Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä noita anoppien haukkujia..
27.02.2012 |
Millaisen vätyksen kanssa ootte kimpassa jos ei puolisonne saa äitiään aisoihin? Jos puolisosi antaa anopin pitää sinua kynnysmattona? Ennemmin kattoisin peiliin ja häpeäisin omia valintojani kuin kivittäisin pelkkää anoppia. Anoppi tulee puolison mukana kaupan päälle. En ikinä voisi ottaa niin keskenkasvuista äidinpoikaa, joka ei uskalla puhua äitinsä kanssa asioita halki ja puolustaa perhettään. Miniältä vaaditaan myös ymmärrystä, harva anoppi on täysmonsteri, harva miniäkään mikään unelma-ihanne-miniä.
Vakavasti päihdeongelmaiset tms anopit erikseen, mutta heillekin se rajojen laitto tai välienkatkaisu kuuluu ko. anopin omalle aikuiselle lapselle. Oman anoppini kanssa on pomppuja mahtununu vuosien varrelle, mutta mieheni tuella on asiat selvitetty puhumalla. Eikä se aina ole kivaa ollut. Se on ollut tärkeää minun ja anopin väleille, jotka huomaan lämmenneen vuosien saatossa, vaikka kovin erilaisina ihmisinä, ei meistä bestiksiä koskaan tule, eikä tarvikaan. Tullaan toimeen ja kunnioitetaan toista, se riittää.
Kommentit (34)
mies ei huomaa eikä ymmärrä naisten keskinäistä suhdetta. Miehen mielestä "äiti nyt vaan on sellainen" tai "ihan ystävällinenhän äiti oli". Mies ei siis huomaa piilovittuilua ja pystymme käymään vaikka minkälaisen väittelyn anopin kanssa ilman että miehet ymmärtävät siitä mitään.
Itse olen hoitanut asian niin, että siedän lasten suhteen anopilta lähes kaiken, ajattelen että näkevät niin harvoin joten ei monellakaan asialla ole niin väliä (voileipä juuri ennen ruokaa/ei päiväunia/katotaan telkkaria tuntikausia/lapset käyvät isän 35-vuotta vanhalla potalla/karkit jaetaan yksitellen kaikille yhtä monta/ulkona ei saa tehdä mitään, josta voi tulla vaatteet sotkuiseksi/sisällä ei saa juosta, hyppiä, huutaa, pelata tms. ainoastaan leikkiä istualteen hiljaisella äänellä tai selailla kirjoja.)
Itse tapaan anoppia noin 3 kertaa vuodessa, jolloin yritän puhua mahdollisimman vähän, enkä kuuntele ollenkaan.
Nyt kaikki ovat ihan tyytyväisiä, onneksi keksin tämän keinon
lapsille mitenkään vaarallisia tai haitaksi. Päiväunien väliinjäänti toki voi aiheuttaa iltaränkkää, mutta korjaantuu kyllä kotona. Kannattaa miettiä, kannattaako todella ottaa pultteja siitä, vaikka mummolassa asiat hoidettaisiinkin toisin. Lapsille on ihan hyvä oppia, että hommat voi tehdä monella tavalla, ruoat on erilaisia, talon säännöt on erilaisia. Vaatteet voi vaihtaa ja pyykkikone on olemassa ja kukaan ei parin päivän telkkarimaratoniin kuole :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä tapasin anoppini vasta loppuraskaudessa.
Tiesin jo etukäteen että mies ei kovin hyvin tule juttuun äitinsä kanssa, eikä siksi halunnut että tapaan aikasemmin hänet ym.
ja nyt en yhtään ihmettele miks halusi pitää mut hänestä erossa.
sinähän se tässä käyttäydyt kuin ehta av-mamma. Nimittäin jälkiviisastelemalla! Monen ihmisen todellinen luonto kun tulee esiin vasta, kun on oltu tekemisissä vuosia ja siinä vaiheessa on liian myöhäistä enää jälkiviisastella.
Meillä ongelmat anopin kanssa ovat kohtalaisen pieniä. Mutta syy siihen miksi mies ei "pistä äitiään kuriin" on se, että anoppi arvostelee minua niin ovelasti, että mies ei ole kuulemassa. Ja asettaa sanansa niin, että minun sanomanani jälkikäteen ne eivät kuulosta juuri miltään. Lisäksi ajaa aina poikansa etua, joten kai mies nyt on tyytyväinen.
sinähän se tässä käyttäydyt kuin ehta av-mamma. Nimittäin jälkiviisastelemalla! Monen ihmisen todellinen luonto kun tulee esiin vasta, kun on oltu tekemisissä vuosia ja siinä vaiheessa on liian myöhäistä enää jälkiviisastella.
Meillä ongelmat anopin kanssa ovat kohtalaisen pieniä. Mutta syy siihen miksi mies ei "pistä äitiään kuriin" on se, että anoppi arvostelee minua niin ovelasti, että mies ei ole kuulemassa. Ja asettaa sanansa niin, että minun sanomanani jälkikäteen ne eivät kuulosta juuri miltään. Lisäksi ajaa aina poikansa etua, joten kai mies nyt on tyytyväinen.
mies ei huomannut sitä piiloviestintää mitä minä kyllä huomaan, naiset sitä useimmiten harrastaa ja miehet tuskin huomaavat.
No asiahan meni siihen pisteeseen että multa loppu pinna ja sanoin itse anopille suorat sanat.
Toivottavasti meni puhe perille
Minulla varmaan keskivertoa "parempi" anoppi siinä mielessä, että pitää itseäänkin muita parempana. Ei neuvo, ei osallistu, ei kyllä sitten välitäkään. Ainoa mistä välittää on jeesus ja jeesustelu.
Tule nyt sitten tällaisen kanssa "toimeen". Päällisin puolin osaan käyttäytyä ja kanssakäyminen täyttää sivistyneen kriteerit. Sisimmässäni inhoan anoppiani yli kaiken. Miehellä meni pitkään toipua uskonnon uhrina ja sen kaiken näkeminen ja kokeminen toi mukanaan syvän uskovais-inhon. Emme kumpikaan kaipaa seuraansa, ja uskon tunteen olevan molemminpuolinen. Anopille jeesus antanee kaiken tarvitsemansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo helppoa olla alati väärinymmärretty ja kaltoinkohdeltu palstamamma :)
ap
ongelmia muiden kanssa ja heitä ainakohdellaan väärin ja pitää ottaa pultit joka asiasta ja kilahdella yms.
Minä olen tullut aina toimeen ihmisten kanssa. Parin anopin ja parin isoanopinkin ja työkavereiden ja yleensäkin kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ei ole tarvinnut tehdä aloituksia, että pitäiskö tästä kilahtaa ja kilahdinko turhaan ja loukkaantuisinko tästä yms.
Ihmisten kanssa on helppo tulla toimeen kun antaa tilaa kaikenlaisille ihmisillä olla ja elää.
t. Miniä, joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mä olen ihana miniä ;).
Mä olen alusta alkaen sanonut, että mummoloissa on sitten mummon ja papan säännöt, ei samat kuin kotona. Mun mielestäni se on vaan hyvä, että lapset näkee, että on erilaisia tapoja elää ja tehdä asiat. En mä ota stressiä siitä, että mieheni isä tykkää syöttää lapsille suklaasuukkoja - tai että mummolassa eletään ihan eri tahtiin kuin kotona. Mun mielestäni on ihan selvää, että isovanhemmat tykkäävät hemmotella lapsia - ja esimerkiksi antavat herkkuja.
Talossa talon tavalla ja se koskee myös anoppilaa. Ei lapset siitä vahingoitu, jos syömiset menee eri tahtia ja on liikaa herkkuja tai jos menevät nukkumaan tavallista myöhemmin.
Me nähdään miehen vanhempia enemmän kuin omiani, koska asumme lähempänä heitä (ja samassa maassa). Molemmissa mummuloissa on omat tapansa ja niillä talon tavoilla ollaan aina menty. Hyvin menee ja hyvät välit on molempiin isovanhempiin. Lapset rakastavat heitä kaikkia.
Ja mä olen ihana miniä ;).
Mä olen alusta alkaen sanonut, että mummoloissa on sitten mummon ja papan säännöt, ei samat kuin kotona. Mun mielestäni se on vaan hyvä, että lapset näkee, että on erilaisia tapoja elää ja tehdä asiat. En mä ota stressiä siitä, että mieheni isä tykkää syöttää lapsille suklaasuukkoja - tai että mummolassa eletään ihan eri tahtiin kuin kotona. Mun mielestäni on ihan selvää, että isovanhemmat tykkäävät hemmotella lapsia - ja esimerkiksi antavat herkkuja.
Talossa talon tavalla ja se koskee myös anoppilaa. Ei lapset siitä vahingoitu, jos syömiset menee eri tahtia ja on liikaa herkkuja tai jos menevät nukkumaan tavallista myöhemmin.
Me nähdään miehen vanhempia enemmän kuin omiani, koska asumme lähempänä heitä (ja samassa maassa). Molemmissa mummuloissa on omat tapansa ja niillä talon tavoilla ollaan aina menty. Hyvin menee ja hyvät välit on molempiin isovanhempiin. Lapset rakastavat heitä kaikkia.
Sulla on siinä käynyt tuuri jos tämä kunnioitus toimii myös toisin päin.
Ihan oikeasti on sellaisia ihmisiä ja anoppeja jotka eivät malta toisten kodeissa kunnioittaa talon tapoja jos ovat erilaisia kuin omansa.
Tunnen yhden anopin joka ihan oikesti on ilkeä ihminen, miniäänsä käy sääliksi.
Epäilemättä anoppi-miniä -suhde on haastava ja silloin normaaleilla ihmisillä pitäisi mennä niin että se anoppi vanhempana ja kokeneempana ymmärtää antaa tilaa miniälle, kokeneempana lasten hoitajana tietää miten epävarma äiti voi aluksi olla ja pitää siksi suunsa kiinni vähän tiukemmin kuin muulloin pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sen vuoksi välillä otamme yhteen. Tiedostan kyllä että ongelma on meissä molemmissa, ei vaan anopissa. Kiukkusena tulee kiitenkin välillä marmatettua anopista rumastikkin, oli sitten oikeasti aihetta tai ei.
Mies on kiitettävästi puolustanut mua, kun on ollit tarpeen. Joskus kyllä myös pudottanut mut maanpinnalle kun olen turhastaottanut itseeni tai sanonut sellaista joka ei ole ollut aiheellista. En ainakaan itse oleta tyhmästi käyttäytyessäni että miehen tulisi sokeasti vain olla mun puolella. Toki toivon että sanoo mulle kahden kesken, eikä anopin edessä jos on erimieltä.
hymistelee tietokoneella makkarissa kun äitinsä haukkuu sut eteisessä? hoitais asian kuin mies!
Se vain kyseenalaistaa kaiken, mikä on sille outoa. Se on törppö, ei se ole paska. Se kysyy, että onko mun pakko imettää noin kauan (1v), kun lapsista tulee pitkään imettämällä lihavia. Onko mun pakko nukuttaa lasta perhepedissä, kun se on vaarallista? Oletko sä antanut lapsille tarpeeksi vitamiineja (olen akateemisesti lasten alalle koulutettu, joten enköhän osaa)? Miksi sä viet lapset ulos arkisin vasta klo 11, kun niiden pitäisi mennä ulos jo klo 9? Antaa hoito-ohjeita vuodelta 1971, joita mun pitäisi noudattaa, vaikka sillä on itsellä ollut vaan yksi lapsi ja mulla kolme, joten enköhän osaa itsekin. Jne jne.
Ei mieheni edes ymmärrä näitä kommentteja samoin kuin minä, arvosteluksi. Olen itse sanonut ja mieheni myös, että osaamme ihan taatusti ja paremmin kuin anoppi, joka on meitä vain 16 vuotta vanhempi ja surkeasti koulutettu ja tietää maailmasta tasan Emmerdale-ohjelman verran asioita. Mutta koska hän on mieheni äiti, häne on vanhempi ja viisaampi. Just joo.
Seiska
Miksi SULLE on noin kovin tärkeää olla fiksumpi ja osaavampi kuin anoppisi? Miksei sulle riitä se, että sanot, että aha, tuolloin tehtiin noin, mutta nykyään tehdään näin.
Voisi olla PIKKASEN hedelmällisempää. Niin ja se itsetuntokin on kiva juttu. Kun on sellainen, ei tarvitse ottaa joka asiaa arvosteluna ja ryhtyä puolustuskannalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo helppoa olla alati väärinymmärretty ja kaltoinkohdeltu palstamamma :)
ap
ongelmia muiden kanssa ja heitä ainakohdellaan väärin ja pitää ottaa pultit joka asiasta ja kilahdella yms.
Minä olen tullut aina toimeen ihmisten kanssa. Parin anopin ja parin isoanopinkin ja työkavereiden ja yleensäkin kaikenlaisten ihmisten kanssa. Ei ole tarvinnut tehdä aloituksia, että pitäiskö tästä kilahtaa ja kilahdinko turhaan ja loukkaantuisinko tästä yms.
Ihmisten kanssa on helppo tulla toimeen kun antaa tilaa kaikenlaisille ihmisillä olla ja elää.
Täälläkin kun katsoo näitä miniöiden valituksen aiheita niin huh huh vaan... Yhden anoppi on liian innokas, toisen liian passiivinen, kolmas puhuu liikaa, neljäs liian vähän jne jne.
Sitten vaaditaan, että anopin pitäisi kovasti kunnioittaa miniäänsä, mutta toisin päin se on ilmeisen turhaa, eikä sellaista saa vaatia.
Naurettavinta on kaikenlaiseen kilpailuun lähteminen anopin kanssa. Tykkääkö lapset nyt liikaa anopista? Entä veikö oma mies vanhan äitinsä terveysasemalle, mutta puoliso joutui kerran menemään bussilla... voi jeesus sentään, että toisilla on elämä vaikeaa.
mies ei huomaa eikä ymmärrä naisten keskinäistä suhdetta. Miehen mielestä "äiti nyt vaan on sellainen" tai "ihan ystävällinenhän äiti oli". Mies ei siis huomaa piilovittuilua ja pystymme käymään vaikka minkälaisen väittelyn anopin kanssa ilman että miehet ymmärtävät siitä mitään.
Itse olen hoitanut asian niin, että siedän lasten suhteen anopilta lähes kaiken, ajattelen että näkevät niin harvoin joten ei monellakaan asialla ole niin väliä (voileipä juuri ennen ruokaa/ei päiväunia/katotaan telkkaria tuntikausia/lapset käyvät isän 35-vuotta vanhalla potalla/karkit jaetaan yksitellen kaikille yhtä monta/ulkona ei saa tehdä mitään, josta voi tulla vaatteet sotkuiseksi/sisällä ei saa juosta, hyppiä, huutaa, pelata tms. ainoastaan leikkiä istualteen hiljaisella äänellä tai selailla kirjoja.)
Itse tapaan anoppia noin 3 kertaa vuodessa, jolloin yritän puhua mahdollisimman vähän, enkä kuuntele ollenkaan.
Nyt kaikki ovat ihan tyytyväisiä, onneksi keksin tämän keinon
Mikäs siinä on ongelma, ellei kyse ole jo koululaisista?
Ja yksinäänkö se anoppi väittelee?
mies ei huomaa eikä ymmärrä naisten keskinäistä suhdetta. Miehen mielestä "äiti nyt vaan on sellainen" tai "ihan ystävällinenhän äiti oli". Mies ei siis huomaa piilovittuilua ja pystymme käymään vaikka minkälaisen väittelyn anopin kanssa ilman että miehet ymmärtävät siitä mitään.
Itse olen hoitanut asian niin, että siedän lasten suhteen anopilta lähes kaiken, ajattelen että näkevät niin harvoin joten ei monellakaan asialla ole niin väliä (voileipä juuri ennen ruokaa/ei päiväunia/katotaan telkkaria tuntikausia/lapset käyvät isän 35-vuotta vanhalla potalla/karkit jaetaan yksitellen kaikille yhtä monta/ulkona ei saa tehdä mitään, josta voi tulla vaatteet sotkuiseksi/sisällä ei saa juosta, hyppiä, huutaa, pelata tms. ainoastaan leikkiä istualteen hiljaisella äänellä tai selailla kirjoja.)
Itse tapaan anoppia noin 3 kertaa vuodessa, jolloin yritän puhua mahdollisimman vähän, enkä kuuntele ollenkaan.
Nyt kaikki ovat ihan tyytyväisiä, onneksi keksin tämän keinon