Teenkö väärin jos ostan "lapsenlapselle" tarpeellista tavaraa?

No meillä anoppi ostaa yllin kyllin kaikenlaista (on muutenkin shoppailuun taipuvainen, eikä sovita edes omia vaatteitaan kaupassa vaan tuputtaa niitäkin minulle vaikkei koko olekaan oikea, kun eihän niitä nyt sitten jaksa palauttaa vaikkeivät sovi).



No, mutta lapselle siis otan kiittäen kaiken vastaan, vaikka usein on epäsopivia tai vaikkapa sellaisia, että olen itse katsonut juuri kenkiä lapselle, jotka olisin halunnut, ja alkaa harmittaa kun en sitten niitä enää voi ostaa kun anoppi osti jo "ihan hyvät, muttei ihan mieluisia kuitenkaan".



En kuitenkaan halua haaskata hyvää tavaraa. Eikä siinä mitään jos hankintoja on muutamia, mutta kun niitä tulee koko ajan huonekaluista alkaen! Kokonaisuus ärsyttää.



Nyt ehkä ollaan pikkuhiljaa pääsemässä siihen, että ainakin etukäteen keskustellaan mahdollisesta koosta ettei ihan susille menisi. Ehkäpä tämä tässä kehittyy, lapsihan on vasta parivuotias :)

Ja aina ostaa just sillä hetkellä sopivaa.



Eli sitten olen tilanteessa, jossa itse ostamani jäävät käyttämättä tai sitten ne äitini ostamat.



En myöskään yhtään tykkää niistä mitä hän ostaa. Aina jotain Halosen tai Tarjoustalon aletavaraa ja aina vielä tuolla saatteella, että "pitää olla kiitollinen", "ei saa olla ylpeä".



Kaikkein rasittavimpia ovat kirjoneuleet, joita hän itsepintaisesti kantaa. Niissä on aina hirveän hankalat napit, joita ei päiväkodissa saa kiinni ja nurja puoli täynnä irtolankoja, joihin sormet ja varpaat jää kipeästi kiinni. Plus että lanka on jotain pässinpökkimää, joka saa atoopikkolapseni oirehtimaan pelkästä näkemisestä...



Minusta olisi kiva saada sitä vaatetta niin, että vaatehankinnat olisivat harkittuja, siis niin, että ei tuoda just nippa nappa vielä mahtuvaa, vaan mieluiten seuraavaksi kaudeksi tms. jolloin itse voin suunnitella sitten siihen täydennystä.



Ja kenkiä en halua ollenkaan ennakkoon, koska toisella lapsella on pitkä, kapea, litteä jalka ja toisella lyhyt ja todella korkea. Eli kummallekaan ei suit sait mitään kenkiä voi ostaa, koska toisella liian löysät kengät hiertävät vaivasenluita ja toisella jalkapöydästä liian tiukat puristavat, eikä lapsi saa niitä itse jalkaan.

Vaikka joissain viesteissä tuli hieman lokaakin niskaan, ei se haittaa, koska juuri se aukaisi silmäni.



Vaikka omaksi iloksi vaatteita ostelenkin, niin ajattelen niistä silti olevan iloa ja hyötyä myös saajalle. Mutta ehkä se ei olekaan niin, vaan lapsen äiti ei ehkä pidäkään siitä, että kannan vaatteita ostosreissuilta lapselle.



Tästä lähtien aion etsiä iloa elämääni muualta ja antaa normi joulu- ja synttärilahjat. Jos nyt puheissaan vihjaavat, että tarvis esim. uudet kengät lapselle, niin sitten saatan kysyä, voisinko olla avuksi.



Itseäni ei tuo kiittämättömyys hirveästi haitannut, mutta siitä heräsi ajatus, että ehkä toimintani ei olekaan vanhemmille mieleen. En kuitenkaan ole mielestäni ollut ylenpalttinen; tänä vuonna olen ostanut kahdet sukkikset, kaksi tunika+leggari- yhdistelmää sekä ne kengät.



Kiitos kaikille vastaajille! T. ap

Mulla on kaksi lasta ja olemme hyvätuloisia. ja kyllä, meille kelpaa kaikki lahjana ja olen kiitollinen. En mä koe, että mun pitää mestaroida jossain vaateostoksilla lapsen kenkiä, jos mummu on ostamassa. Koko ja asiallinen malli riittää. En ylipäätään ymmärrä, miksi ihmeessä ensin ollaan niin pirun köyhiä ja sitten ei kelpaa kuin tietyt. Tuo järjettömyys liittyy yleensä typeryyteen muutenkin. Itselläni on muutama hyvä ystävä ja osa on TODELLA varakkaita. Silti he ottavat ihan kiitollisena käytettyä vaatetta vastaan ja siellä noi isopalkkaisten erikoislääkäri-johtaja -perheen lapset kulkee meidän lasten vanhoissa markettivaatteissa. Toki, annan vain hyväkuntoista ja nättiä, mutta kelpaa kuitenkin hyvin.



Meillä mummu on joskus ostanut jonkun halpahaalarin ja hyvin on sekin kelvannut. Ei tulisi mieleenkään viedä mummua kauppaan ja osoittaa sieltä 100 Euron reimatekkejä. Ei kukaan täysijärkinen, keskituloinen muutenkaan sellaisia todennäköisesti osta, joten miksi ihmeessä pitäisi mummu laittaa ostamaan. Jos mummu ostaa jotain, niin ostaa oman makunsa mukaan ja kiitos hänelle siitä. Ihan mustakin ja miehestä on ihmisiä tultu, vaikka on kuljettu samojen ihmisten valitsemissa ryntteissä.

itse valita vaatteet lapselle, varsinkin ulkovaatteet. Ajattelen myös ekologisesti, en halua että joku ostaa meille jotain jota en tarvitse tai halua, todella paljon mieluummin haluan että tavara jää kauppaan. Mielellään otan kyllä vastaan sukulaislasten hyviä käytettyjä vaatteita. Joten minä loukkaantuisin paljon sinun käytöksestä, yhdessä pitää pystyä sopimaan mitä olisi kiva sun ostaa.

mutta mitä ihmettä teen haalarilla, joka on tismalleen samaa kokoa kuin kuopuksen jo olemassaolevaa haalaria? Pitääkö hankkia uusi lapsi sitä mummon haalaria varten?



Ja kun ne kaikki kengät ei vaan käy kaikille!



Meidän esikoisella on kapea, litteä, pitkä jalka. Jos hänelle ostaa liian leveän kengän, kengän pituus on oikea, mutta jalka hölskyy siellä sisällä niin, että menee rakoille ja vaivasenluut hiertyy kylkiin.

kun lapsen isoäiti on ihan kreisi ostelija. Talvella hän ostaa kesäkengät, jotka ovat sitten kesällä liian pienet, kesällä talvikengät, jotka ovat talvella pienet jne. Lisäksi meidän lapsi astuu tosi pahasti sisäänpäin, pitäisi todellakin kokeilla kaikki kengät, että ovat hyviä.



Muutenkin ostelee ihan tarpeettomia ja epäkäytännöllisiä vaatteita. Harmittaa tosi paljon kun tarpeellisia kyllä tarvittaisiin.

Köyhästä voi tuntua kurjalta saada hienot eccot, jos ne on sellaiset syyskengät, jotka pitävät kosteutta ja ovat hieman lämpimät. Arvaatko miksi? Siksi, että niiden käyttöikkuna on niin pieni. Lapsi voisi aivan hyvin siirtyä lenkkareista talvikenkiin, pari viikkoa olisi ehkä kuuma jalalla. Harmittaisi se, että on hyvät kengät, kun niiden tilalla voisi olla jotain oikeasti tarpeellista: hyvät talvikengät. Ja ecco on kapealestinen, enemmistöllä suomalaismuksuista on leveä jalkapöytä. Kenkä on hyvin lapsikohtainen juttu, osta jatkossa vain, jos vanhemmat kertovat mikä merkki ja millaiset sopivat - ja että saa ostaa, jos kohdille osuu.



Uudet vanhemmat eivät edes köyhinä välttämättä tajua, että kannattaa ostaa ennakkoon alesta. Joitakin harmittaa säilyttää niitä kamoja, ajatus ens syksystä kaukainen. Tarjoudu siis säilyttämään löytösi, kunnes on oikea aika.





Musta ap olisi parasta, jos kertoisit, että susta on kiva shoppailla ja kun pidät lapsesta, niin hän on usein mielessäsi, kun katselet tarjouksia. Että voitko ostaa ja mitä mahdollisesti vanhemmat tarvitsisivat? Kysy koko, oikea kausi, oikeat merkit, värit. Ja sinulle jää vapaus ostaa tai olla ostamatta.



Älä lopeta ostamista, jos et kysy. Jos heillä todella on vähän varoja, niin lahjoillasi on paljon merkitystä. Talvikauden kamat uutena ostettuna voi maksaa 200-300 euroa, jos taas sinä löydät kengät ja haalarin tarjouksesta vaikka 100 eurolla, niin kyllä kannattaa keskustella.





Muista ap, että sinä olet tässä isompi ihminen, koska olet vanhempi ja varakkaampi. Siksi sinun tulee olla sensitiivinen, antaa toisten kompuroida käytöstavoissa. He vasta opettelevat. Joskus koittaa ehkä aika, että he ovat isovanhempia - silloin he muistavat sinun apusi ja auttavat omia lapsiaan samoin.

millaisia vaatteita tai muita tarvikkeita tarvitsevat? Tai sanot vaikka että näit prismassa sellaisen ja sellaisen vaatteen kannattaisiko sellainen ostaa jo varalle.



Aika tylyltä kuulostaa jos ei kiitosta tai mitään muuta kommenttia tule äidiltä. Minä ainakin kommentoin mieleeläni jos joku suunnittelee ostavansa lapselle jotain. Musta on ihanaa saada sellaisia "lahjoja" joita itse pidän tarpeellisina.

Köyhäkin haluaisi ehkä valita itse miten lapsensa vaatettaa eikä olla "almujen" varassa. Itse olen joskus auttanut vähävaraista ystävääni ja huomasin tuon. Maut kun ovat usein erilaisia.

Ehkä jos voisit nätisti pyytää vaikka lapsen äitiä mukaan ostoksille..

Toki kysyt ensin vanhemmilta! Voit sanoa, että olisi kiva joskus ostaa lapselle jotain mukavaa, että sopiiko se vanhemmille. Ei mitään sen ihmeempää tarvi kysyä.

Tuli vain mieleen ihan sellainen asia, että jos vaikka kengät olivat väärän kokoiset tai muuten ei sopivat/mieluista? Eivätkä kehdanneet sanoa ääneen, siksi olivat hiljaisia.



Itselle käy joskus näin, kun anoppi tuo kirppikseltä jotain 15v vanhoja vaatteita lapsille...apu on kyllä tarpeen, mutta ei kai vähävaraisenkaan perheen lapsen tarvitse ihan mihin sattuu pukeutua? Olen yrittänyt joskus vihjata, että jos haluaa auttaa, mennään vaikka yhdessä ostoksille, mutta ei. Hän haluaa yllättää.



Eli jos haluat ostaa vaikkapa välikausipuvun lapselle, mitä jos pyydät lapsen ja vaikka vanhemmatkin mukaan kauppaan? Näin löydetään kaikille mieluinen vaihtoehto. Pidät toki itse kiinni budjetistasi, etkä lähde maksamaan mitään itsellesi liian kalliita. Luulisin, että olisivat mielissään tästä.



Tai sitten vaikka lahjakortti lastenvaatekauppaan jolloin se käytetään oikeaan käyttötarkoitukseen, ei esim. ruokaan tai kaljaan, mitä teillä nyt sitten on tapahtunut aiemmin.

ihmeessä, mitä tarvitsevat! Ja äiti mukaan ostoksille! Tai sitten pyydät "kotisovitukseen" muutamia kappaleita, joista osa sitten palautetaan.

Fiksumpaa olisi kysyä etukäteen, että olisiko jotain tarvetta, jota voisit hommata.

koska kenkiä ei saa lapselle ostaa sovittamatta.



Ja ainakaan meille ei kannattaisi ostaa, koska nuo peruskamat hankitaan kuitenkin.



Sitäpaitsi jokaisella on oma maku, eikä ne aina täsmää.

Myös köyhä haluaa panostaa laatuun, eli ei mitään aletavaraa vaan uusinta uutta ja merkkivaatetta.



Eli anna vaikka 300 euron lahjakortti nettikauppaan, niin voivat tilata haluamansa meandi -asun.

Tuossa oli paljon ajattelemisen aihetta. En todellakaan ole sen kiitoksen perään, eikä se, etteivät kiitä, minua juurikaan häiritse. Enemmänkin ajattelen, että se on viesti jostain (esim. siitä, että olen mennyt liian pitkälle). Ja silloinhan minun itseni täytyy katsoa peiliin.



Olen aina ajatellut, että lapselle kelpaa vain "paras" ja siksi käyttäisin mielelläni hyväksi alennusmyynnit. Näin toimin myös oman lapseni kohdalla, mikä on tietysti eri asia kun tietää mitä haluaa ja kun itselle ostaa. Kirppariostojakaan en katso pahalla ja ostankin sieltä lapselleni kaikenlaista (mm. valtaosa leluista) mutta lahjaksi en kirpparilta osta.



Tuohon ajatteluun, että lapselle kelpaa vain "paras", liittyy se, että esim. kenkiä on jokaiselle vuodenajalle omansa. Ja koska lapsen jalka kasvaa nopeasti, ei samat kengät sovi enää seuraavana kautena. Siksi ostan ne, aina kun mahdollista, alesta jemmaan seuraavaa kautta varten. Sama on pukujen suhteen.



Täytyy nyt vain sitten keskustella lapsen äidin kanssa asiasta, mikä on kieltämättä hieman vaikeaa. Hän varmaankin suhtautuu ihan hyvin mutta välillämme on selvittämättömiä ristiriitoja, joiden takia suhteemme ei ole luonteva. Olen hänelle sanonut, että voimme noista asioista puhua sitten, kun hän sitä haluaa ja on siihen valmis. Vielä ainakaan ei ole se aika koittanut ja sitä odotellessa yritän ilmaista välittämistäni lapsen kautta vaikken rahallista rahaa voikaan antaa.



T. ap

Kenkien ostamisen ainakin jättäisin vanhemmille itselleen, paitsi jos itse voit ottaa lapsen mukaan liikkeeseen ja pyytää myyjää tarkistamaan, että kengät sopivat.



Sinun tapauksessasi ehkä antaisin vaikka lapsen synttärien, nimipäivän, tms. yhteydessä lahjakortin johonkin lastenvaateliikkeeseen/kenkäkauppaan. Silloin olisi vanhemmilla ainakin vähän valinnan varaa sen suhteen, mitä avustuksellasi hankittaisiin.

Tuossa oli paljon ajattelemisen aihetta. En todellakaan ole sen kiitoksen perään, eikä se, etteivät kiitä, minua juurikaan häiritse. Enemmänkin ajattelen, että se on viesti jostain (esim. siitä, että olen mennyt liian pitkälle). Ja silloinhan minun itseni täytyy katsoa peiliin.

Olen aina ajatellut, että lapselle kelpaa vain "paras" ja siksi käyttäisin mielelläni hyväksi alennusmyynnit. Näin toimin myös oman lapseni kohdalla, mikä on tietysti eri asia kun tietää mitä haluaa ja kun itselle ostaa. Kirppariostojakaan en katso pahalla ja ostankin sieltä lapselleni kaikenlaista (mm. valtaosa leluista) mutta lahjaksi en kirpparilta osta.

Tuohon ajatteluun, että lapselle kelpaa vain "paras", liittyy se, että esim. kenkiä on jokaiselle vuodenajalle omansa. Ja koska lapsen jalka kasvaa nopeasti, ei samat kengät sovi enää seuraavana kautena. Siksi ostan ne, aina kun mahdollista, alesta jemmaan seuraavaa kautta varten. Sama on pukujen suhteen.

Täytyy nyt vain sitten keskustella lapsen äidin kanssa asiasta, mikä on kieltämättä hieman vaikeaa. Hän varmaankin suhtautuu ihan hyvin mutta välillämme on selvittämättömiä ristiriitoja, joiden takia suhteemme ei ole luonteva. Olen hänelle sanonut, että voimme noista asioista puhua sitten, kun hän sitä haluaa ja on siihen valmis. Vielä ainakaan ei ole se aika koittanut ja sitä odotellessa yritän ilmaista välittämistäni lapsen kautta vaikken rahallista rahaa voikaan antaa.

T. ap

Ihmettelet miksei he kiitä lahjoistasi ja sanot välillänne olevan "käsittelemättömiä ristiriitoja". Just

Kannattanee siis jatkossa kysyä, mitä vois ostaa. Pointtini vaan on se, että kun itsellänikään ei ole rahaa tuhlattavaksi asti, voisin ostaa silloin kun kohdalle jotain omalle kukkarolle sopivaa löytyy. Esim. ne kengät, jotka ostin, olivat 50% alessa; Eccon coretexit. Olen omalle lapselle ostanut paljon Eccoja kuin myös itselle ja ovat mielestäni jalalle oikein hyvät. Nuo kyseiset Eccot ovat mallia, joka käy syksyn loskakeleillä ja alkutalven pikkupakkasilla, joten mallasin pohjallista lapsen jalkaan ja siitä arvioin kasvuvaran niin, että jää myös kävelyvaraa vaikka jalka kasvaa. Sovittamatta en osta mitään vaatteita enkä kirpparilta.



Nyt olis sitten myös edulliset coretexit kiikarissa tulevaa kevättä ajatellen ja voisin ne käydä viikonloppuna ostamassa kun lapsi tulee kylään. Mutta ehkä kysyn ensin. Terv. ap