Lempiblogini pitäjä on kuollut :'(

puoliso on kommenteissa käynyt tuon kertomassa.

Menehtyneen ÄITI on kommentoinut asiaa - EI puoliso.

Lueskelin ajatuksen kanssa tekstejä. Miten kovasti bloggaaja tahtoikaan lasta ja tulla äidiksi! Alussahan blogi onkin kertonut lapsen kaipuusta ja lapsettomuuden aiheuttamista olotiloista. Siitä blogin nimikin juontaa juurensa, "haikaran metsästyksestä".



Nyt kun kauan odotettu ja toivottu vauva oli viimein tuloillaan, laskettuaikakin ihan vain nurkan takana, tapahtuu jotakin tällaista, odottamatonta, kauheaa... Tällaisina toivottomuuden pimeinä hetkinä sitä osaa arvostaa omaa elämäänsä. Voimia perheelle, toivottavasti urhean äidin muisto seuraa ja suojaa pientä poikaa koko tämän elämän ajan.

kukaan mitä on tapahtunut?

Eihän se meille toisaalta kuulu mutta jotenkin...se saisi ehkä surulle "kasvot" :(

Niin surullista, niin musertavaa.

ensin vaikeuksia saada lapsi ja sitten vielä tämä.



Voimia perheelle, vaikka tuskin he näitä lukevat.

viimeisimmän postauksen KOMMENTOINTIKENTÄSSÄ. Blogisti alkoi vuotaa verta osastolla sektion jälkeen. Lukekaa loput itse blogin KOMMENTOINTIKENTÄSTÄ.

Kurja jossitella, mutta Naistenklinikalla ei ehkä olisi käynyt näin surullisesti. Hoitovirhettähän tässäkin epäillään, kun kommentteja lukee.

Tuntuupa aika hätäiseltä siirrolta!



Todella surullinen juttu. Osanotot läheisille.

oli huomannut voinnin romahtamisen. Kättäriltä on melkoinen matka hyvään hoitoon Naikkarille.

Tuntuupa aika hätäiseltä siirrolta!

Todella surullinen juttu. Osanotot läheisille.

tullut sektion jälkeen. Vuotanut yli 3 litraa.



Sektion peruste vauvan pään virheasento.



http://haikaraamametsastan.blogspot.com/2012/02/riks-raks-ja-poks-kun-p…



Menehtyneen Tiinan äiti kertoo tapahtuneesta kommenteissa.

Mitäköhän siinä on oikeasti tapahtunut? Itse vuodatin hätäsektiossa verta lähemmäs 4 litraa, hemoglobiini oli 70 alimmillaan ja vointi koko ajan ihan kohtuullinen. Olin heräämössä n. 4 tuntia, tänä aikana lapsi siirtyi teho-osastohoitoon ja minä siis 4 tunnin jälkeen osastolle josta alkoi toipuminen. Tässä on kyllä tapahtunut jotain muutakin. Ei sydän pysähdy "pelkästä" verenvuodosta, varsinkaan heti.

Voimia omaisille kuitenkin suureen suruun - itse en edes tajunnut että olisin voinut kuolla :(

jos leikkurissa vuotaa voidaan pumpata verta tilalle. Tässä tapauksessa vuoto on tullut osastolle tulon jälkeen ja viereisen potilaan puoliso huomasi kunnon romahtamisen sillä aikaa kun menehtyneen puoliso oli wc-käynnillä.

Hätäsektiossa oli menettänyt verta litran verran ja sen jälkeen yli kolme. Tilanne on henkeä uhkaava noin suuressa verenhukassa. Epäilen ettei ole saanut verta leikkurissa koska siirretty osastolle noin pian leikkauksen jälkeen.

Hallitsematon vuoto vatsan alueella on aina vakavaa.

Onko jäänyt jotain ompelematta sen kertonee ruumiinavausraportti. Aukesiko kenties ompeleet?

Kävikö niin ettei kohdun vuoto istukan kohdalta tyrehtynytkään toivotulla tavalla?

Uskon että näihin kysymyksiin omaiset saavat vastauksen aikanaan tai ovat jo saaneet. Jos on hoitovirhe kyseessä tulee tutkinta. Ei toki tuo potilasta takaisin.

Mitäköhän siinä on oikeasti tapahtunut? Itse vuodatin hätäsektiossa verta lähemmäs 4 litraa, hemoglobiini oli 70 alimmillaan ja vointi koko ajan ihan kohtuullinen. Olin heräämössä n. 4 tuntia, tänä aikana lapsi siirtyi teho-osastohoitoon ja minä siis 4 tunnin jälkeen osastolle josta alkoi toipuminen. Tässä on kyllä tapahtunut jotain muutakin. Ei sydän pysähdy "pelkästä" verenvuodosta, varsinkaan heti.

Voimia omaisille kuitenkin suureen suruun - itse en edes tajunnut että olisin voinut kuolla :(

että suhtautuvat verensiirtoon tosi nihkeästi. Minulla vuotoa 2 l ja muutenkin parin vuorokauden kärvistelyn jäljiltä vointi sen verran heikko, etteivät jalat tahtoneet kantaa. Lisäverta nihkeiltiin pari päivää. Kun olin sen lopulta saanut, vointi koheni ihan hetkessä.



Mietityttää tässä Kättärin valmiudet hoitaa akuuttitilanteita. Itsellä taustalla hankalia synnytyksiä ja suoraan on todettu, että jatkossa hoitopaikkana ainoastaan Naistenklinikka.

Tuntuu silti kummalta ap, että koet tämän asian niin voimakkaasti.



Blogimaailma on tosiaan mielenkiintoinen. Itselle ihan vieraat ihmiset muuttuvat läheisiksi kirjoitusten ja kuvien välityksellä. suhde ei kuitenkaan ole molemminpuolinen, koska vastavuoroisuus puuttuu.

kaikkea voi sattua mutta jos sitä jää odottamaan ja pelkäämään ei se ole elämää ollenkaan. Surullista lukea tällaista :(

mutta tämä piti käydä katsomassa ja itkuhan siitä tuli.



Jos täällä ei olisi noita ikäviä kommentteja, niin tulisi mieleen laittaa linkki blogiin tai blogistin äidille, että täällä palstalla on myötäeletty surussa.

Tuli mieleen oma kuopukseni synnytys. Tai sektiollahan hänkin syntyi. Massiiviiseen verenvuotoon oli tuolloin kyllä varauduttu ja leikkauksessa olikin paikalla yhteensä 23 henkilöä. Suurimmat jalkavaltimot minulta tukittiin sektion ajaksi ja loppujen lopuksi verensiirtoa ei tarvittu lainkaan koska istukka jätettiin täysin koskemattomana kohtuuni. Tilanne jäi siis tavallaan päälle minulle ja kotiuduin sairaalasta vauvan ja kokonaisen istukan kanssa. N. 7 kk päästä kuopukseni syntymän jälkeen oli istukka viimeinkin kutistunut niin pieneksi, että vaaraa ei enää ollut. Mutta oli kuitenkin ristiriitaista aikaa se ensimmäinen n. puoli vuotta. Iloinen vauvan syntymästä ja samalla pelko läsnä koko ajan jos istukka alkaa syntymään tai alkaa äkillinen verenvuoto. Ohjeena olikin, että heti sairaalaan jos alan vuotaa. Niin sitä vaan mentiin päivä kerrallaan ja nyt lapsi on jo 5 vuotias.



Kaikkea voi sattua ja tapahtua synnytyksessä, niin kuin elämässä yleensäkin. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä ja hetkestä minkä saamme elää perheenä ja kaikki voivat hyvin.



Osanottoni blogistin läheisille.

sinulla on jätetty istukka paikoilleen? Taitaa olla aika harvinaista, en ole ainakaan sellaisesta kuullut. Minulla istukka käsinirrotettiin esikoisen synnytyksessä leikkaussalissa ja menetin jonkin verran verta. Olo olo väsynyt ekat päivät.



Otan osaa blogistin omaisten suruun. Niin surullista, itku tuli.

Olen ollu käsityksessä, että istukka ei saa jäädä kohtuun, ei edes pientä murusta.

että suhtautuvat verensiirtoon tosi nihkeästi. Minulla vuotoa 2 l ja muutenkin parin vuorokauden kärvistelyn jäljiltä vointi sen verran heikko, etteivät jalat tahtoneet kantaa. Lisäverta nihkeiltiin pari päivää. Kun olin sen lopulta saanut, vointi koheni ihan hetkessä.

Mietityttää tässä Kättärin valmiudet hoitaa akuuttitilanteita. Itsellä taustalla hankalia synnytyksiä ja suoraan on todettu, että jatkossa hoitopaikkana ainoastaan Naistenklinikka.

(Siis eri synnytykset kyseessä). Toisella kerralla sain heti lisäverta sillä luultavasti oli hengenlähtö lähellä (=6 tuntiä synnytyksen jälkeen alkoi yllättäen tulla verta kuin härän kurkusta + vaikka minua rahuoiteltiin niin vaistosin että oli tosi kiire. Jotain istukan roippeita olikin jäänyt kohtuun, vaikka se oli näyttänyt tulleen kokonaisena tms). Ensimmäisellä kerralla menetin myös n 2 litraa verta ja olin heikossa kunnossa mutta lisäverta ei katsottu tarpeelliseksi kun hemoglobiini alkoi rautavalmisteilla nousta.

Minulla on hyvät kokemukset Kättäristä, myös toiminnasta hätätilanteessa, mutta Naistenklinikka on lähempänä Meilahden sairaalaa + Lastenklinikkaa joten varmaan jos on odotettavissa isoja riskejä niin se voisi olla parempi valinta.

Mutta sen ymmärsin jo ekalla kerralla että synnytys on aina riski + sellaista yllättävää voi tapahtua, jota ammattilaisetkaan eivät osaa ennustaa. Siksi en millään suosittelisi kotisynnytystä kenellekään - olen varma että jos en olisi ollut synnyttäessäni sairaalaolosuhteissa niin sekä jo esikoinen että minä olisimmme kuolleet synnytyksessä (vauva ei ollut mahtua ja hätäsektio oli jo lähellä), kakkosen syntymästä puhumattakaan (kaikki meni ns hyvin, mutta olisin kuollut verenvuotoon jos en olisi ollut sen alkaessa sairaalassa).

Olen ollu käsityksessä, että istukka ei saa jäädä kohtuun, ei edes pientä murusta.

Istukka oli kasvanut kiinni edellisen sektion arpeen ja läpi kohdun aina virtarakkoon saakka kiinni. Sektion aikanan huomattiin, että istukka oli niin isolta alueelta kasvanut kiinni virtsarakkoon, että olisi ollut liian suuri riski lähteä sitä siitä irrottamaan. Lääkärit päätyivät jättämään istukan koskemattomana kohtuuni. Olin ensimmäinen Suomessa kenelle näin tehtiin ja olin tietysti hädissäni kuultuani asiasta heräämössä. Sain heti solusalpaajaa, jonka tarkoituksena oli alkaa kuolettaa istukkaa. Olin toki tarkassa seurannassa koko ajan ja jossain vaiheesas veren virtaukset istukasta lakkasivat.

Mutta koko ajan oli tosiaan riski, että istukka irtoaa ja alan vuotaa. Silloin olisi tullut kiire.