Lempiblogini pitäjä on kuollut :'(

ja nyt olen ihan lamaantunut. Epäuskoinen olo. Kamalaa.

SuomessaKIN kuolee naisia synnytykseen. ja vauvoja.

En tiennyt että synnytykseen voi nyky-Suomessa kuolla. Eikä tuokaan ainakaan päivitysten perusteella mitään ongelmia odotellut?

En tiennyt että synnytykseen voi nyky-Suomessa kuolla. Eikä tuokaan ainakaan päivitysten perusteella mitään ongelmia odotellut?

No, mulla oli se pelko sitä luokkaa, että ennen synnytystä olin teettänyt testamentit ja ottanut vakuutuksia, ja hoitanut vähän kaiken siihen malliin, että kohta lähtee henki. Ei lähtenyt, mutta joiltain aina joskus :-((

surullista ;( pieni poika ei koskaan opi tuntemaan äitiään. Isälle ja muille voimia!

minullakin, vaikka en ollut lukenut tuota blogia ennen.



Pysäyttää. Ajattelemaan sitä, mitä tämä elämä on. Täälläkin palstalla sellaista jauhantaa päivästä toiseen. Lopulta mikä on tärkeää? Rakkaaat ihmiset siinä ympärillä. Onneksi pieni poika saa äitinsä tekstit muistoksi, onneksi edes tekstit säilyvät äidistä.



:´(

Sai sen siis laskettuna aikana, mutta vauvaakaan ei saatu pelastettua. Kun äiti meni niin huonoon kuntoon, vauvalla olisi hapenpuutteen takia ollut aivovaurio.

Selaan blogia taaksepäin, siellä on paljon kuvia tästä naisesta ja sen vauvan odotuksesta. Kuinka se valmistelee kämppää, ostelee vauvatavaraa jne. ja viime elokuussa menivät naimisin jne. ihan kauheaa!!!

tammikuun puolivälissä on tällainen kirjoitus blogissa:



"Heräsin taas viime yönä siihen, että vatsaani sattui - tiedättehän, sellaista kuukautiskipuja muistuttavaa juilintaa lihaksissa? Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, noin viikko sitten jomotusta alkoi tulemaan enemmän tai vähemmän miltei joka yö, vähintään joka toinen. Särkulääkettä en vielä ole viitsinyt ottaa, sillä haluan seurata kipuja, jotta tiedän missä mennään. Mainitsin asiasta neuvolassa, jonka seurauksena pääsin taas pissaamaan purkkiin (mietin jo jossain vaiheessa olisiko kätsympää vain käydä suoraan aina aamupissillä tuossa meidän labralla..), tällä kertaa huimat kaksi kertaa. Sen lisäksi otettiin myös yksi näyte limakalvoilta. Ei syytä huoleen -oli taas neuvolan mielipide, mutta tästä mammasta alkaa nyt toden teolla tuntua siltä, että jälkikasvulla on odotettua suurempi kiire maailmaan. Onneksi taas huomenna on neuvola ja ensi viikolla lääkäri, saisivat vihdoinkin konkreettisesti vilkaista tuonne alapäähän ja katsoa missä mennään, onko portit jo auki.



Kävin tällä viikolla myös synnytysosastolla keskustelemassa synnytyksestä sekä toivestamme sen suhteen. Pakko nyt hieman ylpeillä ja röyhistää rintaa, sen verran kiitosta sain kätilöltä synnytys-suunitelmistani. Näillä näkymin tarkoitus olisi synnyttää altaassa piikittä, mikäli siis allas on vapaana ja tämän mamman berberi kestää epiduraalittoman synnytyksen. Ja tosiaan, jos siltä sitten h-hetkellä tuntuu, niin minut saa ilomielin pumpata täyteen lääkkeitä. Mutta ennen sitä koitetaan mennä vain puhtaalla suomalaisella sisulla. Ja ehkä vähän ilokaasullakin...

"

hirveetä ajatella, että tämän naisen lapsenodotusblogi päättyi kuolemaan

tommosia blogeja?

minäki voin perustaa blogin ja jauhaa paskoo minkä ehdin.

Joku pilailee selkeesti...

tommosia blogeja?

minäki voin perustaa blogin ja jauhaa paskoo minkä ehdin.

Joku pilailee selkeesti...

Sopii toivoa, että oliskin pilailua. Tosi kamala tapaus. =,(

http://syysmyrskynjuttutupa.blogspot.com/

tommosia blogeja?

minäki voin perustaa blogin ja jauhaa paskoo minkä ehdin.

Joku pilailee selkeesti...

Hieman sairas mieleltäsi?

Jos sinulle olisi ihan normaalia, että joku jaksaisi kuvata itseään, pitää blogia vaikka kuinka pitkään vain sen takia, että jossain kohtaa voisit leikkiä kuollutta... meille muille se ei ole normaalia.

Meille on normaalia samaistua tuollaiseen kirjoittajaan, ja surra mukana tällaisen tragedian hetkellä.

Vetää hiljaseksi - juuri kun elämä on ihan täysin kohdallaan niin tapahtuu jotain tälläistä.

Mikä ihme on tarkoitus tässäkin kohtalossa?

En koskaan ole eksynyt tämän blogistin sivuille ennen vauvapalstan viestiketjua. Nyt olen lukenut kirjoituksia ja nieleskellyt kyyneleitä. Miten epäoikeudenmukaista ja julmaa tämä elämä joskus on.



Ja tuntuu niin kovin traagiselta, että juuri tämä synnytykseen kuollut odottaja kertoo teksteissään suhtautuvan omaan synnytykseensä ilman suurempia pelkotiloja. Realistisesti, analyyttisesti. Kertoo myös välttelevänsä särkylääkkeitä ja neuloja...



Lepää rauhassa Tiina. :´(

Aatokseni ovat perheesi ja erityisesti pienen poikasi luona.

tunnen hänen äitinsä.

Sai sen siis laskettuna aikana, mutta vauvaakaan ei saatu pelastettua. Kun äiti meni niin huonoon kuntoon, vauvalla olisi hapenpuutteen takia ollut aivovaurio.

tämä tapahtui laskettuna päivänä, mies meni kotiin ja vaimonsa makasi kuolleena lattialla, mies parka menetti kerralla kaiken.

Aiheeseen liittyvät ketjut näköjään poistetaan 2+ sivulta. Kun tästä luki tuli sellainen epätoivoinen olo ja mietti että mitä on tapahtunut, halu tietää vaikka se ei minulle kuulu. Todella surullista, kovasti perheelle voimia. Hiljaiseksi vetää, itkettää..

samoihin juttuihin kuin muuallakin maailmassa. Missä pumpulivuoressa sä oikein elät?

En tiennyt että synnytykseen voi nyky-Suomessa kuolla. Eikä tuokaan ainakaan päivitysten perusteella mitään ongelmia odotellut?