Jatkuvan ulkonäön haukkumisen vuoksi olen itsarin partaalla ja olen 40v!

Että olet tainnut tästä ennenkin kirjoittaa. On varmasti ihan mahdollista että huomiota herättävä ulkonäkö aiheuttaa sopimatonta käytöstä kanssaihmisissä, mutta osa siitä voi olla ihan omaa kuvitelmaa. Tai jos olet todella epävarma ja käyttäydyt oudosti, niin se voi aiheuttaa ihmetystä enemmän kuin ulkonäkösi.

Mulle tuli ekana mieleen kun vähän aikaa sitten tv-ohjelma Akuutissa oli mies, jolla oli ollut syöpä naamassa, kitalaesta oli alkanut, ja häneltä oli leikattu koko yläleuka pois, ja nenäkin taisi valahtaa alas, kun ei ollut mitään sitä tukemassa. Mies oli todella oudon näköinen, kun naamassa oli aukko. Mutta hän oli ELOSSA. Ihminen voi olla onnellinen vaikka olisi "hirviön" näköinen, ja tuskin sinä ap niin pahan näköinen olet?

Oletko käynyt koskaan missään seurakunnassa? Mä luulen että voisit löytää hyväksyvän ilmapiirin vaikka helluntaiseurakunnasta tai vastaavasta. Ulkonäkö ei määritä sisintämme, vaikka se onkin se minkä näemme ensimmäiseksi. Tsemppiä, älä tuhlaa elämääsi, hae apua, koita saada ystäviä ja olla se mitä olet. Toki ulkonäköä voi jonkun verran muokatakin, mutta hymy on se mikä tekee kenestävain kauniin. Halaus.

Kiitos. Tätäkin olen miettinyt että kun on ihmisiä kenellä on justiin vaikka sairauden aiheuttamia muutoksia, miten järkyttävää se on ja miten ihmiset silloin suhtautuvatkaan, en pysty edes kuvittelemaan.

Olen kiitollinen siitä että olen terve, enkä voi käsittää että minuun suhtaudutaan kuin hirviöön. Selvä kierrehän se on, että ruma ulkonäkö aihettaa mulle sitä outoa käytöstä, kun häpeän itseäni ja koetan liikkua huomaamattomasti mikä todellisuudessa tekee musta näkyvämmän kun kävelen ilmeisesti aika kyyryssä ja muutenkin oudosti.

Järjestäytynyt uskonto ei valitettavasti ole mun juttuni, sehän on miesten valtakuntaa ja miehet enimmäkseen aiheuttavat mulle tätä tuskaa ja surua, vaikka toki naisetkin ovat kortensa kekoon kantaneet.

Pelkään kuitenkin että tätä menoa kuolen tai sairastun ja joudun sairaalaan. Kiusaaminen tappaa.

Ap:lle tilanne on varmasti totta. Hän on kuullut paljon ikäviä kommenttejä ulkonäöstään erilaisissa tilanteissa. Niistä kokemuksista jääneet haavat kummittelevat varmasti sellaisissakin tilanteissa, missä häntä ei edes huomata. Ratikassa teinitytöt tirskuvat jollekin omalle asialleen ja ap kokee sen henkilökohtaisesti. Kun pakettiautomiehet kertovat toisilleen hauskoja juttuja ja nauravat, ap kokee naurun kohdistuvan itseensä.



Jos ap on niin huomiotaherättävän näköinen kuin kertoo olevansa, on varmasti totta, että häntä katsotaan pitkään, mahdollisesti häntä myös osoitellaan ja hänelle nauretaan. Huonon itsetunnon vuoksi hän kokee nämä tilanteet monin verroin kamalampana kuin kukaan muu.



AP, oletko harkinnut kauneuskirurgiaa? Se on tietysti kallista, mutta minusta kuulostaa siltä, että leikkaus voisi parantaa niin sinun kuin lapsesikin elämänlaatua huomattavasti.

Ei sun ulkonäkösi sentään niin hirveä ole, että kaikki aina kaikkialla nauraisivat. Sä vaan kuvittelet.

Ylipäätään ihmiset kiinnittävät toisiin niin vähän huomiota, että sen perusteella väittäisin, että jos sulle joku nauraa, ne on luultavasti teinityttöjä, jotka nauravat kaikelle muutenkin.

Nokka kohti tuulta vaan ja reippaasti eteenpäin!

edes tunne, kiusaisivat häntä ulkonäön vuoksi.



Olisiko ongelma omassa päässä?

Mun tukka on ohut, joten siitä ei saa stailattua mitään sen kummempaa. Käyn kyllä kampaajalla lähes kerran kuussa. Kulmat on kunnossa. Olen käynyt meikkaajallakin hakemassa vinkkejä. Vaatteet ovat istuvia ja merkkikamaa. Mikään ulkoinen stailaus ei poista, eikä häivytä piirteitäni, jotka vuodesta toiseen saavat ihmiset tirskumaan. Sairainta on se, että tuntuu että joskus pidetään suurin piirtein hulluna pelkän ulkoisen olemuksen vuoksi. Vaikeuttaa työntekoakin, kun häpeän itseäni sielläkin ja liikun mahdollisimman vähän.

Olen Barbra Streisendin ja Celine Dionin ruma risteytys. Ohuilla hiuksilla.

Älä viitsi! Tällä palstalla sentään on sellaisia ihmisiä, jotka ovat elämää nähneet jo vuosikymmeniä. KOSKAAN EN OLE HUOMANNUT KENENKÄÄN TIRSKUVAN toisen ulkonäölle.

Valitettavasti se kiusaaminen ja tirskuminen on sinun omien korviesi välissä. Jos sinua hulluna pidetään, niin mieti hetki: jos oma ulkonäkösi on sinulle noin kamalan tärkeä asia, niin ehkä he ovat oikeassa. Siis vaikka siihen ei ole aihettakaan.

Hanki elämä, jos et terapiaa tai lääkkeitä! Hommaa elämääsi jotain muuta sisältöä, niin sinun ei tarvitse kiinnittää niin hirveästi huomiota toisten "tirskumiseen" eikä omaan ulkonäköösi.

Meistä joillakin on ihan todellisia ongelmia ulkonäön kanssa, ei vain ohuet hiukset!

Aloittaja on jo ilmeisesti kokeillut kaikki käytettävissä olevat ulkonäön kohentamiskeinot, eikä kirurgiakaan varmaan auta.



Totuus on se, että JOS olisi olemassa niin kamalan näköisiä ihmisiä kuin hän kuvittelee olevansa, ihmiset ovat sen verran kohteliaita että eivät tirsku. Yrittävät olla jopa tuijottamatta, saati että nauraisivat.



Joku lääkitys tai muu hoito auttaisi enemmän.

ja samalta henkilöltä on tullut aiemminkin. On hyvin vaikea uskoa, että "pukumiehet" pilkkaa.



Ilmeisesti olet hoikka. En ole hoikkaa rumaa ihmistä nähnytkään. Jos nenä on kookas, niin nenänselän mataloittaminen lienee nenäleikkauksissa se tavallisin. Kannattaa perehtyä siihenkin asiaan. Ohuista hiuksista kärsii suuri osa keski-ikäisistä naisista, joten senkin suhteen olet varsin tavallinen.

Luulen ongelman olevan tässä, eikä niinkään siinä että aina löytyy joitakin urpoja joiden mielestä haukkuminen on okei.



Itselläni ainakin itsetuntoon vaikuttaa enemmän se, saanko lainkaan kehuja, kuin se kuinka paljon minua haukutaan ja arvostellaan. Siksi pyysin sinua laittamaan kuvasi. Todennäköisesti, lähes varmasti, pidät itseäsi rumemman näköisenä kuin oletkaan. Jos saisit realistista palautetta mahdollisimman monilta ihmisiltä, saattaisit havahtua ajattelemaan itsestäsi eri tavalla.



Tilanteeseesi ei siis auta kirurgin veitsi eivätkä muut ulkonäköön vaikuttavat toimet, vaan jutut jotka vaikuttavat siihen, miten näet itsesi. Jos et itse rakasta itseäsi ja pidä kehuttavan näköisenä, niin eivät tee muutkaan. Asenteesi oikein vetää puoleensa näitä kiusaajatyyppejä, ja se puolestaan muokkaa minäkuvaasi entistä pahempaan suuntaan. Olen omalla kohdallani havainnut kuvion käytännössä ja voin kertoa, että oma asenne ratkaisee paljon. Tuo kierre pitäisi katkaista!



t. Se kuvaa pyytänyt

itsellä on vähän samanlainen tilanne eli häpeän ulkonäköäni todella paljon. Nytkin pitäisi lähteä hakemaan lasta päiväkodista ja hävettää jo etukäteen. Mulla on iso nenä ja tosi paksut rillit sekä muutenkin ruma ulkonäkö. Miehen olen kyllä löytänyt ja kaksi lastakin on, mutta edelleen vain häpeän ulkonäköäni. Tosin se eroavuus mussa on ap:een verrattuna, että musta saa ihan ihmismäisen näköisen meikillä ja piilareilla. Silmät ei vaan kestä jatkuvaa piilareitten käyttöä. Isoa nenää ne ei poista, mutta jostain syystä nenäkään ei näytä niin pahalta kun ei ole rillejä.



Ahdistaa myös oma elämä, vältän juuri ihmisjoukoissa liikkumista ja tykkään talvesta, kun on pimeää. Mulle ei ole kyllä ikinä naurettu mutta muutaman kerran sanottu tosi rumasti. Ja näenhän mä nyt itsekin peilistä että kyllä, ruma olen.



Ei minun tarvitsisi olla mikään hyvännäköinen, haluaisin vain olla tavallisen näköinen. Inhoan kaikkia tapahtumia, missä on paljon ihmisiä, juuri ulkonäköni tähden. Harmittaa vietävästi.

Ikävä tuo sun tilanne, mutta uskon että se et suhun kiinnitetään huomiota johtuu pääosin siitä että käyttäydyt "oudosti" kun epäilet että sua taas pilkataan.



Mä oon ihan kaunis nainen, mutta mulla on ollut välillä masennusaikoja, jolloin oon just kuvitellut että en kehtaa ulkona kulkea ja esiintynyt tosi epävarmasti kaikissa tilanteissa. Silloin olen kyllä kohdannut vastaavanlaista, siis ihmisestä oikeesti rekisteröidään pääosin se MITEN hän käyttäytyy, MILLAINEN ilme on yms...



Että yritä kaikin puolin pyrkiä että käyttäytyisit ja että ilmeesi olisi normaali, voi olla että tilanne paranee. Itse asiassa monet ihmiset jotka ovat oikein karismaattisia ja kiinnostavia, voivat olla ihan kumman näköisiä mut ei sitä edes huomaa kun se persoona paistaa läpi vahvemmin. (Esim. musta se Maria Veijola on jotenkin oikeesti oudon näköinen, samoin monet tuntemani hyvinkin menestyneet ihmiset)



Ja ihmiset jotka avoimesti pilkkaa toisen ulkonäköä, siis nehän on niin idiootteja, että se on HEIDÄN häpeänsä. Voivat vaikka saada vammaisen tai todella ruman lapsen ja miten se suu sitten pannaan ... Teinit nyt naureskelee mille vaan, se kuuluu siihen ikään, mullekin monesti nauravat ja supisevat vaikka oon tasan normaali.



Ja sit jos elämä on tosiaan noin vaikeaa, niin voihan sitä pyrkiä viettämään mahd paljon kotielämää, muuttaa syrjemmälle, käydä kaupassa marketissa, harrastaa vaikka luonnossa liikkumista jne. Suomen talvi on pitkä ja silloin tuskin kukaan voi erottua tummasta massasta kovin helpolla.



Yritä saada itsesi hyväksymään olemuksesi, ihan lapsesikin takia. Mieti miten paljon poikkeavia ihmisiä täällä liikkuu, eriasteisesti vammaisia, ylilihavia, erittäin vanhoja ja raihnaisia ja kaikki arvokkaita ihmisiä ja monet mahtavia persoonia. Sun pitää iskeä päähäsi se asenne että sun arvosi ei riipu sun ulkonäöstä. Vaikka joku uskonto tai zen-ajattelu vois tuoda apua.



Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti olosi paranee!

Onko sun ulkonäköä ap koskaan kehuttu? Luulen ongelman olevan tässä, eikä niinkään siinä että aina löytyy joitakin urpoja joiden mielestä haukkuminen on okei.

Ei minäkään juuri kuule kehuja ulkonäöstä ja silti pidän itseäni kivannäköisenä. Olisiko ongelma korvien välissä?

Olen myös sitä mieltä, että vaatimatonta ulkonäköä voi hyvin kompensoida muilla hyvillä puolilla, kuten älyllä ja lukeneisuudella tai jonkin taidon erinomaisella hallinnalla. Ulkonäkö vähitellen rapistuu, mutta henkinen pääoma kasvaa korkoa.

Näin ammattilaisen näkökulmasta voisin antaa neuvon: iso paperipussi, johon teet leikkaat kaksi silmänreikää, niin ei ulkonäköngelmat vaivaa :)) toki hyvä kuminaamareitakin on markkikoilla, mutta ne maksavat huomattavasti enemmän.

Jotkut teinit tai humalaiset miehet voi kommentoida ulkonäköä rumasti, mutta normaalit ihmiset ei. Tai no lapset joskus möläyttää, mutta ne ei paremmasta tiedä ennen kun vanhemmat kasvattaa. Eli tää on kyllä ap sun omassa päässäsi.

Onko Ap sulle ehkä kehittymässä joku paranoidi persoonallisuushäiriö tai skitsofrenia...kävisin varalta lääkärissä. En vaan usko että ketään tuijotetaan tai naureskellaan, ainakaan joka päivä. 

Ärsyttävän itsekeskeinen ja vainoharhainen tämä ap. Kuvittelee koko maailman pyörivän vain itsensä ympärillä ja näkee siksi itseensä kohdistuvaa huomiota joka paikassa ja tilanteessa.

Minulla on ollut kaksi tuttavaa, jotka kuvittelee vastaavia asioita. Kummallakaan ei ole kaikki muumit laaksossa ja tuttavuus on ollut pakko katkaista, kun ne puheet muuttuu aina vaan hullummiksi, eikä mikään järkipuhe auta.
En usko että ap elämä on oikeasti tuollaista, mutta jotkut elävät omassa todellisuudessaan koko ikänsä. Sairatahan ovat!

Itse olen myös sairauden takia rumentunut. Yritän paikata tilannetta olemalla positiivinen ja ystävällinen.

Olet ap terapian tarpeessa. 

Melko sairas provo!