissä jotka ovat pyytäneet lapsensa kummiksi vain pariskunnan toisen puoliskon, hyvin usein olettavat että myös kummin puoliso osallistuu esim. lahjoihin. Näin erityisesti jos kummiksi on pyydetty miestä. Nainen saa sitten kummasti kuulla ne natkutukset kun mies ei muistanut ostaa kummilapselleen lahjaa.

Itse ajattelen niin että pyydän lapseni kummiksi pariskunnan molempia puoliskoita, koska jos en haluaisi "sitä kylkiäisenä tulevaa" niin mitä se kertoisikaan siitä kummiksi ajatellusta. Eikö tämä ole osannut tehdä hyvää puolisovalintaa vai mitä.

eli että avoliitossa olevia ei tarvitse pyytää molempia, avioliitossa kyllä. Ja niille, jotka tästä loukkaantuvat, on hirmu helppoa osoittaa lähipiirillenne, että olette vakituisesti yhdessä, nimittäin menemällä naimisiin, se on aika helppo ja nopea toimitus.

Avoliitoista 60% päätyy eroon, avioliitoista 50%. Lisäksi keskimääräinen naimisissaoloaika Suomessa on jotain vajaa 3vuotta. Kylläpä on niiiiin vakaata.

eli että avoliitossa olevia ei tarvitse pyytää molempia, avioliitossa kyllä. Ja niille, jotka tästä loukkaantuvat, on hirmu helppoa osoittaa lähipiirillenne, että olette vakituisesti yhdessä, nimittäin menemällä naimisiin, se on aika helppo ja nopea toimitus.

Avoliitoista 60% päätyy eroon, avioliitoista 50%. Lisäksi keskimääräinen naimisissaoloaika Suomessa on jotain vajaa 3vuotta. Kylläpä on niiiiin vakaata.

Tuo 50% liitoista päättyy eroon on myytti, joka on kumottu jo todella monta kertaa, se ei siis pidä paikkaansa. Ja keskimäärin ne erotkin tulevat olennaisesti myöhemmin kuin tuo kolme vuotta.

kävi kerran niin että mun silloinen ystävä kysyi odotusaikanaan pelkästään multa että tulisitteko miehesi kanssa lapsen kummiksi. Sanoin jo heti siinä että minä voin kyllä tulla mutta luulen että mieheni (joka ei liiemmin välittänyt tästä ystävästäni) ei varmaan halua kummiksi koska ei niin hyvin tunne tätä ystävääni eikä hänen miestään. No kaverini siihen sit helpottuneena että "ei hän kehdannut pyytää vain sua ja jättää sun miestä ulkopuolelle". Mä sanoin että asia on varmasti ok (niin kuin olikin, mieskin oli helpottunut kun ei tarvinnut kummiksi ryhtyä) miehelleni.



Mun mielestä vanhemmat ovat päätäntävallassa siitä kuka on kummi ja kuka ei, siitä on turha kenenkään loukkaantua! Itse otan suurena kunniana jos kummiksi pyydetään mutta jos ei, olen onnellinen ylipäätään että saan osallistua muulla tavoin lapsen elämään.



Mulla on kummilapsena mun siskon lapsi, lapsi syntyi silloin kun oltiin juuri tavattu mun miehen kanssa. Nyt tällä mun siskolla on toinenkin lapsi ja mun siskon mies ja mun mies ovat todella hyvissä väleissä ja he pyysivätkin pelkästään minun miestäni tän toisen lapsen kummiksi, ei siis mua ollenkaan. En ollut yhtään loukkaantunut vaan onnellinen mieheni puolesta :)

MÄ en ainakaan osta lapselle lahjaa kun MÄ en ole kummi :D Aapua, pissin housuun..on teillä murheet.



Me ei pyydetty esikoisen kummiksi kuin miehen veli, koska mieheni näin halusi. Minä arvasin,että siitä varmasti vedetään herneet nenään ja tietenkin siitä syytettiin minua (minä kun olen niin julma ja ilkeä.) Noh, mä valitsin toiset kummit omasta kaveripiiristä ja mies teki samoin. Mutta ei ole mun asia kenellekkään selitellä, mies halusi niin ja niin tehdään.



Meillä on muutenkin omat kaverit ja "oma" suku, molemmat pitää omistaan huolta.



Minä en kaipaa kummeilta lahjoja, jos tämäkin kyseinen vaimo noin ajattelee, mitä tekin täällä kirjoittelette. Minusta kummius nyt muutenkin on vähän häilyvä..voihan lapsen elämässä olla mukana ilman "KUMMIN" titteliä. Luoda lapseen samalla lailla hyvä suhde. Miten toi kummi-sana automaattisesti tarkoittaa, että just se on sit se henkilö, joka on lähin lapselle?? Mä ainakin tiedän paljon perheitä, joissa kummit ei ole missään tekemisissä lapsen kanssa, kun elämäntilanteet muuttuu, tulee muuttoja yms.



Ja ei meillä ainakaan kaikkien kummien kohdalla niin ole, jotkut mun kaverit on paljon läheisempiä lapsilleni (molemmille) kuin nämä ehkä sukulaisuuden vuoksi pyydetyt kummit.

Mutta me haluttiin kuitenkin molemmille lapsille suvuista, ainakin yhdet kummit, sillä sukulaisuus kuitenkin pysyy, avokit ja aviopuolisot ei, joten en käsitä miksi pitäisi loukkaantua jos perhe haluaa vain kummiksi joko veljen tai oman sisaren.



Mutta niinkuin joku kirjoitti, ainahan sitä voi tietenkin vetää kilarit joka asiasta, jos elämässä ei tosiaan ole sen suurempia murheita.

Omatkin kummini ovat vain toinen puoli avioparista. Eihän kummeja muutenkaan pidä olla kuin 2 tai 3? Käytännössä kuitenkin molemmat puolisot ovat aina olleet läsnä muistamassa minua.

Mutta miksette pyydä avokkia? Vai onko tavoite, että lapsella on neljä kummia muutenkin ja lahjojen määrä maksimoitu?



Mua pyydettiin kaverin lapsen kummiksi, miestä ei. Ymmärsin asian kyllä siinä suhteessa, että suhteemme oli aika tuore. Siinä vaiheessa vaan meni maku, kun kummeja oli neljä ja kaikki "yksinäisiä" eli kenenkään puolisoa ei ollut kummina. Kätevää. Ainakin on lahjapuoli taattu. Realiteetti on, että lahjan kokoon ei vaikuta, onko kumpikin kummeja vai toinen vaan pariskunnasta. Jos kummeja olisi neljä, kaksi pariskuntaa, niin saisi kahdet lahjat. Kun kummeja on neljä ja ei yhtään pariskuntaa, niin lahjoja saakin neljä!



Miksi ylipäätään nykyään pyydetään niin monta kummia? Me teimme ihan periaatteellisen päätöksen ja kummeja on tasan kaksi kummallakin lapsella. Ja nekin pariskuntia eli kumminoteerauksia tulee vaan yhdestä paikasta. Kumminkin on mukavampi suhtautua kunniatehtäväänsä, jos ei ole vain yksi joukon jatkeena.

Etenkin jos kyseessä olisi selkeästi enemmän miehen kaveri kuin yhteiset ystävät. Ehkä jos miehen sisarukset pyytäisi vain miestä, niin saattaisin hiukan ihmetellä/loukkaantuakin, koska olemme naimisiss.



Mutta tosiaan jos miehen kaveri pyytäisi vaan miestä, se olisi mulle ok ja varmaan huolehtiminen, että mies muistaa kummilastaan jouluna ja synttäreitä.

kummeiksi. Ei olisi tullut mieleenkään pyytää vain toista pariskunnasta tässä tapauksissa.



MUTTA jos esim. mieheni työkaveri pyytäisi miestäni hänen lapsen kummiksi en todellakaan loukkaantuisi ettei minua pyydettäisi kun en kerta koko ihmisiä edes tunne.



ja SILTI auttausin miestäni muistamaan tämän lapsen merkkipäivät ja jos merkkipäiville kutsutaan meidät molemmat niin tietysti menisin.



En osaa tuntea katkeruuutta siitä ettei minua pyydetty ja todellakin muistuttaisin miestä lapsen muistamisesta ja ostaisin ne lahjatkin vielä.



Ihmeellisiä ihmisiä taas täällä... katkeria, riitaisia, vihaisia ja sisältä rumia. Teillä on varmasti hyvä elämä.

Ja mitäs esim.syntymäpäiväkorttiin kirjoitetaan, "kummisi Pertti, Maija ja lapset"?

Liitto on päättynyt ja molemmat kummit ovat "unohtaneet" kummilapsen.



Ne ovat lapsen kummit, ei mikään vanhempien tapa näpäyttää läheisiään näyttämällä, että joku kelpaa ja toinen ei. Mieluummin 1 hyvä kuin samassa kaupassa otettava surkea kylkiäinen.

ja osaan laittaa synttärikorttiin "onnea Millalle toivottaa Turun kummi perheineen" erotuksena Raision kummista :-)

henkilökohtaisesti haittaisi yhtään jos vain AVIOmiestäni pyydettäisiin kummiksi. Eikä haittaisi sekään että aviomiestäni ja jotain muuta naista pyydettäisiin yhdessä kummeiksi. Se on vanhempien päätös.



Ehkä teidän kannattaisi puhua pariskunnalle asiasta ihan suoraan.

Mutta miksette pyydä avokkia? Vai onko tavoite, että lapsella on neljä kummia muutenkin ja lahjojen määrä maksimoitu?

Mua pyydettiin kaverin lapsen kummiksi, miestä ei. Ymmärsin asian kyllä siinä suhteessa, että suhteemme oli aika tuore. Siinä vaiheessa vaan meni maku, kun kummeja oli neljä ja kaikki "yksinäisiä" eli kenenkään puolisoa ei ollut kummina. Kätevää. Ainakin on lahjapuoli taattu. Realiteetti on, että lahjan kokoon ei vaikuta, onko kumpikin kummeja vai toinen vaan pariskunnasta. Jos kummeja olisi neljä, kaksi pariskuntaa, niin saisi kahdet lahjat. Kun kummeja on neljä ja ei yhtään pariskuntaa, niin lahjoja saakin neljä!

Miksi ylipäätään nykyään pyydetään niin monta kummia? Me teimme ihan periaatteellisen päätöksen ja kummeja on tasan kaksi kummallakin lapsella. Ja nekin pariskuntia eli kumminoteerauksia tulee vaan yhdestä paikasta. Kumminkin on mukavampi suhtautua kunniatehtäväänsä, jos ei ole vain yksi joukon jatkeena.

Kuka pyytää kummiksi ketään vain lahjojen takia?! En mä edes miettinyt niitä kun kummeja valitsin.

Mä valitsin itselleni maailman tärkeimmät henkilöt, siskoni sylikummiksi ja parhaan ystäväni kummisedäksi. Ne henkilöt ketkä halusin että kuuluvat mun ja lapseni elämään, ja periaatteessa hieman syvemminkin juurikin kummitittelin ansiosta. Mä halusin heillekin näyttää pyytämällä heitä kummeiksi, että mä haluan heihin ns. yhteyden kokoloppu elämäkseni, ja lapselleni.

Halusin että lapseni tulee samallalailla tuntemaan heidät kuten minäkin, ei niin kaverillisena suhteena mitä itselläni on heihin, vaan tukena ja turvana aina.

EI tosiaan tulisi mieleen pyytää esim. parhaan kaverini naisystävää (ei ollut kyllä silloin vielä) lapseni kummiksi vain koska seurustelee sen rakkaimman ystäväni kanssa mitä mulla on. Eri asia olisi jos olisin tämän naisne kanssa hyvä ystävä, tulisimme hyvin toimeen, olisimme useamman vuoden tulleet jo hyvin toimeen.

On se nähty kun on molemmat puolisot pyydetty kummeiksi, ja kun tämä kummipariskunta hajoaakin niin tottakai se kummi pysyy ainoastaan mukana joka oli läheisempi tälle perheelle mukana. Mitä se lapsi hyötyy siitä ''erik kummisedästä'' jota on nähnyt viimeksi 2vuotiaana, ei minkäänlaisia yhteyden ottoja, ei mitään.

Niin,ei se lapsi siitä hyödy.

Sen takia mä valitsin kummit keitä mä rakastan, ja tiedän että pysyvät mun vierelläni aina, ja sentakia pysyy siis lähellä lapsenikin elämää.

Ei mieskään pyytänyt kuin oman parhaan ystävänsä, eikä tämän puolisoa. Ei puolisoa haitannut, ei muakaan haitannut kun pyysivät vain mun miestäni heidän lapsensa kummiksi. Jos me erottais mieheni kanssa, niin en tosiaan pitäisi siihen kummilapseen yhteyttä, vaikka olisinkin kummi. Tän lapsen vanhemmat eivät ole mun ystäviäni, enkä heitä siksi tarvitsekaan. Eli tämä lapsi ei merkitse mullekaan mitään, olisi aika absurdia jos olisin hänen kumminsa.