Teenkö väärin jos ostan "lapsenlapselle" tarpeellista tavaraa?

Mä ainakin otan kaiken lapsillemme ostetut jutut kiitollisena vastaan, vaikka ei taloudellisesti mitään apuja tarvitakaan. Mun mielestä se nyt vaan kuuluu alkeellisempiin käytöstapoihin kiittää saamastaan huomiosta ja siitä että minua tai perhettämme on ajateltu. Ihme moukkia sitä maailmaan sikiääkin.

Tai tosiaan ota äiti mukaan ostoksille. Mutta tuo nyt on ihan pöljää, että köyhän pitäisi olla hirmu kalliisti puettu, mikäs järki siinä on, ja ainakin silloin köyhänä pysyy. Moni hyvätuloinen käyttää hyödyksi alennusmyyntejä ja kierrättää.

Jotenkin vaistoan viestistäsi, että välit vanhempien kanssa ovat jo tulehtumaan päin. Rahan antamisesta tulee monta kertaa odotuksia, joista helposti taas pettymyksiä kun toinen ei antamiseen reagoikaan kuten on itse halunnut.



Vaikka jokainen tietää että lahja on vastikkeeton asia, silti ajattelemme helposti että jotain siitä kuitenkin pitäisi osoittaa takaisinpäin: kiitollisuutta, määräysvaltaa asioihin, tapaamisoikeuksia...



Jos annat jotakin lapselle, lataat samalla odotuksia vanhemmille. Parempi rauhoittaa tilanne ja olla antamatta mitään. Suhteenne samalla tasapainottuu.

...mutta tosiaan avoimuus kunniaan! Ehdottomasti kysy asiasta suoraan, ota kenties äiti ja lapsi mukaan ostosreissulle jne. Esität asian kivassa sävyssä, niin ettei toisille tulee sellainen olo että olet "armosta köyhille almuja antamassa" vaan että sinä mielelläsi hankkisit rakkaalle X:lle sitä ja tota tarpeellista, jos sopii tms.

tavaraa tarvitse. Voithan kysyä että jos tulee eteen jotain kivaa voitko soittaa ja kysyä että tarvitsevatko sitä. Tarpeeton tavara on aina tarpeeton.

Kengässä on paljon muutakin kuin pelkkä pituusmitta. Jalat on erilevyisiä ja jalkapöydät erikorkuisia. Esimerkiksi meillä kuopukselle Eccon lesti käy, esikoiselle ei.

mutta lasta hemmottelisin, kun hän on kylässä.



Jos ei kiitosta kuulu, niin he eivät arvosta pätkän vertaa sinun apuasi. Luultavasti ovat sitä tyyppiä, joista on ihan luonnollista että muut kantavat niska limassa lahjuksia heille.

jos ei lahjasta osaa edes kiittää. ASioita voi sanoa niin monella tavalla. Voi, onpa ihanat kengät. Täytyykin heti kokeilla, miten menee tuolle xx:lle, kun Eccon kengät ovat olleet meidän lapsen jalalle liian kapeita. Olipas kuitenkin ihanaa, kun ajattelitte xx:ää ja ostitte lahjan.



Niin, aika moukkia täytyy olla, jos pahoittavat mielensä lahjasta.

ei saa nykyään edes auttaa, vaan heti loukkaannutaan. Helvetti sentään jos on rahasta pulaa, niin miksei voi olla iloinen?



t. itsekin köyhä

ainakin olen kiitollinen mun "anopille" eli miehen isän uudelle vaimolle joka on ihan innoissaan meidän lapsista ja haluaa ostella monenlaisia tavaroita. Kysyy kuitenkin aina ensin että mikä ois tarpeellista, mikä koko jne. Meillä on kyllä aika samanlainen maku :)



Ehdottaisin että pyydät "miniääsi" yhdessä ostoksille, esim. sanot vaikka että haluaisit ostaa lapsille synttärilahjan tms. ja annat raamit suunnilleen minkä hintainen saa tuote olla. Menette yhdessä ja ostatte.

Ajattelin noita kenkiä ostaa lähinnä siksi kun lapsi vielä tosi pieni ja viime kesänä kauhulla katsoin kun oli jalassa pari numeroa liian isot kirpparilta ostetut kengät ja opetteli vasta kävelemään.



Esim. Ulkopukua en ehkä uskaltaisi ostakaan kun luulen, että makumme ei ehkä ole yhtenevät ja toiset isovanhemmat ostivatkin talvipuvun. Joitain pienempiä vaatteita, joita olen ostanut, en kovin usein tytön päällä näe.



Tiedä sitten, liekö syynä se, ettei välimme ole parhaat mahdolliset ja kokevatko ostelun jotenkin alentavana. Mulla vaan on "ongelmana" se, etten osaa olla ostamatta kun on niin paljon kaikkea ihanaa tarjolla eikä oma tytär enää huoli äidin ostamia vaatteita ylleen. Mielestäni en kuitenkaan ole ollut ylenpalttinen vaan pysynyt kohtuudessa.

heitä harmitti, että olit ostanut kengät, kun sillä samalla rahalla olisi saanut jotain tärkeämpää lapselle, sellaista jonka joutuivat joka tapauksessa ostamaan?

Minä olen ottanut kaikki anopin ja oman äidin ostamat kiitoksilla vastaan, mutta minulla onkin varaa ostaa kaikki tarvittava itse. Jos tulee paitoja ja pyjamia lahjaksi tai alelöytöinä, niin voin ostaa vaikka kurikset ja saappaat itse.

Kysy mitä tarvitsisivat lapsille!

siis sellainen suvun oma sosiaalitapaus, jota kaikki paapovat. Näin te estätte perhettä yrittämästä itse ja pärjäämästä itse. Siitä ei seuraa kuin harmia.



Lopettakaa perheen rahoittaminen ja osoittakaa, että kun hankkii lapsia niin saa samalla vastuun, jota ei voi jakaa. tai sitten teillä on loppuelämänne maksettava perheen kaikki kulut.

sopivan kohteen ostovimmallesi? Sitten naamioit sen hyväntekeväisyydeksi.

Ajattelin noita kenkiä ostaa lähinnä siksi kun lapsi vielä tosi pieni ja viime kesänä kauhulla katsoin kun oli jalassa pari numeroa liian isot kirpparilta ostetut kengät ja opetteli vasta kävelemään.

Esim. Ulkopukua en ehkä uskaltaisi ostakaan kun luulen, että makumme ei ehkä ole yhtenevät ja toiset isovanhemmat ostivatkin talvipuvun. Joitain pienempiä vaatteita, joita olen ostanut, en kovin usein tytön päällä näe.

Tiedä sitten, liekö syynä se, ettei välimme ole parhaat mahdolliset ja kokevatko ostelun jotenkin alentavana. Mulla vaan on "ongelmana" se, etten osaa olla ostamatta kun on niin paljon kaikkea ihanaa tarjolla eikä oma tytär enää huoli äidin ostamia vaatteita ylleen. Mielestäni en kuitenkaan ole ollut ylenpalttinen vaan pysynyt kohtuudessa.

Meille isovanhemmat ostelevat tarpeellisia vaatteita yms. vaikka emme ole köyhiä (emme rikkaitakaan). Ostavat, koska tykkäävät antaa hyödyllisiä lahjoja. Monesti kysyvät, mitä tarvitaan tai soittelevat, mitä ovat nähneet kaupassa. Minä voin sanoa suoraankin heille, jos meillä onkin vaikka jo talvipuku ostettuna, ettei kannata sitä ottaa tai ottavat jo seuraavaa talvea varten isomman. On tosi töykeää, että eivät kiitä.

Heillä voi olla tunne, että eivät päätä suunnilleen mistään omaan perheeseen liittyvästä asiasta. Saattaisivat myös haluta ostaan jonkin ihanan jutun, ehkäpä säästäneet siihen rahaakin, mutta mitäpä järkeä on ostaa esim. kovin montaa mekkoa, jos joku on niitä ostellut innostuksissaan kaapit täyteen. Nimim. kokemusta on asiasta =( Ajatus on hyvä mutta se voi kääntyä loukkaavaksi. Parempi ajatus on esim. kysyä, katselisivatko vaikka jostain käyttämästäsi verkkokaupasta, olisiko siellä jotain tarpeellista tai mieluista. On niiiiiin ärsyttävää, kun mummu kuskaa joka ikiseltä shoppailureissultaan jotain tai jos on tullut Anttilan pakettia niin voi jo suoraan kysyä, että mitäs se paketti pitää sisällään. Nykyään yritän ehtiä edelle ja sanoa esim. että sukkahousuja saisi ostella seuraavaa kokoa tms.

Menkää yhdessä shoppailemaan. Tai jos löydän sattumalta jotain halpaa, varaa tuote ja menkää yhdessä se sitten ostamaan.



Oma anoppini tekee itse käsitöitä ja tekee aina niin hassunvärisiä ryijyjä, poppanoita ja mattoja meille. Kotonaan tai tyttärensä luona löytyy paljon kauniimpia ja juuri meidän sisustukseen sopivia. MIKSI ei neuvottele ensin kanssani väreistä? Vaatteita ei meille kukaan osta, mutta jos ostaisi, niin toivoisin voivani vaikuttaa niihin (esim. lasten takissa kiinnitän huomiota pituuteen, huppuun jne)

mutta eivät kehtaa sanoa sitä. Kyseessä on sinun ostovimmasi. He ovat siihen väline. Etsi itsellesi uusi kohde esim diakoniatoimiston kautta. Eli osta jotain kivaa ja vie se diakonille, joka toimittaa sen jollekin vähävaraiselle perheelle.

Ajattelin noita kenkiä ostaa lähinnä siksi kun lapsi vielä tosi pieni ja viime kesänä kauhulla katsoin kun oli jalassa pari numeroa liian isot kirpparilta ostetut kengät ja opetteli vasta kävelemään.

Esim. Ulkopukua en ehkä uskaltaisi ostakaan kun luulen, että makumme ei ehkä ole yhtenevät ja toiset isovanhemmat ostivatkin talvipuvun. Joitain pienempiä vaatteita, joita olen ostanut, en kovin usein tytön päällä näe.

Tiedä sitten, liekö syynä se, ettei välimme ole parhaat mahdolliset ja kokevatko ostelun jotenkin alentavana. Mulla vaan on "ongelmana" se, etten osaa olla ostamatta kun on niin paljon kaikkea ihanaa tarjolla eikä oma tytär enää huoli äidin ostamia vaatteita ylleen. Mielestäni en kuitenkaan ole ollut ylenpalttinen vaan pysynyt kohtuudessa.

kun itse olet niin kamalan paljon pätevämpi äiti ja kauhulla katselet kun eivät mitään osaa!

Hän jaksaa edelleen kauhistella, miten veljeni pojalla oli kerran vuonna 1994 isosiskoltaan perityt keltaiset pitsisukkahousut samettihousujen alla! Kun se oli niiiiiin kamalaa ja se veljeni ex-vaimo on niiiiiiin huono äiti. Tyylikkäästi unohtuu, että kiiretilanteessa oli ollut pakko vetäistä jalkaan lähimmät tarjolla olleet sukkahousut - joita kukaan ei tod. näe sieltä samettihousujen alta.



Samaten kulkee meillä tarkkailemassa ja samalla tavoin haukkuu selän takana. Ja "ostelee avuksi" mitä ihmeellisimpiä viritelmiä. Ja kummasti vastaanotto oli jo siellä veljeni perheessä yhtä nihkeä kuin meillä nyt.