Millaista äiti-tuttavuutta te kartatte, ettekä halua ystävystyä?

että heti lämmitellään bästa kompis -suhdetta. Tykkään edetä pikku hiljaa, enkä ole ihan heti menossa kahvittelemaan tms.

ystävystyminen on usein huono merkki. Varsin usein se ihanuus loppuu yhtä nopeasti kuin alkoikin. Maltti on valttia myös ystävyydessä.

Ei ole tapana tehdä ruumiintarkastuksia. Ihan sellainen "pintapuolinen" katselmus riittää. Tökkää tosi pahasti jos joku ällöttävä junttimainen lävistys esim. kasvoissa ja joku "kiva" tatska pilkottaa jostakin. Ällöttäviä ovat myös purkan mäyssääjät (kertoo sivistystasosta). Kaikkea hyvää sulle.

Mielestäni on huvittavaa että arvioidaan ulkoisten perusteiden mukaan sitä, kuinka sivistynyt tai vastaavasti älykäs toinen ihminen on.

Pinta ei rakkaat ihmiset kerro toisesta ihmisestä mitään. Se taas kertoo ihmisestä jotain jos hän arvioi toisen ihmisen sivistyksen tai älykkyyden tason sen mukaan, kuinka se toinen ihminen puketuu tai koristaa itseään.

Iho on ihoa, ei äo:n todistus.

Toivottavasti lainaamani tekstin ihminen kuitenkin osaa pitää mielipiteensä tatuoinneista /lävistyksistä itsellään.

Jos juttelen ja olen seurallinen, niin se ei tarkoita ikuista ystävyyttä. Jotkut alkaa tunkea liikaa sen jälkeen ja osa taas käyttäytyy kuin paniikissa, että "pitääkö tässä alkaa kavereiksi?" Eikö aikuinen ihminen osaa jutustella ohimennen toisten kanssa pelkäämättä jotain hirveää painaiskaveria, joka tunkeilee joka sekunti sen jälkeen elämässä tai vaihtoehtoisesti ajattelee löytäneensä sydän ystävän?



Onneksi meidän lähipuiston mammat on täysijärkisiä. Jutellaan ummet ja lammet. Ihan yksityisasioitakin, mutta nimiä ei edes tiedetä kuin lapsilta. Eikä ole tarkoituskaan koskaan sen ihmeellisemmin tutustua. Hyvää juttuseuraa siellä puistossa, tässä elämänvaiheessa. That's it.

3 vuotta kotiäitinä-leipoo joka päivä pullaa - ei pese hiuksia - hankkii helvetin monta lasta ja on arvatenkin koko ajan tympääntynyt - potee silti vauvakuumetta - lapsille tilaa netistä samanlaiset kimperipipot kuin itsellään on - lasten nimet kauri pihla pihka ja talvi

äidit, herranjumala! Sitä saa vaan korvat punaisena miettiä mitä nämä mahtavat ensi kerralla itsestäni puhua seläntakana. Mieluummin olen yksin jos ei muuta seuraa ole tarjolla. Ja sen huomaa melko pian, ollaan niin uteliaita ja kiinnostuneita joka helvetin asiasta ja naapurin pirkon miehen veljen ammatista että...Oksennus tulee.

ole tullut vastaan...kaikki vanhemmat esim puistossa ,JOS niita sattuu olemaan, otan iloisesti keskusteluun! en oo karttanu viel ketään ;)

tekee mieli alkaa ystävystyä eko-luomu-kantoliina-kestovaippa-perhepeti-imetyshörhöjen kanssa, jotka isoon ääneen paasaavat ko. näkemyksisistään aina sopivan sauman tullen.



Enkä siis väitä, että itse asioissa olisi mitään pahaa, vaan siinä asenteessa että kaikki muu on suoraan saatanasta ja lapsesta tulee tunnevammainen psykopaatti jos joutuu vaikkapa nukkumaan omassa huoneessaan alle kaksivuotiaana jne...

tekee mieli alkaa ystävystyä eko-luomu-kantoliina-kestovaippa-perhepeti-imetyshörhöjen kanssa, jotka isoon ääneen paasaavat ko. näkemyksisistään aina sopivan sauman tullen.

Enkä siis väitä, että itse asioissa olisi mitään pahaa, vaan siinä asenteessa että kaikki muu on suoraan saatanasta ja lapsesta tulee tunnevammainen psykopaatti jos joutuu vaikkapa nukkumaan omassa huoneessaan alle kaksivuotiaana jne...

Muutaman tunnen ja pikkuhiljaa sitä aina koittaa hivuttautua johonkin mahdollisimman kauas tyypistä...

mutta kaverit kivoja lapsille ....ja kyllä mä huomaan , jos joku alkaa siel kukkoileen....jos en niin voi ..lapsia saa tulla meille yökylään ;)

Ei anna mitää kokeilla tai tehdä, jos on pienikin riski. Liian tosikko tai kireä äiti ei ole mun tyyliä. Tai päinvastoin, ei mitään rajaa ja kokonaiskäsitystä kasvatuksessa. Myöskin äidit, jotka tekee kaikkensa lapsiensa eteen ja heidän maailmansa pyörii vain lapsiensa ympärillä, ahdistaa. Mihin jäi minuus? En jaksa myöskään vanhempia, jotka eivät osaa vuorovaikutustaitoja. Lapsethan voi viihtyä hyvin keskenään, sen tietysti sallin. Mun tehtäväni on kuitenkin vastata siitä, mitä omat lapseni tekevät tai jättävät tekemättä.