Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä naimisiinmenosta, kun lapsia ei tule?
01.03.2012 |
Avomieheni ei halua mennä naimisiin, ja aiemmin tämä ei ollut minulle kovin suuri ongelma, vaikka olinkin aina itse ajatellut meneväni naimisiin, kun sopiva mies sattuu kohdalle. Ajattelin kuitenkin aiemmin, että yhteisen lapsen saaminen olisi minulle aivan yhtä hyvä sitoutumisen osoitus kuin naimisiinmenokin.
Viimeisen parin vuoden aikana meille on kuitenkin selvinnyt, ettemme todennäköisesti saa biologisia lapsia (syy ei ole selvinnyt, mutta pitkään jatkuneet hoidot eivät ole tuottaneet tulosta). Itselleni olisi jotenkin tässä tilanteessa tärkeää osoittaa jollain tavalla sitoutumista. Siksi haluaisin todella kovasti virallistaa suhteemme menemällä naimisiin. Lisäksi naimisiinmeno auttaisi mahdollisia adoptiosuunnitelmia (joihin mieheni ei kyllä ole vielä taipunut).
Mieheni kyllä vakuuttaa rakastavansa minua kovasti ja olevansa hyvin sitoutunut, mutta on sitä mieltä, ettei naimisiinmenosta olisi mitään hyötyä. Jotenkin (vaikka se tuntuukin toisaalta epäolennaiselta) minua loukkaa ja vaivaa ajatus, että olen vielä kymmenen vuoden päästäkin ulkopuolisten silmissä "vain" tyttöystävä (työskentelemme molemmat hyvin kansaivälisissä töissä, joten meillä on paljon ulkomaalaisia ystäviä, ja englanniksi ei edes ole kunnollista sanaa avovaimolle tai -miehelle...)
Kertokaapa mielipiteenne, olenko kohtuuton naimisiinmenotoiveissani, pitäisikö minun vaan unohtaa asia?
Kommentit (50)
että onko kyse siitä, ettei hän ole ihan varma, haluaako olla sinun kanssa loppuelämäsi? Ei siis välttämättä tietenkään ole, mutta joillain ilmeisesti asia on noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskoisin, että jos miehesi todella rakastaa sin ua ja haluaa sitoutua loppuelämäkseen, niin hän suostuu naimisiin. Sinun on vain saatava hänet ymmärtämään, miten tärkeää asia on sinulle. Jos mies ei suostuisi, niin saattaisin itse epäillä, että onko hän kuitenkaan tosissaan vai pitääkö "takaporttia" auki, jos vaikkapa kuvittelisi vielä saavansa lapsiakin jonkun toisen kanssa. Toki anteeksi, jos loukkasin ja minähän en tunne miestäsi enkä suhdettanne. Ilmaisin vain, miltä itsestäni ehkä tuollaisessa tilanteessa tuntuisi. Ystäväpiirissämme on lapseton pariskuta, jotka ovat naimisissa ja mielestäni he ovat oikea perhe.
Olen, ja hän vakuuttaa, että jos menisi jonkun kanssa naimisiin, niin se olisin minä. Ja hän on kyllä toistuvasti sanonut, että haluaa olla yhdessä loppuelämän, mutta ei mennä naimisiin... Mitään sen parempaa en ole hänestä irti saanut, ja kieltämättä välillä mietin pitävätkö nuo sanat paikkansa, kun kerran hän niin ehdottomasti ei halua naimisiin. En tiedä mitä ajatella... :(
Uskoisin, että jos miehesi todella rakastaa sin ua ja haluaa sitoutua loppuelämäkseen, niin hän suostuu naimisiin. Sinun on vain saatava hänet ymmärtämään, miten tärkeää asia on sinulle. Jos mies ei suostuisi, niin saattaisin itse epäillä, että onko hän kuitenkaan tosissaan vai pitääkö "takaporttia" auki, jos vaikkapa kuvittelisi vielä saavansa lapsiakin jonkun toisen kanssa. Toki anteeksi, jos loukkasin ja minähän en tunne miestäsi enkä suhdettanne. Ilmaisin vain, miltä itsestäni ehkä tuollaisessa tilanteessa tuntuisi. Ystäväpiirissämme on lapseton pariskuta, jotka ovat naimisissa ja mielestäni he ovat oikea perhe.
Juuri tältä minusta tuntuu, et yhtään loukannut minua vaan ilmaisit asian juuri niinkuin minäkin siitä ajattelen! Kiitos!
kaytettavan vaikka olen asunut enlanninkielisessa maassa jo yli 10v. Partner on se sana mika musta parhaiten sopii.
Mutta se siita.
En tajua noita miehia jotka ei halua naimisiin, MIKSI? ja jossei silla ole mitaan valia kerran niin miksei sitten voi suostua toisen mieliksi? suututtaa aina kun kuulen, ja osa naista sankareista sitten jotka ei suostu sitoutumaan sitten karkaa jonkun toisen matkaan ja naimisissa ollaan hups vuoden parin sisaan.
Miettisin ap ihan vakavissaan koko ukon pihalle lemppausta. Sitapaitsi saattaishan niita lapsiakin paremmin jonkun toisen kanssa siunaantua.
Vaadi miehelta kunnollinen syy MIKSI ei halua naimisiin, joku ei se mitaan muuttais ei todellakaan kelpaa vastaukseksi.
Tietenkaan ei halua pakottaakaan, mutta toisaalta haluatko olla suhteessa ihmisen kanssa joka ei halua situoututa sinuun?
mua kiukuttas niin ajatus et antaisin parhaat kukkeat vuoteni miehelle ja han ei voi luopua naimattoman saadystaan. Eron hetkella vois aikamoinen katkeruus iskea, etta silloin nuorempana miehen kosintaa odotellessa sita vientia ois ehka ollut vahan paremmin ja niita lapsiakin ois viela ehtinyt tehda.
Grr, raivostuttaa miehes!!!! Lieko tommosen kans kannattaa niita lapsia edes yrittaa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tähän asti tuo ainakin käsittääkseni on ollut "de facto" ja hyvin on toiminut." No enpä tiedä mikä kellekin toimii, mutta ystäväni (natiivi englanninkielinen) käyttää edelleen tyttöystävästään sanaa girlfriend, vaikka ovat asuneet yhdessä jo vuosia, ja kun kysyin aikoinaan tuosta nimityksestä ("de facto"), hän sanoi ettei sitä käytetä puhekielessä. En ole kuullut kenenkään muunkaan sitä käyttävän. Mutta ehkäpä joku sitä muualla käyttää, en tiedä...
Mutta kayta sanaa "partner" se on enemman sinne avopuolisoon viittaava. Se on hyva!
En tajua noita miehia jotka ei halua naimisiin, MIKSI? ja jossei silla ole mitaan valia kerran niin miksei sitten voi suostua toisen mieliksi? suututtaa aina kun kuulen, ja osa naista sankareista sitten jotka ei suostu sitoutumaan sitten karkaa jonkun toisen matkaan ja naimisissa ollaan hups vuoden parin sisaan.
Miettisin ap ihan vakavissaan koko ukon pihalle lemppausta. Sitapaitsi saattaishan niita lapsiakin paremmin jonkun toisen kanssa siunaantua.
Vaadi miehelta kunnollinen syy MIKSI ei halua naimisiin, joku ei se mitaan muuttais ei todellakaan kelpaa vastaukseksi.
Tietenkaan ei halua pakottaakaan, mutta toisaalta haluatko olla suhteessa ihmisen kanssa joka ei halua situoututa sinuun?
mua kiukuttas niin ajatus et antaisin parhaat kukkeat vuoteni miehelle ja han ei voi luopua naimattoman saadystaan. Eron hetkella vois aikamoinen katkeruus iskea, etta silloin nuorempana miehen kosintaa odotellessa sita vientia ois ehka ollut vahan paremmin ja niita lapsiakin ois viela ehtinyt tehda.Grr, raivostuttaa miehes!!!! Lieko tommosen kans kannattaa niita lapsia edes yrittaa???
Tuolta mustakin välillä tuntuu, välillä on ollut ihan kielen päällä sanoa, että jos hän ei kerran halua minun kanssani naimisiin mennä, niin ehkäpä etsin sitten jonkun muun joka haluaa... Mutta en ole sentään niin ikävästi vielä sanonut.
Toisaalta tuntuu hölmöltä lähteä muuten toimivasta suhteesta tällaisen "pikkuasian" takia. Tästä on vaan tullut niin iso asia minulle, kun joudun miettimään juuri noita asioita, joita yllä mainitsit eli lähteekö hän sitten jossain vaiheessa kävelemään ja menee kuitenkin naimisiin jonkun muun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vetoa juridisiin syihin, jos toinen potkasee tyhjää niin ainakin peritte toisenne jne. Kerta miehellä ei ole mitään syytä olla menemättä naimisiin ja aiotte olla yhdessä hamaan tulevaisuuteen asti.
Tuotakin olen yrittänyt... :) Kuulemma hän ei tarvitsisi minun rahojani, ja hän on varma, että hänen perheensä taas luovuttaisi perinnön minulle. Mitäs siihen voi oikein sanoa, ilman että loukkaa toisen perhettä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puutu muuten kuin tuohon kieliasiaan; minä sanoisin spouse, vaikka sekin tietty viittaa usein myös aviopuolisoon..
Yhteenmuutettuamme päätimme, että lapsia saa tulla, mutta eipä vaan tullut. Onneksi pääsimme miehen kanssa yhteisymmärrykseen, koska hänkään ei innostunut avioitumisesta. Aika pian sain kuitenkin selville, että kyse oli häistä. Mies ei sietänyt ajatusta pönöttävistä häistä, joten sovimme jo varhain, että kun menemme naimisiin, meidän vihitään vaatimattomasti. Kun niitä lapsia ei tullut, kumpikin meistä koki tarvetta näyttää muille, suvulle ja ystäville, että olemme perhe, vaikka meillä ei lapsia olekaan. Olemme tiimi ja yksikkö. Sen takia esim. vaihdoin mieheni sukunimen, vaikka mieheni oli sitä mieltä, että voisimme kumpikin pitää omamme. Tärkeää meille oli myös se, että olemme toistemme lähiomaisia ja perimme toisemme ilman erillisiä testamentteja. Halusimme siis yhteiskunnan silmissä olla ne läheisimmät toisillemme.
On muuten todella naiivia kuvitella, että sukulaiset lahjoittavat perinnön pois. Siitähän menee lahjavero. Sellaistako miehesi haluaa sinun maksavan, jotta voit pitää yhteisen asuntonne?
Avioitumisen jälkeen meni vielä 3,5 vuotta ennen kuin saimme esikoisemme. Hän on pas-poika ja saimme hänet kahden ivf:n ja kolmen pas:n jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuotakin olen yrittänyt... :) Kuulemma hän ei tarvitsisi minun rahojani, ja hän on varma, että hänen perheensä taas luovuttaisi perinnön minulle. Mitäs siihen voi oikein sanoa, ilman että loukkaa toisen perhettä...
Ikävä vaan että aika usein se suku haluaa omansa pois ja siinä ei leskeä ajatella. Onnea vaan tulevaisuuteen tuon miehen kanssa!
Naimisiin meno ei tosiasiassa vaikuta siihen, pysyttekö yhdessä vai ette. Ilman lapsia eropäätös on joka tapauksessa helppo tehdä, jos sellainen tilanne tulee eteen. Avioliitto vain lisää eroon liittyvää häpeää ja antaa riidanhaluisemmalle osapuolelle lisää keinoja rökittää erossa toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hän on varma, että hänen perheensä taas luovuttaisi perinnön minulle. Mitäs siihen voi oikein sanoa, ilman että loukkaa toisen perhettä...
Tunnen valitettavia tapauksia, joissa tällaiseen on luotettu ja sitten onkin käynyt heikommin. Eikä perintöjä niin vain "luovuteta" toisille. Lain silmissä avopuoliso on täysin vieras ihminen. Vähemmällä paperisodalla ja riitelyllä selviää kun menee naimisiin vaikka maistraatissa (kestää ehkä 5 minuuttia + matkat).
Eikä kyse ole pelkästään tilillä olevista rahoista vaan kaikesta muustakin - esimerkiksi asunnosta.
luovuta sinulle yhtikäs mitään. Ei todellakaan, ihmiset on rahan kanssa todella raadollisia ja ahneita, saat uskoa.
Parempi et alat säästelemään leskeyden varalle, jos todellakin aiot miehen kanssa pysyä. En edes aiemmin ajatellut koko raha-asioita vaan ihan tunnesyistä jo sieppaa miehesi asenne mutta tuokin siihen päälle.
EI, ei ei....
Ehdota miehelle pientä eroaikaa että voitte kumpikin miettiä tahollanne sitä yhdessäoloa ja naimisiinmenoa, elä anna elämän valua ohi tuollaisen nysväkkeen kanssa!!
Naimisiin meno ei tosiasiassa vaikuta siihen, pysyttekö yhdessä vai ette. Ilman lapsia eropäätös on joka tapauksessa helppo tehdä, jos sellainen tilanne tulee eteen. Avioliitto vain lisää eroon liittyvää häpeää ja antaa riidanhaluisemmalle osapuolelle lisää keinoja rökittää erossa toista.
mut mitä järkee sitä nyt on edes pitkittää sitten, ap ehtis vielä saada perheen jonkun toisen kanssa.
avovaimo ole sama kuin tyttöystävä.
Ja mitä pahaa tyttöystävässä on?
Ei kai aikuinen ihminen mieti tekemisiään sen mukaan, miltä se muiden silmissä näyttää...?
tunnetasolla kaipaan fiilistä, että minulla on perhe (vaikka lapsia ei olisikaan), eikä vain poikaystävä...
vähän siltä, että sinulla on joku ongelma parisuhteenne kanssa - joku muukin kuin siviilisääty. Tekisikö vasta avioliitto sinulle miehestä puolison?
Vai tuntuuko sinusta jo nyt, että hän on puolisosi, elämänkumppanisi, elämäsi rakkaus? Jos ei, niin miten ihmeessä se avioliitto muuttaisi asiaa?
Ja toisaalta edelleen: miksi poikaystävä olisi negatiivista? Kun aikoinaan seurustelin mieheni kanssa, rakastin häntä kuten nytkin ja tiesin haluavani aina olla hänen kanssaan. Minulle merkitsevät tunteet, ei se mitä jossain virallisissa papereissa lukee.
omaisuutensa menee verottajalle?
Leskeneläkettä ei ole mahdollista saada kuin avioliitossa.
Tuotakin olen yrittänyt... :) Kuulemma hän ei tarvitsisi minun rahojani, ja hän on varma, että hänen perheensä taas luovuttaisi perinnön minulle. Mitäs siihen voi oikein sanoa, ilman että loukkaa toisen perhettä...
Alue: Aihe vapaa
"Tähän asti tuo ainakin käsittääkseni on ollut "de facto" ja hyvin on toiminut."
No enpä tiedä mikä kellekin toimii, mutta ystäväni (natiivi englanninkielinen) käyttää edelleen tyttöystävästään sanaa girlfriend, vaikka ovat asuneet yhdessä jo vuosia, ja kun kysyin aikoinaan tuosta nimityksestä ("de facto"), hän sanoi ettei sitä käytetä puhekielessä. En ole kuullut kenenkään muunkaan sitä käyttävän. Mutta ehkäpä joku sitä muualla käyttää, en tiedä...