Harkitsen sukusolujen luovuttamista ja kaipaan tukea pohdintaani

Samalla tavalla vastaanottajaperheen pitäisi kertoa lapselle rehellisesti tämän alkuperä. Näin molemmat pystyvät tavatessaan potentiaalisen kumppanin sulkemaan biologisen sukulaissuhteen pois.

Eli luovuttamalla sukusoluja voi teoriassa aiheuttaa sen, että omilla lapsenlapsilla on joku vamma.

tuttavapiirissä on ainakin kaksi tapausta, joissa lapselle ei ole kerrottu siitäkään että on adoptiolapsi. Toisessa tapauksessa naapurit kertoivat vasta aikuisiän kynnyksellä ja se ei ollutkaan teinille helppo juttu.

Ethän voi tietää miten sitä biologista lastasi kasvatettaisi, ties mihin joutuisi, vaikka olisi miten haluttu. En pystyisi enkä kyllä suosittele kenellekään. Siitä huolehtisi kuitenkin eikä voisi mitenkään selvittää voiko lapsi tai lapset hyvin tai miten niitä kohdellaan. Hirveetä!!! ei ikinä

Ymmärrän hedelmöityshoidot tiettyyn pisteeseen, mutta luovutetut sukusolut ja vuokrakohdut ym. menee LIIAN PITKÄLLE! Tosiaan siinä kohtaa pitää sitten valita adoptio, noille ei ole mitään perusteita.

Haluatko sittenkin vain levittää geeniperimääsi mahdollisimman laajalle (sinulla on vain kaksi lasta nyt)? Etkö jaksa itse kasvattaa useampaa lasta ja siksi jätät vastuun ja rahoituksen ulkopuoliselle? Mitä jos oma lapsesi alkaakin seurustelemaan sisaruspuolensa kanssa? Miksei tosiaan adoptio? Kuule, se adoptio ei ole sinun ongelmasi, koska olet saanut biologisia lapsia, vaan sen pariskunnan ongelma, joka haluaa jatkaa ainakin puolia omista geeneistään, vaikka adoptiolapsia ja tukiperhetoimintaakin voisi saada tai harrastaa!

Juurikin siitä syystä, että lähipiirissä oli lapsettomuutta ja se laittoi ajattelemaan. Omat lapset on tehty ja halusin auttaa. Mieheni ei ollut asiaa vastaan, kun ensimmäisen kerran otin asian puheeksi.



En ajattele syntynyttä lasta omanani, mutta varaudun lapsen ilmestymiseen kertomalla esim. omille lapsilleni asiasta sitten he ovat lähempänä täysi-ikäisyyttä ja ymmärtävät asian juridisen ja biologisen puolen paremmin.

Oli ihanaa auttaa muita. Mä en ajattele, että mulla on lapsia tuolla jossain. Jos kauhealla tunteen palolla ajattelee asiaa, niin ei kannata. Kyllä se henkilökunta katsoo aika tarkkaan kelle soluja luovuttavat. Itsekin saa toivoa että kelle solut menee.

En tiedä saitko kommenttini blogissasi, kun en itse sitä näe... Toivottavasti

Syystä että omien lapsieni elämä voisi mennä jonain päivänä sekaisin, kun oven takana olisikin sisaruspuoli. Ei myöskään voi tietää, miten laki muuttuu, ja onko tulevaisuudessa tällä lapsella jokin oikeus esimerkiksi perintöön, vaikka nyt ei olekaan.

että oma biologinen lapsesi, jonka olet itse kasvattanut, saattaa tietämättään mennä naimisiin ja hankkia lapsia biologisen sisarpuolensa kanssa. Todennäköisyys on varsin pieni, mutta mahdollisuus on olemassa. Jokainenhan tietää, että jälkeläiset tuollaisessa tapauksessa voisivat olla sukulaisuussuhteen vuoksi jollain tavalla vammaisia.

Eli luovuttamalla sukusoluja voi teoriassa aiheuttaa sen, että omilla lapsenlapsilla on joku vamma.



Tämä on vain yksi syy, miksi en kannata sukusolujen luovuttamista. Suurin syy suhtautua kielteisesti on se, että mielestäni sukusolujen luovutus avioliiton ulkopuolelle ei tunnu Raamatun hengen mukaiselta.

Tuleva äiti on itse raskaana. Kokee kaikki raskauden riemut ja riesat omassa kropassaan. Synnyttää itse. On vauvansa kanssa ensi parkaisusta lähtien.



Mikään adoptio ei pysty tähän ihmeeseen.

mielipiteitä siitä minkälaiset oikeudet biologisille lapsille suodaan, niin kannatan kaikkien oikeuksien myöntämistä myös luovutetuilla soluilla toiseen toiseen perheeseen syntyneille lapsille suhteessa biosukuunsa.



Sen verran kauan tässä on tullut tahkottua erään biologisen isän kanssa. Hän myöntää, että nyt jo aikuinen lapsi on hänen, mutta ei halua olla kovin paljoa tekemisissä hänen kanssaan. Ei ole tunnustanut lastaan, koska ajattelee, että perintö ei siirry tällä tavalla. Haluaa pitää lapsensa salassa nykyiseltä perheeltään. On kuin ilmetty aikuinen lapsensa itsekin, että perimällä on suuri merkitys esim ulkonäköön, kiinnostuksen kohteisiin, ammatinvalintaan, lahjakkuuksiin, kaikkeen. Juuri näistä syistä olisi parasta saada olla tekemisissä biologisen sukunsa kanssa. Ehkä on aika tutustua täteihin,setiin, serkkuihin, jos isä itse ei anna vastakaikua? Aikuinen lapsi on kuitenkin niin súkuunsa tullut.



Kivat teille vaan, jotka luovutatte sukusolujanne...

Koska uusi laki ei tulisi voimaan ns. vanhoissa jo tapahtuneissa luovutustapauksissa. Uusi laki koskisi ainoastaan tulevia tapauksia, jolloin laki on tullut voimaan. Näin oli jo kun nykyinen laki hedelmöityshoitoihin liittyvistä asioista tuli voimaan. Oikeutta perintöön ei muutenkaan voida säätää, koska silloin kukaan ei enää luovuttaisi sukusolujaan.

sun päätöksesi vaan lapsettomuudesta kärsivän pariskunnan. Jos et luovuta, heillä ei ole myöskään mahdollisuutta valita.



Mä en myöskään oikein ymmärrä, miksi miehesi mielipide olisi ratkaiseva. Sun solujasihan ne on.



Mä olen luovuttanut munasoluja 11 vuotta sitten. Silloin olisi voinut luovuttaa nimettömänä, mutta mä rekisteröidyin, koska en halua kenenkään tuntevan itseään juurettomaksi mun päätökseni vuoksi. Ei mua haittaa, jos mahdolliset lapset joskus ottavat yhteyttä.



Mä en toisaalta ajattele koko asiaa enää muuten kuin silloin kun luovutus tulee puheeksi.

vaatia isyyden tunnustamista, koska on syntynyt vähän ennen nykyisin voimassa olevaa isyyslakia. Ainosastaan hänen isä voi päättää, että haluaako tunnustaa isyyden. Vanhat miehet karkaa vastuistaan, mutta maailma muuttuu ja arvot sen myötä, joskus parempaan, joskus huonompaan, mutta totuus ei häviä. Lapsi voi nostaa vielä kovan porun, jos haluaa. Voidaanko häntä silloin syyttää mistään?



edellä kirjoittanut

Samalla tavalla vastaanottajaperheen pitäisi kertoa lapselle rehellisesti tämän alkuperä.

Näin molemmat pystyvät tavatessaan potentiaalisen kumppanin sulkemaan biologisen sukulaissuhteen pois.

Eli luovuttamalla sukusoluja voi teoriassa aiheuttaa sen, että omilla lapsenlapsilla on joku vamma.

Ja varmaan tarpeeseen menivät. Jonossa oli porukkaa pilvin pimein odottamassa munasoluja. Enpä ole suuremmin asiaa luovutuksen jälkeen ajatellut. Lapsi/lapset saa tietoni jos haluavat, täytettyään 18 vuotta, mutta mitään perimisoikeuttahan heille ei suinkaan tule. He ovat osa sitä perhettä johon syntyvät.



Näyttää sille että adoptio on tehty nykyään tosi vaikeaksi. Se on aika outoa siksi, että huonoissa oloissa eläviä lapsia on maapallolla tiedettävästi paljon.



Helpommalla varmaan lapsen saa kohta luovutetuilla munasoluilla.