Lue keskustelun säännöt.
Apua! Mitä tehdä kun mies aikoo raahata kaikki romppeensa yhteiseen kotiin.
28.02.2012 |
Siis tarkoitan huonekaluja. Meille on tulossa ainakin kirsikanvärinen keinoainekulma-atk-pöytä, puhkipierty rumanvärinen kangassohva kiinteällä kankaalla, suuri kokoelma erilaisia kippoja ja kappoja (peräisin miehen äidin ja mummin sotahätävaravarastosta), risa silityslauta (mulla olisi ehjä) vanhat vaahtomuovipatkat ja lastulevyrunkoiset sängyt joiden päällä näitä patjoja pidetään.
Vetääkö heti tiukka linja vai tuleeko tästä pitempi projekti. Auttakaahan kokeneet.
Kommentit (94)
jos et ole valmis luopumaan mistään omista tavaroistasi ja tekemään miehellesi tilaa kodissasi.
Siitähän pitäisi tulla teidän yhteinen koti! Et voi vaatia, että toinen ei saa tuoda mitään omaansa. Et suostuisi siihen itsekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on takana muutto uuteen asuntoon, ja miehellä jonkinasteinen, aika pahanlaatuinenkin, säilyttämisvimma. Entinen kämppä oli liian pieni tavaroillemme, ja olisi ollut vaikka tavaraa olisi karsittukin. Sovimme sitten, että emme edes yritä (ei olisi ollut edes tilaa alkaa niitä kamoja selvittelemään), vaan odotamme muuttoa isompaan kämppään.
No nyt olemme muuttaneet, ja miehen varhaisnuoruudestaan lähtien keräämät ja säilyttämät tavarat valtaavat uskomattomia määriä tilaa. Meillä vain on eräänlaisena lisäongelmana se, että mieheni on materialisti, joka on hankkinut aina vain parasta ja kalleinta tavaraa. Näitä ei siis voi vain kipata roskikseen/kierrätykseen, vaan pitäisi aloittaa todella laajamittainen myyntioperaatio. Ilman miestä en pysty sellaista läpiviemään, koska miestä tarvitaan sanomaan, minkä tavaran saa myydä ja mikä on ehdottomasti säilytettävä.. Miehellä puolestaan uskomattoman kiire töissä, ja kaikki vähä vapaa-aikamme kuluu tehokkaasti muissa puuhissa.
En ymmärrä milloin ja millä prosessilla tämän kotimme saisi normaalimpaan tilaan!
Esimerkiksi vanhasta vedenkeittimestä käytiin pitkä keskustelu. Mies oli saanut sen äidiltään, eikä halunnut luopua siitä, ettei äiti loukkaantuisi. Emme kuitenkaan koskaan tarvinneet sitä, eikä anoppi tiennyt onko se kaapissa vai ei. Nyt viisi vuotta myöhemmin ostin uuden vedenkeittimen, mutta mieheni ei halua sitä näkyviin, ettei hänen äitinsä ala kysellä vanhan keittimen perään.
Eikö voi vain sanoa, että vanha keitin hajosi?
En voi ymmärtää, miksi näin yksinkertaisesta asiasta pitäisi tehdä tuon vaikeampi?
Eikö voi vain sanoa, että vanha keitin hajosi? En voi ymmärtää, miksi näin yksinkertaisesta asiasta pitäisi tehdä tuon vaikeampi?
Anoppihan tuo tilalle uuden.
Ei ole mukavaa kun äijä raahaa kaikenmaailman elektroniikan taloon ja sen jälkeen järjestystä ei voi vaihtaa (7vuoteen) kun johtoja on niin paljon tms....
Miehen roippeitakin turhempaa on järjestyksen vaihtelu "aina silloin tällöin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sängystä voisi tehdä kompromissin: ostakaa toinen samanlainen joustinrunkopatja ja niille yhteinen petari. Sitten joku sängynpääty yhdistämään ja avot! näyttää kokoleveältä. meillä on näin, ihan alunperin ja yhdessä ostettiin ja hyvin on toiminut. Patjat tosin vaan 80cm leveitä siis yhteensä 160cm leveä, teillä olis 180cm kokonaisleveys. Luulisin kyllä sellaiseenkin lakanat ja petarin löytyvän.
tuo ole mikään kompromissi. Ap:n mieshän haluaa säästää vanhat sängyt, eikä ostaa uusia!Ap:lle ehdotan että jos mies tosiaan saituuttaan on tuollainen niin riittäisikö sulla energia myydä niitä tavaroita miehen suostumuksella? Eli jos niistä saisi jotain rahaa niin mies voisi olla halukkaampi niistä luopumaan.
että ihan kokonaista parivuodetta ei tarvi ostaa (=tuhlata rahaa paljon) ja ap saa selälleen sopivan sängyn. Vanhat vaikka varastoon ensin. Lähden nimittäin siitä ajatuksesta, että terveys ennen kaikkea, siis sänkyasiassa ap "saa vähän enemmän", koska vaahtomuovipatjat ei sovi selälle.
mieheni on tuollainen. Pikkuhiljaa olen päässyt tavaroista eroon. Ensin olen saanut niitä siirrettyä varastoon ja varastosta sitten pikkuhiljaa kiertoon.
Erona on vielä se, että minulla ei ole rahaa maksaa, mutta miehelläni on. Silti on todella saita. Kaikki pitää olla rumaa ja halpaa, en voi käsittää. Seuraava projekti on saada kunnollinen kirjahylly. Miehellä paljon kirjoja, kirjahylly notkuvaa lastulevyä, eikä sinne mahdu edes kaikki kirjat, vaan ovat kahdessa rivissä ja vielä rivien päällä ja kirjahyllyn edessä sikinsokin.
ja en ole mikään sisustaja, enkä tykkää pohtia sisustusta tai edes tiedä mikä on trendikästä tai tyylikästä. Haluan vain toimivia, ehjiä huonekaluja meidän tarpeisiimme, en jotain miehen lapsuuden kodista peräisin olevaa 120cm leveää 15 vuotta vanhaa sänkyä esimerkiksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö voi vain sanoa, että vanha keitin hajosi? En voi ymmärtää, miksi näin yksinkertaisesta asiasta pitäisi tehdä tuon vaikeampi?
Anoppihan tuo tilalle uuden.
Jos erehtyisi tuomaan ilman lupaa jotain, niin lähtisi tasan sama tavara kainalossa poiskin. Ja miksi anoppi toisi vedenkeittimen taloon, johon sellainen uusi on jo hankittu?
Luuli, ettei mies mitään huomaa.
Eräänä iltana hän avasi vaatekaappinsa oven ja huomasi kaapin tyhjäksi. Samoin vaatehuone oli tyhjennetty hänen tavaroistaan.
Mies sohvalta (vaimon valitsema, miehen maksama) totesi, että siellä ne on samassa paikassa kuin hänen juomalasikokoelmansa, eteisen lipastonsa ja muutama matkalaukullinen vaatteita.
Ehkä se koti voisi olla miehenkin koti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella inhottavaa jos koti on kuin kirpputori. Itse rakastan sisustamista ja asun kauniissa kodissa. Kun muutettiin yhteen mieheni kanssa meillä ei ollut onneksi juurikaan omia tavaroita. Tosin siihen aikaan kun opiskeltiin meillä oli ihan järkyttävän rumia huonekaluja SPR kirppikseltä. Suorastaan vitutti katsella niitä ja sietää sitä järkyttävää retrotyyliä. Kun opinnot loppuivat kärräsimme ne kuitenkin takaisin SPR kirppikselle.
Suomalaisilla on todella rumia koteja. Yllättävän moni ajattelee, että sisustuksella ei ole mitään väliä. Itse sisustan parhaillaan uutta asuntoamme ja en enää roudaa tänne yhtään mitään kirppikseltä. Nämä huonekalut ja tavarat tulevat muuttamaan meidän kanssamme niin kauan kuin ne kestävät. Ostan kotiin uutta tavaraa muutaman kuukauden välein, mutta harkitsen tarkasti mitä valitsen. Sen pitää sopia olemassa olevaan sisustukseen ja olla hyvälaatuista. En myöskään kahmi tonneittain tavaraa kaupasta, koska en halua asua kaatopaikassa. Nykyään meillä on hyvin kaunis klassinen sisustus.
Vaikea sanoa miten tuo ongelma pitäisi ratkaista. On kuitenkin aika ongelmallista jos hän on vakavasti tunkemassa 3 eri sänkyä makkariin. Jos kummallakin on paljon kalusteita niin jotain on melkein pakko myydä pois. En minäkään seisottaisi turhaa ATK pöytää olohuoneessa jos se ei selvästi mahdu sinne.
Mies roikkui tavaroissaan ensimmäiset kymmenen vuotta, kunnes muutimme seuraavan asuntoon ja sain muuton yhteydessä heitettyä kaiken pellolle.
Meillä miehen kalusteet oli 10 v. sitten yhteen muuttaessamme ihan samaa tasoa kuin ap:n linkit. Niistä on onneksi päästy vuosien varrella eroon, parhaiten juuri uudelleen muutettaessa ja hyvillä perusteluilla. Esim. että isompi sohva olisi ihana, että mahduttaisiin yhdessä vierekkäin loikoileman ja katsomaan leffaa jne...
Annat nyt miehen tuoda omat kampeensa sisään, että tulee hyvä mieli eikä tule liian suurta elämänmuutosta, ja sitten pikkuhiljaa aloitat aivopesun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutimme yhteen yli 10 v sitten. Onneksi vanhassa kerrostalossa oli vintillä tilaa, joten täytimme 5v vuoden aikana 5 "kanahäkkiä" - mitään ei voinut heittää pois.
Kun muutimme nykyiseen ok-taloomme, niin urakoimme päiväkausia niitä kanahäkkejä, tuloksena se, että jätimme 3 kanahäkkiä täyteen tarpeetonta tavaraa, vajaan häkillisen roudasimme roskiin ja vajaan häkillisen otimme kotiimme mukaan.
Nyt on varasto niin täynnä, ettemme enää tiedä, mitä siellä on... kirppikiselle ei viitsitä viedä mitään, mutta vaatteet menee UFF:lle.
Asuntolainaa otimme niin paljon, että saimme ostettua uudet huonekalut. Vanhat huonekalut onneksi kierrätyskeskus haki pois! Eli riitaa ei tullut, kun kaikki hävitettiin!
Mun koti on kauniisti sanottuna kodikas, rehellisesti aika täysi. Miesystävän koti taas hyvinkin spartalainen.
Jos muutamme yhteen, niin minun kodiltani se näyttäisi, valitettavasti. Hänen lastulevykirjahyllynsä varmaankin yhteisellä sopimuksella lähtisi. Myös pikkuinen ruokapöytä. Sänky menisi varmaan mun teinin huoneeseen. Nojatuolit pidettäis, tykkään niistä aj ne on vähän niinkuin perintöä. Kodinkoneet ja elektroniikan ottaisin hyppien keikkuen, ovat sillä tosi laadukkaita ja mun vanhat vois taas joko myydä tai työntää sinne teinin huoneeseen.
Sen vähäiset keittiötavarat sopis omien vanhojeni sekaan, ihan kivoja astioita sillä on. Muuta tavaraa ei paljoa olekaan, vaatteet suunnilleen.
Jos yhteenmuutto tapahtuisi, varmaan enemmän mun tavaraa saisi lähteä, ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vepsäläisellä olisikin sattumalta mallikappale jostain tyylikkäästä sohvasta 80% alennuksella? Että sun oli ihan pakko ostaa se kun oli niin harvinainen tilaisuus? Ja että sun siskontyttö ottaa miehen sohvan tosi mielellään opiskelukämppäänsä, ja sä järjestät kuljetuksen ja kaiken (kun mies on esim. töissä)?
Siis mikä ihme maksupakkomielle teillä viimeisillä vastaajilla oikein on? En odota miehen maksavan yhtään mitään, mutta ajattelin kyllä että ostettaisiin puokkiin esim uusi parisänky ja uusi sohva. Minusta se on varsin luonnollinen oletus, jos muutetaan yhteen sillä mielellä, että ollaan parisuhteessa tosissaan.
Kaikki muu kalusto on olemassa mutta se hirveä atk-kulmapöytä on täysin tarpeeton. Silti se pitää raahata täyttämään pientä olohuonetta, ihan vain siksi, että sellainen on.
Tässä on nyt luotu minusta sellainen kuva, että minä olisin määräilemässä kaiken. Miten se edes olisi niin kamalaa, kun nythän mies on määrämässä kaiken. Ei kenelläkään ole oikeutta rumentaa toisen elinympäristöä henkisesti elinkelvottomaksi paikaksi.
ap
Ei siitä mitään tule kuitenkaan jos atk-pöytä ja ruma sisustus on isompi asia kuin rakkaus mieheen.
Siis mikä ihme maksupakkomielle teillä viimeisillä vastaajilla oikein on? En odota miehen maksavan yhtään mitään, mutta ajattelin kyllä että ostettaisiin puokkiin esim uusi parisänky ja uusi sohva. Minusta se on varsin luonnollinen oletus, jos muutetaan yhteen sillä mielellä, että ollaan parisuhteessa tosissaan. Kaikki muu kalusto on olemassa mutta se hirveä atk-kulmapöytä on täysin tarpeeton. Silti se pitää raahata täyttämään pientä olohuonetta, ihan vain siksi, että sellainen on. Tässä on nyt luotu minusta sellainen kuva, että minä olisin määräilemässä kaiken. Miten se edes olisi niin kamalaa, kun nythän mies on määrämässä kaiken. Ei kenelläkään ole oikeutta rumentaa toisen elinympäristöä henkisesti elinkelvottomaksi paikaksi. ap
mutta ei ymmärrä, miksi naisen rakkaus on niin pieni, että se vie tilan hänen tavaroiltaan.
Niin mekin kun yhteen muutettiin. Oli aika yllätys, että mies vihasi n. 80% tavaroistani :D
Ihan uusia, hyvällä maulla hankittuja, mutta eivät kelvanneet sittenkään.
Tilanne on kuitenkin se, että kun yhteistä kotia rakennetaan niin ei voida mennä niin, että kaksi ihmistä raijaa romppeensa samaan paikkaan ja siinä sitä sitten ollaan.
Etenkin yhteenmuutossa pitää tehdä karsintaa, päällekkäiset ja turhat tavarat pois. Ei kai nyt arvokkaita asuinneliöitä käytetä jonkun roinan säilömiseen? Halvemmaksi tulee laittaa tavarat pois ja ostaa tulevaisuudessa uudet tilalle, jos tilanne muuttuu.
Hamstraaminen on tuon edellisen ikäluokan ikävä tapa, aika mummoa jos joku aikaihminen on ominut moisen tavan itselleen :D
Monet noista suuren ikäluokan tyypeistä elää nykyään pariskuntina 120 neliön omakotitaloissa varastotiloineen, ja kämpät ovat äärettömän täynnä vanhaa roinaa. Samalla toki valitetaan sitä, kun tilaa - etenkin säilytstilaa - ei ole riittävästi.
Siis mitähäh? Kolme kertaa suuremmat lapsiperheetkin asuvat kolmanneksen pienissä, avaroissa asunnoissa, kun koteja ei pidetä minään kaatopaikkoina.
Eli vinkkini: ota miehen kanssa puheeksi asia että et aio elää kun jotkut mummot. Jonkun aidosti rakkaan tavaran voi toki säilyttää, mutta muu saa mennä.
Minä olisin tiukkana tuossa. Jos mies rakastaa oikeasti enemmän "rätei ja lumpui", niin ehkä on jo parempi antaa homman olla.
Tuossa suhteessa pieni kasvunvaatimus ja toisen huomioonottaminen (järkisyillä) miehelle ei ole ollenkaan ylimitoitettu.
ap:n kanssa täysin samaa mieltä, en voi ymmärtää miksi asunto pitää täyttää tavaroilla ja huonekaluilla, vaan siksi että ne ovat olemassa. Tämän vuoksi suomalaiset kodit on mielestäsi monet todella hirveitä, kun käistys näköjään on, että jokainen vapaa nurkka tulee täyttää jollakin tavaralla, sopi tai ei. Juuri jotain turhanpäiväisiä atk-pöytiä en ymmärrä, varsinkin kun monilla on nykyään läppäri tai joku tabletti.
Tavarasta pitä osata luopua, etenkin jos ne on rikki tai muuten epäkäytännöllisiä. Ja jos ei pysty mitenkään luopumaan, niin voihan ne varastoida odottamaan tulevaisuutta.
että anelet mitä mies saa tuoda omaan kotiinsa...
Vai onko siellä miehen tavaraa jota oikeasti hyväksyt? ntäs jos mies tykkää jostain omastaaan enemmän kun sinun tavarasta, oletko valmis luopumaan omastasi?
letko tekemässä yhteisestä talosta sinun taloa jossa mies on ns. vieraana, kun siellä ei ole mitään omaa?
Vai oliko nämä vain esimerkkejä mistä sinä et pdä mitä mies on taloon tuomassa, että hän saa tuoda mukanaan omaakin?
Nauroin tälle kuollakseni! Miten joku voi olla noin... kranttu? Menneisyyteen takertuva? Vai mikä mahtaakaan olla selitys moiselle hulluudelle.
Joku tuossa ehdotti, että sukulainen voisi "ostaa" nuo ylimääräiset tavarat. Tämä varmaan lyhyellä tähtäimellä ratkaisisi ongelman, mutta tekisi pääasiassa suhteelle hallaa. Miehen pitää oppia ymmärtämään, että hän säilöö tavaraa, jolla ei ole minkäänlaista kaupallista arvoa (ainakin nuo muhkuraiset patjat kuulostavat siltä)! Ja että sen tavaran säilömiseen tarvittavat neliöt aiheuttavat kuukausittain kustannuksia.
Jos mies ei millään suostu hankkiutumaan kamoistaan eroon, vuokratkoon varastokopin niille ja maksakoon kulut joka kuukausi. Silloin hän saa rahallisen hinnan säilyttämisvimmalleen, ja alkaa kenties harkita asiaa uudelleen.