mitä SINÄ haluat??

mutta kakkoselle toivon ehdottomasti oireiden syyn löytymistä! Voisiko olla joku allergia joka oireilee noin? Toivottavasti löytyy järkevä ja hoidettavissa oleva selitys! Kauan olet joutunut kärsimään ja minä ymmärrän väsymyksen, kun unettomuudesta ja lievästä masennuksesta itse olen kärsinyt.



51. toivon todella, että selviät ja saat elää vielä monta monta vuosikymmentä! Haleja ja jaksamista toivotan!



Minun pieni toive olisi, että miehen kanssa romantiikka alkaisi taas kukoistaa. Arki on jyrännyt sen alleen, vaikka muuten menee ihan hyvin eikä suuria ristiriitoja ole.

seksiä :D

Elämää kyllä helpottaisi ihan vain jo tieto siitä mikä minua vaivaa.

Lääkärit ei löydä syytä miksi nuori ihminen tarvitsee 10 tunnin yöunet, tarvitsee 2-3 tunnin päiväunet ja kaikki vähänkään fyysinen saa minut polvilleen. Lasten kanssa en jaksa yhtään, jos joku loruleikki menee liian fyysiseksi saatan oksentaa tai romahtaa maahan.

Tiskiluutun puristaminen on toisinaan liian raskasta ja kädet menee kramppiin. Näin on menty 2.vuotta ja lääkärit ovat leimanneet laskaksi ja luulotautiseksi. Masennus on muuten kamalan hyvä diagnoosi kun mitään muuta ei keksitä.

En kaipaisi mitään muuta kuin että olisin terve tai saisin selityksen.

Luin samankaltaisesta tapauksesta Hyvä terveys- lehdestä joku aika sitten, olisikohan ollut maaliskuun numero? Siinä kyseessä oli nuori poika ja oireet olivat aivan samat, kuin kuvailit. Voisiko tämä toimia johtolankana?

positiivisen elämänasenteen ja energiaa, jota minulla ennen oli.



Ja ennen kaikkea haluaisin olla uskovainen aina.

Ja nimenomaan haluan vain seksiä ja hauskanpitoa, en elämänkumppania (koska oma mies löytyy jonka kanssa aion elää loppuelämäni).

ja jos tykkää anaaliseksistä, niin se on plussaa.

Ootkos yrittäny tehdä mitään asian eteen vai tuleeko moraali vastaan?

ja laminaattilattiat!

Toivoisin että ystäväni selviäisi syövästä. Itselläni kaikki hyvin.

Toivon kaikille voimia ja paranemisia.. seksiä... ja elämäniloa :)



Onneksi kesä tulossa ja mieli jo vähän parempi..??



Ainakin valoa riittää :)

ap

Onkohan toiveista mitkään toteutuneet.

ja saada lisää energiaa. Miehen, jonka kanssa perustaa perheen. Energiaa, jotta saisin revittyä tämän "sumun" pois ympäriltäni.. Olen vain puoliksi paikalla.

Paitsi just nyt, olo on vähän lungimpi, kun otin Panacodin päänsärkyyn. Hip hei.

luulin olevani "ainoa" haluaisin myös lisävoimia ja uuden työn jossa voin tehdä 4 kertaa viikossa olematta miinuksella :), haluan myös oman kodin, mutta eipä 200000 edes saa :( enkä halua ostaa kolmiota kerrostalosta.. naurettavat hinnat...



mistä sitä eneriaa saisi? en tosiaan tiedä, liikuntaa, vitamiinejä kokeillut, testeissä mysö juossut... tuloksetta...



no tsemppiä kaikille ja omasta tahdosta aika monella loppujen lopuksi kiinni.. uusityö.. uusi rakas...



tietty jos on sairas, siihen ei voi itse vaikuttaa, vaan toivoa, että lääkkeet tehoaa...





pystyykö sitä nyt pohtia, että miten voi olla "normaali" onko se tosiaan vaan työpaikasta kiinni? mulla esim, aika paljon siitä kiinni... vai onko? Paraneeko se elämä jos vaihtaa ja toivoo, että tällä kertaa olisi edes se 3kertaa viikossa ihan mukavaa mennä töihin, eikä itku kurkussa puolikuolleena väsymyksestä ja flunssista...



Painon kanssa ei oikeastaan ongelmaa ollut koskaan, joten en osaa samaistua.. olen aina ollut "huono" syömään, syön kyllä nykyään enemmän ja terveellisesti, mutta en esim, koskaan ahmi, jos vituttaa tai ahdistaa niin paheeni on tupakka... Siitäkin haluan päästä eroon... mutta miksi se minun pieni pääkoppani ei usko sitä? Miksi siitä on tullut niiin iso "turva"



Miksi en osaa siirtää sitä vaikka kynien katkoamiseen :D sekin olisi jo fiksumpaa...



ap

Tässä on tullut jo monia mahdollisuuksia esiin, olisiko endokrinologi oikea osoite? Borrelioosi, kilpparit uudestaan, ms-tauti jne. Oireesi ovat tosi vammauttavat, olet varmaan niin tottunut niihin ettet edes enää tajua kuinka älyttömän huolestuttavalta ne kuulostavat. Toivottavasti jaksat vielä etsiä apua!

Olen halunnut 10 vuotta.

Pidetään peukkuja, että me vielä saisimme.

Uskottele itsellesi mitä haluat. Mä taas ajattelen aika toisin omassa tilanteessani. Tai paremminkin ajattelen mielelläni mahdollisimman vähän kerrankin, haluan vaan TUNTEA tämän. Rauhan tunne tosin on mennyttä (kamalaa), mutta olen niin elossa ja nyt myös aika hukassa ja itseäni soimaan kiivaastikin mm. itsekkyydestä tässä kohtaa. Voi ei. :(

Taidanpa siis sittenkin ymmärtää mitä tarkoitat. Mutta kun mun sydämeeni on asettunut joku ihan niin kuin se olisi itsestäänselvästi sinne aina kuulunutkin. Montako kertaa elämässä se sydän sillä tavoin sekoaa? En mä tätä todellakaan etsinyt!!! Paljonko on varaa kuitata vaan haihatteluna. Omalla kohdallani (joka epäilemättä onkin täysin erilainen tilanne kuin sulla, joten älä mua kuuntele) olen lähinnä nostanut käteni pystyyn, antaudun. Jos se toinen sitten haluaakin vaan leikkiä mulla, niin taidan sallia jo senkin. Melkeinpä mitä vaan, kunhan vaan. Moralistit älkää vaivautuko kommentoimaan tätä, tai ihan sama, ette te voi tietää. :/

tämä voisi olla mun kirjoittamani, ihan sanalleen!! ?

Huokaus.

Tiedät siis miltä se tuntuu; ei helppoa.

80

seksiä ja tunteikkaan elämän John Butterfieldin kanssa!

että tämä tuntuu tyhjänpäiväiseltä sairauksien rinnalla mutta haluisin niin kovasti, että esikoisromaanini julkaistaisiin. Olen kirjoittanut sitä kolme vuotta ja tiedän palautteen perusteella, että se on hauska ja koskettava. Olen viimeistelemässä käsikirjoitusta ja tuntuu hurjalta, kun on tehnyt niin paljon sen eteen, vaikka ei voi saada varmuuttaa siihen, miten se menestyy tai tarttuuko yksikään kustantaja ideaan. Kaiken arvoista se on silti ollut jo nyt:)

itselleni. Eroon katkeruudesta mikä liittyy tuohon rakkauteen. Niin paljon on menetetty ja niin vähän voidaan enää saada. Siksi haluan pois näistä tuntemuksista lopullisesti.

Uskottele itsellesi mitä haluat. Mä taas ajattelen aika toisin omassa tilanteessani. Tai paremminkin ajattelen mielelläni mahdollisimman vähän kerrankin, haluan vaan TUNTEA tämän. Rauhan tunne tosin on mennyttä (kamalaa), mutta olen niin elossa ja nyt myös aika hukassa ja itseäni soimaan kiivaastikin mm. itsekkyydestä tässä kohtaa. Voi ei. :(



Taidanpa siis sittenkin ymmärtää mitä tarkoitat. Mutta kun mun sydämeeni on asettunut joku ihan niin kuin se olisi itsestäänselvästi sinne aina kuulunutkin. Montako kertaa elämässä se sydän sillä tavoin sekoaa? En mä tätä todellakaan etsinyt!!! Paljonko on varaa kuitata vaan haihatteluna. Omalla kohdallani (joka epäilemättä onkin täysin erilainen tilanne kuin sulla, joten älä mua kuuntele) olen lähinnä nostanut käteni pystyyn, antaudun. Jos se toinen sitten haluaakin vaan leikkiä mulla, niin taidan sallia jo senkin. Melkeinpä mitä vaan, kunhan vaan. Moralistit älkää vaivautuko kommentoimaan tätä, tai ihan sama, ette te voi tietää. :/