Matkustelusta/rantalomista
Tuli tässä mieleen aloittaa keskustelua matkailusta, kun yhdessä toisessa ketjussa lähti kiista siitä kun aloittaja mainitsi että ovat kerran käyneet rantalomalla, eikä ollut heidän juttunsa joten nyt eivät matkustele. Mitä mieltä olette, voiko yhden kerran perusteella päättää ettei kotisuomesta kannata enää ikinä poistua?
Itse olen matkustanut n. 10 maassa, eli en mitenkään kamalasti, mutta sen verran että on erilaisia kulttuureja kuitenkin tullut nähtyä. Kaksi kertaa olen ollut rantalomalla, enkä kummastakaan tykännyt sitten yhtään.
Niistä paikoista mielestäni puuttuu kaikki, mikä on minulle matkailussa tärkeää, eli kulttuuri, alkuperäisväestön perinteet ja yleensäkin se "vieraan maan" tuntu. Tuntuu, että niissä on melkein samat vaatekauppiaatkin ja samanlaiset ravintolat :) Sen sijaan kaupunkilomilla olen saanut kokea sitä matkailun iloa, eli erilaisia nähtävyyksiä, kulttuuria, sivukujien löytöjä ja sen maan asukkaiden arkielämän seuraamista.
Mitä mieltä muut ovat? Mikä rantalomassa viehättää? Omat kokemukset on tosiaan Kanariansaarilta ja Egyptistä, ja niistä en ainakaan tykännyt
Kommentit (110)
ja rantalomilla.
n. kymmenessä maassa minäkin. Pidin kovasti molemmista. Ja rantalomakohteessakin oli vain paikallisia turisteja:D
Omatoimimatkoina kaikki reissut on tehty, joten mitään ruokia ei esim. hotelliin ole kuulunut, ja aina on vuokrattu auto, niin, että on päästy katsomaan laajemmaltikin paikkoja.
Gran Canarialta!
Lämmintä ja kivaa on -eikun menoksi taas!
Gran Canarialta!
Lämmintä ja kivaa on -eikun menoksi taas!
koitan saada yhden suositun kohteen nimeä päähäni ja Googlettamallakin törmäsiin vain kaikkiin muihin.
Mukavaa lomaa, älä tuhlaa sitä pöllöpalstalla.
Gran Canarialta!
Lämmintä ja kivaa on -eikun menoksi taas!
monta kertaa siellä ollut? Siellä nimittäin olin itse tuossa talvella, ja en kyllä löytänyt mitään ihmeellistä. No okei, vuokrattiin auto ja ajeltiin niitä vuoristoteitä ja se oli mukavaa, mutta itse kylissä ei ollut kyllä yhtikäs mitään, sitä turistihärpäkettä vain.
Eräs tuttunikin on kyllä käynyt useita kertoja, en sitten tiedä mitä hän siinä paikassa näkee, pitääkin ehkä kysyä nyt kun on itsekin käynyt. Mutta takaisin en enää ainakaan ikinä mene.
ap
mutta paikan pitää olla sen verrasn iso että siellä on muutakin kuin se ranta. Thaimaa, meksiko, vietnam, brasilia... Ai että mä tykkään merestä, pelkästä kaupungin sykkeestä en niinkään. esim bangok, tai saigon niin ihan muutama päivä riittää. Mutta makuasioitahan nämä
Perustelut:
Mitä enemmän matkustaa, sitä enemmän tietää mitä haluaa. Jos ensimmäinen rantaloma on paikassa missä kännisiä turisteja paljon, suomibaarissa raikaa suomalainen iskelmä, ranta on pieni ja tupaten täynnä, hotellissa remppa menossa ja aamulla pora raikaa jne. ei ihme ettei pidä matkustamisesta.
Jos takana paljon matkoja, niin osaa etsiä itselle sopivimman kohteen (biletystä, shoppailua, rantaa, vesipuistoja, golfia, vilkas/rauhallinen iso/pieni paikka jne. jne.) Myös sää vaikuttaa, jollekin +20C riittää joku haluaa +35C jne. Ja haluaako B&B tyylistä vai 5*hotellin jne.
Toki fiksu osaa nuo hyvin huomioida etukäteen, mutta mitä enemmän reissaa sitä enemmän ne vaatimukset kasvavat (ikäkin voi vaikuttaa... ja lapsien syntyminen ym.) ja enää mikä vaan ei kelpaa vaan kaiken pitää olla justiinsa eikä melkein :) Ja mikä on kenenkin oma juttu on sitten henkilökohtaista, jollekin se on maja sademetsän keskellä, jollekin hyvä allinclusive-rantaloma, jollekin kaupunkiloma museoineen ja shoppailuineen, jollekin urheiluloma (oli laji sitten golg, tennis, surffaus) ja joku haluaa alpeille rinteeseen jne.
Ja eri aikoihin haluaa myös eri lomia, itselläni hyvä rytmi on sellainen että kesällä 2viikon rantaloma, keväällä 1viikon kaupunkiloma, ja noiden lisäksi 2-3 päivän reissu lähelle, Tallinna/Tukholma. Jos rahaa olisi enemmän, niin matkuistaisin enemmänkin, ehkä tulevaisuudessa :)
kaikille on jotakin. Lapsille lämpöä ja uimista, mulla ja miehelle rauhallista olemista altaan äärellä.
En voi kuvitella, että raahaisin lapsia kaupunkilomille, vaikka lapset osaavatkin käyttäytyä. Mutta mitä tekimistä heillä olisi, jos me kierrettäisi nähtävyyksiä/kauppoja, jotka ei muakaan aivan kauheasti kiinnosta.
Pikkuhiljaa lapset alkaa olla sen ikäisiä, että heidät voisi jättää isovanhempien hoitoon loman ajaksi, mutta itse koen silti, että loma on lomaa kaikille. Siksi käymmekin paljon laskettelulomilla, jotka on kivoja koko perheelle.
mutta paikan pitää olla sen verrasn iso että siellä on muutakin kuin se ranta. Thaimaa, meksiko, vietnam, brasilia... Ai että mä tykkään merestä, pelkästä kaupungin sykkeestä en niinkään. esim bangok, tai saigon niin ihan muutama päivä riittää. Mutta makuasioitahan nämä
kohteissa noissa maissa on sitten rantalomakohteessa jotain muutakin tekemistä? En ole Thaimaassa ollut muuta kuin Bangkokissa ja sieltä tehtiin reissu Pattayalle josta ei tykätty yhtään, mutta siis nuo muut rantapaikat siellä ei ole tuttuja, Phuket, Krabi jne.. Onko niistä joku sellainen että sais kokea muutakin kuin sitä turistikrääsää ja sitä että kauppiaatkin osaa Suomea?
ap
minusta on kiva tehdä omatoimisia kaupunkimatkoja ja tutustua kaupunkien kulttuuritarjontaan, en tiedä miten paljon muutaman päivän lomamatkalla paikallisiin ihmisiin ja heidän elämäänsä tutustuu, ainakaan ujona ja hiljaisena suomalaisena en kovin paljon.
Mutta oikein odotan rantalomaa ystävättäreni kanssa marraskuussa kun Suomessa on märkää ja pimeää, tiedän että ennen tuota lomaa joudumme molemmat paiskimaan töitä paljon ja samalla olemme kiireisiä lasten harrastekuljettajia ja pyykinpesijöitä, ruuanlaittajia,siivoojia jne, viikkoon kukaan ei vaadi meiltä mitään ja ainoa millä päätä pitää vaivata on mitä tilata ruuaksi ja juomaksi tai minkä väriset bikinit laittaa päälle.
Jos joku ei pidä rantalomailusta ei se ole minulta pois, jos sen on huomannut jo ensimmäisellä matkalla niin hyvähän se on ei tarvitse rahoja enää tuhlata siihen, mutta ei se tee ihmistä minun mielestäni yhtään sen paremmaksi tai huonommaksi.
kaikille on jotakin. Lapsille lämpöä ja uimista, mulla ja miehelle rauhallista olemista altaan äärellä.
En voi kuvitella, että raahaisin lapsia kaupunkilomille, vaikka lapset osaavatkin käyttäytyä. Mutta mitä tekimistä heillä olisi, jos me kierrettäisi nähtävyyksiä/kauppoja, jotka ei muakaan aivan kauheasti kiinnosta.
Pikkuhiljaa lapset alkaa olla sen ikäisiä, että heidät voisi jättää isovanhempien hoitoon loman ajaksi, mutta itse koen silti, että loma on lomaa kaikille. Siksi käymmekin paljon laskettelulomilla, jotka on kivoja koko perheelle.
teille sitten tosiaan se lämpö ja meri/uima-allas viikoksi? Mulle ei, mutta siinä taidankin sitten olla varmaan poikkeus. Mulle puolikas päivä tuollaista on ihan sopiva, sen jälkeen alkaa kaivata tekemistä.
Kaupunkilomilla muuten yleensä löytyy lapsillekin tosi paljon kaikkea, lapsille suunnattuja museoita, seikkailupuistoja jne. on vaikka kuinka paljon ympäri maailmaa.
ap
kun yövyimme aina paikallisten luona. Oli halpaa (n. kympin yö) ja tosiaan pääsi tutustumaan paikallisiin.
Lisäksi esim. Meksikossa meillä oli paikallinen tuttavamme oppaana ja vei meidät sellaisiin kohteisiin, joissa muuten emme ikimaailmassa olisi osanneet käydä.
Jos joku ei pidä rantalomailusta ei se ole minulta pois, jos sen on huomannut jo ensimmäisellä matkalla niin hyvähän se on ei tarvitse rahoja enää tuhlata siihen, mutta ei se tee ihmistä minun mielestäni yhtään sen paremmaksi tai huonommaksi.
En tarkoittanutkaan, että ei saisi huomata jo ekalla matkallaan, että ei tykkää rantalomasta. Päinvastoin, minäkin huomasin sen ekalla rantalomallani :) Mutta siinä ketjussa, johon tuossa alussa viittasin, alkuperäinen kirjoittaja totesi yhden rantaloman perusteella, että matkailu _ylipäänsä_ ei ole hänen juttunsa, niin sitä jäin pohtimaan, että aika heppoiset perusteet mielestäni, koska en näe rantalomassa sitä viehätystä muutenkaan mitä matkailussa minulle yleensä on. Ja sitä lähdin siis miettimään, että jakavatko muut tämän ajatuksen, että rantaloma ei ehkä kata kaikkea matkailun olemusta.
ap
PAIKALLISET lomailevat. Useimmissa maissa on ns. turistikohteet, ja sitten ne missä paikaliset viettävät lomaa. Ei rantalomamaiden ihmiset ole yleensä siellä samalla rannalla missä turistit, vaan omissa paikoissaan. Noissa eri meininki, yleensä syrjemmässä ja edullisempaa, tosin valmismatkoilla ei sitten pääsekään noihin. Vert. Suomen leirintäalueet ja niiden mökkikylät ja suomalaisten omat kesämökit, kärjistäen, kummassa se aidompi tunnelma (ja joo, mökkikylissä lähinnä suomalaisia lomalaisia mutta you get the point)
Thaimaassa on nähtävää vaikka kuinka ja paljon vaikka se kieltämättä onkin aikamoinen turistirysä. Meillä on siellä tuttuja, suomesta sinne muuttaneita, saa vähän eritavalla kuvaa paikasta.
Kokeile vietnamia, se on vielä aika omanlaisensa, ei liikaa turisteja ym.
Mä en ole museo/taideihmisiä eli niiden katsastaminen on jäänyt aika vähälle mutta monenlaista muuta ihmettä on nähty
lomailivat heinäkuun helteitä paossa paljon parjatussa Torremolinoksessa.
Osalla kova stressi töissä ja haluaa sit vaan aivot narikkaan ja makoileen rannalle.
meidän maalaistalon pihaan: he haluavat tutustua alkuperäisväestön perinteisiin! Shoppailua kun ei ole kuin S-marketin ja K-kaupan verran tarjolla niin änkeydytään kulttuurin pariin navettaan.
Kannattaa valita hotelli jossa on aktiviteetteja. Viime kesänä olin hotellissa joka joka päivä joogaa, pilatesta, tikanheittoa, rantalenttistä, vesijumppaa, erilaisia pelejä (altaassa ja maalla) jalkapalloa, koripalloa, lentopalloa, jne. lisäksi minigolf rata, tenniskenttä. Kirjaimellisesti koko päivän 9-18 oli jotakin menossa jossakin, usein vielä paria päällekäin esim. vesijumppa ja rantalenttipelit samaan aikaan. Ei maksaneet mitään, sisältyi hintaan.
Mutta MINÄ pitkälti makoilin loman, rakastan aurinkoa ja kiireettömyyttä. Luen, torkahdan aurinkotuoliin, käyn uimassa altaassa tai meressä, välillä kaupungilla kävelemässä, jossakin retkellä. Parasta on kun saa vaan olla. Mutta olenkin rauhallinen ihminen, viihdyn Suomessakin hyvin ihan yksin, lueskelen, ajattelen asioita, joskus piirtelen/maalaan vähän. En kaipaa mitään tuli perseen alla koko ajan mentävä meininkiä, se ahdistaa.
Kolmen lapsen kanssa ei hirveästi seikkailua kaipaa, riittää hyvin kun kaikki toimii.
Eli käytännössä ostan lämpimän ilmaston ja palvelut. Piste.
Mutta matkustaessani turistikohteiden ulkopuolelle, näkee sitä todellista kohdemaan kulttuuria. Turistikohteissa tapaa lähinnä toisia turisteja.