paheksutko vanhempia jotka jättävät lapset

Happamia sanoi kettu...



Terkuin äiti, jonka lapset on tällä hetkellä mummilassa koko viikon kylässä/hoidossa.

Happamia sanoi kettu...

Terkuin äiti, jonka lapset on tällä hetkellä mummilassa koko viikon kylässä/hoidossa.

iälläkin on tietysti väliä.

ap

"mä en ikinä vois" jutut mua ei kiinnosta. Teemme, niinkuin itsestämme hyvältä tuntuu. Meille ulkomaanmatka ei ole parisuhteen hoitoa vaan toisista ja rakkaudesta nauttimista muutoinkin kuin kotona lasten kanssa. Meillä on onnellinen hyvinvoiva perhe ja kerran kuussa tehdään rakkaani kanssa kaksistaan jotain kivaa kun laps on mummilassa hoidossa. Tää on meidän tapa ja itse tiedämme, että se ei tee meistä huonompaa vanhempaa. Elämä hymyilee :)

Miksi ei itse voi elää arkea omien lastensa kanssa? Onko "oma aika" saatava järjestettyä siten, että lapset ovat jopa vuorokauden poissa kotoa? En tiedä onka sana "paheksua" minulle oikea, ajattelen, että kovin ovat kypsymättömiä ja itsekkäitä. (Ja nyt sitten kirjoittaa liuta yh-äitejä perään... Joskin teitä tosin ymmärrän, kahden aikusen taloudessa eläviä vanhempia en)

Jättäkää perheet rauhaan ja antakaa elää omaa elämää. Antakaa viettää yhteistä aikaa jos haluavat. Suurinosa niin tekee ja toimii ja se on normaalia elämää jos toista rakastaa.

Hyvin itsekästä on äidiltä olettaa, että joku toimis teidän ajatusten mukaan, koska teidän mielestä se on oikea tapa. Oikeaa tapaa ei ole, pääasia että koko perhe voi hyvin

että voisin paheksua muita vanhempia tuollaisesta.

kävimme itse viime kesänä parin päivän reissun toisessa kaupungissa katsomassa erään keikan, muuten olemme kaksin liikkeellä vain tunnin pari kerrallaan. mutta varmasti voisin viettää enemmänkin aikaa mieheni kanssa kaksin, jos se olisi mahdollista. tällä hetkellä ei ole. ja se siitä.

arvostele toisten tapaa hoitoon laittamisista ym. En vaikka vauva olisi kuinka pieni.

MUTTA.. Nyt särähti pahasti korvaan kun naapuri tosissaan puheli, että "alkaisi tää synnytys pian että pääsis jo ryyppäämään". Vie yhteiselle tutullemme (ihan hyvään hoitoon) vauvan hoitoon ensimmäisenä viikonloppuna sairaalasta kotiutumisensa jälkeen, koska on jo kuulemma ihan tarpeeksi kauan saanyt kykkiä kotona.

Ja kyllä, tää oli aika moinen baareissa hyppääjä jo ennen raskautta. Miehensä ryyppää joka viikonloppu molempina iltoina överikännit baareissa ja he pitävät sitä ihan normaalina perhe-elämänä.

"mä en ikinä vois" jutut mua ei kiinnosta. Teemme, niinkuin itsestämme hyvältä tuntuu. Meille ulkomaanmatka ei ole parisuhteen hoitoa vaan toisista ja rakkaudesta nauttimista muutoinkin kuin kotona lasten kanssa. Meillä on onnellinen hyvinvoiva perhe ja kerran kuussa tehdään rakkaani kanssa kaksistaan jotain kivaa kun laps on mummilassa hoidossa. Tää on meidän tapa ja itse tiedämme, että se ei tee meistä huonompaa vanhempaa. Elämä hymyilee :)

Oletteko pohtineet sitä koskaan.

Jos lapsi on esim. 16-vuotias on asia AIVAN eri kuin 2-vuotias.

jo jättävät esim viikonlopuksi hoitoon, ja säännöllisesti. En ääneen tietenkään, mutta omassa päässäni ajattelen, etteivät vanhemmat voi kovin kiintyneitä vauvaan olla, kun kyllä alle vuotiaan pitäisi olla aika symbioottisessa suhteessa ensisijaiseen hoitajaansa. Isompien lasten kohdalla vain ajattelen, että perheellä on hyvin asiat, kun lapsille löytyy turvallinen kiva mummola.

mutta sen verran olen ympäristöä seurannut, että ne luokan häiriköt, kiusaajat jne. ovat lapsia/nuoria, joiden vanhemmilla on aikaa parisuhteelle mutta ei lapsille. Varmasti heillä on isän ja äidin mielestä rakastava perhe tms., mutta lapset jostain syystä oirehtivat ihan muuta.



Jokainen saa tehdä lähimmilleen pahaa niin paljon kuin haluaa. Olihan sille yhdellekin isälle suurinta rakkautta tappaa vaimonsa 2v:n silmien edessä.

tälläistä niin läheltä, nimittäin oma äitini laittoi meitä tosiaan ihan pakolla hoitoon aina miloin minnekkin että pääsi omille menoillensa.. eikä vastaan saanut sanoa. ja tätä tapahtuu edelleen pienimmän sisaruksen kohdalla joka asuu vielä kotona.

"toteuttamaan itseään".



Sorry, jos tämä nyt jotakuta loukkaa.



Pakkotilanteet - esim. sairaalaan joutuminen tms. - ovat asia erikseen, mutta tässä oli siis kaiketikin kyse ihan vapaavalintaisesti mukavuus-kysymyksestä.



Tuo on ihan tutkittu juttu, että pikkuvauva vasta rakentaa kiintymyssuhdetta, ja nimenomaan primäärikohteisiinsa eli omiin vanhempiinsa. Joku mummo, jota vauva näkee vaikka viikottainkin, on silti sekundäärinen.



Vauva ei ymmärrä, että häntä ei hylätä, vaan tullaan hakemaan. Hän kokee muutaman tunnin hoidossaolonkin hylkäämiseksi.



ISOMMAN lapsen - siis sellaisen, joka ymmärtää, että hänet haetaan esim. seuraavana aamuna mummolasta, voi toki jättää tuttuun hoitopaikkaan yökylään. Mitään erityistä ikärajaa en anna, mutta minusta siis olennaisinta on, että lapsi jo ymmärtää puhetta ja aikamääreitä sen verran, että tajuaa, koska vanhemmat hänet hakevat.



Lapsen hankkiminen ON sitovaa, eikä sen pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Pikkulapsivaiheen pitäisi kestää vähän vähemmälläkin humputtelulla ja parisuhdeajalla. Parisuhdetta ehtii hyvin vaalia lapsen nukkuessa.



JA edelleen minä nyt rajaan tämän ulkopuolelle kriisitilanteet. Jos vanhempien parisuhde ja jaksaminen oikeasti on vapaaviikonlopusta kiinni, niin totta kai on parempi siinä tapauksessa viedä vauva mummolaan. Mutta ei se silti hoitoonviemisestä SUOSITELTAVAA tee.

juoksuttavat lastaan hoitoon...

Oletteko huomanneet tätä asiaa koskaan?

uhraa elämäänsä vaan kun saavat ne lapset. on muutakin. onneksi

Paheksun niitä, jotka eivät joidenkin päähänpinttymien takia suostu tekemään, niinkuin perheestä hyvältä tuntuu ja auttaa voimaan hyvin. Jollekin se on yhteinen aika puolison kanssa, joillain on myös hyvät suhteet isovanhempiin ja he ovat oikeasti lapselle kuin omaa perhettä, hurja. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle ja siitä on sen toisen turha menettää yöuniaan. Koko perheen hyvinvointi on tärkeintä ja sen eteen tarvitsee tehdä erilaisia asioita, kuka mitäkin.

heti kun lapsi täytti 2kk, sillä lastenvalvoja sanoi että on kohtuullinen aika kulunut lapsen syntymästä ja pitää saattaa käytäntöön tapaamisoikeudet, jotka isällä ja lapsella silloin oli.



isä muuten jätti minut kun olin vielä synnytyssairaalassa, ja siis näin pakotti minut luopumaan liian pienestä vauvasta liian usein.



katkera joo.

max 1 vrk (paitsi jos nyt kyse jostain ihan parin viikon ikäisestä). Mutta esim. tuntemani teiniäiti jätti lapsensa pikkuvauvasta alkaen aina viikonlopuiksi lapsen isän vanhemmille ja meni itse bilettämään ja sitten sunnuntait toipui krapulasta. Kyllä paheksun.

hoitoon roudaamista. Hiljaa mielessäni, en siis häiritse kenenkään elämää!!!

Vauva oli hoidossa milloin missäkin. Tyyliin maanantaina mummolla, tiistain kaverilla, keskiviikkona ja perjantaina tarhassa.

Paheksun niitä, jotka eivät joidenkin päähänpinttymien takia suostu tekemään, niinkuin perheestä hyvältä tuntuu ja auttaa voimaan hyvin. Jollekin se on yhteinen aika puolison kanssa, joillain on myös hyvät suhteet isovanhempiin ja he ovat oikeasti lapselle kuin omaa perhettä, hurja. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle ja siitä on sen toisen turha menettää yöuniaan. Koko perheen hyvinvointi on tärkeintä ja sen eteen tarvitsee tehdä erilaisia asioita, kuka mitäkin.

Lasten kehityksessä on tiettyjä perusoppeja, joita ei nyt ihan ole järkevää väittää päähänpintymiksi vain siksi, että sinua itseäsi huvittaa päästä eroon lapsestasi säännöllisin väliajoin.

Ap kysyi, mitä olemme mieltä PIKKUVAUVOJENKIN kyöräämisestä hoitoon säännöllisesti, jotta vanhemmat saavat tehdä "aikuisten juttuja". Ei tässä puhuttu leikki-ikäisten viemisestä silloin tällöin tuttuun mummolaan, vaan säännöllisesti ja pikkuvauvasta lähtien.

Ja vauvojen symbioottinen tarve olla kontaktissa primääriaikuisiin eli vanhempiinsa on kyllä ihan lastenpsykiatrien teesi, ei mikään minun henkilökohtainen "päähänpinttymäni".

Totta, perheen kokonaishyvinvointi on olennaista. Mutta jos SINÄ JA MIEHESI haluatte olla kahdestaan viikonlopun, se ei ole vauvan toive silti.

Aika harvoin se mummo on päivittäin läsnä pienen vauvan elämässä samassa määrin kuin omat vanhemmat. Jos teillä nyt sattuu olemaan tuollainen samassa huushollissa oleva isovanhempi, niin se tietysti on laskettavissa primääriaikuiseksi. Mutta jos nyt puhutaan vaikkapa kerran viikossa tavattavasta mummosta, niin kyllä: yökylään mummolaan vietävä pikkuvauva kokee tulevansa hylätyksi. Näin on.