Marjo Niittyviita: lapsemme ei kiukuttele koskaan!

on se merkki miellyttämisen halusta..

Toisinsanoen pelkää näyttää niitä negatiivisiakin tunteita..



Meillä saa näyttää kaikki tunteet. Meillä ollaan aitoja. Ketään ei tarvitse pelätä, eikä tarvitse suorittaa tätä elämää.

mikä ei tarkoita sitä, että tunteita ei olisi osoitettu. Lapsillani ei ole ollut aihetta kiukkuun, joten heillä ei ole ollut tarvetta kiukutella. Surua on ilmaistu itkemällä, iloa naurulla jne., mutta en ymmärrä niitä, jotka mieltävät kiukuttelun tunteeksi. Minusta se on tekemistä. Kun lapsi on onnellinen ja hänellä on hyvä olla, ei ole syytä kiukkuun. Sama pätee meihin aikuisiin, harva tyytyväinen ihminen kiukuttelee.

Ohhoh..

Tunteen nimi on suru, joka syntyy siitä, että menettää jotain tai ei saa jotain. Surua saa ilmaista esim. itkemällä, mutta suruitku on ihan eri asia kuin kiukuttelu. Toisaalta jos lapsi voi luottaa vanhempiinsa, oppii hän aika pian, että esim. kaupasta ei osteta karkkeja. Silloin ei myöskään karkkihyllyn luokse mennä raivoamaan.

Tuli juuri karkkihylly mieleen.. Tai ylipäänsä se, että esimerkiksi kaupassa lapsi olisi halunnut jotakin ja kiukutellut, kun ei ole saanut sitä. Olen luullut, että jokaisella lapsella tulee joskus sellainen hetki, että saattaa suututtaa kun ei saa haluamaansa. Edes kerran elämässä..

mikä ei tarkoita sitä, että tunteita ei olisi osoitettu. Lapsillani ei ole ollut aihetta kiukkuun, joten heillä ei ole ollut tarvetta kiukutella. Surua on ilmaistu itkemällä, iloa naurulla jne., mutta en ymmärrä niitä, jotka mieltävät kiukuttelun tunteeksi. Minusta se on tekemistä. Kun lapsi on onnellinen ja hänellä on hyvä olla, ei ole syytä kiukkuun. Sama pätee meihin aikuisiin, harva tyytyväinen ihminen kiukuttelee.

sun lapsi ei saa koskaan olla tyytymätön? Curlaat hänelle kaiken eteen, ja kappas, lapsi ei ole koskaan tyytymätön kun saa aina kaiken. Lapselle on normaalia olla joskus tyytymätön, ilmaista pettymystään ja kiukkuaan. Sääli että teillä sitä ei saa tehdä.

Minä säälin paljon enemmän niitä lapsia, joiden äitien mielestä lapsen ainoa sallittu tunne on kiukku, ja sitä pitää käyttää tämän tästä. Näille lapsille on täysin tuntematon asia puhua tunteistaan edes 6v iässä, jolloin normaali lapsi jo osaa tunnistaa nimeltä olotilansa.

Onnellisella lapsella ei ole tarvetta kiukutella! Eikä se onni tule vanhemman curlaamisesta vaan siitä, että vanhempaansa voi luottaa aina ja kaikissa tilanteissa. Tuuliviiriäitien lapset kiukkuavat, koska tänään äiti sallii ja huomenna kieltää eikä lapsi koskaan voi tietää,

onko tänään kyllä- vai ei-päivä. Siksi lapsi huutaa kuin syötävä ja sinä luulet, että niin pitääkin olla.

tulee mieleen mummoni, jolle joskus mainitsin, että alakerran naapurin vauva itkee joka yö niin että kuuluu 2 kerrosta ylöspäin...johon mummo (4 lapsen äiti) että mitenkä tuo voi olla mahdollista, kun ei hänen lapsensa ITKENEET KOSKAAN :D

No, mummo oli tuossa vaiheessa 85v (ja dementoitumassa) ja vauva-ajoista siis yli 50v, mutta jotkut näköjään pystyy muuntamaan todellisuutta ihan livenä.

Luin tuossa uusinta meidän perhe-lehteä ja siinä tuo Marjo Niittyviita sanoo, että heidän lapset ei kiukuttele koskaan, ja se johtuu siitä, että ne on onnellisia. Ja että hän tulee surulliseksi kun näkee kaupassa kiukuttelevia lapsia, sillä hänestä onnellinen lapsi joka saa vanhempien aikaa ei kiukuttele.

mikä ei tarkoita sitä, että tunteita ei olisi osoitettu. Lapsillani ei ole ollut aihetta kiukkuun, joten heillä ei ole ollut tarvetta kiukutella. Surua on ilmaistu itkemällä, iloa naurulla jne., mutta en ymmärrä niitä, jotka mieltävät kiukuttelun tunteeksi. Minusta se on tekemistä. Kun lapsi on onnellinen ja hänellä on hyvä olla, ei ole syytä kiukkuun. Sama pätee meihin aikuisiin, harva tyytyväinen ihminen kiukuttelee.

Ohhoh..

Tunteen nimi on suru, joka syntyy siitä, että menettää jotain tai ei saa jotain. Surua saa ilmaista esim. itkemällä, mutta suruitku on ihan eri asia kuin kiukuttelu. Toisaalta jos lapsi voi luottaa vanhempiinsa, oppii hän aika pian, että esim. kaupasta ei osteta karkkeja. Silloin ei myöskään karkkihyllyn luokse mennä raivoamaan.

Tuli juuri karkkihylly mieleen.. Tai ylipäänsä se, että esimerkiksi kaupassa lapsi olisi halunnut jotakin ja kiukutellut, kun ei ole saanut sitä. Olen luullut, että jokaisella lapsella tulee joskus sellainen hetki, että saattaa suututtaa kun ei saa haluamaansa. Edes kerran elämässä..

Makuasia miksi kyseisen asian tahtoo nimetä..

mikä ei tarkoita sitä, että tunteita ei olisi osoitettu. Lapsillani ei ole ollut aihetta kiukkuun, joten heillä ei ole ollut tarvetta kiukutella. Surua on ilmaistu itkemällä, iloa naurulla jne., mutta en ymmärrä niitä, jotka mieltävät kiukuttelun tunteeksi. Minusta se on tekemistä. Kun lapsi on onnellinen ja hänellä on hyvä olla, ei ole syytä kiukkuun. Sama pätee meihin aikuisiin, harva tyytyväinen ihminen kiukuttelee.

Ohhoh..

Tunteen nimi on suru, joka syntyy siitä, että menettää jotain tai ei saa jotain. Surua saa ilmaista esim. itkemällä, mutta suruitku on ihan eri asia kuin kiukuttelu. Toisaalta jos lapsi voi luottaa vanhempiinsa, oppii hän aika pian, että esim. kaupasta ei osteta karkkeja. Silloin ei myöskään karkkihyllyn luokse mennä raivoamaan.

Tuli juuri karkkihylly mieleen.. Tai ylipäänsä se, että esimerkiksi kaupassa lapsi olisi halunnut jotakin ja kiukutellut, kun ei ole saanut sitä. Olen luullut, että jokaisella lapsella tulee joskus sellainen hetki, että saattaa suututtaa kun ei saa haluamaansa. Edes kerran elämässä..

kun on oltu lasten kanssa kaupassa. Heillä ei siis ole mitään skeemaa siitä, miten karkkihyllyn luona viimeksi on oltu ja mitä ostettu. He eivät osaa vaatia karkkeja, koska eivät ole olleet niitä ostamassa. Eikö olekin kamalaa?

mikä ei tarkoita sitä, että tunteita ei olisi osoitettu. Lapsillani ei ole ollut aihetta kiukkuun, joten heillä ei ole ollut tarvetta kiukutella. Surua on ilmaistu itkemällä, iloa naurulla jne., mutta en ymmärrä niitä, jotka mieltävät kiukuttelun tunteeksi. Minusta se on tekemistä.

Kun lapsi on onnellinen ja hänellä on hyvä olla, ei ole syytä kiukkuun. Sama pätee meihin aikuisiin, harva tyytyväinen ihminen kiukuttelee.

jos minkäänlaista uhmaikää ei ole ollut tai sitten ne on vastasyntyneitä ja ei oo vielä kerennyt tulla.

mikä ei tarkoita sitä, että tunteita ei olisi osoitettu. Lapsillani ei ole ollut aihetta kiukkuun, joten heillä ei ole ollut tarvetta kiukutella. Surua on ilmaistu itkemällä, iloa naurulla jne., mutta en ymmärrä niitä, jotka mieltävät kiukuttelun tunteeksi. Minusta se on tekemistä.

Kun lapsi on onnellinen ja hänellä on hyvä olla, ei ole syytä kiukkuun. Sama pätee meihin aikuisiin, harva tyytyväinen ihminen kiukuttelee.

kaikkiin lapsen vaatimuksiin ja mielitekoihin suostutaan, ettei pikkupiltille tulisi paha mieli ja kiukku... Huh!

mikä ei tarkoita sitä, että tunteita ei olisi osoitettu. Lapsillani ei ole ollut aihetta kiukkuun, joten heillä ei ole ollut tarvetta kiukutella. Surua on ilmaistu itkemällä, iloa naurulla jne., mutta en ymmärrä niitä, jotka mieltävät kiukuttelun tunteeksi. Minusta se on tekemistä. Kun lapsi on onnellinen ja hänellä on hyvä olla, ei ole syytä kiukkuun. Sama pätee meihin aikuisiin, harva tyytyväinen ihminen kiukuttelee.

Ohhoh..

Tunteen nimi on suru, joka syntyy siitä, että menettää jotain tai ei saa jotain. Surua saa ilmaista esim. itkemällä, mutta suruitku on ihan eri asia kuin kiukuttelu. Toisaalta jos lapsi voi luottaa vanhempiinsa, oppii hän aika pian, että esim. kaupasta ei osteta karkkeja. Silloin ei myöskään karkkihyllyn luokse mennä raivoamaan.

Tuli juuri karkkihylly mieleen.. Tai ylipäänsä se, että esimerkiksi kaupassa lapsi olisi halunnut jotakin ja kiukutellut, kun ei ole saanut sitä. Olen luullut, että jokaisella lapsella tulee joskus sellainen hetki, että saattaa suututtaa kun ei saa haluamaansa. Edes kerran elämässä..

Makuasia miksi kyseisen asian tahtoo nimetä..

Suosittelen käyntiä hautajaisissa. Tarkkaile siellä, ilmaisevatko omaiset surua vai kiukkua eli onko siellä hiljaista vai meteliä. Raivotaanko vai valuvatko kyyneleet hiljaa.

8-9 viimeistä viestiä kirjoitit itse itsellesi. vedä jo henkeä. niin läpinäkyvää kun sekoat itseksesi ja vedät puolestajavastaan itsellesi.

mikä ei tarkoita sitä, että tunteita ei olisi osoitettu. Lapsillani ei ole ollut aihetta kiukkuun, joten heillä ei ole ollut tarvetta kiukutella. Surua on ilmaistu itkemällä, iloa naurulla jne., mutta en ymmärrä niitä, jotka mieltävät kiukuttelun tunteeksi. Minusta se on tekemistä. Kun lapsi on onnellinen ja hänellä on hyvä olla, ei ole syytä kiukkuun. Sama pätee meihin aikuisiin, harva tyytyväinen ihminen kiukuttelee.

kaikkiin lapsen vaatimuksiin ja mielitekoihin suostutaan, ettei pikkupiltille tulisi paha mieli ja kiukku... Huh!

et muuhun pysty ja olet äitinä kohtalaisen kehittymätön tapaus. Me lastemme parasta ajattelevat äidit tiedämme, että ei lapsi tarvitse paapomista vaan tiedon siitä, että äiti on sama äiti tänään ja huomenna, rajat pysyvät tapahtui mitä tahansa. Ei lapsen silloin tarvitse kiukuta, koska hän tietää, että ruokaa tulee ajallaan, nukkumaan pääsee ennen kuin on liian väsynyt ja äidin syliin pääsee aina. Jos riittävä ruoka, lepo ja rakkaus ovat sinulle "kaikkiin vaatimuksiin suostumista" niin sitten ovat, meille ne ovat lapset hyvää arkea.

Anna lapsesi huutaa ja käännä pääsi pois, jotta lapsesi varmasti tajuaa, miten vähän sinulle merkitsee.

Tunteen nimi on suru, joka syntyy siitä, että menettää jotain tai ei saa jotain. Surua saa ilmaista esim. itkemällä, mutta suruitku on ihan eri asia kuin kiukuttelu. Toisaalta jos lapsi voi luottaa vanhempiinsa, oppii hän aika pian, että esim. kaupasta ei osteta karkkeja. Silloin ei myöskään karkkihyllyn luokse mennä raivoamaan.

Mutta kun todellisuudessa asia menee niin (ainakin normaaliperheissä), että joskus niitä karkkeja voidaan ostaa, mutta aina ei. Ei elämää voi pelkästään lapsen ehdoilla mennä, ettei koskaan voi kaupassa lapsen nähden ostaa mitään sellaista, mitä lapsi saattaisi haluta useamminkin. Eikä jollekin pikkutaaperolle auta selittää, että nyt ei ole karkkipäivä vaan lauantaina.

lapsilleen annettavaa. Palstamammat kiukuttelevat jatkuvasti puolisoilleen ja ihmettelevät sitten, että miksi se Rami jätti, minä vain ilmaisin tunteitani.

mikä ei tarkoita sitä, että tunteita ei olisi osoitettu. Lapsillani ei ole ollut aihetta kiukkuun, joten heillä ei ole ollut tarvetta kiukutella. Surua on ilmaistu itkemällä, iloa naurulla jne., mutta en ymmärrä niitä, jotka mieltävät kiukuttelun tunteeksi. Minusta se on tekemistä. Kun lapsi on onnellinen ja hänellä on hyvä olla, ei ole syytä kiukkuun. Sama pätee meihin aikuisiin, harva tyytyväinen ihminen kiukuttelee.

kaikkiin lapsen vaatimuksiin ja mielitekoihin suostutaan, ettei pikkupiltille tulisi paha mieli ja kiukku... Huh!

et muuhun pysty ja olet äitinä kohtalaisen kehittymätön tapaus. Me lastemme parasta ajattelevat äidit tiedämme, että ei lapsi tarvitse paapomista vaan tiedon siitä, että äiti on sama äiti tänään ja huomenna, rajat pysyvät tapahtui mitä tahansa. Ei lapsen silloin tarvitse kiukuta, koska hän tietää, että ruokaa tulee ajallaan, nukkumaan pääsee ennen kuin on liian väsynyt ja äidin syliin pääsee aina. Jos riittävä ruoka, lepo ja rakkaus ovat sinulle "kaikkiin vaatimuksiin suostumista" niin sitten ovat, meille ne ovat lapset hyvää arkea.

Anna lapsesi huutaa ja käännä pääsi pois, jotta lapsesi varmasti tajuaa, miten vähän sinulle merkitsee.

mikä ei tarkoita sitä, että tunteita ei olisi osoitettu. Lapsillani ei ole ollut aihetta kiukkuun, joten heillä ei ole ollut tarvetta kiukutella. Surua on ilmaistu itkemällä, iloa naurulla jne., mutta en ymmärrä niitä, jotka mieltävät kiukuttelun tunteeksi. Minusta se on tekemistä. Kun lapsi on onnellinen ja hänellä on hyvä olla, ei ole syytä kiukkuun. Sama pätee meihin aikuisiin, harva tyytyväinen ihminen kiukuttelee.

kaikkiin lapsen vaatimuksiin ja mielitekoihin suostutaan, ettei pikkupiltille tulisi paha mieli ja kiukku... Huh!

et muuhun pysty ja olet äitinä kohtalaisen kehittymätön tapaus. Me lastemme parasta ajattelevat äidit tiedämme, että ei lapsi tarvitse paapomista vaan tiedon siitä, että äiti on sama äiti tänään ja huomenna, rajat pysyvät tapahtui mitä tahansa. Ei lapsen silloin tarvitse kiukuta, koska hän tietää, että ruokaa tulee ajallaan, nukkumaan pääsee ennen kuin on liian väsynyt ja äidin syliin pääsee aina. Jos riittävä ruoka, lepo ja rakkaus ovat sinulle "kaikkiin vaatimuksiin suostumista" niin sitten ovat, meille ne ovat lapset hyvää arkea.

Anna lapsesi huutaa ja käännä pääsi pois, jotta lapsesi varmasti tajuaa, miten vähän sinulle merkitsee.

Tunteen nimi on suru, joka syntyy siitä, että menettää jotain tai ei saa jotain.

Suosittelen käyntiä hautajaisissa. Tarkkaile siellä, ilmaisevatko omaiset surua vai kiukkua eli onko siellä hiljaista vai meteliä. Raivotaanko vai valuvatko kyyneleet hiljaa.

lapsen "menetykseen" esimerkiksi kaupassa, jos ei saa jotain mitä haluaa. Toki lapsi tottuu, että kaupasta ei saa mitään ylimääräistä, mutta on meillä ollut sellainen vaihe jolloin tämäkin asia on pitänyt itkun/kiukun kanssa opettaa.

Tunteen nimi on suru, joka syntyy siitä, että menettää jotain tai ei saa jotain. Surua saa ilmaista esim. itkemällä, mutta suruitku on ihan eri asia kuin kiukuttelu. Toisaalta jos lapsi voi luottaa vanhempiinsa, oppii hän aika pian, että esim. kaupasta ei osteta karkkeja. Silloin ei myöskään karkkihyllyn luokse mennä raivoamaan.

Mutta kun todellisuudessa asia menee niin (ainakin normaaliperheissä), että joskus niitä karkkeja voidaan ostaa, mutta aina ei. Ei elämää voi pelkästään lapsen ehdoilla mennä, ettei koskaan voi kaupassa lapsen nähden ostaa mitään sellaista, mitä lapsi saattaisi haluta useamminkin. Eikä jollekin pikkutaaperolle auta selittää, että nyt ei ole karkkipäivä vaan lauantaina.

Jos perheessä ei syödä karkkia niin se, että ei osta karkkia, onkin menemistä lasten ehdoilla?

Normaaliperheessä ei ole pakko syödä karkkeja lainkaan! Ei kenenkään. Ja jos ei opeta lapselle karkinsyöntiä kotona, sitä isompi on ilo, kun joku tuo niitä lahjaksi.

että hankippa kuule lapsi tai pari niin tiedät mistä luulet tietäväsi. Toista tiedät kun pari lasta pyörii nurkissa. Kirjat voit heittää ikkunasta. Näkee heti nämä wannabemammat, joilla ei ole todellisuudesta tietoakaan.

Tunteen nimi on suru, joka syntyy siitä, että menettää jotain tai ei saa jotain.

Suosittelen käyntiä hautajaisissa. Tarkkaile siellä, ilmaisevatko omaiset surua vai kiukkua eli onko siellä hiljaista vai meteliä. Raivotaanko vai valuvatko kyyneleet hiljaa.

lapsen "menetykseen" esimerkiksi kaupassa, jos ei saa jotain mitä haluaa. Toki lapsi tottuu, että kaupasta ei saa mitään ylimääräistä, mutta on meillä ollut sellainen vaihe jolloin tämäkin asia on pitänyt itkun/kiukun kanssa opettaa.

ei menetyksestä. Ymmärrätkö itse, mikä on surua ja mikä kiukkua?

Mä haluaisin kysyä tältä "lapseni eivät koskaan kiukuttele" -mamalta, että miten sä ymmärrät sellaiset lapsen kehitysvaiheet kuin uhmaiän ja murrosiän? Entäs tunne nimeltä viha?

että hankippa kuule lapsi tai pari niin tiedät mistä luulet tietäväsi. Toista tiedät kun pari lasta pyörii nurkissa. Kirjat voit heittää ikkunasta. Näkee heti nämä wannabemammat, joilla ei ole todellisuudesta tietoakaan.

Kävisikö mitenkään 3 teiniä ja 2 pienempää?