Matkustelusta/rantalomista

hetkestä. Jos ajatellaan vaikka toreja, kauppahalleja ja muista joissa paikallisia paljon, noissakin eri tunnelma eri maissa. Samoin jos kävelee satamaan, erilaisia ääniä, tuoksuja, ja ylipäätään se fiilis. Jotkut osaavat elää hetkessä, ja silloin ei tarvitse koko ajan tehdä jotain.



Juuri tuo jonkun kuvaama 15 Lontoon nähtävyyttä 3 päivässä on ihan kamala tapa matkustaa. Erona on se suorittaakao matkakohdetta läpi (=vauhdilla paikasta toiseen, kaikki on nähtävä ja hyvä ettei syödä samalla kun kävellään seuraavaan kohteeseen) vai nauttiiko siitä tunnelmasta (=kävelee vähän laitakadullekin, pysähtyy hetkeksi katsomaan paikallisten nuorten jalkapallopeliä, menee syömään vähän kaemmas paikalliseen pubiin ja vastaavaa).



Olen huomannut että monesti ihmiset jotka koko ajan suorittavat eivät ole tyytyväisiä elämään. Ehkä ap:kin haluaa toitottaa lähipiirille loman jälkeen kuinka niin oli kiire ja koko ajan tehtiin sitä ja tätä (=pitää tehdä jotain! Ei voi vain tehdä ja sanoa että vaeltelimme meren rannalla ja kaupungilla, fiilisteltiin ja nähtiin ihan mahtava flamengoa soittava vanha mies, satamassa huomattiin kuinka jättimäinen hai oli jäänyt kalastaja-aluksen verkkoon kiinni.

Vert. isot antiikin aikaset rauniot, sitten vesihiihdon opettelua, sitten papukaijatarhaan, sitten ajeltiin vuoristooon, ihana vuohimaja, ja sitten takasin mentiin syömään autenttiseen ravintolaan, sitten aasiratsastusta ja paikalliseen museoon tutustuminen, ja sitten taidennäytttely ja se kuuluisa majakka ---argh, tulee jo hiki pelkästä tuollaisen ajattelusta! :D)

itse tykkään sekä kaupunki- että rantalomista. Lähtökohdat ja tavoitteet ovat noille lomille ihan erilaiset.



Kaupunkilomalla tykkään käydä itsekseni tai vaikka miehen/kavereiden kanssa. Siis aikuisten kanssa. ehkä lapsistakin on seuraa, kunhan kasvavat teineiksi, mutta ei vielä.



Rantalomalle lähdettäessä tavoitteena on rentoutua ja olla tekemättä oikeestaan yhtään mitään. Pitää olla rauhallinen paikka ja vähän luksuskin. En halua kokkailla aamupaloja, enkä etsiä lasten kanssa hyvää ruokaravintolaa. Mieluummin AI siis.



Viimeksi ajattelimme rantalomalla vähän skarpata ja vuokrattiin auto 3päiväksi. No hirveä mankuminen alkoi autossa, että milloin ollaan perillä, otais vaan jääty altaalle... Lapsi ei siitä oheistekemisestä juurikaan perustanut ja lopulta oli pahaolo, kun ajettiin vuoristoteitä.



Eli lasten ehdoilla mennään rantalomalle, pääasiassa uima-altaalla ja lähiympäristössä ollaan. Suosimme tällöin tasokkaampia resortteja, jossa palvelu pelaa ja ovat vähän sivummassa kaikestä örvellyksestä

tässä. Jos yhtään luit noita mun kirjotuksia, niin nimenomaan puhuin siitä miten haluan nähdä paikallista elämää ja kuljeskella sivukujilla ja etsiä ruokapaikkoja joissa ei ole turistiruokaa jne. Ja sanoin että sitä juuri en näistä rantapaikoista löydä sitten millään, vaan nimenomaan isommista kaupungeista.

Mulla ei ole mitään tarvetta toitottaa kenellekään lomistame yhtään mitään, enkä kilpaile kenenkään kanssa siitä kenen loma oli hienoin vaan teen lomallani juuri sitä mistä tykkään.



Sisälukutaito olisi sulle tarpeen.

Siksi tämä ei ole kaikkein järkevin paikka keskustella matkustelusta. Napsu esim. on jo parempi.

Mietin vaan sitä kun se aina tulee näissä keskusteluissa esille. Menettekö te Suomessa aina juttelemaan turisteille ja tarjoamaan heille tilaisuuden tutustua natiiveihin?

itse ainakin tulee jutusteltua paikallisten kanssa vähän joka puolella reissussa, tosin harvoin nyt ihan niin paljon että jotain illalliskutsuja saisi :) Monethan tutustuu netissä jo etukäteenkin ja tapaa sitten reissulla.

Ja mä ainakin olen olemukseltani jotenkin sellainen että Suomessa olevat turistit tulee usein just mulle juttelemaan, kysymään neuvoa jne.

koettua hiihtolomalla. Teemme monenlaisia matkoja; kesäisin kiertelemme esim Ranskaa tai Italiaa muutaman viikon ja asumme vuokratalossa, ehkä muutama päivä rannalla. Joskus mennään rantalomalle (kuten nyt Thaimaassa 10pv) ja kerran pari vuodessa kaupunkilomalle miehen kanssa kaksin.



Mä olen aina ollut todella aktiivinen, lomalla on pitänyt nähdä ja kokea kaikenlaista ja normaalioloissakin vähän "duracell". Mies on kaikki nämä vuodet yrittänyt saada mua hidastamaan ja nauttimaan laiskottelusta - hetkestä. Nyt lopultakin alan oppimaan, miten ihanaa oli löhötä rannalla 6h päivässä, siirtyä siitä välipalan jälkeen hetkeksi altaalle kirja mukana:)



Kanariat ja Teneriffat ei mua kiinnosta, isot hotelliresortit allasalueineen ehdoton no-go. Egypti on nähty kahdesti ja se ehdottomasti riittää, Luxor ja Cairo parasta antia. Nyt Thaimaassa majoituimme pieneen 20 huoneen viidakkohotelliin jossa oli vain pieni ranta ja hulvattoman hauskoja ihmisiä ympäri maailmaa.



Rantaloman tarkoitus ei ole edes etsiä sitä kulttuuria vaan yksinkertaisesti relata - kotona kun ei ole aikaa edes ottaa kirjaa käteen. Nyt pääsin 1000 sivuisen kirjan lähes loppuun:D Taivaallista!

jos haluaa nähdä nähtävyyksiä, niissä on aina tusristeja. Ei kukaan lontoolainen käy ahkeraan Big Benissä. Sama Suomessa, jos vaikka japanlainen tulee tänne, niin saaristoristeilyllä on turisteja (sekä suomalaisia että ulkomaalaisia) samoin Hangossa paljon turisteja purjehtimassa, eduskunnan rappusilla harva paikallinen viettää aikaansa. Inkojen temppeli raunioilla ei pahemmin inkojen jälkeläisiä näy vaaan tusiteja, sama Niagaran putouksilla, -lista on loputon.



Jos haluaa nähdä sitä "alkuperäisen väestön" elämää, pitää tutustua paikallisiin. Miten, kysyy AP. Hanki harrastus: ihan sama oikeastaan mikä. Jos käy koiranäyttelyissä oppii tuntemaan ihmisiä kautta maailman. Jos purjehtii tutustuu ihmisiin ympäri maailman jne.



Mutta kannattaa muistaa että ei niiden paikallisten parissa yleensä tapahdu mitään kummallista. Jos turisti tulee Helsinkiin on paljon nähtävää: museot, näyttelyt, Linnanmäki, Korkeasaari, erilaisia rakennuksia ja tapahtumia. Jos menee "Pihtiputaalle", mitä siellä on? Usein ehkä tunnissa läpikäyty kotiseutumuseo, ehkä joku patsas tai pari, kolme torimyyjää torin laidalla, mahdollisesti joku hieno koski tmv. luonnonmuodostelma ja pahimmillaan yksi pubi, hotellin ravintola ja yksi pitseria koko kylässä.

Minä pidän matkustamisesta. Joskus se tarkoittaa rantalomaa, joskus kaupunkilomaa. Joskus mennään pakettimatkalla (äkkilähdöt ovat välillä todella edullisia), useimmiten räätälöidään itse.



Minäkin olen sitä mieltä, että ihminen on matkustanut aika vähän, jos pitää hirveästi alleviivata tai korostaa sitä, että esimerkiksi ei koskaan matkusta pakettimatkoilla.



Ja sekin kummastuttaa, että joku kokee, että rantalomalla ei ole mitään tekemistä. Kuulostaa kauhean suoritushenkiseltä, vaikka muuta koetatte selittää.



Minä olen käynyt yli 30 maassa, ja lähes jokainen matka on ollut omalla tavallaan ihana.



Näin talvella kaipaan ennen kaikkea lämpöä, lepoa ja valoa ja siihen paras lääke on rantaloma. Keväämmällä pitkä viikonloppu jossain kaupungissa on juuri sopiva piristys.

tämä liittyi aiheeseen? Ei yhtään mitenkään. Alkuperäinen aihe oli se, että rantalomilla ei pääse näkemään sitä aitoa elämää vaan ainoastaan sitä turisteille kohdistettua krääsää ja ruokaa.



Minä edelleen löydän kyllä sen alkuperäisväestön ihan hyvin, sanoin vain että rantalomat ei nappaa kun siellä ei näköjään näe niitä maan asukkeja lainkaan.

En siis kiitos vaan tarvitse siihen mitään neuvoja. Lue ihmeessä se ensimmäinen viestini jonka kirjoitin niin ymmärrät sinäkin mistä puhutaan.

Ja mun mielestä paikallisten parissa tapahtuu paljonkin, siksi menen jatkossakin kaupunkilomille ja jätän Pattayat ja Puerto Ricot ja Hurghadat muille.



ap