Loukkaantuisitko jos vain puolisoasi pyydettäisiin kummiksi?

Mitä väliä sillä sitten on jos lapsella on "liikaa" kummeja? Ja mikä se liikaa sitten on, ei kai missään määrätä kuinka monta kummia lapsella saa maksimissaan olla?

Kummeja saa olla 2-4, ei enempää eikä vähempää.

kun aluksi meitä pyydettiin kummeiksi. Olin ihan läsnä ja miehen ystävä ja vaimonsa pyysi meitä kummeiksi. Suostuimme molemmat.



Ristiäisissä sitten kasteen jälkeen pyysivät kummeja papin luokse että hän ottaa henkilötiedot ylös. Tuohon tilaisuuteen pyydettään vain mieheni, samoin ainoastaan mieheni sai kummitodistuksen. En siis ole mikään virallinen kummi. Oli kohtuullisen hämmentynyt, sillä en tosiaankaan olisi mennyt sinne alttarille pönöttämään kummien riviin jos olisin etukäteen tiennyt että en ole mikään kummi vaan ainoastaan siellä alttarin täytteenä.



Itse en koe olevani tuon lapsen kummi, mieheni taas ei ymmärrä mitä tarkoitan.

Vain hänet pyydettiin, vaikka olemme olleet naimisissa 16 vuotta. Lapselle oli pyydetty muutenkin monta kummia ja kaikki olivat pariskunnan toinen puolisko.

Eli minä en osta kortteja, en kummilahjoja, en hoida miehen kummilasta yms.

Me kyllä hoidamme toista kummilasta, joka on meidän kummankin. Hänelle ostan lahjat ja haemme mukaan jos lähdemme jonnekin kivaan paikkaan. Mutta tämä johtuu siitä, että minä olen se aktiivisempi osapuoli.

Eli jos mies ei jaksa tai häntä ei kiinnosta huomioida kummilastaan niin eipä se kyllä ole minun ongelma. En ala paapomaan miehen asioita. Mutta omaa kummilasta muistan.

Loukkaantunut en ole. Mutta pidän hiukan erikoisena, että tämä miehen kummilapsen äiti joskus marisee minulle kun emme muista hänen lastaan. Miksi tämä äiti marisee minulle. Minä en ole tämän lapsen kummi. Marisisi miehelleni.

vuosi sitten kirjoitin tälle palstalle, että loukkaannuin ja ihmettelin suuresti, miksi eräs tuttavapariskunta pyysi vain aviomiestäni heidän lapsensa kummeiksi.

(Tosin ristiäisissä selvisi, että olivat pyytäneet kummeiksi naisen siskot puolisoineen, sekä kaksi yksittäistä (avioliitossa olevaa perhetuttua) miestä, joista siis toinen oli minun mieheni.

Varmasti on miehiä, jotka hoitavat kummin "velvollisuuksia" ja kummiuttaan muutoinkin aktiivisesti, mutta ainakin meille esim. lahjojen ostot ovat kyllä jääneet minulle, koska muuten jäisi kortit lähettämättä ja lahjat ostamatta kokonaan.

Tosin lähiaikoina olen kyllä sanonut miehelle suoraan, että jos on ottanut kummin tehtävän vastaan, niin hän myös hoitaa sen tehtävän, enkä minä. Ja jos kummilapsen muistaminen unohtuu, niin kyllä se on sitten ihan hänen häpeänsä.. MUTTA jotenkin sitä on kai niin vanhanaikainen tai jotain, mutta jos kummilasta ei perheen osalta muistettaisi, niin ajattelen, että perheen vanhemmat jotenkin "syyttäisivät" siitä minua, perheen naista, koska naiset yleensä hoitavat lahjojen ostelut.. hullua, mutta näin se ajatus vaan minun mielessäni on.

Ette mitään. Vaikka pariskunta eroaisikin, lapsellenne jäänee muitakin kummeja. Yleensä naiset ovat niitä, jotka muistavat kummilasten juhlat. Olisi aika kiusallista panna se mies kummiksi niin, että käytännössä sivuutettu vaimo joutuu silti hoitamaan muistamiset.

Kiva ostella synttärilahjoja ja kortteja miehen kummilapselle, kun ei ole itse kelvannut kummiksi.

Jos otatte ap pelkän miehen, voi olla, että ainakaan sieltä ei lapsellenne tule mitään kummilahjoja. Mikä tietysti monen mielestä on ok, mutta en ainakaan itse kauhean ehdoin tahdoin sellaista toivo.

Miehet eivät itsenäisesti juurikaan synttärimuistamisia yms. organisoi.

No miksi hitussa sitten ostelet?? Ei kai kukaan ikinä mitään teekään, jos aina tehdään puolesta. Miehesi on kai kuitenkin aikuinen ihminen...??

Minä jaksan aina ihmetellä niitä naisia, jotka paapoo miestään ja kirjoittelee miehen puolesta kortit miehen äidille ja ostaa lahjat miehen kummilapsille ja kantaa miehen sukat lattialta ja pesee varmaan miehen perseenkin.

kummeiksi. Ei olisi tullut mieleenkään pyytää vain toista pariskunnasta tässä tapauksissa.

MUTTA jos esim. mieheni työkaveri pyytäisi miestäni hänen lapsen kummiksi en todellakaan loukkaantuisi ettei minua pyydettäisi kun en kerta koko ihmisiä edes tunne.

ja SILTI auttausin miestäni muistamaan tämän lapsen merkkipäivät ja jos merkkipäiville kutsutaan meidät molemmat niin tietysti menisin.

En osaa tuntea katkeruuutta siitä ettei minua pyydetty ja todellakin muistuttaisin miestä lapsen muistamisesta ja ostaisin ne lahjatkin vielä.

Ihmeellisiä ihmisiä taas täällä... katkeria, riitaisia, vihaisia ja sisältä rumia. Teillä on varmasti hyvä elämä.

Meillä on 4 lasta. Yhden lapsen yksi kummi on rikkaampi ja hän saa rahaa lahjaksi ainoana lapsista.

Yhdellä lapsella on yksi kummi kuollut ja toisella on mielenterveysongelmia eli ei tule minkäänlaisia kummilahjoja.

Yhdellä lapsella kummipari on eronnut ja eivät pidä yhteyttä meihin. Joten hänellä ei ole muistavia kummeja.

Yhdellä lapsella on kummina siskoni ja hänen miehensä. Rahaa ei tule lahjaksi, mutta on aina saanut aikaa ja erityishuomiota.

Lapset ovat oppineet, että elämässä kaikki ei ole aina tasapuolisesti jaettua ja ymmärtävät sen, että elämä ei pyöri kummilahjojen ympärillä. Ja sen, että jokainen tienaa omalla työllään oman omaisuutensa, eikä laske senttitikulla, saako kaikki juuri samanverran kaikenaikaa kaikkea.

Tämä asia on hyvä oppia elämässä ennen kuin muuttaa omilleen.

Yhden naisen ja yhden miehen, mutta eri perheistä. Mieskummin vaimolle ei sopinut ja lapsi sai sitten neljä kummia (ei tietty kehdattu toisestakaan pariskunnasta pyytää sitten vain toista). Toisen lapsen molemmat kummit ovat naimattomia ja hänellä on vain kaksi kummia. On sitten jo kysellyt, että miksi hänellä on vain kaksi kummia, kun toisella on neljä. En tiedä, olisiko pitänyt pyytää vielä esim. yksi pariskunta, mutta toisaalta sitten eka lapsi olisi varmaan kysynyt miksi toinen saa enemmän lahjoja, kun tietty pariskunnat antaa vain yhden lahjan... :D

kun aluksi meitä pyydettiin kummeiksi. Olin ihan läsnä ja miehen ystävä ja vaimonsa pyysi meitä kummeiksi. Suostuimme molemmat.

Ristiäisissä sitten kasteen jälkeen pyysivät kummeja papin luokse että hän ottaa henkilötiedot ylös. Tuohon tilaisuuteen pyydettään vain mieheni, samoin ainoastaan mieheni sai kummitodistuksen. En siis ole mikään virallinen kummi. Oli kohtuullisen hämmentynyt, sillä en tosiaankaan olisi mennyt sinne alttarille pönöttämään kummien riviin jos olisin etukäteen tiennyt että en ole mikään kummi vaan ainoastaan siellä alttarin täytteenä.

Itse en koe olevani tuon lapsen kummi, mieheni taas ei ymmärrä mitä tarkoitan.

Eipä ihme, ethän ole tuon lapsen kummi. Kummius on kuitenkin ihan virallinen seurakunnan kirjoihin ja kansiin tuleva juttu. Olipa todella tökeröä käytöstä näiltä lapsen vanhemmilta, huh huh.

Avomieheni sisko pyysi kummiksi veljeään eli avokkiani, en loukkaantunut, siinä vaiheessa yhteistä taivalta vasta noin vuoden. Tosin minä olen se, joka muistuttaa merkkipäivistä ja juoksee kaupungilla ostamassa lahjat, kirjoittaa kortit kummilapselle :D

jos mainitsemasi esimerkki olisi kyseessä. Mutta jos olisi esim. jommankumman sisarus kyseessä, niin olettaisin pyydettäisiin puolisoakin kummiksi.



Ihan hyvin voisin kuvitella miehen jonkun oman kaverinsa lapsen kummiksi, mutten minua. Itse olen kahden ystäväni lapsen kummi, muttei mieheni. Juuri siksi ettei ole tekemisissä kaverini kanssa, mutta me tunnemme lapsuudesta.



Eli ei ole syytä loukkaantua, jos loukkaantuu niin on hölmöä käytöstä.

Itse en ainakaan loukkaanu jos miestäni pyydetään ja minua ei. Ja kyllähän se toinenkin puoliso saa luoda läheisempää suhdetta lapseen jos sikseen haluaa, harvalla meistä on läheisiä liiaksi. Me ainakin viedään yhdessä miehen kummilasta huvipuistoon kesällä. Pitäisköhän minun jäädä kuitenkin kotiin, ettei tule liian läheinen suhde?





Kohta varmaan kaasoksi ja bestmaniksi pitää pyytää pariskunta, ettei vaan se toinen loukkaannu.



t. 7 tuhatta

Mitä väliä sillä sitten on jos lapsella on "liikaa" kummeja? Ja mikä se liikaa sitten on, ei kai missään määrätä kuinka monta kummia lapsella saa maksimissaan olla?

Kummeja saa olla 2-4, ei enempää eikä vähempää.

Aika jännä juttu... Lapsemme ristiäiset oli 2010 ja hän sai 6 kummia, joille kaikille pappi antoi kummitodistuksetkin... Hmmmm..

Mun kummit on enoni vaimoineen ja isäni sisko miehineen. Kuulemma nämä sisarukset oli melko selviö tapaus, mutta etenkään tätini miestä kumpikaan vanhemmistani ei ilmeisesti olisi oikeasti halunnut kummikseni, olivat kokeneet loukkaavansa jos mies jätetään pois.



Mieheni sisko sitten pyysi ainoastaan miestäni lapsensa kummiksi. Olimme tuolloin seurustelleet vasta lyhyen ajan mutta olimme kuitenkin melko tiiviisti tekemisissä. En osannut loukkaantua asiasta enkä näin vuosikymmenen päästäkään koe tätä millään lailla pahana asiana.



En itsekään pyydä kummeiksi kuin ystäviäni, en heidän puolisoitaan ellen sitten ole suoraan heidänkin ystävänsä. Mies tehköön aina kuten parhaaksi katsoo.

En loukkaantuisi, enkä ymmärrä mitä loukkaantumista tuossa edes on.



Jos nyt oletettaisiin että mieheni ystäväpariskunta saisi lapsen ja he haluaisivat mieheni kummiksi ja tulisivat sitten kysymään minua siihen lisäksi kummiksi niin olisin vain ihmeissäni. He ovat mieheni ystäviä, minä juuri ja juuri tunnen heidät. Se että heidän "pitäisi" pyytää minuakin kummiksi, koska olemme mieheni kanssa naimisissa on vain naurettavaa.



Mieheni on muuten kummi yhdelle lapselle. Hänet pyydettiin kummiksi, koska hänen silloinen avopuolisonsa oli tuon kummilapsen vanhempien hyvä ystävä, joten mieheni siis oli ns. kylkiäinen. No, miestäni ei oikeasti kiinnosta mennä kummilapsen syntymäpäiville jne. koska hän ei oikeastaan ole ikinä oppinut tuntemaan kummilapsen vanhempia. Lisäksi hän on aika vaivaantunut niissä tilaisuuksissa, koska hän haluaa ottaa minut mukaan ja se hänen entisensä on siellä myös. =D

Lisäksi hän ei taida edes varsinaisesti olla tuon lapsen kummi kun mieheni erosi vähän aikaa sitten kirkostakin.



No mutta kuitenkin. Mielestäni on vain omituista että sitä tuntemattomampaa ja ei niin läheistä ihmistä sitten pyydetään puolipakolla myös kummiksi. Ja sitten ne tuntemattomammat ja ei niin läheiset mammat huutaa täällä että "kyllä minä loukkaannun ja ei muuten tasan mies sitten muista sitä lasta kun MINUA ei pyydetty ventovieraan ihmisen lapsen kummiksi".



Ei hitto ihmiset on itsekeskeisyydessään typeriä.



Ja tosiaan. Jos se mieheni ystäväpariskunta pyytää minuakin kummiksi vain siksi että olen mieheni vaimo niin kieltäydyn periaatteesta.



Ja joo, en itsekään kuulu kirkkoon, mutta olen silti ns. kummi yhdelle lapselle. Me uskonnottomatkin harrastamme tuota, mutta esim. oma osuuteni "kummilapselleni" on se että opetan hänelle joskus vaeltamista ja muita luontojuttuja. Kummitukseksi olen itseäni kutsunut =)

Olen yksin siskonpoikani lapsen kummi. Lapsen isä, joka minua pyysi, on hyvin läheinen myös mieheni kanssa. Kuitenkin hän pyysi vain minua, eikä siinä ollut mitään kummallista. Miksi pitäisi loukkaantua? Olemme siis ihan naimisissa.

Mä oon aina pitäny itsestäänselvyytenä, että jos ei olla naimisissa, vain toinen pariskunnasta pyydetään kummiksi.



Ja tässä sun tapauksessa, jos et edes tunne erityisen läheisesti niitä ihmisiä, niin miksi ihmeessä haluaisit olla lapsen kummi?

Mä oon aina pitäny itsestäänselvyytenä, että jos ei olla naimisissa, vain toinen pariskunnasta pyydetään kummiksi.

Ja tässä sun tapauksessa, jos et edes tunne erityisen läheisesti niitä ihmisiä, niin miksi ihmeessä haluaisit olla lapsen kummi?

Mä ajattelen tän asian niin, että nämä loukkaantuvat ottavat sen jotenkin epäilyksenä parisuhteen kestävyyttä kohtaan. Siis että "ainoastaan mun mies pyydettiin kummiksi, eikä mua avokkia, ne tietty ajattelee että meille tulee ero kohta".

Lapset ovat oppineet, että elämässä kaikki ei ole aina tasapuolisesti jaettua

Kuten ehkä huomasit, meidänkin lapset on sen läksyn oppineet. Äitinä en vaan viitsisi tahallaan antaa lapsilleni eriarvoisia lähtökohtia elämään - elämä pitää siitä huolen, etteivät puntit koskaan kuitenkaan mene tasoihin.

(Olen siis se, jolle tuossa vastasit.)

Loukkaannuin! Ollaan oltu mieheni kanssa 14 vuotta naimisissa, mutta miehen sisko pyysi vain miestäni kummiksi. Ja minä huolehdin myös meillä ne lahjat ja kortit.. Mieheni ei halua loukata missään nimessä minua, joten eipä ole kummilastaan paljon nähnyt. Katuu syvästi koko kummiksi ryhtymistä. Synttäri- ja joululahjat heitetään oven raosta ja jatketaan matkaa.

avioparin pyytäisin parina

ollessa kyseessä, on kutsuttava molemmat. Näistä avokeista nyt ota kukaan selvää...