Kotiäidin "työ"?

tiukimmilla on pienten lasten työsskäyvät vanhemmat, heille ei tuke tipu kyllä mistään...



Mutta toisaalta kun katson naapurin rouvaa, kotiäiti lapset reippaasti toisella kymmenellä: hän hoitaa KAIKEN kotiin ja perheeseeen liittyvän, isä kävelee valmiiseen ruokapöytään, siivottuun kotiin ja vetää aamullä pääll esilitetyn päivän. Vaimo hoitaa matkat ja kyläilyt kaiken.. miksi ei jos talous tuon kestää?

Tai siitä että viitsit pestä perheesi pyykin itse?

Miksei 30-kymppiset poikamiehet saa palkkaa siitä että siivoavat kotinsa? Maksetaanhan siitä muillekin!

Tai laittaa pesukone päälle!

Olisi todella hauska tietää missä nämä ihmiset on töissä! En minä ainakaan voi omassa työssäni käyttää puolta tai enempääkin ajasta omien asioiden hoitamiseen (siivoamiseen, pyykkäämiseen, kauppoihin, jne).

Ota nyt huomioon, että jos lapset eivät ole kotona päivää sotkemassa ja syömässä, niin niitä kotitöitä ei kerry samalla tavalla. Kurat kannetaan kotieteisen sijaan hoitopaikkaan. Ruokaa ei tarvitse valmistaa joka aterialle. Eikä siivota syömisen jälkiä. Pyykkiäkään ei välttämättä tule niin paljon, jos omat työvaatteet ei vaadi joka päivä pyykkausta, kuten kotiäidin paidat ja housut, jotka lilluvat puurossa ja sormiväreissä (no tämä pyykkiasia on varmasti aika samanlaista, oli sitten töissä tai kotona.) Jos lapset ovat hoidossa, ei kotona lelut kulkeudu pitkin kämppää, joten niitä leluja ei tarvitse raivata pitkin päivää. Kotona olemisen rankkuus on myös jaksamista. Pitää yksin jaksaa kuunnella huutoa, kirkumista, kakan hajua, yksinäisyyttä, tylsyyttä. Vaikka lapset ovat ihania, on niissä myös työtä ja kotona ei välttämättä pääse toteuttamaan omia aikuisia tarpeitaan ihmissuhteisiin ja ammatilliseen osaamiseen liittyen. Kotiäidin pitää suunnitella aikatauluja ja usein se töissä käyvä puoliso jättää omat osuutensa kotiäidin harteille. Joten sen siivouksen ja ruuanlaiton tekee yksi kahden sijaan. Kyllä tätä listaa voisi vielä jatkaa pitkän matkaa. Pitäisi hieman miettiä asioita tarkemmin, ennen kuin suoraan menee väittämään, että kotona oleminen on luksusta. Onhan se, jos tykkää vain siivota, tehdä ruokaa ja leikkiä legoilla ja vaihtaa vaippoja ja vaatteita ja istua hiekkalaatikon reunalla. Arki se on lastenkin kanssa ja joka päivä ei voi käydä huvipuistoissa ja kahviloissa.

Olisi todella hauska tietää missä nämä ihmiset on töissä! En minä ainakaan voi omassa työssäni käyttää puolta tai enempääkin ajasta omien asioiden hoitamiseen (siivoamiseen, pyykkäämiseen, kauppoihin, jne).

Ota nyt huomioon, että jos lapset eivät ole kotona päivää sotkemassa ja syömässä, niin niitä kotitöitä ei kerry samalla tavalla. Kurat kannetaan kotieteisen sijaan hoitopaikkaan. Ruokaa ei tarvitse valmistaa joka aterialle. Eikä siivota syömisen jälkiä. Pyykkiäkään ei välttämättä tule niin paljon, jos omat työvaatteet ei vaadi joka päivä pyykkausta, kuten kotiäidin paidat ja housut, jotka lilluvat puurossa ja sormiväreissä (no tämä pyykkiasia on varmasti aika samanlaista, oli sitten töissä tai kotona.) Jos lapset ovat hoidossa, ei kotona lelut kulkeudu pitkin kämppää, joten niitä leluja ei tarvitse raivata pitkin päivää. Kotona olemisen rankkuus on myös jaksamista. Pitää yksin jaksaa kuunnella huutoa, kirkumista, kakan hajua, yksinäisyyttä, tylsyyttä. Vaikka lapset ovat ihania, on niissä myös työtä ja kotona ei välttämättä pääse toteuttamaan omia aikuisia tarpeitaan ihmissuhteisiin ja ammatilliseen osaamiseen liittyen. Kotiäidin pitää suunnitella aikatauluja ja usein se töissä käyvä puoliso jättää omat osuutensa kotiäidin harteille. Joten sen siivouksen ja ruuanlaiton tekee yksi kahden sijaan. Kyllä tätä listaa voisi vielä jatkaa pitkän matkaa. Pitäisi hieman miettiä asioita tarkemmin, ennen kuin suoraan menee väittämään, että kotona oleminen on luksusta. Onhan se, jos tykkää vain siivota, tehdä ruokaa ja leikkiä legoilla ja vaihtaa vaippoja ja vaatteita ja istua hiekkalaatikon reunalla. Arki se on lastenkin kanssa ja joka päivä ei voi käydä huvipuistoissa ja kahviloissa.

Olisi todella hauska tietää missä nämä ihmiset on töissä! En minä ainakaan voi omassa työssäni käyttää puolta tai enempääkin ajasta omien asioiden hoitamiseen (siivoamiseen, pyykkäämiseen, kauppoihin, jne).

Ota nyt huomioon, että jos lapset eivät ole kotona päivää sotkemassa ja syömässä, niin niitä kotitöitä ei kerry samalla tavalla. Kurat kannetaan kotieteisen sijaan hoitopaikkaan. Ruokaa ei tarvitse valmistaa joka aterialle. Eikä siivota syömisen jälkiä. Pyykkiäkään ei välttämättä tule niin paljon, jos omat työvaatteet ei vaadi joka päivä pyykkausta, kuten kotiäidin paidat ja housut, jotka lilluvat puurossa ja sormiväreissä (no tämä pyykkiasia on varmasti aika samanlaista, oli sitten töissä tai kotona.) Jos lapset ovat hoidossa, ei kotona lelut kulkeudu pitkin kämppää, joten niitä leluja ei tarvitse raivata pitkin päivää. Kotona olemisen rankkuus on myös jaksamista. Pitää yksin jaksaa kuunnella huutoa, kirkumista, kakan hajua, yksinäisyyttä, tylsyyttä. Vaikka lapset ovat ihania, on niissä myös työtä ja kotona ei välttämättä pääse toteuttamaan omia aikuisia tarpeitaan ihmissuhteisiin ja ammatilliseen osaamiseen liittyen. Kotiäidin pitää suunnitella aikatauluja ja usein se töissä käyvä puoliso jättää omat osuutensa kotiäidin harteille. Joten sen siivouksen ja ruuanlaiton tekee yksi kahden sijaan. Kyllä tätä listaa voisi vielä jatkaa pitkän matkaa. Pitäisi hieman miettiä asioita tarkemmin, ennen kuin suoraan menee väittämään, että kotona oleminen on luksusta. Onhan se, jos tykkää vain siivota, tehdä ruokaa ja leikkiä legoilla ja vaihtaa vaippoja ja vaatteita ja istua hiekkalaatikon reunalla. Arki se on lastenkin kanssa ja joka päivä ei voi käydä huvipuistoissa ja kahviloissa.

opettaa yhtä sun toista, pukemista, pottailua, piirtämistä, askartelua, laulamista, ulkona liikkumista ja käytöstapoja. Voi olla hyvinkin raskasta puuhaa. Tietysti jos vain tekee niitä kotitöitä ja lapset kasvaa siinä sivussa juosten, niin tilanne on hieman eri.

Mä kyllä ymmärrän ap:n pointin tässä ja tää keskustelu lähtee taas harhapoluille. Aletaan väitellä siitä, onko se lastenhoito työtä vai ei.



Minä olen huomannut, että näissä kotiäidin työ-keskusteluissa täällä ja livenä kavereiden kanssa tulee sen lastenhoidon LISÄKSI aina se, että he siivoavat, laittavat ruokaa, pesevät pyykkiä jne. Valitellaan, miten hirveää rumbaa ja kiirettä kotona on, on siivottu taas koko päivä! Tuo kaikki odottaa meitä työssäkäyviä äitejä työpäivän jälkeen! Kotiäidit ovat päivän aikana ehtineet tehdä tuon kaiken. Toki on vielä iltapalat ym. ja tulee sitä sotkua lapsiperheessä illallakin- mutta hei, niin tulee työssäkäyvässäkin lapsiperheessä!



Useamman lapsen hoito käy työstä, kyllä. Olin itsekin muutaman vuoden lasten kanssa kotona joten tiedän, miltä se tuntuu olla jatkuvasti toisten saatavilla, vessaan ei pääse yksin jne. Mutta enhän minä töissäkään voi olla miten sattuu, sanoa työkaverille etten nyt viitsi kuunnella hänen kysymyksiään tai sanoa pomolle ettei tänään huvita kirjoittaa tätä raporttia tai jättää vastaamatta puhelimeen kun mielummin istun facebookissa. En voi töistä soitella kavereille, sopia viikonlopun tapaamisia. Jos lähden viemään lasta neuvolaan, minun on korvattava takaisin aika, jonka olin pois töistä jne.



Minä luulen, vähän omienkin kokemusten ja tuntemusten perusteella, että kotiäidit haluavat tuoda tätä kovaa työntekoaan julki siksi, että kotona olo on aika puuduttavaa, tehdä päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen samaa ruuanlaittoa, pyykinpesua, puistokäyntejä, satujen lukua jne. Kaivataan arvostusta. Ja kyllä minä ainakin arvostan kotiäitejä. On hienoa, että joku jaksaa olla monta vuotta kotona lasten kanssa.



Mutta siitä en pidä, että nämä ihan kaikille (myös sille sinkkumiehelle) kuuluvat kotityöt omitaan itselle, ihan kuin työssäkäyvät vanhemmat eivät tekisi mitään kotitöitä ollenkaan.



Ok, koti ei sotkeennu samalla lailla kuin silloin, kun ollaan koko päivä kotona. Mutta kyllä siellä odottaa aamukiireessä jätetyt sotkut, vaatemytyt, aamupala-astiat jne. Kotona odottaa pesemättömät pyykit, ruoka odottaa kokkaajaansa ja hiekkainen eteinen imuroijaa. Lapset odottavat äidin ja isän seuraa ja syliä, sadun lukua, leikkimistä jne. Myös ystäviin ja sukulaisiin olisi hyvä pitää yhteyttä. Tähän aikaan vuodesta myös joululahjoja pitäisi käydä hankkimassa, postittaa joulukortit jne. Aikaa tähän kaikkeen on normaalin työpäivän jälkeen muutama tunti. Kotiäiti on ehtinyt tehdä suuren osan näistä päivän aikana, ja voi viettää iltansa miten haluaa. Lähteä vaikka kahville ystävänsä kanssa, koska on ollut jo koko päivän lasten kanssa kotona ja kaipaa vaihtelua.



Minä voin ainakin ihan rehellisesti myöntää, että meidän koti ei ole ollut koskaan, edes aikaa ennen lapsia, niin siisti, viimeisen päälle siivottu ja sisustettu, kuin kotiäitivuosina. Ei minulla nyt näiden ruuhkavuosien pyörteissä riitä aika eikä energia miettiä jotain verhojen vaihtoa ja kukka-asetelmia yhtä hartaasti kuin silloin.

haluan palkkaa siitä että siivoan tänään kotona. Maksetaanhan siivoajillekin! Sama kai siivoaako omaa kotiaan vai toisten.



Saanko palkkaa siitä kun ajan autolla kotiin ja samalla kyydillä tulevat lapsenikin? Saahan bussikuskikin palkkaa siitä että kuskaa, miksen minä sitten?

kun hoisin omia lapsiani. Mutta neljän alle kouluikäisen kanssa olin hoitovapaalla 2 vuotta ja ei ollut vapaa-ajan ongelmia:)

Ihanaa aikaa. Ja olen hoitoalalla vuorotyössä. En voi verrata sillai, koska olinhan hoitovapaalla, enkä töissä.

Ns. kotiäitinä en ollut kuin nämä kaksi vuotta, koska en ole sisäistänyt ajatusta, että jos olet äitiyslomalla niin olisit kotiäiti. Toisaalta, en kyllä kokenut olevani hoitovapaallakaan kotiäiti. Olinhan vakituisesta työpaikastani hoitovapaalla.

No, jokainen tavallaan. Olen tyytyväinen ratkaisuuni, että näin tehtiin. Oli tosi ihanaa aikaa ja oli ihana saada hoitaa omat lapset mahdollisimman pitkään kotona.

Taas on saanut sieltä sun täältä lukea miten jotkut kotiäidit väittää että kotona lasten hoitaminen on ihan yhtä lailla työtä kuin mikä muukin. Ilmeisesti tällainen mielipide on aika laajastikin vallalla kun itsekin saan usein kuulla jonkun korjaavan äitiyslomasta puhuttaessa että "niin eihän siis se mitään lomaa ole..".

Olisi todella hauska tietää missä nämä ihmiset on töissä! En minä ainakaan voi omassa työssäni käyttää puolta tai enempääkin ajasta omien asioiden hoitamiseen (siivoamiseen, pyykkäämiseen, kauppoihin, jne). Olen itse kolmatta kertaa vanhempainvapaalla (1-1,5v/krt) ja koskaan ei ole ollut niin paljon omaa aikaa kuin nyt. Ehdin mainiosti hoitaa kaikki kotiaskareet päivän aikana ja vielä jää hyvin aikaa surffailuun, käsitöihin, yms.

Mitä tarkoitatte sillä että teette kotiäitinä täyttä työpäivää? Ei ainakaan meidän muksut ole vaatineet 100% huomiota vaan parin aterian laiton, nukutusten, vaipanvaihtojen, ulkoilujen, leikkien ja isompien kuskausten lisäksi jää rutkasti aikaa hoitaa muita juttuja. Esim. hyvin jää aika leipoa leivät itse (jotta vähän säästyy ruokalaskussa). Ja nyt en laske kotiäidin töihin pyykkejä, siivouksia, yms jotka joudun tekemään silloinkin kun olen töissä.

Minusta tämä kotiäitinä olo on ihanaa luksusta, ja en kyllä ikimaailmassa kehtaisi kenellekään töissäkäyvälle tällä hetkellä valitella "kiireitäni". Ei sen puoleen, nautin myös töistäni (ja palaan sinne taas muutaman kk päästä) - se on sitten taas uusi vaihe ja monet hyvät puolensa siinäkin (eikä vähimpänä juokseva kk-palkka).

Tämä ei varmaan ole mikään kovin suosittu aihe tällä palstalla mutta minua todellakin oikeasti kiinnostaa miksi kotiäidin työtä verrataan palkkatyöhön - valaiskaapa siis asiaa.

P.S. Meillä (ja valtaosalla muista perheistä) on ihan normaalit terveet lapset, sen ymmärrän että erityistä hoitoa vaativan lapsen kanssa tilanne voi olla vähän toinen.

nämä keskusteluketjut kertovat jo itsessään vastauksen kysymykseen. Välittömästi, kun aletaan puhua koti/työäitiydestä, alkaa samalla kilpalaulanta siitä, kenellä on rankinta ja kiireisintä. Ellei palkkaa huomioida, ihmisarvo ansaitaan käytännössä sillä, että on hyvä työihminen, ihan niin kuin ennenvanhaan. Kotiäiti puolustaa ihmisoikeuttaan kertomalla kiireistään ja harmeistaan, ihan siinä missä työäiditkin hokevat maksavansa veroja ja tekevänsä Oikeaa Työtä (vaikka omilla veromaksuilla katettaisiin vain murto-osa omien lasten päivähoitokuluista ja työ olisi ihmiskunnan kannalta hyödytöntä paperien siirtelyä). Olen itse kotiäiti, mutta en mitenkään vastusta äitien työssäkäyntiä; olen aikoja sitten lopettanut vakuuttelun siitä, että olen Tärkeä Ihminen, koska on ollut näin ja näin vaikeaa. Jokunen vuosi sitten olin paljon herkkänahkaisempi ja olisin varmasti tähänkin ketjuun alkanut listata kiireitäni.

Mä kyllä ymmärrän ap:n pointin tässä ja tää keskustelu lähtee taas harhapoluille. Aletaan väitellä siitä, onko se lastenhoito työtä vai ei.

Minä olen huomannut, että näissä kotiäidin työ-keskusteluissa täällä ja livenä kavereiden kanssa tulee sen lastenhoidon LISÄKSI aina se, että he siivoavat, laittavat ruokaa, pesevät pyykkiä jne. Valitellaan, miten hirveää rumbaa ja kiirettä kotona on, on siivottu taas koko päivä! Tuo kaikki odottaa meitä työssäkäyviä äitejä työpäivän jälkeen! Kotiäidit ovat päivän aikana ehtineet tehdä tuon kaiken. Toki on vielä iltapalat ym. ja tulee sitä sotkua lapsiperheessä illallakin- mutta hei, niin tulee työssäkäyvässäkin lapsiperheessä!

Useamman lapsen hoito käy työstä, kyllä. Olin itsekin muutaman vuoden lasten kanssa kotona joten tiedän, miltä se tuntuu olla jatkuvasti toisten saatavilla, vessaan ei pääse yksin jne. Mutta enhän minä töissäkään voi olla miten sattuu, sanoa työkaverille etten nyt viitsi kuunnella hänen kysymyksiään tai sanoa pomolle ettei tänään huvita kirjoittaa tätä raporttia tai jättää vastaamatta puhelimeen kun mielummin istun facebookissa. En voi töistä soitella kavereille, sopia viikonlopun tapaamisia. Jos lähden viemään lasta neuvolaan, minun on korvattava takaisin aika, jonka olin pois töistä jne.

Minä luulen, vähän omienkin kokemusten ja tuntemusten perusteella, että kotiäidit haluavat tuoda tätä kovaa työntekoaan julki siksi, että kotona olo on aika puuduttavaa, tehdä päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen samaa ruuanlaittoa, pyykinpesua, puistokäyntejä, satujen lukua jne. Kaivataan arvostusta. Ja kyllä minä ainakin arvostan kotiäitejä. On hienoa, että joku jaksaa olla monta vuotta kotona lasten kanssa.

Mutta siitä en pidä, että nämä ihan kaikille (myös sille sinkkumiehelle) kuuluvat kotityöt omitaan itselle, ihan kuin työssäkäyvät vanhemmat eivät tekisi mitään kotitöitä ollenkaan.

Ok, koti ei sotkeennu samalla lailla kuin silloin, kun ollaan koko päivä kotona. Mutta kyllä siellä odottaa aamukiireessä jätetyt sotkut, vaatemytyt, aamupala-astiat jne. Kotona odottaa pesemättömät pyykit, ruoka odottaa kokkaajaansa ja hiekkainen eteinen imuroijaa. Lapset odottavat äidin ja isän seuraa ja syliä, sadun lukua, leikkimistä jne. Myös ystäviin ja sukulaisiin olisi hyvä pitää yhteyttä. Tähän aikaan vuodesta myös joululahjoja pitäisi käydä hankkimassa, postittaa joulukortit jne. Aikaa tähän kaikkeen on normaalin työpäivän jälkeen muutama tunti. Kotiäiti on ehtinyt tehdä suuren osan näistä päivän aikana, ja voi viettää iltansa miten haluaa. Lähteä vaikka kahville ystävänsä kanssa, koska on ollut jo koko päivän lasten kanssa kotona ja kaipaa vaihtelua.

Minä voin ainakin ihan rehellisesti myöntää, että meidän koti ei ole ollut koskaan, edes aikaa ennen lapsia, niin siisti, viimeisen päälle siivottu ja sisustettu, kuin kotiäitivuosina. Ei minulla nyt näiden ruuhkavuosien pyörteissä riitä aika eikä energia miettiä jotain verhojen vaihtoa ja kukka-asetelmia yhtä hartaasti kuin silloin.

ja rahan määrästäkin, että miten siisti se koti on ja miten sisustettu. Mutta se on puppua, että kotiäidin työn kuvaan ei kuuluisi siivoaminen ja ruuan laitto. Siellä kotona sotketaan päivän aikana, joten tottakai siivoamista tulee enemmän. Ihan turha yrittää väittää, että työssä käyvä äiti joutuisi tekemään saman homman. Aika kuultaa muistot. On varmasti totta, että kotiäidin työstä ei voi maksaa palkkaa, kuten maksettaisiin toiselle tehdystä työstä, mutta on järjetöntä, että kotityö ja kasvatus on lähes ilmaista, mutta työtön ja puliveivari voi maata kotona ja saada siitä enemmän rahaa.

Sitten voimme keskustella, onko kotiäidin työ rankkaa, kun saamme tietää, mitä meinaat kotiäidillä.

Mielestäni kotiäidit vain ovat usein marttyyreita tuolla asenteellaan että he tekevät samanlailla töitä kuin työssäkäyvät ja siitä maksetaan vain 300e/kk.. Justjoo. Lapsia ei ole pakko hankkia, ne on vapaaehtoisia. Yhteiskunnan ei kuulu maksaa siitä että joku haluaa vapaaehtoisesti tehdä lapsia ja olla niiden kanssa vuosikausia kotona. Siksi kotihoidon tuki on sen 300e/kk eikä enempää. Kotiäitiys ei ole työtä, se on mahdollisuus josta kannattaa olla kiitollinen eikä marttyyri. Eniten naurattaa nämä facebookin ketjupäivitykset miten rankkaa äitiys on jne.. Tekisi mieli kommentoida että mene sitten töihin.



Yhdellä kaverilla on facebookissa profiilissa kohdassa työ: "työntekijänä yrityksessä 'korhonen' oy" ... Perheellä ei ole yritystä vaan mies käy töissä, äiti tarkoittaa tuolla yrityksellä 2 lastaan. Hohhoijaa.

muistetaas taas että äitiys on ihan oma valinta. Lapsia ei ole pakko tehdä. Kotona omien lasten hoitamisesta ei pidä maksaa senttiäkään.

Ei minusta. Hänhän on työstään hoitovapaalla tai hoitovapaalla työttömyyskortistosta. Ja kotihoidontuen voi saada, vaikka olisi töissäkin. Ainakin me saimme kun hoisimme lapsen kotona työaikajärjestelyin.

Mielestäni kotiäidit vain ovat usein marttyyreita tuolla asenteellaan että he tekevät samanlailla töitä kuin työssäkäyvät ja siitä maksetaan vain 300e/kk.. Justjoo. Lapsia ei ole pakko hankkia, ne on vapaaehtoisia. Yhteiskunnan ei kuulu maksaa siitä että joku haluaa vapaaehtoisesti tehdä lapsia ja olla niiden kanssa vuosikausia kotona. Siksi kotihoidon tuki on sen 300e/kk eikä enempää. Kotiäitiys ei ole työtä, se on mahdollisuus josta kannattaa olla kiitollinen eikä marttyyri. Eniten naurattaa nämä facebookin ketjupäivitykset miten rankkaa äitiys on jne.. Tekisi mieli kommentoida että mene sitten töihin.

Yhdellä kaverilla on facebookissa profiilissa kohdassa työ: "työntekijänä yrityksessä 'korhonen' oy" ... Perheellä ei ole yritystä vaan mies käy töissä, äiti tarkoittaa tuolla yrityksellä 2 lastaan. Hohhoijaa.

muistetaas taas että äitiys on ihan oma valinta. Lapsia ei ole pakko tehdä. Kotona omien lasten hoitamisesta ei pidä maksaa senttiäkään.

Eli se raha maksetaan, vaikka olisit töissä, jos lapsesi ei ole päiväkodissa.

Yhdellä kaverilla on facebookissa profiilissa kohdassa työ: "työntekijänä yrityksessä 'korhonen' oy" ... Perheellä ei ole yritystä vaan mies käy töissä, äiti tarkoittaa tuolla yrityksellä 2 lastaan. Hohhoijaa.

Tosin sen on tarkoitus olla mustaa huumoria, mutta kaikkihan sitä eivät näköjään ymmärrä:D

töissäollessa sitä saa aina syödä ruokansa ajallaan ja lämpimänä sekä käydä rauhassa vessassa, kotona ei koskaan. Tai ettei kotona mihinkään pysty keskittymään 10 minuuttia pidempään, töissä taas voi. Että eri tavalla on rankkaa, mutta en minä kyllä koskaan töissä käydessänikään niin paljoa kotitöitä tee per päivä kuin nyt kotona ollessani!



t. pienten kaksosten ja kahden koululaisen äiti, ammatiltaan sosiaalialan ylemmän johdon esimies

Yhdellä kaverilla on facebookissa profiilissa kohdassa työ: "työntekijänä yrityksessä 'korhonen' oy" ... Perheellä ei ole yritystä vaan mies käy töissä, äiti tarkoittaa tuolla yrityksellä 2 lastaan. Hohhoijaa.

Tosin sen on tarkoitus olla mustaa huumoria, mutta kaikkihan sitä eivät näköjään ymmärrä:D

Veikkaan että aika harva ymmärtää :D, kruunun kiillotusta, aika kaukana mustasta huumorista. Mielestäni lähinnä noloa.

Mä kyllä ymmärrän ap:n pointin tässä ja tää keskustelu lähtee taas harhapoluille. Aletaan väitellä siitä, onko se lastenhoito työtä vai ei. Minä olen huomannut, että näissä kotiäidin työ-keskusteluissa täällä ja livenä kavereiden kanssa tulee sen lastenhoidon LISÄKSI aina se, että he siivoavat, laittavat ruokaa, pesevät pyykkiä jne. Valitellaan, miten hirveää rumbaa ja kiirettä kotona on, on siivottu taas koko päivä! Tuo kaikki odottaa meitä työssäkäyviä äitejä työpäivän jälkeen! Kotiäidit ovat päivän aikana ehtineet tehdä tuon kaiken. Toki on vielä iltapalat ym. ja tulee sitä sotkua lapsiperheessä illallakin- mutta hei, niin tulee työssäkäyvässäkin lapsiperheessä! Useamman lapsen hoito käy työstä, kyllä. Olin itsekin muutaman vuoden lasten kanssa kotona joten tiedän, miltä se tuntuu olla jatkuvasti toisten saatavilla, vessaan ei pääse yksin jne. Mutta enhän minä töissäkään voi olla miten sattuu, sanoa työkaverille etten nyt viitsi kuunnella hänen kysymyksiään tai sanoa pomolle ettei tänään huvita kirjoittaa tätä raporttia tai jättää vastaamatta puhelimeen kun mielummin istun facebookissa. En voi töistä soitella kavereille, sopia viikonlopun tapaamisia. Jos lähden viemään lasta neuvolaan, minun on korvattava takaisin aika, jonka olin pois töistä jne. Minä luulen, vähän omienkin kokemusten ja tuntemusten perusteella, että kotiäidit haluavat tuoda tätä kovaa työntekoaan julki siksi, että kotona olo on aika puuduttavaa, tehdä päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen samaa ruuanlaittoa, pyykinpesua, puistokäyntejä, satujen lukua jne. Kaivataan arvostusta. Ja kyllä minä ainakin arvostan kotiäitejä. On hienoa, että joku jaksaa olla monta vuotta kotona lasten kanssa. Mutta siitä en pidä, että nämä ihan kaikille (myös sille sinkkumiehelle) kuuluvat kotityöt omitaan itselle, ihan kuin työssäkäyvät vanhemmat eivät tekisi mitään kotitöitä ollenkaan. Ok, koti ei sotkeennu samalla lailla kuin silloin, kun ollaan koko päivä kotona. Mutta kyllä siellä odottaa aamukiireessä jätetyt sotkut, vaatemytyt, aamupala-astiat jne. Kotona odottaa pesemättömät pyykit, ruoka odottaa kokkaajaansa ja hiekkainen eteinen imuroijaa. Lapset odottavat äidin ja isän seuraa ja syliä, sadun lukua, leikkimistä jne. Myös ystäviin ja sukulaisiin olisi hyvä pitää yhteyttä. Tähän aikaan vuodesta myös joululahjoja pitäisi käydä hankkimassa, postittaa joulukortit jne. Aikaa tähän kaikkeen on normaalin työpäivän jälkeen muutama tunti. Kotiäiti on ehtinyt tehdä suuren osan näistä päivän aikana, ja voi viettää iltansa miten haluaa. Lähteä vaikka kahville ystävänsä kanssa, koska on ollut jo koko päivän lasten kanssa kotona ja kaipaa vaihtelua. Minä voin ainakin ihan rehellisesti myöntää, että meidän koti ei ole ollut koskaan, edes aikaa ennen lapsia, niin siisti, viimeisen päälle siivottu ja sisustettu, kuin kotiäitivuosina. Ei minulla nyt näiden ruuhkavuosien pyörteissä riitä aika eikä energia miettiä jotain verhojen vaihtoa ja kukka-asetelmia yhtä hartaasti kuin silloin.

ja rahan määrästäkin, että miten siisti se koti on ja miten sisustettu. Mutta se on puppua, että kotiäidin työn kuvaan ei kuuluisi siivoaminen ja ruuan laitto. Siellä kotona sotketaan päivän aikana, joten tottakai siivoamista tulee enemmän. Ihan turha yrittää väittää, että työssä käyvä äiti joutuisi tekemään saman homman. Aika kuultaa muistot. On varmasti totta, että kotiäidin työstä ei voi maksaa palkkaa, kuten maksettaisiin toiselle tehdystä työstä, mutta on järjetöntä, että kotityö ja kasvatus on lähes ilmaista, mutta työtön ja puliveivari voi maata kotona ja saada siitä enemmän rahaa.

No en kai minä väittänytkään, ettei kotiäidille kuulu siivous ja ruuanlaitto! Missä kohdassa väitin niin? Missä kohdassa väitin, että työssäkäyvä äiti tekee yhtä paljon kotitöitä kuin kotiäiti? En missään.

Tietenkin se kotiäiti tekee siinä kotona ollessaan lapsille ruoat, siivoaa sotkut jne. Kun lapsi on hoidossa, hän saa hoidosta ruuan, hoitaja siivoaa päivän aikana tulleet sotkut jne. Eli kyllä, kotiäiti tekee enemmän niitä kotitöitä. Työssäkäyvä äiti tekee sillä välin töitä.

Mutta hoitotäti ei pese lapsen päivän aikana likaantuneita vaatteita, myös kuravaatteet on tuotava kotiin pesuun vähintään kerran viikossa. Kotiäiti voi laittaa päivällä koneen pyörimään. Työäiti tekee sen vasta ehkä siinä viiden, kuuden aikaan kun on ensin saanut tehtyä ruuan, siivottua keittiön jne. Hän ripustaa pyykit kuivumaan sitten illalla. En minä muista, että olisin koskaan kotona lapsia hoitaessani ripustellut pyykkiä tai ottanut sitä kuivurista 9 jälkeen illalla. Kyllä minä silloin tein jo jotain mukavampaa kuin kotityöt.

Ja mitä sisustusrahaan tulee, niin kotihoidon tuella ollessani rahaa oli huomattavasti vähemmän, joten rahalla ei meidän kotia sisustettu! Minulla oli aikaa ja energiaa seurata sisustuslehtiä, kauppojen tarjouksia, kierrellä kirppiksiä jne. Nyt olisi rahaa enemmän käytössä, vaan ei aikaa.

Mutta mitäs näistä väittelemään. Jokainen kokee asiat tavallaan. Välillä vain väsyttää kuunnella kotiäitien valitusta kotitöistä ja kiireestä...

Jonka toiset tuntuvat ottavan vähän turhan vakavasti:D

Ja valvontavastuutakin on aika lailla, kun puhutaan vauvoista ja taaperoista. Ei heitä voi jättää oleilemaan itsekseen, sillä aikaa kun äitee surffailee ja tekee käsitöitä!



Kun taapero alkaa kävellä ja kropelehtii pitkin huushollia, se on oikeasti täyttä työtä pysyä perässä ja katsoa, mitä "järjetön" lapsi saa aikaan. Se järjen ja varovaisuuden karttuminen ottaa aikansa, ja sitä odotellessa kaikenlainen äidin oma aika on mahdollista oikeasti vain lapsen nukkuessa.



Pikkuisen eri juttu kuin olla duunissa, jossa voi rauhassa tehdä töitään, käydä kahvilla ja lounaalla ja vessassa.



Itse asiassa kysyn kääntäen: ap, miten on mahdollista, että kun lapsi on päiväkodissa, hänen hoitamisensa katsotaan TYÖKSI. Miksi se ei enää olekaan työtä, jos se sama hoito ja kasvatus tehdään kotona?