Kotiäidin "työ"?

Mä kyllä ymmärrän ap:n pointin tässä ja tää keskustelu lähtee taas harhapoluille. Aletaan väitellä siitä, onko se lastenhoito työtä vai ei.

Minä olen huomannut, että näissä kotiäidin työ-keskusteluissa täällä ja livenä kavereiden kanssa tulee sen lastenhoidon LISÄKSI aina se, että he siivoavat, laittavat ruokaa, pesevät pyykkiä jne. Valitellaan, miten hirveää rumbaa ja kiirettä kotona on, on siivottu taas koko päivä! Tuo kaikki odottaa meitä työssäkäyviä äitejä työpäivän jälkeen! Kotiäidit ovat päivän aikana ehtineet tehdä tuon kaiken. Toki on vielä iltapalat ym. ja tulee sitä sotkua lapsiperheessä illallakin- mutta hei, niin tulee työssäkäyvässäkin lapsiperheessä!

Useamman lapsen hoito käy työstä, kyllä. Olin itsekin muutaman vuoden lasten kanssa kotona joten tiedän, miltä se tuntuu olla jatkuvasti toisten saatavilla, vessaan ei pääse yksin jne. Mutta enhän minä töissäkään voi olla miten sattuu, sanoa työkaverille etten nyt viitsi kuunnella hänen kysymyksiään tai sanoa pomolle ettei tänään huvita kirjoittaa tätä raporttia tai jättää vastaamatta puhelimeen kun mielummin istun facebookissa. En voi töistä soitella kavereille, sopia viikonlopun tapaamisia. Jos lähden viemään lasta neuvolaan, minun on korvattava takaisin aika, jonka olin pois töistä jne.

Minä luulen, vähän omienkin kokemusten ja tuntemusten perusteella, että kotiäidit haluavat tuoda tätä kovaa työntekoaan julki siksi, että kotona olo on aika puuduttavaa, tehdä päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen samaa ruuanlaittoa, pyykinpesua, puistokäyntejä, satujen lukua jne. Kaivataan arvostusta. Ja kyllä minä ainakin arvostan kotiäitejä. On hienoa, että joku jaksaa olla monta vuotta kotona lasten kanssa.

Mutta siitä en pidä, että nämä ihan kaikille (myös sille sinkkumiehelle) kuuluvat kotityöt omitaan itselle, ihan kuin työssäkäyvät vanhemmat eivät tekisi mitään kotitöitä ollenkaan.

Ok, koti ei sotkeennu samalla lailla kuin silloin, kun ollaan koko päivä kotona. Mutta kyllä siellä odottaa aamukiireessä jätetyt sotkut, vaatemytyt, aamupala-astiat jne. Kotona odottaa pesemättömät pyykit, ruoka odottaa kokkaajaansa ja hiekkainen eteinen imuroijaa. Lapset odottavat äidin ja isän seuraa ja syliä, sadun lukua, leikkimistä jne. Myös ystäviin ja sukulaisiin olisi hyvä pitää yhteyttä. Tähän aikaan vuodesta myös joululahjoja pitäisi käydä hankkimassa, postittaa joulukortit jne. Aikaa tähän kaikkeen on normaalin työpäivän jälkeen muutama tunti. Kotiäiti on ehtinyt tehdä suuren osan näistä päivän aikana, ja voi viettää iltansa miten haluaa. Lähteä vaikka kahville ystävänsä kanssa, koska on ollut jo koko päivän lasten kanssa kotona ja kaipaa vaihtelua.

Minä voin ainakin ihan rehellisesti myöntää, että meidän koti ei ole ollut koskaan, edes aikaa ennen lapsia, niin siisti, viimeisen päälle siivottu ja sisustettu, kuin kotiäitivuosina. Ei minulla nyt näiden ruuhkavuosien pyörteissä riitä aika eikä energia miettiä jotain verhojen vaihtoa ja kukka-asetelmia yhtä hartaasti kuin silloin.

Niin totta samoin kuin ap.

Olen ollut useamman vuoden kotiäitinä ja nyt palaan töihin. Kyllä tää arki näin on paljon helpompaa kuin sitten, kun palaan töihin.

Ja valvontavastuutakin on aika lailla, kun puhutaan vauvoista ja taaperoista. Ei heitä voi jättää oleilemaan itsekseen, sillä aikaa kun äitee surffailee ja tekee käsitöitä! Kun taapero alkaa kävellä ja kropelehtii pitkin huushollia, se on oikeasti täyttä työtä pysyä perässä ja katsoa, mitä "järjetön" lapsi saa aikaan. Se järjen ja varovaisuuden karttuminen ottaa aikansa, ja sitä odotellessa kaikenlainen äidin oma aika on mahdollista oikeasti vain lapsen nukkuessa. Pikkuisen eri juttu kuin olla duunissa, jossa voi rauhassa tehdä töitään, käydä kahvilla ja lounaalla ja vessassa. Itse asiassa kysyn kääntäen: ap, miten on mahdollista, että kun lapsi on päiväkodissa, hänen hoitamisensa katsotaan TYÖKSI. Miksi se ei enää olekaan työtä, jos se sama hoito ja kasvatus tehdään kotona?

Sinä olet sitä mieltä, että taaperon kotiäidin oma aika koittaa vasta sitten, kun lapsi menee nukkumaan, mutta jos tämä äiti käy töissä, hänellä on omaa aikaa koko työpäivä? "Pikkuisen eri juttu kuin olla duunissa, jossa voi rauhassa tehdä töitään, käydä kahvilla, lounaalla ja vessassa." En minä ainakaan koe töiden tekemistä omaksi ajakseni. Kyllä minä sen ajan mielummin olisin vaikka jumpassa tai kavereiden, enkä työkavereiden, kanssa kahvilla. Minä teen töissä töitä, en vietä omaa aikaa!

Mitä aikaa ilta sitten on työssäkäyvälle äidille? Oletko sitä mieltä, että hänen ei tarvitse jatkuvasti vahtia sitä päätöntä taaperoa, siivota, kokata tai pestä pyykkiä? Hän silloinkin vain syö päivällistä ja käy vessassa?

Tässä viestissä tämä kotiäitien ajatusmaailma tiivistyy oikein hyvin. Muistan itsekin, kun kotona olo alkoi tympiä, olin kateellinen miehelle, kun pääsi kotoa töihin "lepäämään". Ajattelin, että siellä hän rauhassa syö, juttelee mukavia jne. Mitä jos sinäkin lähtisit sieltä kotoa välillä työelämään ja tulisit sitten huutelemaan meille työssäkäyville pienten lasten äideille työnteosta...

Teinkin lapset (4 kpl) vuoden välein, että saan kotiäitiyteen haastetta, eikä olo olisi pelkkää lomailua. Nyt kun nuorin on kolme ja yövalvomiset ym. on takana, palasin ansiotöihin.

Onhan työtä muukin kuin palkkatyö. Meillä kotitöiden (siivous ja erityisesti ruoanlaitto) määrä on vähentynyt ihan olennaisesti kun lapsi aloitti päivähoidon ja palasin töihin. Pyykin määrä on pienempi lähinnä lapsen iän takia, kun osaa jo touhuta ja ruokailla siistimmin. Lisäksi koti pysyy järjetyksessä päivän aikana kun siellä ei ole ketään, joten siivoustarvekin on vähintään puolet pienempi. Eri juttu tietysti jos kotona on vaikka isompia koululaisia, mutta heistä saa jo sitten siivousapuakin ;)



Lapsen hoitokin vie voimia eri tavoin; toiset lapset oppivat nopeasti tiettyyn rytmiin. On eri juttu viettää päivät vauvan kanssa, joka nukkuu täyden yöunet ja monen tunnin päikkärit yhteen pötköön aina samaan kellonaikaan kuin vaativamman tapauksen kanssa, jolloin rytmi on mitä sattuu ja äiti (tai isä) on väsymyksen partaalla. Silti kyse voi olla ihan "normaalista, terveestä lapsesta". Toiset lapset viihtyvät itsekseen ja toisten kanssa on sula mahdottomuus käydä jossain välissä rauhassa suihkussa, vessassa tai juoda edes kupillinen kahvia.



Mulla on helppo työ, joka on moninkertaisesti kevyempää ja helpompaa kuin kotonaolo - siitäkin huolimatta, että nautin vauvavuosista tosi paljon. Ymmärrän, että toinen ihminen voi kokea oman (ehkä vaativamman) työnsä paljon rankemmaksi ja kotona olon lähes lomailuksi.



Yksi kuormittava tekijä kotona olossa ainakin omalla kohdalla oli se sosiaalisen tuen puute. Mulla ei ollut kavereita tai tuttuja samaan aikaan äitiyslomalla tai hoitovapaalla, joten lapsen kanssa oli aika yksinäistä. Tietysti harrastuksissa käytiin, mutta ei se muskariäitien kanssa jutustelu varsinaisesti täyttänyt mulla sitä "aikuisen seuran" kaipuuta, jonka saa kuitenkin työelämässä jotenkin paremmin täytettyä. Toisille se taas ei ole ongelma. Kaikki vaan on niin erilaisia.



Tosiaan kotiäitien tekemä työ on sellaista, jota jotkut tekevät myös palkkatyönä (siivous, ruoanlaitto, lastenhoito jne). Siinä mielessä vertaus on musta hyvinkin osuva. Toki homma on itse valittu (kuten usein muuten palkkatyökin), muttei se siitä tee siitä yhtään sen enempää tai vähempää rankkaa.

Ja valvontavastuutakin on aika lailla, kun puhutaan vauvoista ja taaperoista. Ei heitä voi jättää oleilemaan itsekseen, sillä aikaa kun äitee surffailee ja tekee käsitöitä! Kun taapero alkaa kävellä ja kropelehtii pitkin huushollia, se on oikeasti täyttä työtä pysyä perässä ja katsoa, mitä "järjetön" lapsi saa aikaan. Se järjen ja varovaisuuden karttuminen ottaa aikansa, ja sitä odotellessa kaikenlainen äidin oma aika on mahdollista oikeasti vain lapsen nukkuessa. Pikkuisen eri juttu kuin olla duunissa, jossa voi rauhassa tehdä töitään, käydä kahvilla ja lounaalla ja vessassa. Itse asiassa kysyn kääntäen: ap, miten on mahdollista, että kun lapsi on päiväkodissa, hänen hoitamisensa katsotaan TYÖKSI. Miksi se ei enää olekaan työtä, jos se sama hoito ja kasvatus tehdään kotona?

Sinä olet sitä mieltä, että taaperon kotiäidin oma aika koittaa vasta sitten, kun lapsi menee nukkumaan, mutta jos tämä äiti käy töissä, hänellä on omaa aikaa koko työpäivä? "Pikkuisen eri juttu kuin olla duunissa, jossa voi rauhassa tehdä töitään, käydä kahvilla, lounaalla ja vessassa." En minä ainakaan koe töiden tekemistä omaksi ajakseni. Kyllä minä sen ajan mielummin olisin vaikka jumpassa tai kavereiden, enkä työkavereiden, kanssa kahvilla. Minä teen töissä töitä, en vietä omaa aikaa! Mitä aikaa ilta sitten on työssäkäyvälle äidille? Oletko sitä mieltä, että hänen ei tarvitse jatkuvasti vahtia sitä päätöntä taaperoa, siivota, kokata tai pestä pyykkiä? Hän silloinkin vain syö päivällistä ja käy vessassa? Tässä viestissä tämä kotiäitien ajatusmaailma tiivistyy oikein hyvin. Muistan itsekin, kun kotona olo alkoi tympiä, olin kateellinen miehelle, kun pääsi kotoa töihin "lepäämään". Ajattelin, että siellä hän rauhassa syö, juttelee mukavia jne. Mitä jos sinäkin lähtisit sieltä kotoa välillä työelämään ja tulisit sitten huutelemaan meille työssäkäyville pienten lasten äideille työnteosta...

KOKO kotiäidin päivä on omaa aikaa, sen kun vaan surffailee ja harrastaa.

Töissä ollessa sentään saa hiukan olla rauhassakin oman päänsä kanssa ja puhua aikuisten kanssa asioita. Tietysti tämä riippuu vähän työstäkin, itse olen akateeminen ja asiantuntijatöissä, joten sellainen älykäs vuorovaikutus on töissä mahdollista, kotona hoitovapaalla ollessa juurikaan ei.

Totta kai illalla hoidetaan lapsia, oltiin päivällä kotona tai töissä - MUTTA niin tekee tietysti se kotiäitikin. Eroa ei ole, mutta toisin kuin töissä käyvä äiti, kotiäiti ei saa VAIHTELUA: olo on yhtä lapsenhoitoa ja vahtimista 24/7.

Jos osaat lukea, voit lukea otsikostani, että työksi kotiäidin työn tekee SITOVUUS JA MONOTONISUUS. Ymmärrätkö, mitä tarkoittaa sivistyssana monotonisuus? Se tarkoittaa yksitoikkoisuutta ja yksipuolisuutta.

PS: mistä ihmeestä sait päähäsi, että en olisi töissä? Totta kai olen, hoitovapaastani on aikaa jo kahdeksan vuotta. Mutta toisin kuin sinä, minä en ole hukannut suhteellisuudentajuani elämäntilanteen muuttuessa ja töihin palatessani.

Mitä aikaa ilta sitten on työssäkäyvälle äidille? Oletko sitä mieltä, että hänen ei tarvitse jatkuvasti vahtia sitä päätöntä taaperoa, siivota, kokata tai pestä pyykkiä? Hän silloinkin vain syö päivällistä ja käy vessassa?

En ole se, jonka viestiin vastasit, mutta pakko kommentoida.. meillä illalla kotona lapsen kanssa (paria poikkeuspäivää lukuunottamatta) ovat yleensä molemmat vanhemmat, jolloin toisen on helppo hoitaa rauhassa ruoanlaitot ja pyykkäykset. Molemmat ehtii vessaankin ihan kivasti. Yksinhuoltajilla tuo ilta menee varmaan paljon pahemmassa rumbassa. Eri juttu tietysti jos mies ei osallistu lainkaan lapsen hoitoon tai kotitöihin.

Mä koen, että töissä ollessa saan kuitenkin olla rauhassa ja keskittyä omiin ajatuksiini - sekä juoda sen kupposen kahvia tauolla. Sitä luksusta mulla ei ollut kotona lasta hoitaessa.

Nyt kun olen pph ja teen ihan samat jutut kuin ollessani kotiäitinä olenkin yhtäkkiä työtätekevä ihminen :).

pvkoti ja pph-työ on tosi helppoa rahaa. ainoa miksi ne valittaa on se, kun eivät ole paljoa nähneet muuta työtä ja kun siinä turhautuu just sen leppoisuuden vuoksi.. Yritän nyt näin kauniisti asian muotoilla... olen itse ollut pvkodissa töissä kaikenikäisten ryhmissä ja aina palkkapvnä mietin, että tyhjästä tuli tuokin raha... aiemmin olin vuosia kotiäitinä. Ihan yhtä luppoa sekin. Nyt oikeissa töissä ja aika hektistä on elämä... mutta se on oma valinta. HUOM! en siis väheksy pvkoti- tai pph työtä tekeviä. Päinvastoin, mutta vois sitä oikeasti myöntää, että mukavan lupsakka duuni on. Paitsi jos on väärällä alalla, eikä lapsiorientoitunut!!

Niin mikset sitten itse ole perhepäivähoitaja?

Hölynpölyä!



Kukaan ei voi käyttää kaikkea aikaansa lapsiin.

Lapset ovat pieniä vain muutaman vuoden ja jos tenavat roikkuu jalassa ja seuraa vessaankin perässä, niin paree asennoitua siten, että sitä kestää aikansa ja sitten se loppuu.



Jos se kovasti ahdistaa, kannattaa järjestää isällekin väijyvuoroja silloin kun hän on kotona, ja tehdä itse jotain muuta, tai hankkia apua jostain muualta. Kun on oikein motivoitunut, löytää kyllä keinotkin.



Eikä taloa tarvitse puunata kolmeen kertaan päivässä eikä silittää niitä alushousuja. Kannattaa tehdä vain välttämätön.

Hölynpölyä! Kukaan ei voi käyttää kaikkea aikaansa lapsiin. Lapset ovat pieniä vain muutaman vuoden ja jos tenavat roikkuu jalassa ja seuraa vessaankin perässä, niin paree asennoitua siten, että sitä kestää aikansa ja sitten se loppuu. Jos se kovasti ahdistaa, kannattaa järjestää isällekin väijyvuoroja silloin kun hän on kotona, ja tehdä itse jotain muuta, tai hankkia apua jostain muualta. Kun on oikein motivoitunut, löytää kyllä keinotkin. Eikä taloa tarvitse puunata kolmeen kertaan päivässä eikä silittää niitä alushousuja. Kannattaa tehdä vain välttämätön.

Siis kun lapset ovat pieniä. Aika harva jatkaa kotiäitinä enää sen kotihoidontukikauden jälkeen, joten siitä puhun.

Silloin tosiaan omaa, rauhallista aikaa on vain, kun lapset nukkuvat. Muulloin kaikki kotityöt tehdään niin, että lapsi/lapset on vahdittava samalla.

Isän "väijyvuoroista" en nyt puhu, koska isät tuppaavat olemaan kotona iltaisin, eli samalla lailla kuin sen työssä käyvän äidinkin mies. Eli ei vaikuta kamalasti olosuhteisiin sen työpäivän aikana.

Työäitien jatkuva marina, kuinka elämä on raskasta ja kotona sotkuista ja lapset vituttaa.joulut ja pyhät pitää saada vapaaksi ja heinäkuu lomaa. Hohhoijaa.lapsenteko on vapaa valinta

enemmän mulla kyllästyttää Työäitien jatkuva marina, kuinka elämä on raskasta ja kotona sotkuista ja lapset vituttaa.joulut ja pyhät pitää saada vapaaksi ja heinäkuu lomaa. Hohhoijaa.lapsenteko on vapaa valinta

Kyllä se kiire väsyttää.

Meilläkin kolme lasta ja molempien vanhempien työt ja työreissut ja välillä jouduttiin viemään lapsia hoitoon kahteen eri paikkaan.

Lomia on vuodessa viisi viikkoa, yksi talvella ja loput kesällä, ja ainakin meillä on de facto kesäloma heinäkuussa, koska asiakkaatkin lomailee heinäkuussa, niin että ei ole siinä suhteessa ollut ikinä ongelmia.

Voimien

niille on rankinta aina se, mitä ne just ITSE tekee milläkin hetkellä. Ne ei näe muuta kuin itsensä. Mulla on töissä niin rankkaa, just mun ala on kaikkein rankin ...

tai mulla on kotona niin rankkaa, kun mun lapset sitä tätä, isovanhemmat ei auta ja miehen työvuorot sitä tätä.

Aina se mitä itse tekee, on rankinta päällä maan.





Henk. koht. mulle kotivuodet tuntuivat rankemmilta kuin työ/opiskelu, mutta tämä on mun kokemus. Rankkaa oli a) vastuu ja pienten taaperoiden arvaamattomuus ja onnettomuusalttius, silmät selässä ei aina riitä...

b) yksitoikkoisuus

Työssä on helpompaa, ei tarvi olla 100% niin valppaana ja toisekseen saa sosiaalisia kontakteja ja ns. älyllisiä haasteita eri tavalla.

"Niin ei kai päiväkodin henkilökunnallekaan siitä makseta? Miksi lastenhoito muuttuu epätyöksi kun sen päiväkodintädin työn tekeekin äiti kotona?"



Lapsimäärä on päiväkodissa kai aika korkea per hoitaja. Osalle toki kuuluu myös paperityötä ynnä muuta mitä äiti ei kotona tee.



Kuten aloittaa sanoi, kotiäiti voi samalla hoitaa kotia. Sitä työtä mikä meidän kaikkien on tehtävä, olimme kotona eli ei.



Minäkin haluaisin nähdä että kuinka monta lasta pitää olla hoidettavana että se kävisi työstä. Faktahan on se että kotiäidit notkuu myös tällaisillä palstoilla aika palon ja hoitaa sitä kodinhoitoa (jota yhä siis pitää työssäkäyvienkin tehdä).



Että joo, ei kotiäitiys ole työtä. Ja kaikenlisäksi miksi omien lasten hoitaminen työnä pitäisi edes ajatella?

niin ei kai kotiäitienkään hommat ajoitu vain klo 8-16, kyllä sitä vuoroa jatketaan yhtälailla ympäri vuorokauden kuin työssäkäyvienkin kohdalla..

"Niin ei kai päiväkodin henkilökunnallekaan siitä makseta? Miksi lastenhoito muuttuu epätyöksi kun sen päiväkodintädin työn tekeekin äiti kotona?" Lapsimäärä on päiväkodissa kai aika korkea per hoitaja. Osalle toki kuuluu myös paperityötä ynnä muuta mitä äiti ei kotona tee. Kuten aloittaa sanoi, kotiäiti voi samalla hoitaa kotia. Sitä työtä mikä meidän kaikkien on tehtävä, olimme kotona eli ei. Minäkin haluaisin nähdä että kuinka monta lasta pitää olla hoidettavana että se kävisi työstä. Faktahan on se että kotiäidit notkuu myös tällaisillä palstoilla aika palon ja hoitaa sitä kodinhoitoa (jota yhä siis pitää työssäkäyvienkin tehdä). Että joo, ei kotiäitiys ole työtä. Ja kaikenlisäksi miksi omien lasten hoitaminen työnä pitäisi edes ajatella?

max neljä per hoitaja. Ja hoitaja saa keskittyä lapsiin, ei tarvitse tehdä samalla ruokaa tai siivoilla tms.

Juu, iltaisin se töissä käyvä äitikin siivoaa, mutta sotkua syntyy kotihoidossa olevista lapsista aika hemmetisti enemmän kuin lapsista, jotka viettävät arkisin kaksi kolmasosaa hereilläoloajastaan päivähoidossa, ehkä enemmänkin (puhun siis edelleen pienistä lapsista, hereilläoloaika noin 12 h päivässä).

Eli päiväaikaankin pitää vähän järjestellä koko ajan, laittaa ruokaa pari kertaa jne.

PS: minä notku täällä nyt työajallani, eli ei se kamalasti eroa kotiäidin netissä päikkärien aikana piipahtamisesta.

niin ei kai kotiäitienkään hommat ajoitu vain klo 8-16, kyllä sitä vuoroa jatketaan yhtälailla ympäri vuorokauden kuin työssäkäyvienkin kohdalla..

Kotiäiti tekee kotityöt suurimmaksi osaksi päiväsaikaan. Työssäkäyvällä ne ovat edessä oikean työpäivän päätyttyä. Ensin pitää tietysti ehtiä minuutilleen hoitopaikkaan tai -paikkoihin hakemaan lapset.

Tässä viestissä tämä kotiäitien ajatusmaailma tiivistyy oikein hyvin. Muistan itsekin, kun kotona olo alkoi tympiä, olin kateellinen miehelle, kun pääsi kotoa töihin "lepäämään". Ajattelin, että siellä hän rauhassa syö, juttelee mukavia jne. Mitä jos sinäkin lähtisit sieltä kotoa välillä työelämään ja tulisit sitten huutelemaan meille työssäkäyville pienten lasten äideille työnteosta...

Minä olen kyllä samaa mieltä tuon vastaajan kanssa ja ennen äitiyslomaa opiskelin täysipäiväisesti + tein töitä hemmetisti ja mulla oli jo tuolloin pieni lapsi. Hoitovapaalla tein töitä ja se oli aivan ihanaa, LOMAA kotoa! Nyt teen töitä ja se on kyllä mulle omaa aikaa. Teen fyysisesti raskasta ja hyvin kiireistä työtä, mutta pointtina taitaa ollakin se, että minä rakastan työtäni, siksi en koe sitä raskaaksi =) Kotona olo oli puuduttavaa ja hermoja raastavaa ja töissä ollessa kotitöitä on paljon vähemmän kuin kotona ollessa.

lastenhoito on työtä, kun kerran perhepäivähoitajankin työ on sitä.



Taas kerran jätetään täysin huomioimatta se tilanne, että yhteiskunnalla EI OLE VARAA MAKSAA OMIEN LASTEN HOIDOSTA 2000 EUROA KUUKAUDESSA KAIKILLE IHMISILLE. Niin mukavaa kuin se oliskin.



On jokaisen oma asia, hankkiiko lapsia vai ei ja jääkö niitä hoitamaan kotiin vai ei. Työssäkäyvien ja opiskelevien lapset tarvitsevat hoitopaikkoja. Se, onko kunnan tehtävä ne kalliilla järjestää, olisi mielenkiintoinen keskustelunaihe. Se kuitenkin on selvää, että yhteiskunnan mielestä on kannattavaa niitä hoitopaikkoja tarjota, vaikka ne maksaisivatkin enemmän kuin mitä äiti veroissaan maksaisi takaisin. Tämähän on puolestaan se toinen perustelu, miksi kotiäideille pitäisi maksaa paljon rahaa lastensa hoitamisesta... kun he SÄÄSTÄVÄT NIIN KAUHEAN PALJON HOITAESSAAN LAPSET ITSE.



Yhteiskunnassa kuitenkin nähdään työssäkäynnin edut hieman laajemmin kuin palstalla. Siihen lasketaan paljon muutakin kuin ne verosentit, mitä äiti kunnan äyrikirstuun sujauttaa.

niin ei kai kotiäitienkään hommat ajoitu vain klo 8-16, kyllä sitä vuoroa jatketaan yhtälailla ympäri vuorokauden kuin työssäkäyvienkin kohdalla..

Kotiäiti tekee kotityöt suurimmaksi osaksi päiväsaikaan. Työssäkäyvällä ne ovat edessä oikean työpäivän päätyttyä. Ensin pitää tietysti ehtiä minuutilleen hoitopaikkaan tai -paikkoihin hakemaan lapset.

Meinaat siis, että lapset eivät sotke, syö, kakkaa, vaadi vahtimista tai puhtaita vaatteita enää ilta-aikaan? Ihan vaan lekottelee se kotiäiti, niinkö?

;-DDD