Jos olet ollut varatun kanssa,

Käytän vihkisormusta aina, joten ei tule kovinkaan suurena yllätyksenä, että ole naimisissa. Minulle pettäminen on ihan puhtaasti seksiä vailla sen kummempia tunteita. Toki pidemmissä suhteissa on voinut jotain syvällisempääkin olla mukana. Pääasiassa pettäminen on ollut puhtaasti läheisyyden ja seksin hakemista. Näin jaksaa taas arkena puurtaa :)

Ja koska en ole ajatellut jäädä kiinni seikkailuistani, niin näiltä osin en käy paljoakaan tunteita läpi puoleen tai toiseen vaimon näkökulmasta...

Ja jos seksiä ei kotona vaimon halusta ole, niin antaa hänen sitten avoimesti päättää että a)saat käydä vieraissa tai b)ottaa ero jos hän haluaa uskollisen miehen ja sinä et sellainen voi olla.

Tulipa vaan mieleen.

Voin vielä jotenkin käsittää että avioliittoonsa tympääntynyt ukkomies hairahtaa sivusuhteeseen, mutten enää tuota että siitä pitää valehdella sille "salarakkaalle", joka luulee olevansa ihan kaikin osapuolin reilussa parisuhteessa. Tuossa mies tavallaan epää naiselta mahdollisuuden päättää itse haluaako olla ns. toinen nainen vai etsiä kenties miehen, jolla ei ole kaksoiselämää...

Jaa et on ymmärrettävämpää valehdella vaimolle kuin jollekin hoidolle? On sullakin logiikka.

Minä vastasin ylemmälle kirjoittajalle, joka kirjoitteli toisen naisen roolissa. Lähinnä kirjoitukseni kohdistui ylipäätään valehteluun. Mies valehtelee sanoessaan olevansa eronnut, jos ei taas vaimolle virka pettämisestä mitään, ei suoranaisesti ekpslisiittisesti valehtele, get it? Piilottelee vain totuutta. Mistään valehtelun "ymmärrettävyydestä" en sanonut halaistua sanaa kuten vihjaat. En ottanut mitään kantaa vaimoon tässä, kuten ei ollut koko ketjun tarkoituskaan.

Joo, nyt mä tajusin. Jos vaan "piilottaa totuuden" ei valehtele. Just.

Ja se on muuten eksplisiittinen, kannattaa opetella kirjottamaan sivistyssanat oikein ennenkuin niitä käyttää.

niin miten varattu mies on suhtautunut itse siihen pettämiseen?

Hyvin. En ollut mitenkään ensimmäinen, jonka kanssa petti, enkä todellakaan viimeinen. Miehellä on aina ollut sivusuhde. On varmaan nytkin. On ollut saman naisen kanssa naimisissa yli 20 vuotta ja tarvitsee ihastumisen huumaa.



Mutta mitä te toiset naiset tilanteessa olette nähneet? Katumusta? Helpotusta? Välinpitämättömyyttä?

Syvää rakkautta, jonka takia mies oli aika rikki pitkään. Katumusta ehkä sen suhteen, että suhde meni jo niin pitkälle. Mies jäi vaimonsa luo ja he saivat nelisen vuotta sen jälkeen toisen lapsen. Oli jo valmis eroamaan vuokseni, mutta en halunnut sitä sittenkään.



Tai jos olet itse pettänyt, niin käykö siinä itse mitään empatian tunteita läpi omaa puolisoa kohtaan vai onko tärkeintä omat tunteet?

Tärkeintä on omat tunteet. Olen ollut toinen nainen, olen pettänyt ja minua on petetty. Olen varmaan jotenkin vähän hillitön ja rajaton, mutta ehkä kaikissa keisseissä eniten otti päähän se, että se avoliitto jossa olin aikoinani, oli siinä vaiheessa jo korjaamattomissa tai niin luulin. Minun puoleltani se olisi sittenkin ollut korjattavissa.

Olen seurustellut useamman vuoden varatun miehen kanssa. Aloitimme ihan seksisuhteessa, olin sinkku ja halusin vakituisen seksiseuralaisen mutten muuta suhdetta. Mies taas etsi pelkkää seksiseuraa. Mies ei tunne minkäänlaista syyllisyyttä, sanoo että on vain tämä yksi elämä elettävänä. Riittää kun elättää vaimon ja lapset, muuten hän saa tehdä mitä haluaa, koska vaimon kanssa ei ole mitään yhteistä eikä seksikään suju. Vaimo tietää meistä ja odottaa miestään kotiin.

Ja se on muuten eksplisiittinen, kannattaa opetella kirjottamaan sivistyssanat oikein ennenkuin niitä käyttää.

Voit varmaan seuraavaksi etsiä mitä typo tarkoittaa, löytyy esim. wikisanakirjasta tai urbaanista sanakirjasta.

P.S. Sanomatta jättäminen ei ole valehtelua. Petetystä ehkä tuntuu siltä, että hänelle on valehdeltu, mutta asiasta voi ottaa jonkun neutraalimman esimerkin ja tajuta että näin asia on. Jos esim. odotat miehen käyneen kaupassa, eikä hän ole niin tehnyt muttei virka asiasta mitään sinulle, hän ei "valehtele" käyneensä kaupassa, muttai myöskään myönnä ettei ole käynyt. Sitten kun huomaat että jääkaappi on tyhjä, voit toki olla nyreissäsi ja pettynyt kun mies ei pitänyt lupaustaan, mutta valehtelusta tuskin voit häntä syyttää.

kuten joku edellä sanoi "Näin rimpuilua irti epätyydyttävästä parisuhteesta" - tämä on yleisin. jos ei nyt rimpulua nin selvältä oireilulta se on vaikuttanut, suhteen alamäki on alkanut ja yleensä ero on tullut esim. muutama kuukausi pettämisen jälkeen (vaikka toinen ei saanut tietää). luulisin että heillä tuo pettämis-kokemus olisi herättänyt tyypin tajuamaan että suhteessa on aika paljon vikaa kun pitää vieraissa käydä. ja rumasti sanottuna jos suhteessa on seksi kuollut ja sitten on saanut ainakin keskinkertaista seksiä ja läheisyyttä muualta niin ehkä sekin on sitten "herättänyt", että eihän sen niin pitäs olla, ehkä parempi olla vaikka sinkku. tarpeen mainita ehkä että nämä olivat yleensä avoliittoja, ei avioliittoja.



ehkä 1-2 miestä ilmaisi katumusta tai häpeää myös. yleensä kuitenkaan ei, tai pitivät sisällään.



se poikkeus kun minä tieten tahtoen pokasin varatun oli jo etukäteen ja jälkikäteen tosi katuva...silti lankesi. olin silloin kyllä itse jossain kriisissä ja tarvitsin itsetunnon kohotusta tästä adoniksesta, jep, olin paska ihminen :(



sitten muistelen että 1 mies oli niin totaali playeri, en usko että tuntui hänellä missään, enkä varmasti ollut eka enkä vika (kyseinen keissi hävettää itseä, olin ihan liian humalassa, en tajua miksi tein sen). hänellä tiesin olevan joku 4-5 lasta ja muka täydellinen elämä (hän menestynyt, vaimokin kai töissä mutta kaunis koti jne.).



1 mies kertoi jälkikäteen että on naimisissa, hänkin tosi player ja vaimo varmasti ties siit äijästä, että pettää, en osaa sanoa miksi, ehkä kun matkusteli paljon ja oli sellainen alfa, tuli vaan fiilis.

Paljon ei miehen vaimosta puhuttu, muutamia kertoja mies sanoi kotona olevan tosi vaikeaa, sain sen käsityksen että (nykyään ex)vaimo oli hankala ihminen joka halusi kontrolloida kaikkea ja kaikkia. Mies ei ollut ollut pitkään aikaan onnellinen, olivat yhdessä tottumuksesta ja lapsen takia. Melko nopeasti suhteemme alettua mies erosi, muutimme yhteen ja menimme naimisiin.

Kotona oli arkista, tylsää puurtamista. Halusi varmaan jännitystä ja vaihtelua. Ei haukkunut vaimoaan emmekä erityisesti puhuneet hänen vaimostaan ja parisuhteestaan. Seksistä välillämme oli kyse. Itsekin olin tässä lyhyessä jutussa muista syistä kuin suurista tunteista, enkä kiinnostunut siitä miksi mies petti. Sen verran sanoin miehelle, että kaikissa pikkkulapsiperheissä on tuollaista enkä minäkään perheenäitinä mikään hauska tai henkevä ole. "Salarakkaana" kyllä. Totesin, ettei pettäminen kumminkaan ole mun juttuni ja lopetin. Voisin kuvitella, että mies on löytänyt jonkun muun, jonka kanssa pakenee arkeaan välillä. Kunnon mieheltä vaikutti: hyvä isä, hienot puitteet ja arvostettu ammatti.

Eräs 10 vuotta naimisissa ollut kolmen pienen lapsen isä ei tuntenut minkäänlaista syyllisyyttä, katumusta tai huonoa omaatuntoa siitä että yritti kaikin keinoin pettää (ja lopulta tavallaan pettikin) omaa vaimoaan minun kanssani.



Ryhdyimme varsinaiseen suhteeseen vasta miehen avioliiton loppuvaiheessa, jolloin eropäätös oli jo tehty (erosta ilmoitettu lapsille ja lähipiirille). Hänen avioliitossaan oli siis ollut ongelmia jo kauan ennen minua - ja juuri miehen kroonisen pettämisen takia, kuten sain myöhemmin tietää.



Kyseinen mies oli piirittänyt minua (ja ennen minua montaa muutakin naista) intensiivisesti jo avioliittoaikoinaan. Mikäli olisin itse tehnyt aiemmin jonkin konkreettisen aloitteen hänen suuntaansa silloin kun hän oli vielä "onnellisesti naimisissa", hän olisi suostunut pettämään omaa vaimoaan siinä silmänräpäyksessä. Näin siis huolimatta häälupauksistaan, lapsistaan, asuntolainastaan, tai mistään muustakaan. Tiedän tämän, koska hän itse kertoi tämän minulle jälkeenpäin.



Mitä nyt olen naisena itse elämäni aikana tätä ja muutamia vastaavia tapauksia sivusta seurannut, niin väittäisin että suurimmalle osalle miespuolisista pettäjistä oma aviopuoliso ei merkitse juuri mitään muuta kuin tuttua ja turvallista arkirutiinia. Aviopuolisoa kohtaan tunnetaan kyllä toki kiintymystä ja avioliitto takaa lapset, sosiaalisen statuksen, arkirutiinit ja säännöllisen seksin, mutta siinäpä se. Mistään "sielunkumppanuudesta" ei pettäjien avioliitoissa ole yleensä kyse, vaan pikemminkin kaveriavioliitoista.



Kokemukseni perusteella pettäjämiehet katsovat tästä syystä eräänlaiseksi "luonnolliseksi oikeudekseen" käydä vieraissa hakemassa "vähän jännitystä arkeen". Tässä logiikassa ei moraalilla, aviolittolupauksilla tai toisen ihmisen kunnioituksella ole mitään sijaa, ja samalla mistään "elämänkriiseistä" tai muustakaan keittiöpsykologiasta on nähdäkseni turha hakea sen syvällisempää selitystä.



Edellä kuvaamani kolmen lapsen isä esimerkiksi totesi minulle suoraan että "jos todella kaunis nainen tulee baarissa suoraan ehdottamaan seksiä niin eihän siitä kukaan aviomies oikeassa elämässä kieltäydy, ja se aviomies, joka sanoo kieltäytyvänsä, valehtelee".



(Niin, ja sanomattakin siis lienee selvää, että jätin tämän miehen pari päivää ennen kuin hänen avioeronsa astui voimaan.)

Enkä tiennyt, että hän on varattu. Sanoi, ettei seurustele, on eronnut tyttöystävänsä kanssa. Minä uskoin, tämä tapahtui kun olin teini. Olimme eri koulussa, liikuimme muutenkin paljon eri piireissä. Lopulta sain kuulla, ettei ollut koskaan eronnut tyttöystävästään.

Etsin käsiini tyttöystävän numeron ja soitin itse hänelle ja kerroin mitä oli tapahtunut. Pahoittelin asiaa ja pyysin anteeksi, vannoin, etten tosiaan tiennyt mitään heidän seurustelustaan. Soitti poikaystävälleen ja poikaystävä sitten sanoi minun valehtelevan, eikä sen jälkeen oltu tekemisissä.



Vieläkin minulla on syyllinen olo, vaikka en tiennyt hänen seurustelevan ja tästä on vuosia.

Eipä miehet ole siitä puolisostaan mitään hyvää sanoneet. Seksi jonkun muun kanssa on vaan testaamista, vieläkö saa jonkun muunkin ja sitten sitä, että pitää kokeilla, millaista seksi on muualla, menettääkö sitä jotain olennaista kun on vain oman kumppanin kanssa.

Minkäänlaista omantunnon tuskaa en ole koskaan huomannut. Juttelin miesporukan kanssa, joka viettää "poikien iltoja" toisinaan, ja tie vie aina maksullisten naisten luo - kahdeksasta varatusta kuusi käy aina maksullisissa, ja ryyppääminen alkaa vasta sen jälkeen, että mieskunto kestää panohommat, eikä tule maksettua "turhan takia".

Ennen kuin kirjoitetaan erikseen.

Ennen kuin kirjoitetaan yhteen ja pari pilkkuvirhettäkin oli viestissäsi. Kannattaa opetella kielioppi paremmin.

Ja se on muuten eksplisiittinen, kannattaa opetella kirjottamaan sivistyssanat oikein ennenkuin niitä käyttää.

Voit varmaan seuraavaksi etsiä mitä typo tarkoittaa, löytyy esim. wikisanakirjasta tai urbaanista sanakirjasta.

P.S. Sanomatta jättäminen ei ole valehtelua. Petetystä ehkä tuntuu siltä, että hänelle on valehdeltu, mutta asiasta voi ottaa jonkun neutraalimman esimerkin ja tajuta että näin asia on. Jos esim. odotat miehen käyneen kaupassa, eikä hän ole niin tehnyt muttei virka asiasta mitään sinulle, hän ei "valehtele" käyneensä kaupassa, muttai myöskään myönnä ettei ole käynyt. Sitten kun huomaat että jääkaappi on tyhjä, voit toki olla nyreissäsi ja pettynyt kun mies ei pitänyt lupaustaan, mutta valehtelusta tuskin voit häntä syyttää.

Ennen kuin kirjoitetaan yhteen ja pari pilkkuvirhettäkin oli viestissäsi. Kannattaa opetella kielioppi paremmin.

Ja se on muuten eksplisiittinen, kannattaa opetella kirjottamaan sivistyssanat oikein ennenkuin niitä käyttää.

Voit varmaan seuraavaksi etsiä mitä typo tarkoittaa, löytyy esim. wikisanakirjasta tai urbaanista sanakirjasta.

P.S. Sanomatta jättäminen ei ole valehtelua. Petetystä ehkä tuntuu siltä, että hänelle on valehdeltu, mutta asiasta voi ottaa jonkun neutraalimman esimerkin ja tajuta että näin asia on. Jos esim. odotat miehen käyneen kaupassa, eikä hän ole niin tehnyt muttei virka asiasta mitään sinulle, hän ei "valehtele" käyneensä kaupassa, muttai myöskään myönnä ettei ole käynyt. Sitten kun huomaat että jääkaappi on tyhjä, voit toki olla nyreissäsi ja pettynyt kun mies ei pitänyt lupaustaan, mutta valehtelusta tuskin voit häntä syyttää.

Asia selvisi, ja ei salaillut lopulta mitään. Kertoi, että harrastaa vaimonsa kanssa parinvaihtoakin. Homma jäi siihen kuitenkin, kun mies oli perheellinen.

Vuoden verran olen tapaillut miestä, joka oli aluksi parisuhteessa. Kertoi eronneensa kesällä. Oli kovin epäileväinen minun suhteeni, ajattelee että paneskelen kaikkien miesten kanssa kun hän ei ole paikalla (miksköhän, hih), vaikka meillä ei mitään sitoumuksia olekaan. Pidettiin parin kuukauden tauko, minkä jälkeen mies otti uudestaan yhteyttä ja tavattiin. On kuulemma uudessa parisuhteessa!?! Kysyin, miksi sitten haluaa tapailla esim. minua. Luulisi, että alussa vielä olisi uutuudenviehätystä tms. En saanut vastausta.. Mulle tosin tämä tilanne sopii. Saan silloin tällöin ok seksiä ilman velvoitteita.



Terveisiä vaan sinne länsirannikon suuntaan..

niin miten varattu mies on suhtautunut itse siihen pettämiseen?

Aina kuulee vain sen osapuolen näkökulman, jossa itketään kun mies petti.

Mutta mitä te toiset naiset tilanteessa olette nähneet? Katumusta? Helpotusta? Välinpitämättömyyttä?

Tai jos olet itse pettänyt, niin käykö siinä itse mitään empatian tunteita läpi omaa puolisoa kohtaan vai onko tärkeintä omat tunteet?

Mies yleensä jälkeenpäin tunnusti potevansa kamalaa morkkista, mutta ei varsinaisesti katunut - ei siis olisi toivonut, että olisi jättänyt kokonaan pettämättä. Toivoo vain, ettemme enää lankeaisi. Silloin alussa vain olimme molemmat niin rakastuneita, ettei sille mitään mahtanut, vaikka tietysti harmittikin miehen parisuhteen takia. Minä varmaan toivoin, että mies olisi jättänyt vaimonsa, vaikka se olisikin koskenut vaimoon pahemmin. Nyt toivon vaimon takia, että hänen ei tarvitsisi tuosta tietää.

Tuohon kysymykseen, onko tärkeintä omat tunteet: kyllä on. Jos pitää jonkun muun tunteita aidosti tärkeämpinä kuin omiaan, se voi johtua uskoakseni vain samastumisesta niihin - niiden kokemisesta omikseen - jolloin kyse on kuitenkin omista tunteista eikä kenenkään toisen.

Mies oli ennenkin pettänyt vaimoaan, monta kertaa eri naisten kanssa. Näin, miten vaimon puheluihin ei vastattu, miten mies yksinkertaisesti ei välittänyt. Saattoi häipyä minun kanssani pariksi päiväksi jonnekin tai tulla luokseni yöksi. Vaimo soitti ja soitti, mies hiljensi puhelut.



Lopulta jätti vaimonsa vuokseni. Silloin näin helpotusta, ja hän on moneen otteeseen kertonut, miten paljon helpompaa ja mukavampaa elämä on minun kanssani. Joku tietysti voi sanoa, että pettää se sinuakin. Niinhän se voi pettää, mutta samanlaista käytöstä en näe tässä meillä. Ei ole mystisiä menoja, ei puhelimeen vastaamattomuutta, ei jatkuvaa poissaoloa kotoa.

En ole nähnyt yhtäkään katumuksen merkkiä. Mies ei koskaan puhu vaimostaan, lapsistansa juttelemme kyllä. Ei hän silti välinpitämätön ole.



Yhden ainoan kerran alkuaikoina mies ihmetteli, kun ei kotona oltu kysytty mitään.

tunsin miehen ja meillä oli sutinaa jo ennen kuin oli nykyisen vaimonsa kanssa. pari kertaa oli sutinaa sen jälkeenkin, mutta minua se taisi enemmän häiritä, joten en enää halunnut tapailla.