Jos olet ollut varatun kanssa,
niin miten varattu mies on suhtautunut itse siihen pettämiseen?
Aina kuulee vain sen osapuolen näkökulman, jossa itketään kun mies petti.
Mutta mitä te toiset naiset tilanteessa olette nähneet? Katumusta? Helpotusta? Välinpitämättömyyttä?
Tai jos olet itse pettänyt, niin käykö siinä itse mitään empatian tunteita läpi omaa puolisoa kohtaan vai onko tärkeintä omat tunteet?
Kommentit (52)
Olimme ystäviä ja juttelimme silloin tahollamme parisuhteistamme. Tällöin mies kertoi että riitelyä yms koko ajan. Päädyimme sänkyyn 1,5v sitten ja siitä lähtien olemme olleet ns. salasuhteessa. Sen jälkeen emme myöskään ole enää keskustellut omista suhteistamme, vain toisistamme. Mies on kerran sanonut haluavansa lopettaa ja sanoin että se on minulle ok. Oltiin viikko erossa kun mies kertoikin haluavansa jatkaa. Sanoi että oikeastaan ei halua, mutta ei voi olla ilman minua. Minä sanoin että mä haluan vain seksiä ja jos sä et sitä halua niin se on mulle ihan fine ja jatka elämää. Noh, mies kuitenkin on halunnut siitä lähtien.
Uskon siis, että koki ainakin hetkellisesti huonoa omaa tuntoa tekemästään mutta nykyään ei varmaan enää. Sanonut minulle useine että "se olet sinä niin en minä ketään petä".
[quote author="Vierailija" time="29.01.2013 klo 11:48"]
En kysellyt Meillä oli pitkä seksi/kaverisuhde, vuosia. Viihdyttiin yhdessä sängyssä ja sen ulkopuolellakin. En ollut kiinnostunut miten hän pettämisensä itselleen selitti.
vaan siinä, että kai useimmat osaa ihmistä tulkita jotenkin ja lukea esiin käytöksestä tunteita tilannetta kohtaan.
Niin siis tasapainoiset ihmiset joilla on normaalisti kehittynyt empatiakyky. Mutta kaikilla ei sitä ole. Sama kun kysyisit sokealta mitä mieltä oli eilisestä auringonlaskusta.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2013 klo 11:37"]
niin miten varattu mies on suhtautunut itse siihen pettämiseen?
Aina kuulee vain sen osapuolen näkökulman, jossa itketään kun mies petti.
Mutta mitä te toiset naiset tilanteessa olette nähneet? Katumusta? Helpotusta? Välinpitämättömyyttä?
Tai jos olet itse pettänyt, niin käykö siinä itse mitään empatian tunteita läpi omaa puolisoa kohtaan vai onko tärkeintä omat tunteet?
[/quote]
Jälkeenpäin mitä olen miestä ohimennen nähnyt, niin vaikean ja syyllisen oloinen on. Kuin häpeäisi tapahtunutta. Itse koin jälkeenpäin todella syvää itseinhoa ja syyllisyyttä, toisaalta empatiaa ja surua miehen puolisoa/lapsia kohtaan ja todella ristiriitaisia tunteita miestä kohtaan (vihaa, pettymystä, samaan aikaan kuitenkin olin edelleen tosi pahasti ihastunut). Olin siis tietämättäni varatun miehen yhden illan juttu.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2013 klo 16:03"]
kuten joku edellä sanoi "Näin rimpuilua irti epätyydyttävästä parisuhteesta" - tämä on yleisin. jos ei nyt rimpulua nin selvältä oireilulta se on vaikuttanut, suhteen alamäki on alkanut ja yleensä ero on tullut esim. muutama kuukausi pettämisen jälkeen (vaikka toinen ei saanut tietää). luulisin että heillä tuo pettämis-kokemus olisi herättänyt tyypin tajuamaan että suhteessa on aika paljon vikaa kun pitää vieraissa käydä. ja rumasti sanottuna jos suhteessa on seksi kuollut ja sitten on saanut ainakin keskinkertaista seksiä ja läheisyyttä muualta niin ehkä sekin on sitten "herättänyt", että eihän sen niin pitäs olla, ehkä parempi olla vaikka sinkku. tarpeen mainita ehkä että nämä olivat yleensä avoliittoja, ei avioliittoja.
[/quote]
Tätäkin. En tosin tiedä, ovatko eronneet vai tietääkö vaimo edes... T: 45.
Yhden varatun tapasin. Tein alusta asti selväksi, etten aio olla toinen nainen. Nyt on varattu mulle, vaimo jäi nuolemaan näppejään.
Oon seksisuhteessa varatun kanssa ollut jo toista vuotta. Eipäs tuo hirveästi katumusta osoitellut. Lähinnä yhdessä ollaan naureskeltu vaimolleen, kun kerta toisensa jälkeen menee kalastusreissut ja bilismatsit yms kootut selitykset läpi.
Vierailija kirjoitti:
ihastuin vain kun toinen huomioi minua ihan kybällä. En edes ajatellut sitä puolisoa kotona. Olin nuori ja välinpitämätön.
Tänään just mietin, että mikä taktiikka ukkomiehellä. Sehän on se: tarvitsetko apua? Minä voin auttaa. Uppoaa kuin veitsi voihin.
Vierailija kirjoitti:
Olimme ystäviä ja juttelimme silloin tahollamme parisuhteistamme. Tällöin mies kertoi että riitelyä yms koko ajan. Päädyimme sänkyyn 1,5v sitten ja siitä lähtien olemme olleet ns. salasuhteessa. Sen jälkeen emme myöskään ole enää keskustellut omista suhteistamme, vain toisistamme. Mies on kerran sanonut haluavansa lopettaa ja sanoin että se on minulle ok. Oltiin viikko erossa kun mies kertoikin haluavansa jatkaa. Sanoi että oikeastaan ei halua, mutta ei voi olla ilman minua. Minä sanoin että mä haluan vain seksiä ja jos sä et sitä halua niin se on mulle ihan fine ja jatka elämää. Noh, mies kuitenkin on halunnut siitä lähtien.
Uskon siis, että koki ainakin hetkellisesti huonoa omaa tuntoa tekemästään mutta nykyään ei varmaan enää. Sanonut minulle useine että "se olet sinä niin en minä ketään petä".
Pelle
Vierailija kirjoitti:
Oon seksisuhteessa varatun kanssa ollut jo toista vuotta. Eipäs tuo hirveästi katumusta osoitellut. Lähinnä yhdessä ollaan naureskeltu vaimolleen, kun kerta toisensa jälkeen menee kalastusreissut ja bilismatsit yms kootut selitykset läpi.
Ai mä luulin että Upsalaan konserttiin.
Se ei ole mukavaa kun ruiskit menkkavertasi muiden lakanoille. Säälittävän noloa.
Me nähdään sillon tällöin entisen naapurin kanssa. Joskus risteilylle, joskus drinksuille ja sitte meille. En kadu elämässäni mitään. Eikä vaimo aavista mitään. Olen onnellinen.
[quote author="Vierailija" time="29.01.2013 klo 15:25"]
Jaa et on ymmärrettävämpää valehdella vaimolle kuin jollekin hoidolle? On sullakin logiikka.
Vanha ketju, mutta osuipa silmään ja on aina yhtä ajankohtainen. Pakko kommentoida tätä: elämänkumppania etsivä sinkkunainen ei ole hoito, vaikka niinkai ne varatut mulkut ajattelevat. Olen itsekin joutunut varatun miehen huijaamaksi.