Loukkaantuisitko jos vain puolisoasi pyydettäisiin kummiksi?

varmistatte naisen loukkaantumisen ja siten etäiset välit lapseen Miehillä on harvemmin tapana muistaa kummilastaan.

ollessa kyseessä, on kutsuttava molemmat. Näistä avokeista nyt ota kukaan selvää...

avioliitoistakin puolet päättyy eroon eli en nyt sitä pitäisi mitenkään vahvempana syynä jos avopari on ollut pitkään yhdessä. Ja kolme vuotta kihloissa on kyllä yli kokeiluajan vaikka tietysti voi eroon päättyä, niin kuin avioliittokin. Riippuu tietysti myös vanhempien suhteesta kaverin avopuolisoon ja vaikuttaako sellaiselta tyypiltä että oikeasti ilahtuisi kummiudesta.

jos ovat naimisissa, niin sitten on eri juttu.

Mä olen mun kummilasten kummi ilman miestäni vaikka ollaan naimisissa, koska mies ei kuulu kirkkoon. Ei edes haluaisi olla kummi.

on ajankohtainen on meidän pyydettävä kummiksi molemmat?

Näin minäkin sen näen (oikeastaan jo avokin kohdalta kun ovat vuosikausia olleet yhdessä), mies ei.

Jos haluatte pyytää vain miehen kaverin, niin pyydätte tämän.

pyytäisi kummiksi vain miestäni, niin pitäisin ( ja myös mieheni pitäisi ) sitä aivan helvetin kummallisena!?

Ja pitäisimme siis koko asiaa hyvin hämmentävänä, että eikö näillä ihmisillä ole oikeesti läheisiä ystäviä tai ihmisiä, joiden kanssa heillä on muutakin yhteistä kuin harrastus!?



Tiedän sanoa, että mun miehen mielestä olis todella kiusallista joutua jonkun harrastuskaverin lapsen kummiksi ja hän aivan varmasti puhuisi asiasta kotona tyyliin "miten mä voin sanoa kohteliaasti, etten halua kummiksi" - ja me varmaan pohdittaisi yhdessä sitä, että miten tarjotusta tehtävästä vois kieltäytyä niin, ettei se olisi molemmille osapuolille noloa.



VAstaukseni siis on: älkää pyytäkö sellaista ihmistä kummiksi, jonka vaimoa ette tunne/eikä ihmistä, jota te ette molemmat oikeasti tunne hyvin.



Oletteko muuten tietoisia, että kuuluuko tuo tyyppi edes kirkkoon tai onko hänellä jo vaikka 10 kummilasta ennestään olemassa, että tulisiko uudesta lapsesta hänelle taas vain lisätaakka?



Kuka muuten oikeasti on kiinnostunut jonkun harrastuskaverinsa lapsista niin paljon, että halus alkaa sen kummiksi???



Käsi ylös???

Me olemme pari ja perhe,on melko erikoista pyytää kummiksi vain se perheen MIES

Meidän suvussa ei ole tapana pyytää pariskuntia pariskuntina kummeiksi, vaan jokainen pyydetään ihan omana itsenään. En muista kenenkään tästä loukkaantuneen.

Me olemme pari ja perhe,on melko erikoista pyytää kummiksi vain se perheen MIES

mutta kun ollaan oltu 14v kimpassa ja 12v naimisissa niin saattaisin loukkaantua, tai riippuu pyytäjästä, jos se ois miehen työkaveri niin en, kun en niitä tunne muutenkaan.

Arveluttaa vain,onko kardinaalimunaus (tai etikettivirhe) pyytää vain toista pariskunnan osapuolta tehtävään?

Loukkaantuuko avokki? Ja jos loukkaantuu,onko se oikeutettua?

Ei varmasti haittaa, kun on enemmän kummeja. Puolisoni loukkaantui, kun vain minua pyydettiin kaverini kummiksi, vaikka eivät tunteneet juurikaan. Ei näy missään, mutta eipä ole niin helppoa ehdottaa, että mentäis perheellä heillä käymään, siinä vaiheessa se muistuu. Eipä sitten kykene ihan niin paljoa huomioimaan sitä kummilasta.

Ihan varmasti loukkaantuisin. En ainakaan koskaan ikinä haluaisi teitä enää tavata enkä varmasti menisi minnekään juhlille (synttärit tms.) ja varmistaisin, ettei synttärilahjassa lukisi minun nimeäni. Ovat olleet monta vuotta yhdessä, joten ovat oikeasti pariskunta. Avioparit eroavat myös. Jos ette pyydä, on aivan sama kuin sanoisit kaikille, myös hänen rakkaimmalleen, että ette pidä hänestä.

Mulla on kolme lasta, jokaisella kolme kummia, eikä kukaan kummeista ole pari. Vaikka on naimisissakin, niin voi silti pyytää vaan sen toisen. En mä ainakaan edes haluais kummiksi, jos pyydetään vaan siksi että "haluttiin sun mies mutta pakko kai pyytää sutki ku kerta ootte NAIMISISSA."

emme niin tuttuja olisikaan. Jos haluaa pyytää vain miestä niin ei varmasti estettä.

vuosi sitten kirjoitin tälle palstalle, että loukkaannuin ja ihmettelin suuresti, miksi eräs tuttavapariskunta pyysi vain aviomiestäni heidän lapsensa kummeiksi.

(Tosin ristiäisissä selvisi, että olivat pyytäneet kummeiksi naisen siskot puolisoineen, sekä kaksi yksittäistä (avioliitossa olevaa perhetuttua) miestä, joista siis toinen oli minun mieheni.



Varmasti on miehiä, jotka hoitavat kummin "velvollisuuksia" ja kummiuttaan muutoinkin aktiivisesti, mutta ainakin meille esim. lahjojen ostot ovat kyllä jääneet minulle, koska muuten jäisi kortit lähettämättä ja lahjat ostamatta kokonaan.



Tosin lähiaikoina olen kyllä sanonut miehelle suoraan, että jos on ottanut kummin tehtävän vastaan, niin hän myös hoitaa sen tehtävän, enkä minä. Ja jos kummilapsen muistaminen unohtuu, niin kyllä se on sitten ihan hänen häpeänsä.. MUTTA jotenkin sitä on kai niin vanhanaikainen tai jotain, mutta jos kummilasta ei perheen osalta muistettaisi, niin ajattelen, että perheen vanhemmat jotenkin "syyttäisivät" siitä minua, perheen naista, koska naiset yleensä hoitavat lahjojen ostelut.. hullua, mutta näin se ajatus vaan minun mielessäni on.

Kyllä se varmaan on se nainen joka kummilapsen merkkipäivät yms. muistaa...



Mut jos joku pyytäis vaan miestäni, niin hymähtäisin vain että nyt tais tulla vika valinta, mies ei muista omien lastensakaan merkkipäiviä. Itse en taas haluaisi puolitutun lapsen kummiksi. Mielellään suostun sukulaisten kummiksi mutta en edes ystävien. Mut eihän siitä voi kieltäytyä...

lapsensa kummiksi. Eikä se ollut musta miteenkään kumma pyyntö. Olenhan kahden kaverini lapsen kummi ilman miestäni.

siitä jos vain miestäni pyydettäisiin kummiksi.



Minusta kummiksi pyytäminen on muutenkin niin harvinainen kunnianosoitus jos jotain sellaiseksi pyydetän.



Aikoinaan pyysin veljeäni silloisen avovaimonsa, tulevan vaimonsa kanssa kummiksi.



Veli suostui tottakai, mutta avokki eteläpohjalaisena ei halunnut. Syyksi myöhemmin selvisi se että olin yksinhuoltaja. Vanhempani närkästyivät puolestani kovasti, kummiudesta kieltäytyminen on niin suuri loukkaus.



En kuitenkaan itse pitänyt tuota minään, hyvähän se on että kummiksi ei suostu jos ei halua. Pahempi olisi ollut jos olisi suostunut huonoilla fiiliksillä.



Myöhemmin opin tuntemaan käylyni paremmin ja sain tietää, että hänen mielestään yksinhuoltajien lapsista tulee rosvoja ja vastaavia. Hän jopa saattoi tällaisia huudella lasten kuullen. Selvisi että nainen oli kaikin puolin kammottava ja vähän hullukin tyyppi. Lopulta kieltäydyin kokonaan edes tapaamasta häntä :D



Kummin valinta kannattaakin tehdä niin että tuntee ihmisen hyvin jota kummiksi pyytää. Ei sekään ole kivaa, että lapsella on kummeja vain vähän aikaa kun aikuisten välit syystä tai toisesta katkeavat.

Jos ovat vakiintunut pari (yhdessä vuosia) ja läheisiä tuttuja nimenomaan pariskuntana, niin mielestäni on tökeröä pyytää vain toista. Jos taas kyse on esim. toisen lapsuudenystävästä jolla on tuore parisuhde, voi mielestäni pyytää vain sen lapsuudenystävän.



Kälyni pyysi vain mieheni veljeä kummiksi, ei tämän vaimoa vaikka ovat olleet naimisissa 15 v. Mielestäni se oli tökeröä koska kuitenkin yleensä pariskunta on yhdessä mukana aina kun tapaavat. Sitten taas mieheni on pyydettiin kummiksi hyvän ystävänsä lapselle siinä vaiheessa kun olimme seurustelleet vuoden, enkä nähnyt siinä mitään loukkaavaa. Itsestäni olisi ollut tosi outoa lähteä kummiksi lapselle jonka vanhempia en edes vielä tuntenut kunnolla (lapsen äidin olin tavannut kokonaista 5 kertaa ennen lapsen syntymää).

joiden halutaan kuuluvan lapsen elämään.

Ja jos pyydämme vain miestä, alleviivaamme myös samalla että haluamme tämän MIEHEN kuuluvan lapsen elämään, emme naisen.

Mutta kiintoisaa että on tullut toisenlaisiakin mielipiteitä, aihe näyttää jakavan mielipiteet, enemmistön kannattaessa pariskunnan molempien osapuolien kummiutta.