Onko täällä sairaalloisen ylipainoisia?

162 cm, 80 kg

Vierailija kirjoitti:

BMI-taulukoista: 18v sitten onnistuin laihduttamaan kiloa vaille normaaliksi (BMI 25). Olin hirveän näköinen. Leuka törrötti ja kädet oli kuin tikut. Itse olin tyytyväisin ulkonäkööni silloin, kun painoin noin 80kg-85kg. BMI silloin noin 30. Eli kyllä niissä taulukoissa jotain mätää on.

BMI-taulukko ei ota huomioon läskin sijaintia. Sen mukaan on yhtä paha olla omenalihava kuin päärynälihava, vaikka todellisuudessa terveydelle ei ole jälkimmäisestä ollenkaan niin paljon haittaa.

Itsekin olen laihanaamaista lommoposkisorttia, ja läskit kertyy peffaan, reisiin ja sääriin. Näytän laihemmalta kuin mitä olen (esim. työterveyshoitaja ei uskonut, kun sanoin, mitä painan). Olen päättänyt, että siinä kolmenkympin pinnassa oleva painoindeksi on minulle ihan riittävä.

Ja sitten tietysti BMI-taulukko ei ota huomioon sitä, onko kilot läskiä vai lihasta. Minulla ne varmasti on lähinnä läskiä, mutta on se hassua, että taulukon mukaan huippubodarit ovat sairaalloisen ylipainoisia.

Kyllä niille bodareillekin on siitä ylipainosta haittaa, vaikka se lihaksista koostuisikin. Siis jos on todella paljon ylipainoa. Eri asia, jos on sopivasti lihaksikas ja niitä lihaksiaan oikeasti käyttää, mutta sellaiset överilihakset on periaatteessa ihan turhat. Rasittaa vain niveliä ja sydäntä raijata sellaisia mukanaan. Tietty jos puhutaan ylimääräisen rasvan aiheuttamista terveyshaitoista, niin niistä bodareiden ei varmaan tarvitse huolehtia, mutta mekaaninen kuormitus koskee heitäkin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niille bodareillekin on siitä ylipainosta haittaa, vaikka se lihaksista koostuisikin. Siis jos on todella paljon ylipainoa. Eri asia, jos on sopivasti lihaksikas ja niitä lihaksiaan oikeasti käyttää, mutta sellaiset överilihakset on periaatteessa ihan turhat. Rasittaa vain niveliä ja sydäntä raijata sellaisia mukanaan. Tietty jos puhutaan ylimääräisen rasvan aiheuttamista terveyshaitoista, niin niistä bodareiden ei varmaan tarvitse huolehtia, mutta mekaaninen kuormitus koskee heitäkin.

TOFI kannattais opetella, ei se ulkoinen läski ole vaarallista. Nivelet tuntuvat olevan paskana pääsääntöisesti laihoilta kuin lihavilta. Mitä sekin kertoo?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

BMI-taulukoista: 18v sitten onnistuin laihduttamaan kiloa vaille normaaliksi (BMI 25). Olin hirveän näköinen. Leuka törrötti ja kädet oli kuin tikut. Itse olin tyytyväisin ulkonäkööni silloin, kun painoin noin 80kg-85kg. BMI silloin noin 30. Eli kyllä niissä taulukoissa jotain mätää on.

 

 

BMI-taulukko ei ota huomioon läskin sijaintia. Sen mukaan on yhtä paha olla omenalihava kuin päärynälihava, vaikka todellisuudessa terveydelle ei ole jälkimmäisestä ollenkaan niin paljon haittaa.

Itsekin olen laihanaamaista lommoposkisorttia, ja läskit kertyy peffaan, reisiin ja sääriin. Näytän laihemmalta kuin mitä olen (esim. työterveyshoitaja ei uskonut, kun sanoin, mitä painan). Olen päättänyt, että siinä kolmenkympin pinnassa oleva painoindeksi on minulle ihan riittävä.

Ja sitten tietysti BMI-taulukko ei ota huomioon sitä, onko kilot läskiä vai lihasta. Minulla ne varmasti on lähinnä läskiä, mutta on se hassua, että taulukon mukaan huippubodarit ovat sairaalloisen ylipainoisia.

NFL joukkueiden keskiBMI on n. 35. Monet painijat ovat "sairaaloisen lihavia" BMI:llä mitattuna. BMI ei kerro yhtään mitään mistään, ainoastaan pituuden ja massan suhteesta. Ei kehon koostumuksesta.

178cm ja 79kg :( Haluan laihtua ainakin 10 kg

En ole ollut sairaalloisen lihava, mutta hyvin lähellä, 157cm ja 95kg+ painavimmillani. Silloin olin työtön ja minulla oli henkisesti paha olla ja söin ahdistukseeni ja myös tylsyyteen. Söin suurinpiirtein näin:

Aamulla 4-5 paahtoleipää paahdettuna ja kunnolla margariinilla voideltuna. Iso kuppi kaakaota.

Lounas: Yritin syödä "kevyesti" tyyliin pari perunaa, iso kauhallinen kastiketta, 1 leipä, hippu porkkana raastetta. Maitos tai mehua lasillinen.

Päivällinen: Lounaan jälkeen venytin syömistä 5-6h, virhe kostautui ahmimisella--->

kolme isohkoa perunaa, 6-7 lihapullaa, läjä kastiketta, pari leipää, pari mukia maitoa...

Iltapala: Taas pari leipää margariinilla höystettynä, kurkkua teetä.

Keksejä tai suklaata saatoin lukiessani napostella, pitsaa, hamppareita, sipsejä jne. tuli syötyä n. 2-3 kertaa kk. Vkl yleensä muutama siideri tai kaljaa.

En juuri liikkunut, silloin tällöin vähän kävelin.

Kyllästyin tukalaan olooni ja satuin saamaan samoihin aikoihin töitä eli aloin liikkua töihin n. 8km suuntaansa pyörällä. Samalla jouduin myös "menemään pääni sisään" ja oikeasti miettimään miksi minun on paha olla, voinko tehdä jotain asian korjaamiseksi ja jos en, kannattaako asiaa jäädä lopun ikänsä märehtimään jne.

Näin 5 vuotta myöhemmin painan 53kg ja nautin urheilusta, en syö kuin korkeintaan 2 leipää päivän aikana, nautin kasviksista ja syön normaalisti 2 lämmintä ateriaa päivässä. Olen onnellisempi ja vaikka ruoka vieläkin välillä saa ahdistumaan (yksin ollessani en tykkää syödä, isompi riski ahmimiseen) niin pystyn hyvin tasapainoisesti syömään, välillä myös herkkuja, mutta harvemmin. Leipä ja maito olivat minun paheeni ja siksi niitä olen ruokavaliostani vähentänyt, ja saatan maitoa juodakin n. 3 pientä lasillista viikossa.

Olen 160cm ja 120kg, eli sairaalloisen lihava. Lihoin yhdessä vuodessa 20kg roskaruualla ja tänä vuonna olen lihonut 10kg.

Vierailija kirjoitti:

195 cm / 165 kg josta lihasta 134 kg koostumusmittarin mukaan.

Vain jos treenaat 3-6x viikossa salilla:) Syömällä ne lihakset EI tule

Noi koostumusmittaukset heittää muutenkin miten sattuu.

162cm/95kg

syön melko terveellisesti ts. ei pikaruokaa, karkkia, pullaa tai sipsejä...

annoskoot on liian isoja

alkoa menee ihan liikaa - tää on varmaan suurin syy läskeihin

syömishäiriö

170/n. 140 kg.

-Käyn hampurilaisaterialla ehkä kerran kaksi vuodessa, pizzalla suurin piirtein samoin.

-Syön kyllä herkkuja.

-Liikaa kotiruokaa, nam!

-En liiku käytännössä yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Liikkuvainen työ ja lapsi...en erityissesti harrasta liikuntaa. Kävelemässä käyn ja kuntopyörällä joskus tulee poljettua.

Päivisin syön suht terveellisesti. Illalla menee herkkuja suklaata tms. ja viikonloppuna saatetaan tilata pitsaa tai käydä ulkona syömässä : (

Mies ja lapsi normaalipainoisia. Meillä kyllä syödään salaatteja ja hedelmiäkin. Äidin pahe on vain suklaa. Ennen lasta en syönyt iltaisin, mitä nyt teen ja olin hoikempi. Laihdutin viime vuonna 6 kg, ne tulivat takaisin.

Veikkaan, että tässä on kyse nyt ihan siitä että mitä kukakin pitää paheena. Siis tarkoitan sitä, että normaalipainoinen / hoikka ihminen saa ihan pienet morkkikset aikaan jo siitä, että käy syömässä subilla tai vetäisee "höttöleivästä" tehdyn sämpylän, maustetun jugurtin tms. Ainakin itselläni siis näin, koska tiedän ettei ko. tuotteen ravintosisältö todellakaan ole optimaalinen.

Kun taas ylipainoinen ihminen ei näe tätä "normaalina ruokana" pitämäänsä ravintoa niinkään paheena, vaan ihan hyvänä valintana. Aivan taatusti on sairaalloisen ylipainoisella ihmisellä muitakin paheita kuin se suklaa.

En sano tätä nyt ollenkaan ilkeässä tarkoituksessa, olen vain sitä mieltä että ei kukaan ole sairaalloisen lihava ja silti syö kuten pitäisikin, "ehkä saatan ottaa vähän limua silloin tällöin".

Minulla on paino päässyt muutaman kerran karkaamaan noin 30kg ihannepainosta ylös ja aina olen päässyt takaisin haluttuun painoon seuraavalla taktiikalla:

Sopivan sauman tullen olen vetänyt noin 2-3 päivän armottoman kännin. Tästä seuraa tietysti myös vähintään 2-3päivän krapula jonka aikana ei ruoka vain mene alas. Muutaman krapulaisen paastopäivän jälkeen vastsa on kutistunut senverran että ruuasta tulee nopeasti täyteen ja nälän tunne pysyy pitkään poissa. Jos joutuu tarkkailemaan painoaan niin suurin virhe on syödä itseänsä edes kertaa ähkyksi, se venyttää vatsalaukkua jonka jälkeen ruoka taas maistuukin.... Että tämmöisellä konstilla on lähtenyt minun läskit tarpeen vaatiessa.

Olen 28 v. 179cm, 76 kg

Aamiaiseksi joko itse keitetty kaurapuuro 2dl, marjoja 1dl, raejuustoa 1/2 prk, 2tl mct-öljyä TAI munakas, jossa 2kananmunaa + 1-2 valkuaista ja bansku. Lisäksi teetä ilman mitään lisukkeita.

Jos olen töissä, välipalaksi maustettu jogurttipurkki TAI riisikakku TAI hedelmä TAI pieni prodepatukka

Lounaaksi joko kotiruokaa tai henkilöstöravintolassa lounas, jossa runsaasti kasviksia, kohtuudella riisiä/perunaa/pastaa, jalkkäri.

Välipala kuten edellä

Päivällisellä itse tehtyä kotiruokaa tai esim. Pakaste-eineksiä

Iltapalaksi 1prk rahkaa, soijalesitiiniä+marjoja TAI munakas. Lisäksi kourallinen cashew pähkinöitä 3-4 krt/vko

Herkuttelen useita kertoja viikossa syömällä ulkona esim. Kiinalaisessa ravintolassa, kahvilassa makea leivonnainen, sipsejä/nachoja 1-2 krt/kk, jätskiä viikoittain, juustoja joskus.

Salitreeni x 3/vko + puolet vuodesta työmatkat yht. 10km/pv fillarilla, talvella käytän bussia. Salitreenipäivinä nautin proteiini-hiilarijuoman palautuksena heti treenin jälk.

Lihon kyllä tosi helposti ja aineenvaihduntani on tosi hidas.

Mulla on eräs nelikymppinen naissukulainen, joka on viimeiset n. 20 v ollut sairaalloisen lihava. Hän ei yleensä syö aamiaista ja kuulemma töissä on aina niin kiire, ettei ehdi syödä lounasta (tietenkään kahvipöydän konvehteja ei lasketa vaikka niitä söisi kourallisen...). Sitten hän työpäivän jälkeen menee nälkäisenä ruokakauppaan ja ostaa arkiruuan lisäksi mitä sattuu, esim. Karkkia, suklaata. Kotimatkalla autossa tai viim. Kotona hän alkaa ensun napostella herkkuja ja sitten alkaa tehdä lämmintä ruokaa, esim lihakastiketta ja pastaa ja fetasalaattia. Illalla hän syö leipää lisukkeiden kanssa + napostelee jonkin verran herkkuja.

Tässä nähdään se ongelma, että jos aamulla ja päivällä ovat syömiset jääneet vähiin, niin sitten illalla ahmitaan.

Ikää on 30, pituutta 170 cm ja painoa 157 kg. Bmi:n mukaan olen "sairaalloisen" lihava, BMI 54,3. Bmi:n kehitti kuitenkin lihavuusvastainen, jumalaton henkilö. Todellisuudessa Bmi 25+ on hyvä, terveellinen ja normaali paino, ja Bmi 40+ paras. Sairaalloinen lihavuus alkaa ehkä n.200 kilosta, pituudesta riippuen. Olen ollut lapsesta saakka lihava, ja innostuin itseni lihottamisesta 8-vuotiaana, jolloin aloin hyllyttää mahani läskimakkaroita ja puristella läskitissejäni, saaden siitä mielihyvää. Samana vuonna kouluterveydenhoitaja moitti minua lihavuudestani, kehottaen laihduttamaan. Hän kyseli ruokavaliostani, ja sanoi juuri lempiruokieni ja herkkujeni olevan syy lihavuuteeni, sekä vähäisen liikunnan. Innostuin siitä, että lempiruokani ja herkkuni olivat maagisesti muuttuneet läskiksi, jota tykkäsin hiplata. Terkkari myös varoitti, että jos jatkan samaan malliin, lihon vain lisää.. Päätin alkaa syömään entistä enemmän, jotta saisin vielä enemmän läskiä jota hiplata. Tykkäsin muutenkin syömisestä joten se ei ollut vaikeaa. Liikuntaa taas inhosin. Siitä lähtien olen lihottanut itseäni. Nykyään minulla on myös fat admirer mies.

N30/157 kg

En taida ihan sairaalloinen olla: 162/96, bmi 36,56 (vaikea lihavuus).

Arkisin en yleensä syö aamupalaa. Töissä kunnon lounas. Kotona toinen lämmin ruoka, mahdollisesti iltapala. Ja väliin napostelua. Suklaa on herkkuni.

Liikuntaa harrastan kausittain.

Minut lihottivat ssri-lääkkeet. Kun olen ilman, laihdun laihduttamatta. Ilman en voi kuitenkaan olla, jotta pystyn käymään töissä.

Minua huolestuttaa tuon yhden kommentoijan ajatus siitä, että leikkauksen jälkeen kilohuolet on ohi. Sittenhän ne vasta alkaa. Pitää opetella syömään usein pieniä määriä, sellaista ruokaa joka pysyy sisällä, jolla elää, mutta toisaalta ei lihoisi uudestaan (koska se on leikatullekin täysin mahdollista). Leikkaus ei ole ratkaisu, se on vihonviimeinen apukeino, joka joko toimii tai ei toimi.

Jotain on pahasti vialla yhteiskunnassa, jossa ihmiset voivat syödä itsensä hautaan. Surullista. Jotain se toki kertoo ihmisistäkin, ettei ole itsekuria. Harva myöskään tajuaa tai huomaa sokerin addiktiivisuutta. 3 viikkoa kun on syömättä sokeria, niin eipä sitä enää tee edes mieli.

Vierailija kirjoitti:

Jotain on pahasti vialla yhteiskunnassa, jossa ihmiset voivat syödä itsensä hautaan. Surullista. Jotain se toki kertoo ihmisistäkin, ettei ole itsekuria. Harva myöskään tajuaa tai huomaa sokerin addiktiivisuutta. 3 viikkoa kun on syömättä sokeria, niin eipä sitä enää tee edes mieli.

1. Kyllä, yhteiskunnassa on jotakin "pahasti vialla", kun ihmiset voivat syödä itsensä hautaan: tätä kutsutaan elintasoksi. Ihmisillä on ruoan suhteen enemmän mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, ruokaa mainostetaan ja myydään massiivisesti, elämä on muuttunut fyysisesti kevyemmäksi ja ruokailurytmi muuttunut hektiseen arkeen sopivaksi "haukkailuksi" siinä kiireen lomassa. Pähkinänkuoressa: ennen vanhaan ei ollut asuinpaikkakunnallasi supermarkettia, pikaruokaloita joka sormelle, laumoittain mediakokkeja kaukosäätimen päässä ja kahta autoa pihassa - eikä toisaalta vuoden neljänsiä YT-neuvotteluita, alituista stressiä ja hektistä arkea. 

2. Ymmärrän, että laihdutus ainakin aluksi vaatii hieman itsekuria, mutta pidemmän päälle sen ruokasuhteen ja ruokavalion pitäisi olla niin luonteva, että se ei vaadi jatkuvaa itsekurin ammentamista. 

3. Koko paino-ongelmaa ei oikeasti ratkaista jollakin niin ylimalkaisella ohjeella kuin "luovu sokerista". Sairaalloisen ylipainoisella on syömisessään yleensä paljon kokonaisvaltaisempia ja ketjuttuneita ongelmia kuin pelkästään joku yksittäinen ketjun lenkki.