Apua! Mitä tehdä kun mies aikoo raahata kaikki romppeensa yhteiseen kotiin.

muahahaha kamala työpöytä ja vielä kamalampi sohva! voi jeesuksen pyssyt :D ap, pysy lujana.

Haisee nyt akkavallalle nää kommentit... Atk-pöytä on hyvä olla sen takia että saa kaikki tietokonekamat yhteen nurkkaan. Ei kai sitä ympäri kämppää dvd:täkään ripotella,vaan mahdollisimman lähelle tv:tä. Eikö sen ruman atk-nurkan voi eristää sermillä tai korkeammalla kaapilla? Kattoon voi laittaa kiskon ja jonkun kauniin verhon... Mielikuvitusta. Siinä miehelle sopiva oma nurkka. Naiselle oma nurkka johon samalla tavalla naisen mieleistä. Samoin kannattaa molemmilla olla oma kaappi tai tietty määrä hyllyjä joille laittaa niitä tavaroita joita haluaa ja toisella ei ole niihin sananvaltaa. Mitä sanotte,kuulostaako järkevältä?

Laittamalla päälle omaa silmää miellyttävän kankaan. Voiko ajatella että mies saa ottaa yhden oman sängyn ja hankitte yhteisen petarin ja leveän päiväpeiton. T.66

jonkun alustan niin ei kuluneet pinnat näy. Malliltaanhan se on ihan nätti.

Haisee nyt akkavallalle nää kommentit... Atk-pöytä on hyvä olla sen takia että saa kaikki tietokonekamat yhteen nurkkaan. Ei kai sitä ympäri kämppää dvd:täkään ripotella,vaan mahdollisimman lähelle tv:tä. Eikö sen ruman atk-nurkan voi eristää sermillä tai korkeammalla kaapilla? Kattoon voi laittaa kiskon ja jonkun kauniin verhon... Mielikuvitusta. Siinä miehelle sopiva oma nurkka. Naiselle oma nurkka johon samalla tavalla naisen mieleistä. Samoin kannattaa molemmilla olla oma kaappi tai tietty määrä hyllyjä joille laittaa niitä tavaroita joita haluaa ja toisella ei ole niihin sananvaltaa. Mitä sanotte,kuulostaako järkevältä?

Kattoon verho? Oma nurkka miehelle ja toinen naiselle? Joo, ja myöhemmin sitten isompi kämppä ja kummallekin oma huone. Miehen huoneessa He-Man -julisteita ja naisella vaikka Barbeja..

Mun on hyvin, hyvin vaikeata kuvitella, että on olemassa ihmisiä jotka suhtautuvat kotiinsa kuin asuisivat edelleen vanhempiensa luona!

Meidän kotimme on miehen ja minun yhteinen tila, jossa ei ole mitään solukämppähenkisiä erillisiä alueita jaettu puoliksi, vaan yhteisiä, kummankin mielestä kodikkaita ja käyttötarkoituksiinsa sopivia tiloja. Jos saamme lapsia, he saavat sitten omat huoneet aikanaan, koska heidän mielipiteitään ei huomioida kodin yleisilmeessä.

Täytyy ihmetellä, miksi ihmiset ovat keskenään parisuhteessa, jos haluavat arkielämältä noin erilaisia asioita.

ihan siinä missä toimivuuskin! Itse en todellakaan pystyis rauhoittumaan jos olkkarissa odottelis Rocky... Ei vaikka miten mekanismi toimisi.



Kodin pitää olla viihtyisä kaikille.Ikävä kyllä mies kuulostaa siltä että hänellä on jonkinasteinen hamstrausvimma. Se kertoo jonkunlaisista henkisistä ongelmista. Itse pitäisin oman asunnon ja kalusteet ja tapailisin miestä, mutten IKINÄ suostuisi kalustamaan makkaria kolmella sängyllä... tai edes laittamaan sitä atk pöytää olkkariin.

Ap, yritä löytää kompromissi, mies kuitenkin tarvitsee sen oman "luolansa". Jos hänellä ei ole mitään omaa, tulee yhteiselämästäkin aika vaikeaa.

Mä en pääse yli siitä ajatuksesta, että mitä se kertoo miehestä jos hän kokee omakseen vain ja ainoastaan viime vuosituhannella hankitun Rocky-sohvan, muhkuraiseksi menneen vaahtomuovipatjan ja lohkeilleen lastulevy-atk-hirviön.

Onko mamma nuo valinnut pojalleen, ja poika ei oikein ole vielä itsenäistynyt? Vai mikä siinä on, ettei mies voi kokea omakseen jotain siistiä ja nykyaikaista, vaikka itse valitsemaansa, huonekalua? Onhan se nyt aivan karsea ajatus, että mies on tällä menolla varmaankin loppuelämänsä kiinni noissa tavaroissaan - syystä jota voi vain arvailla, mutta joka ei ihan kauhean tervehenkiseltä vaikuta.

Eikö tämä ominaisuus tullut miehestä mitenkään esille ennen muuttoanne, ap? Omakin mieheni on rasittava hamsteri, joka on tähän asti säästänyt aivan kaiken jopa tyhjiä pahvilaatikoita myöten (niitä onkin kiva säilyttää: vievät hitosti tilaa ja ovat tyhjää täynnä..), mutta on hän sentään itse omat huonekalunsa valinnut yhtä hyvällä maulla kuin millä valitsi vaimonsakin ;)

Olen viime aikoina ruvennut vähän kipakammin suutahtelemaan noista säilytysyrityksistä, ja miestä selvästi itseäänkin hävettää tämä touhunsa. Laitoin hänet kerran katsomaan tv:stä, mihin moinen vimma kontrolloimattomana pahimmillaan johtaa. Sen jälkeen on alkanut tippua lupia ylimääräisten tavaroiden hävittämiseen ja myymiseen.

Mutta jos mieheni noin itsepintaisesti säilöisi pelkkää puhdasta _paskaa_, suhteemme olisi varmaan tullut jo päätepisteeseensä. Rajansa sentään hamstrauksellakin!

Nyt olen itse jotenkin tämän asian päällä. Naurattaa vaikka kieltämättä turhauttaa ja suututtaa. Muuttoasia on avoin, ihan selvästi mies käy omaa sisäistä painiaan asiasta. Käynnissä on ikään kuin aikalisä. Auttelen järjestämisessä uudessa kämpässä mutta en ole irtisanonut vanhaa asuntoani, jossa oma runkosänkyni vielä on.



Kun tässä kysyttiin, että huomasinko mitään tällaista aikaisemmin, niin en, mutta nyt palasia on alkanut loksahdella kohdalleen.



Eräs esimerkki on vaikka se, että jossain vaiheessa (kun tuli seksin aika) huomasin miehen aluskalsareiden aivan räävittömän kunnon. Oli risaa, oli hien polttamaa kakkaviirua joita yritin turhaan pestä ja levähtänyttä/kulahtanutta noin yleensäkin. Ostelin lahjoiksi kivoja kalsareita, joissa hyvät materiaalit ja kivoja kuvia. Mies tykkäsi kovasti. Vanhat kalsarit hävisivät näköpiiristä.



Nyt ne ovat taas kuvioissa, löytyivät yhdestä muuttolaatikosta. Osa niistä oli vielä mun pesemiä, osa pitolikaisuudessaan. Olin aika hämmästynyt, kun luulin että ne olivat joutuneet roskiin jo ajat sitten. Nyt vein ne sinne itse, eikä kukaan toivottavasti hae niitä sieltä.

Niin muista että toi pihiys ei mihinkään katoa, pahenee vaan ajan kanssa.

Luuli, ettei mies mitään huomaa.

Eräänä iltana hän avasi vaatekaappinsa oven ja huomasi kaapin tyhjäksi. Samoin vaatehuone oli tyhjennetty hänen tavaroistaan.

Mies sohvalta (vaimon valitsema, miehen maksama) totesi, että siellä ne on samassa paikassa kuin hänen juomalasikokoelmansa, eteisen lipastonsa ja muutama matkalaukullinen vaatteita.

Ehkä se koti voisi olla miehenkin koti?

Ymmärrän ap:ta. Olen ollut mieheni kanssa yli 10 v, ja yksi suurimmista eroa puoltavista seikoista on, etten ole koko aikana tuntenut kotiani kodikseni, koska siellä on kamalia romuja, jotka periytyvät miehen lapsuudenkodista/enismmäisestä kodista. Kumpikaan meillä ei siivoa, koska minä olen 10 vuoden aikana tottunut olemaan siivoamatta läävää, jota en tunne kodikseni. Tunnen voimattomuutta, kun en saa päättää, mitä huonekaluja kodissani on (huom. huonekaluilla, jotka haluaisin hävittää, ei ole mitään tunnearvoa, mies on vain niin pihi tai sitten vastustaa minua periaatteesta).

Opiskelijakämpät ja ensimmäiset asunnot ovat aina täynnä vanhaa, muilta saatua tavaraa. Jos ei pysty luopumaan siitä, niin henkisessä kasvussa on mielestäni jäänyt jotain kesken. Olen kyllästynyt elämään kuin paskaisessa motellissa, jossa vain säilytän tavaroitani toisen sotkiessa paikkoja (miehellä tapana kasata tavaroitaan tasojen päälle, esim. vuoden kuitit piirongin päällä!).

I'm blind!

Ihan vastaavalla kankaalla olevaa ei googlen kuvahaku löytänyt, mutta linkin sohva on melko lailla miehen sohvan henkinen. Väri on kuitenkin hallitsevamman tumman siniharmaa, ja keskellä sohvaa kangas on kulunut puhki. Mutta tuollaisen kanssa mun pitäisi nyt muuttaa saman katon alle. Ei kiitos.

<a href="http://94.246.113.70/image/images/65/6509348877.jpg" alt="http://94.246.113.70/image/images/65/6509348877.jpg">http://94.246.113.70/image/images/65/6509348877.jpg</a&gt;

ap

Siis mikä ihme maksupakkomielle teillä viimeisillä vastaajilla oikein on? En odota miehen maksavan yhtään mitään, mutta ajattelin kyllä että ostettaisiin puokkiin esim uusi parisänky ja uusi sohva. Minusta se on varsin luonnollinen oletus, jos muutetaan yhteen sillä mielellä, että ollaan parisuhteessa tosissaan.



Kaikki muu kalusto on olemassa mutta se hirveä atk-kulmapöytä on täysin tarpeeton. Silti se pitää raahata täyttämään pientä olohuonetta, ihan vain siksi, että sellainen on.



Tässä on nyt luotu minusta sellainen kuva, että minä olisin määräilemässä kaiken. Miten se edes olisi niin kamalaa, kun nythän mies on määrämässä kaiken. Ei kenelläkään ole oikeutta rumentaa toisen elinympäristöä henkisesti elinkelvottomaksi paikaksi.



ap

Ongelma on siinä, että ne miehen vanhat romppeet pysyisivät kuitenkin siellä kämpässä. Kun ne on hänen ja ne "on ihan hyvät".



ap

Miehesi kuulostaa järkevältä mieheltä. Käyttökelpoista tavaraa ei kannata heittää pois ja mitä sillä niin väliä on onko joku mööpeli ruma vai kaunis, kunhan ajaa asiansa, silmä tottuu kaikkeen.



Sitä paitsi mies on aina isäntä talossaan ja viime kädessä määrää kaikesta.

odottamaan, että hankitte isomman kodin johon se mahtuu kunnolla. Se on ainoa järkevä teko. Ei siinä ole mitään järkevää, että kalustaa liian ahtaasti.

niin sitten ehkä joo. Ja kenen silmä tottuu ja kenen ei. Suomalaisilla nyt vaan on aika rumia koteja, mutta mun kotini ei ole yksi niistä.



Meillä puhuttiin asiasta äsken, ja minä jään omaan asuntooni kunnes mies saa heivattua kamansa mäkeen. Sude on katkolla, katsotaan nyt, kumpi on tärkeämpää, ne romppeet vai suhde kaikkine oheispalveluineen.



Vastaus sitten saatoon aloitusviestin kysymykseeni, tiukalla linjalla mennään. Parempi käydä nämä asiat läpi nyt ennen kuin jaloissa on pari tenavaa pyörimässä.



ap

puoliso ja lapset löytyy, mutta nainen on päättänyt kaiken, koska "mies vain kerää krääsää, ei se luovu mistään, mutta minä hankin siirtolavan pihaan ja sinne kipattiin kaikki miehen tavarat, saatiin kaunis koti".



Ainoa ongelma on se, että näiden naisten miehet ovat aikaa sitten lähteneet naisen luota, nämä vain eivät ole sitä tajunneet. Henkisesti ei ole mitään yhteistä, koska mies ei voi kunnioittaa kumppania, joka halveksii heitä. Seksi toimii, ja se on ainoa asia, jota mies naiselta edes haluaa.

Eräs esimerkki on vaikka se, että jossain vaiheessa (kun tuli seksin aika) huomasin miehen aluskalsareiden aivan räävittömän kunnon. Oli risaa, oli hien polttamaa kakkaviirua joita yritin turhaan pestä ja levähtänyttä/kulahtanutta noin yleensäkin. Ostelin lahjoiksi kivoja kalsareita, joissa hyvät materiaalit ja kivoja kuvia. Mies tykkäsi kovasti. Vanhat kalsarit hävisivät näköpiiristä.



Nyt ne ovat taas kuvioissa, löytyivät yhdestä muuttolaatikosta. Osa niistä oli vielä mun pesemiä, osa pitolikaisuudessaan. Olin aika hämmästynyt, kun luulin että ne olivat joutuneet roskiin jo ajat sitten. Nyt vein ne sinne itse, eikä kukaan toivottavasti hae niitä sieltä.

[/quote]

Muutimme yhteen 5 vuotta sitten. Meillä oli erona se että mies jo vapaaehtoisesti luopuis vanhasta mummolta peritystä sohvasta ja kirjahyllystä. Samalla minä annoin tavaroitani muilla ja heitin roskiin.



Molemmilla oli runkopatjasängyt jotka vain yhdistetty: minulla uusi 80 cm ja miehellä ikäloppu 90 cm leveä sänky. Ostin omaan sänkyyni uudet jalat niin että ovat samalla tasolla. Runkopatjan alaosaan tein huput, niin että näyttävät samalta. En halunnut heittää omaa uutta sänkyäni roskiin ja mies saa nukkua miten haluaa. Kieltämättä mies viihtyy sängylläni aina silloin kun en ole kotona tai herään aikaisemmin.



Miehellä on aina ollut "oma huone", edellisessä kolmiossa työhuone, jossa oma työpöytäni mutta miehellä oli siellä päätösvalta. Nykyään huone on supistunut alkoviksi ja minä olen vallanut uuden asuntomma työhuoneen kokonaan...



Miehelläni oli alunperin kamala pyökinvärinen lastulevy atk-hirvityspöytä. Se meni vaihtoon vasta viime kesänä, kun mies ymmärsi itse että se on oikeasti kamala. Tietenkin olin hienovaraisesti maininnut että se on kamala ja epäkäytännöllinen jne... (Ja joku vielä osti sen vanhan ATK-pöydän meiltä ja maksoi siitä 10€!!!) "Pihi" mies ei osta ikinä kallista design ATK-pöytää, mutta miehellä on nyt ihan siisti hyvälaatuinen atk-pöytä. Mies osti vielä oma-alotteisesti ATK-pöytään sopivan pienen kirjahyllyn :) Mies siis valitsi pöydän ja kirjahyllyn ja kysyi mielipidettäni asiaan.



Mies alkoi tajuta sisutuksen ja huonekalujen merkiytksen vasta siinä vaiheessa, kun osa hirvityksistä oli kadonnut ja vaihtuneet "kauniimpiin" huonekaluihin.



Mies on kyllä hankkinut meille kunnon elektroniika ja äänentoistolaitteet. Minulla on ollut "veto-oikeus", jos laitteiston ulkonäön ja sijoittelun suhteen. (Ja nyt olen huomannut että sillä äänen laadulla on oikeasti väliä)

sohva on todella järkyttävä ja toi kirsikkahökötys samaa luokkaa.



Mä en tykkää pilkun viilaamisesta ja koti saa näyttää asutulle mutta rajansa kaikella. Siis toi sohva ei tulis ikinä mun kynnyksen yli.

Ja ne kalsarit heittäsin roskiin, sanoisin vielä äijälle suoraan et kuka helvtti säilöö rikkinäisiä ja paskasia kalsareita. hyi yrjö!

Mun ex-mies oli just tommonen hamsteri, lisää lisää materiaa vaan ja siltä se asunto näyttikin loppupeleissä, siis hänen asunto.