Millaista äiti-tuttavuutta te kartatte, ettekä halua ystävystyä?

Pidän enemmän inhimillisistä ja iloisista, niistä joiden lapset saattavatjopa riehua eikä niitä aina saada peloteltua heti kuriin ja nuhteeseen. Kaikki ei ole niin täydellistä ja harkittua, ja kaikkeen ei ole olemassa täydellisen äidin patenttiratkaisua.

en tykkää rumista. Yksi äiti on niin ruma ja tyhmän näköinen että naurattaa joka kerran kun sen näkee. sellanen epävarma rumilus, joka kaikenlisäksi harrastaa kuulemma jotain itsepuolustus/kamppailu -lajia. hah! sen vitsin haluaisin nähdä. Sitä mutsia välttelen, en kehtais ikinä liikkua sen kanssa missään. On tosi ruma.

Muutoskyvyttömiä hirmumammoja, jotka ovat lyöneet mielipiteensä lukkoon eikä näiden päätä saa kääntymään mikään.

"Meillä ei tällaista tehdä!"

"Meillä syödään vain itsetehtyä mustikkasoppaa ja sillä sipuli!"

"Tämä mamma ei osta ensimmäistäkään kertakäyttövaippaa. Piste!"



Nämä Justiinat pitävät ukkonsa tiukasti tossun alla ja tällä "Meillä ei sitä ja tätä"-lässytyksellä ei useinkaan ole mitään tekemistä puolison mielipiteen kanssa. Mamma pitää sellaista jöötä ja päättää asiat muiden puolesta, että helvetti irti, jos puoliso erehtyy ehdottamaan vaihtoehtoista tapaa hoitaa asiat. Näihin dominoiviin jääräpäämammoihin on tullut törmättyä huolestuttavan usein enkä välitä ystävystyä enää yhdenkään kanssa.

Myös niitä, jotka puuttuvat aina kaikkeen.

Annan lasten olla yhdessä, mutta jos äiti puuttuu meidän perheen asioihin tai sääntöihin, niin en päästä lasta enään meille sisälle.

ja suhtautumiseni oli/on aika neutraalia, joistain tulee ajan myötä hyviä ystäviä ja toisista ei.



Joku aika sitten juttelin lapseni (kouluikäinen) kaverin äidin kanssa. Vaikutti mukavalta, ja ihan käytännön syystä annoin hänelle varmuuden vuoksi myös puhelinnumeroni (koska lapset olivat paljon yhdessä). Hieman aiemmin lapsilla oli ollut kinaa, joka saatiin nopeasti selvitettyä, enkä ajatellut että rouvalle olisi jäänyt jotenkin kaunainen olo. Olipas vaan.



Tästä eteenpäin hänen lapsensa ei ole saanut kyläillä meillä, omalla esikoisellani on kuulemma heille ikuinen porttikielto ja rouva on mustamaalannut minua + lasta luokkakavereiden vanhemmille sekä koululle, onpa yrittänyt tehdä lastensuojeluilmoitustakin :O mutta kasvotusten ei uskalla enää sanoa mitään.



Koulussa lapset siis ovat yhä kavereita, ja toki kaveri on tervetullut myös meille.



Mutta vähän laittaa kyllä harkitsemaan kenen kanssa alkaa juttusille... Kumman kaksinaamainen tyyppi, liekö isompiakin ongelmia.

Minä olen ollut kotona jo monta vuotta, ja mulla on aika laaja puistotuttavien piiri, mutta en mä sieltä tunnista mitään Justiinoita tai päällekäyviä pälpättäjiä. Jokainen on sellainen kuin on, osalla on tosi voimakas tahto, mutta mitä sitten?



Mä haluaisin kuulla, millä termeillä te kuvailette näitä ihmisiä silloin, kun ette määrittele heitä äitiyden kautta. Onko silloinkin niin hirveää, jos joku on erilainen kuin mitä itse olet?

"Räkänokka-pissis-lävistys-tatska-amis-tyhmiä, kouluttautumattomia-itsekkäitä-lapsiaan läskiksi syöttäviä valmisruoanlämmittäjä-äitejä". Näitä kartan. Kiitos!

"Räkänokka-pissis-lävistys-tatska-amis-tyhmiä, kouluttautumattomia-itsekkäitä-lapsiaan läskiksi syöttäviä valmisruoanlämmittäjä-äitejä". Näitä kartan. Kiitos!

Vai mistä sä voit tietää onko sun jollain äiti-tuttavalla lävistyksiä/tatuointeja?

Onkohan sama? :-D

Ei ole tapana tehdä ruumiintarkastuksia. Ihan sellainen "pintapuolinen" katselmus riittää. Tökkää tosi pahasti jos joku ällöttävä junttimainen lävistys esim. kasvoissa ja joku "kiva" tatska pilkottaa jostakin. Ällöttäviä ovat myös purkan mäyssääjät (kertoo sivistystasosta). Kaikkea hyvää sulle.

Mun tuttavapiirissä on yksi tällainen mamma, joka kokoajan hehkuttaa Jeesusta ja taivaan Isää. Lisäksi kokoajan ylistää pieniä prinsessojaan ja suorastaan palvoo näitä. Homma menee välillä "vähän" yli. Meillä on yhteisiä tuttavia, synttäreillä ja kutsuilla törmätään, mutta olen tietoisesti pitänyt välimatkaa, ettei ala liian tiiviisti kaveeraamaan tai pitämään minua ystävänään.

Toinen ihmistyyppi on juorukellot. Tiedätte varmaan nämä kanat, jotka aina etsivät toisista jotain ilkeää juoruttavaa ja selän takana puhuttavaa.

Lasten annan kaveerata näiden ihmisten lasten kanssa, itse keksin aina jotain menoa, jos pyytävät mua mukaan johonkin.

Tuskin meillä on sama kohde:) Tein tuon "läpileikkauksen" kaikista seikoista, jotka eniten ärsyttävimpinä tuli mieleen. Mulla olis plakkarissa vielä vastaavia vaikka kuinka ja paljon:). Laita sä lisää vastaavia;).

Toinen ihmistyyppi on juorukellot. Tiedätte varmaan nämä kanat, jotka aina etsivät toisista jotain ilkeää juoruttavaa ja selän takana puhuttavaa.

Nämä. Yhden mammaporukan kanssa en enää vietä aikaa, kun kahvittelu jonkun kotosalla meni joka kerta siihen, että nämä loppasuut alkoivat puida muiden asioita ja kyräillä selän takana. Ämpärin reuna tuli vastaan, kun repostelun kohteeksi joutui ihmisiä, joita tunnen ja joiden kanssa olen hyvissä väleissä. Tosin juorukelloilu ei mielestäni ole niinkään mammojen ongelma, vaan sellainen yleinen naisissa oleva piirre - ei tietty kaikissa.

Naapuri yrittää kovasti saada kahvittelu seuraa ja mukaan vaunulenkeille. Kuulosta hyvältä, mutta kun olen tavannut mamman isomman lapsen niin enpä taida ottaa riskiä jotta lapsista tulisi myöhemmin kavereita. Asuvat ihan naapurissa niin olisi vaikea päästä eroon.

Jos kamalat pakkelit naamassa, uggit jne. niin ei olla ihan samalla aaltopituudella. On meinaan ittellä jo noita pissis-ikäisiä lapsia ollut. Titenkin jutustelisin mutta ei me tavattais kun sattumalta.



Toinen ryhmä on vihaisen ja tympääntyneen näköiset mammat, joille ei oikein uskalla edes puhua.

Olin joskus aikoja sitten nähnyt vilaukselta ihmisen siskon luona, henkilö oli pikkusiskon miehen kaverin tyttöystävä. Ei mitään oltu juteltu, tuskin edes moikattu kun kävivät vain ohimennen siskon ovella jotain hakemassa.



No sitten hän sain lapsen ja minä muutamaa kuukautta myöhemmin kanssa lapsen. Ensin tuli käveripyyntö facebookissa, sitten alkoi sadella aina ihan ihme viestejä. Tyyliin "mennään Sofian kanssa käymään markkinoilla" tai jotain muuta tämmöstä.

Sitten kerran kävin kahvilla siellä ja lapset leikki ihan kivasti keskenään. Tää henkilö tuntui jotenki vähän yksinkertaiselta ja jutteli kummallisia.. Sitten hän tän yhden kahvittelun jälkeen ajatteli ilmeisesti, että nyt me ollaan ylimmät ystävykset. Pyysi meidät jopa lapsensa 1-vuotisjuhliin, tottakai menin kun en kutsusta kehdannut kieltäytyäkkään.



No sitten koitti meidän 1-vuotisjuhlat ja haluttiin pitää ihan perheen ja lähimpien ystävien kesken. Olin laittanut kuvan facebookkiin lapseni synttäreiltä ja tää henkilö sitten kirjoitti, että "meidän kutsu tais hukkua johonkin???!!! "

Lopetin yhteydenpidon hänen kanssaan.

Tutustuin puistossa 40-v yh-äitiin

-lapset oli 3 eri miehen kanssa

-missään muualla ei olla oltu,kuin just siinä samalla pienellä paikkakunnalla ihan koko ikä -> juoruilu oli sitä tasoa

-ärsyttävä pissis tyyli ton ikäsellä: roikkui pienen paikkakunnan ainoassa baarissa pokaillen miehiä,joita oli siis ihan koko ikänsä katellut.

-kertoi laveasti tatskoistaan,hänen meilestään mahdollisimman monta sellaista oli tosi cool

-matkustelu rajoittui kanarialle ja kerto usein juttuja siitä miten kännissä oli,sama juttu vloppujen jälkeen.

-mikään itsensä kehittäminen/sivistäminen ei kiinnostanut tuota mammaa. Amiksne oli just käynyt.

-Viimeinen pisara oli,kun lähdimme perheenä komennukselle Saksaan,niin johan tuli kauhistelua,arvostelua yms. ihan älyttömiä mielipiteitä.

Emme koskaan olleet muuta tämän äitykän kanssa kuin leikkipuisto tuttuja.

Jouduin muuttamaan miehen työnperässä pohjanmaalle ja tutustuin just tämän tyyppisiin tapauksiin. Seinäjoki ja Vaasa oli suurinpiirtein ainoita kaupunkeja. Keskustelimme vaunulenkillä lasten opiskelemaan lähdöstä ja sanoin että toivon että lapset lähtevät opiskelemaan ja jos joskus haluavat vaihto-oppilaaksi,niin tulemme kannustamaan asiassa. Sain vastauksesi: "minä en välitä vaikka lapset eivät koskaan muuttaisi pohjanmaalta pois,onhan tuossa tuo seinäjoki jossa on kouluja ja töitä"..... Jotenkin oli aika nurkkakuntaista...

Olin joskus aikoja sitten nähnyt vilaukselta ihmisen siskon luona, henkilö oli pikkusiskon miehen kaverin tyttöystävä. Ei mitään oltu juteltu, tuskin edes moikattu kun kävivät vain ohimennen siskon ovella jotain hakemassa. No sitten hän sain lapsen ja minä muutamaa kuukautta myöhemmin kanssa lapsen. Ensin tuli käveripyyntö facebookissa, sitten alkoi sadella aina ihan ihme viestejä. Tyyliin "mennään Sofian kanssa käymään markkinoilla" tai jotain muuta tämmöstä. Sitten kerran kävin kahvilla siellä ja lapset leikki ihan kivasti keskenään. Tää henkilö tuntui jotenki vähän yksinkertaiselta ja jutteli kummallisia.. Sitten hän tän yhden kahvittelun jälkeen ajatteli ilmeisesti, että nyt me ollaan ylimmät ystävykset. Pyysi meidät jopa lapsensa 1-vuotisjuhliin, tottakai menin kun en kutsusta kehdannut kieltäytyäkkään. No sitten koitti meidän 1-vuotisjuhlat ja haluttiin pitää ihan perheen ja lähimpien ystävien kesken. Olin laittanut kuvan facebookkiin lapseni synttäreiltä ja tää henkilö sitten kirjoitti, että "meidän kutsu tais hukkua johonkin???!!! " Lopetin yhteydenpidon hänen kanssaan.

Toine yritää hankkia kaveria ja luulee sellaisen löytäneensä Ja toinen ei uskalla sanoa mitään, vaan kasvokkain on mukava ja sitten lopettaa kaveruuden ilamn mitääns elityksiä.

Vähän innokkaalta ja reppanalta tuo toinenkin kuulostaa, mutta erityisesti sellaisia kohtaan pitää olla kiltti.

minuakin ahistais tollanen kutsumattomuudesta ruikuttaminen.

Todellisuudessa oikeasti henkilökohtaisia asioita en kerro kuin harvoille. Voin lörpötellä työasioista, lapsuudenperheestä tai vaikka miehen suvusta, mutta ne on kaikki harmitonta höpöä ja mun puolesta voisi laittaa vaikka lehteen tiedoksi kaikille. Jotkut kokee tuollaisetkin asiat kauheiksi "salaisuuksiksi". Mulle ne ei ole.



Äitityypit, joita vierastan:

- turhan tärkeät fanaatikkomammat, kotihoitofriikit, ahdasmieliset paheksujat, ns "reimatec-kantoliina-imetys-kotihoito-miehenioninsinööri" äidit siis.

- täydelliset juntit. Sellaiset (usein nuoret) mammat, jotka puettu mauttomasti, tatskat vilkkuu, narutopista pursuu läskit jne. Ulkonäkö ei kuitenkaan ole se pointti vaan se "vittu"-kieli, mitä sieltä tulee ulos, kun avaavat suunsa. Ulkonäkö vaan antaa aina varotuksen.