Koska lapsi ekan kerran yöksi hoitoon?

Meillä oli 3,5-vuotiaana kun menin kuopusta synnyttämään. Kyllä meillä on ollut hoidintarvetta sitäkin ennen, mutta minusta on ollut kätevämpää että on ollut hoitaja kotona.



Mä jättäisin alle vuoden vanhan muulle kuin miehelleni vain jostain hyvin poikkeuksellisesta syystä, molemmat sairaalassa tms. Eri asia jos jakaa taloutensa toisen sukupolven kanssa, silloin ovat riittävän tuttuja.

kun oli ekan kerran yhden yön mummolassa hoidossa. Mulla ja miehellä oli molemmilla samana päivänä luokkakokoukset. Olen samoilla linjoilla sun kanssa, en olis raaskinut 6 kk ikäistä jättää vielä hoitoon. Mutta kukin tavallaan, en näe siinä mitään pahaa vaikka, joku jättäisikin.



Viime kesänä poika oli viikon verran mummolassa hoidossa (oli siis 3v9kk), kun miehen kanssa menimme lomien jälkeen töihin ja pk aukesi vasta elokuun alussa. Oikein hyvin meni vaikka välillä ikäväkin oli puolin ja toisin. Lapsi kyllä nautti laatuajasta mummolassa (siellä on maatila, koneita jne) ja me miehen kanssa nautittiin myös omasta ajasta, vaikka päivät töissä menikin. Tänä kesänä tulee varmaan pojalle samanlainen viikon mummolakeikka, riippuen miten mies saa kesälomansa sovittua.

kaikki jotka laittavat lapsensa yökylään ennen 18 vuotta ovat huonoja äitejä mutta meijän poika oli eka kertaa yökylässä 5kk ikäisinä yhden yön

Meillä on lapset, 5 v ja 2 v. Eivät ole koskaan olleet yökylässä eikä kukaan ole hoitanut heitä meidän kotona öisin. Asumme Helsingissä ja isovanhemmatkin löytyvät, mutta olemme kokeneet tärkeämmäksi hyvän perusturvallisuuden kehittymisen kuin omat riekkumiset. Olemme käyneet menomme päiväsaikaan, syömässä, leffassa, shoppailemassa. Lapsilla on aikainen rytmi, menevät nukkumaan jo klo 19, joten meillä on omaa rauhallista kahdenkeskeistä aikaa joka ilta niin myöhään kuin jaksaa itse valvoa. Kummallakaan ei ole iltaharrastuksia.

kaikki jotka laittavat lapsensa yökylään ennen 18 vuotta ovat huonoja äitejä mutta meijän poika oli eka kertaa yökylässä 5kk ikäisinä yhden yön

joskus ihan mielellään, mutta valitettavasti tuntemattomalle olisi vaikea lasta laittaa yökyläilemään. Kaikki ei elämässä ole niin mustavalkoista!

lapsi oli ekan kerran yökyläilemässä, kun oli just täyttänyt 1. Tuntui sopivalta iältä. Lapsi ei jäänyt itkemään ja meni hyvin. Tutut isovanhemmat hoitivat.



Vaihtelee varmasti lapsen, hoitajien ja vanhempien mukaan, milloin on sopiva aika. Mutta en jättäisi, jos itse "en olisi valmis".

ne lasten omat kokemukset? Meillä ainakin lapsen mielestä mikään ei ole jännittävämpää kuin mummolaan meno; pääsee papan kanssa kalaan, paistamaan nuotiolla makkaraa, pulkkamäkeen yms. Kaikkia näitä tietysti tehdäänn vanhempienkin kanssa, mutta kyllä minä muistan omasta lapsuudestani, että mummola-kyläilyt olivat kyllä niitä aivan parhaita reissuja.

lapsi oli ekan kerran yökyläilemässä, kun oli just täyttänyt 1. Tuntui sopivalta iältä. Lapsi ei jäänyt itkemään ja meni hyvin. Tutut isovanhemmat hoitivat.

Vaihtelee varmasti lapsen, hoitajien ja vanhempien mukaan, milloin on sopiva aika. Mutta en jättäisi, jos itse "en olisi valmis".

..hehhe.hheh..ihminen on sellainen otus, että pyrkii selittämään asiat itselleen parhainpäin.

yökylässä mummolassa ollessaan 2 v 3 kk ikäinen. Lapsi oli itse innoissaan asiasta ja kyläily meni hyvin. Yökylässä lapsi (nyt reilu kolmevuotias) on ollut tuon jälkeen muutaman kerran ja aina omasta toiveestaan, yleensä siksi, kun on halunnut mennä läheisen serkkunsa (5 v) kanssa yhdessä mummolaan yöksi. Kesällä tulee ensimmäinen kahden yön erossaolo, kun lähdetään miehen kanssa Sonisphereen täältä periferiasta. Saa nähdä, jännittääkö sitten jättää lapsi, kun aikaisemmin olemme kuitenkin aina olleet alle puolen tunnin ajomatkan päässä mummolasta, jos jotain olisi sattunut...



Puolivuotiasta (kuten ap:n kohdalla) en olisi voinut kuvitellakaan jättäväni yöksi jonkun muun hoiviin. Mutta kukin tyylillään.

Meidän esikoinen oli yökylässä mummolassa 3,5kk vanhana. Ja ihan vaan sen takia, että päästiin miehen kanssa yhdessä yksiin juhliin. Vauva oli jo lopettanut yösyömisen ja nukkui hyvin. Oli myöskin alusta asti ollut usein heillä kyläilemässä (vanhempien kanssa). Jälkeenpäin tuli kyllä surkea olo ja kadutti, vauva itki automatkan kotiin ihan uudenlaista itkua. Selvästi reagoi tuohon tilanteeseen jotenkin.



Nyt toisen kohdalla päätin, että ei todellakaan vielä pientä vauvaa hoitoon. Eikä kyllä pystyisikään tätä toista viedä kun roikkuu melkein koko yön tississä kiinni.

Lapsi on 9kk. Ja myönnän että minua taisi jännittää enemmän kuin vauvaa. Aikaisemmin meillä on ollut hoitaja kotona ja yleensä vielä niin että minä olen ollut laittamassa vauvan nukkumaan ennen kuin olen lähtenyt.



Nyt sitten oli tilaisuus johon piti lähteä jo ennen kahdeksaa. Ja mentiin miehen kans molemmat. Hyvin oli vauvalla yö mennyt. Ihan samaanmaalliin kuin meillä kotonakin. Hoitopaikka oli tätini luona hänellä on itselläänkin 3 jo aikuista lasta.



Mutta olin itsekin hieman hämilläni kun meitä pyydettiin juhannuksen korvilla juhliin ja vauva oli silloin alle 1kk. Ihan normaalina ehdotettiin että hommaatte lapsen hoitoon toki. No jäi kyllä ne juhlat väliin.

Meillä esikoinen (nyt reilu 3v) on pienestä pitäen ollut säännöllisesti papalla ja mammalla (minun appivanhempani) yötä ja myöskin puhumaan alettuaan on oppinut pyytämään päästä sinne. Tänä päivänä jo itse soittaakin ja sopii papan kanssa yökyläilyt, äidiltä ja isältä salaa.. x) Ja kun kylään mennään (2-5krt/vk) ei pois meinata iltaisin päästä.. Pappa vie poikaa kalaan, puusavotalle, katsomaan lentokoneita ja junia, sekä keksii AINA jotain kivaa puuhaa. Me muksujen kanssa viihdytään papan ja mamman luona joskus öitä, kun mies on yövuorossa. Me kaikki tykätään ja he tykkäävät! Kuopus nyt paria päivää vaille 5kk ollut yökylässä jo kahdesti (korvikkeella kasvaa ja aivojaan kehittää 13h keskeytymättömillä yöunilla, näin pari kuisesta), sekä pari kertaa pakollisten menojen takia muutamia tunteja.. Jokainen kasvattaa lapsensa tavallaan, enkä usko, että meidän lapset kovin kieroon kasvaa, vaikkei tässä asiassa mennäkkään "sääntökirjan" mukaan. Ja nämä yökyläilyt eivät ole olleet pakon sanelemia, eikä useinkaan miehen kanssa ole poistuttu kotoa "vapaan illan" aikana. Esikoinen on muodostanut lujan tunnesiteen ja luottamuksen kaikkiin isovanhempiinsa ja olen tästä suunnattoman onnellinen ja kiitollinen.

Näinhän se menee. Mutta av-raadin mielestä lapsen luja tunneside muuhun kuin omaan äitiin aiheuttaa vähintään kehnoa koulumenestystä sekä traumoja lapsuudesta.

Meillä esikoinen (nyt reilu 3v) on pienestä pitäen ollut säännöllisesti papalla ja mammalla (minun appivanhempani) yötä ja myöskin puhumaan alettuaan on oppinut pyytämään päästä sinne. Tänä päivänä jo itse soittaakin ja sopii papan kanssa yökyläilyt, äidiltä ja isältä salaa.. x) Ja kun kylään mennään (2-5krt/vk) ei pois meinata iltaisin päästä.. Pappa vie poikaa kalaan, puusavotalle, katsomaan lentokoneita ja junia, sekä keksii AINA jotain kivaa puuhaa. Me muksujen kanssa viihdytään papan ja mamman luona joskus öitä, kun mies on yövuorossa. Me kaikki tykätään ja he tykkäävät! Kuopus nyt paria päivää vaille 5kk ollut yökylässä jo kahdesti (korvikkeella kasvaa ja aivojaan kehittää 13h keskeytymättömillä yöunilla, näin pari kuisesta), sekä pari kertaa pakollisten menojen takia muutamia tunteja.. Jokainen kasvattaa lapsensa tavallaan, enkä usko, että meidän lapset kovin kieroon kasvaa, vaikkei tässä asiassa mennäkkään "sääntökirjan" mukaan. Ja nämä yökyläilyt eivät ole olleet pakon sanelemia, eikä useinkaan miehen kanssa ole poistuttu kotoa "vapaan illan" aikana. Esikoinen on muodostanut lujan tunnesiteen ja luottamuksen kaikkiin isovanhempiinsa ja olen tästä suunnattoman onnellinen ja kiitollinen.