Kertokaapa ylipainoiset, miksi olette ylipainoisia

[quote author="Vierailija" time="24.02.2012 klo 20:11"]

Käytän kyllä neljää lääkettä, joiden sivuvaikutusluettelossa mainitaan yhtenä mahdollisena sivuvaikutuksena painonnousu. Sitä on mahdoton tietää, millainen vaikutus lääkkeillä on ollut juuri minun kohdallani.
Sairastan kahta psyykkistä sairautta, jotka heikentävät kykyäni noudattaa terveellisiä elintapoja.
en ole ollut lapsena ylipainoinen.
Olen lihonut koko aikuisiän, mutta enemmän vaikeiden elämäntilanteiden aikana.
Olen yrittänyt laihduttaa koko aikuisikäni. Toisinaan raivokkaammin, toisinaan vain ihan normaalisti yrittänyt.
Syön moniin tunteisiini. Surua minulle ei ole, mutta ahdistusta on paljon.
Lihavuuteni masentaa minua lähes joka hetki. Tunnen ylipainosta häpeää, pahaa mieltä, syyllisyyttä, itseinhoa, turhautumista, pelkoa, väsymystä, voimattomuutta ja monenlaisia muita tunteita.
Kohta pitäisi taas syödä jotain, sillä nyt heikottaa. Banaani houkuttelisi, mutta tiedän, etten saisi syödä kuin puolikkaan. Taidan ottaa pari voileipää ja maitoa. Todennäköisesti niiden jälkeenkin kuitenkin vielä heikottaa, joten epäilen, että tulen syömään vielä pari keksiä niiden jälkeen.

[/quote]

No varmasti heikottaa, jos syöt vain pari voileipää ja maitoa. Sanon jo etukäteen, että ei tuo voileipä ja maito ole yhtään sen parempi valinta kuin se banaanikaan. Miksi et syö kunnolla (proteiinipitoista ateriaa) vaan napostelet välipaloja, jotka nostavat verensokerin nopeasti ylös ja sitten taas alas, jolloin tulee heikotus ja taas nälkä.

Olen 51-vuotias nainen,  162 cm pitkä ja painan 98 kg. Lukiossa painoin 55 kg. Se EI ole tavoitepainoni.

Onko syynä sairaus tai lääkkeet? En ole sairas enkä syö mitään lääkkeitä.

Olettko olleet lapsesta saakka ylipainoisia? En ole ollut lapsena ylipainoinen. Olen ruumiinrakenteeltani roteva ja olen aina ollut vahva. Pärjäsin kestävyyslajeissa, pallopeleissä ja luistelussa. En ole vihannut liikuntaa.

Saiko jokin elämäntilanne teidät lihomaan? Aluksi painoa nosti raskas ja stressaava kolmivuorotyö vanhustenhoitolaitoksessa ja yksinäisyys. Sitten lihoin yliopistossa opiskellessani, kun paahdoin opintoja täysillä harrastamatta tarpeeksi liikuntaa. Myöhemmin stressisyömistä aiheuttivat todella kuormittava opetustyö ja työttömyys.

En syö ns. roskaruokaa ollenkaan ja karkkiakin vain satunnaisesti. Minä olen kuin talousporsas, joka lihoo helposti ja nopeasti hiilihydraateilla. Riittävän suuret annokset leipää, perunaa ja makaronia pitävät ruhoni komeassa kunnossa.

Oletteko yrittäneet laihduttaa? Miksi se ei onnistu? Olen yrittänyt ja onnistunut laihduttamisessa, mutta lihonut aina takaisin ja lihavammaksi kuin alkutilanteessa. Jojoilua siis. Karppaus toimii minulla erittäin hyvin. Sillä olen laihduttanut taannoin yli 20 kg. Lopulta hiilihydraattien himo vei voiton.

Syöttekö suruunne? Syön.

Jaksatteko enää "välittää" lihavuudestanne vai annatteko vain mennä?

En voi olla välittämättä läskimahastani. En voi antaa mennä vaan.

Tunnetteko häpeää tai pahaa mieltä ylipainosta? Jatkuvasti. Suureneva vaatekoko harmittaa ja hävettää. Vielä ei ole tarvinnut siirtyä vilijonkkamekkoihin tai barbapapa-kaapuihin, mutta pahalta näyttää, ellei keskikehon ei-toivottu kehittyminen pääty. Pääasiallisin tunne ei ole painokelpoinen, mutta varmaan arvaatte, mitä tarkoitan.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2012 klo 20:04"]

Ihan asiallisessa hengessä kysyn.

Onko syynä sairaus tai lääkkeet?
Olettko olleet lapsesta saakka ylipainoisia?
Saiko jokin elämäntilanne teidät lihomaan?

Oletteko yrittäneet laihduttaa? Miksi se ei onnistu?
Syöttekö suruunne?
Jaksatteko enää "välittää" lihavuudestanne vai annatteko vain mennä?

Tunnetteko häpeää tai pahaa mieltä ylipainosta?

[/quote]

- Osasyynä/ taustalla PCOS - monirakkulaiset munasarjat (hormonitoiminnan häiriö vaikuttaa mm. aineenvaihduntaan

- Pääsyynä huonot ruokatottumukset - siinä ei oma aktiivinenkaan liikunta auta

- Olen ollu lapsesta saakka ylipainoinen. Opiskelun viimeinen vuosi sai lihomaan entistä enemmän - painoin koulussa, kahdessa työpaikassa ja koitin valmistua etuajassa (siinä onnistuenkin(

- Olen laihduttanut ja onnistunutkin. Kilot ovat kuitenkin palanneet takaisin, koska olen ollut liian tiukoilla dieteillä enkä ole tehnyt elämäntapamuutoksia (lähinnä itsellä siis ruoka ja suhde siihen se ongelma)

- Syön sekä suruun että iloon - ruoka lohduttaa ja toisaalta se on palkinto, kun on asia mistä iloita: eli vahvistetaan sitä ilon tunnetta

- Kyllä ylipaino harmittaa. Lisäksi se, mitä muut ajattelevat. En anna 'vain mennä' vaan koetan pitää painon ainakin tässä samassa, että paino ei enää tästä nousisi.

Ylipainoa 20-25 kg. 

Onko syynä sairaus tai lääkkeet? joo molempiin, mut noi ei ole ne ainoat syyt.
Olettko olleet lapsesta saakka ylipainoisia? en.
Saiko jokin elämäntilanne teidät lihomaan? tavallaan.

Oletteko yrittäneet laihduttaa? Miksi se ei onnistu? oon ja onnistuukin. sitten lihon takasin. välillä BMI 15.2 - 32.7 mennään, nyt oon tuolla yläpäässä taas.
Syöttekö suruunne?  joo.
Jaksatteko enää "välittää" lihavuudestanne vai annatteko vain mennä? jaksan. mä voisin olla paljon lihavampikin jossen välittäisi.

Tunnetteko häpeää tai pahaa mieltä ylipainosta? molempia.

ei mua muiden ylipaino haittaa, mut en koe olevani minkään painoisena oikeen näköinen tai kaunis.

Koska ruoka on hyvää, herkut on hyviä ja olen aina nälkäinen vaikka söisin proteiineja runsaasti :) Ylipainoa bmi:n mukaan 8kg, vartalosta ei huomaa koska olen niin pitkä. En mä koe tarvetta laihduttaa. Kilpirauhasen vajaatoiminta lihotti aikoinaan useita kiloja, nämä nykyiset kilot on syömällä syöty :) Oon kaunis, omaan hyvän itsetunnon ja tiedän näyttäväni hyvältä.

[quote author="Vierailija" time="01.03.2012 klo 20:44"]

Ennen painoa oli 50 kg, nyt 65, pituutta 163 cm ja ikää 53

[/quote]

et ole edes ylipainoinen

Ketä kiinnostaa!

Syön ja juon mitä ikinä milloinkin tekee mieli. En harrasta liikuntaa. Olen onnellinen.

Surullisia tarinoita teillä. Toivottavasti nämä lihavien haukkujat ja inhoajat lukisivat näitä kertomuksia ja tajuisivat, että lihavatkin ovat oikeasti ihmisiä ja arvokkaita. Toivon teille tähän ketjuun vastanneille parempaa huomista ja jaksamista!

[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 17:07"]

Ketä kiinnostaa!

[/quote]

Miksi SINÄ tulit tänne. Kirjoita jotain järkevää välillä. Jos siis kykenet.

En tiedä painoani, mutta olen ylipainoinen. Menetin liikuntakykyni tilapäisesti, ja samaan aikaan tuli muitakin muutoksia, joten paino nousi, vaikka ruokatavoissa ei tapahtunut suurta muutosta. Mutta en ole ihan varma, tuliko kuitenkin herkuteltua niihin aikoihin normaalia enemmän.

Olen syönyt aina aika terveellisesti, mutta herkutkin maistuvat. Syön joka päivä jotakin hyvää. Eilen söin pienen pussillisen luomuja ja lisäaineettomia kuivattuja hedelmiä, ja hieman jäätelöä persikoiden kanssa. Muuten ruuat olivat terveellisiä, pääosin kasviksia ja hedelmiä, kaurapuuroa, välipaloina pari palaa leipää avokadoa päällä, kaksi perunaa, kaksi pientä jauhelihapihviä, ja maustamatonta jugurttia tuoreiden marjojen kanssa. Tähän tyyliin siis, mutta en syö lihaa joka päivä, ehkä kerran tai kaksi viikossa.  Naudanlihaa syön vain luomuna jauhelihana. Broilerista en juurikaan pidä, mutta syön joskus. Makkaraa en syö muulloin kuin muutaman kerran kesällä, grillimakkaraa. 

Olen aika valikoiva ruuan suhteen, enkä syö mitä tahansa. Mieluiten laitan ruokaa itse, jotta tiedän mitä syön. Kartan rasvaisia ja äkkimakeita ruokia, ja syön paljon kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Tykkään leipomisesta, joten leivon itse luomuaineksista kaiken leivän ja kahvileivät. Tykkään kovasti peruspullasta, ja syön sitä mielellään joka päivä. Virvoitusjuomia ja alkoholia en juo koskaan, enkä syö perunalastuja ym., mutta syön maissilastuja salsan ja avokadotahnan kanssa joskus. Makeisia ja suklaata syön harvemmin, ja suklaan suhteen olen hyvin valikoiva, mikä tahansa ei kelpaa. Sama on makeistenkin suhteen, vain tietyt irtokarkit maistuu minulle, mutta harvoin syön niitä. 

Liikuntaa harrastan vähintään kolme kertaa viikossa n. kaksi tuntia kerrallaan. Reipasta kävelyä ja hölkkää. 

Haluaisin tietenkin laihtua, mutta en oikein tiedä miten sen tekisin. Ehkä voisin lisätä liikuntaa, mutta en halua enää mitään vammoja. Haluan pysyä liikuntakykyisenä edes tämän verran. 

Sairastuin. Aikaisemmin liikuin paljon, sitten en enää lainkaan päässyt omin avuin ja autettunakin vain vähän. Aloin syömään suruuni koska pian oli selvää että työelämäni ei enää jatkuisi. Lihoin noin 60 kg. Olen muuttanut ruokailutapojani esim. herkut vaihtuneet terveellisiin mutta määrä on vielä liikaa. En jaksa laihduttaa olen masentunut särkyinen väsynyt. Pettynyt itseeni kun sairastuin enkä parane tästä. Yleinen asennevamma lihavia kohtaan on hirveän surullista. Kun olin hoikka mulla ei sellaista ollut, kavereiden kiloja en huomannut kun he on ihmisinä niin hyviä tyyppejä. Nyt lihavana huomaa tällaisia asioita. Teen itseni kanssa paljon töitä että saisin entiset mittani takaisin. Masennus tämän sairauden lisäksi vetää maton koko ajan jalkojen alta. Miksi laihtuisin, en parane enkä tule koskaan enää työkykyiseksi. Sitä pyörittelen mielessäni masentuneena.

Olen läski, koska en pidä liikunnasta ja puolestani pidän herkuista/ruuasta. Yksinkertaista. :D

12-vuotiaana alkanut bulimia joka yltyi anoreksiaan ja syömättömyydeksi noin 16-vuotiaana. Liikunta on aina ollut itseni rankaisemista koska olen "ruma, läski, arvoton". Esimerkiksi teini-iän kotibileissä päädyin aina pöydän alle tai vessaan tekemään salaa vatsalihaksia. 

Oksentamisen lopetin lukion alussa sivuvaikutuksien takia ja kuvittelin vaikeuksien loppuvan siihen, mutta ahmimishäiriö jäi. Jes...

Nyt aina kun yritän pudottaa painoa, se muuttuu ajan kanssa vain itsetuhoisuudeksi ja ahdistukseksi ja paino tulee jojona kaksinkertaisena takaisin.

Yritän olla välittämästä asiasta, mutta vaikuttaa elämääni raskaasti, enkä kroppakuvani vuoksi kykene esim. parisuhteeseen. 

Olen siis lievästi ylipainoinen BMI-skaalan mukaan ja omassa mielessäni iljettävä ryhävalas.

Olen ylipainoinen koska tykkään syödä makeaa ja herkuttelen lähes joka ilta. Ei ole sairauksia tai lääkitystä. Olen toimistotyössä, jossa ei liikuntaa pahemmin tule mutta stressiä sitäkin enemmän niin että illalla töiden jälkeen vaan väsyttää eikä liikunta kiinnosta vaan haluan vain syödä ja maata sohvalla miehen kainalossa. 

Olin jo lapsena ylipainoinen. Teininä olin laiha, koska en syonyt paljon mitään koska halusin olla laiha, mutta aikuisuuden tultua painoa alkoi taas kertyä. Olen yrittänyt laihduttaa monia kertoja mutta itsekuri pettää joka kerta. Tälläkin hetkellä yritän laihduttaa laskemalla kaloreita. Repsahduksia tulee kyllä aina välillä kun ajattelen että fuck this haluan suklaata. Syön sekä suruun että iloon. Rakastan hyvää ruokaa ja herkkuja. En tunne häpeää ylipainosta, mutta haaveilen hoikasta kropasta. T. 163cm & 75kg, vaatekoko 40

Jo lapsena vähän pullukka, mutta en ollut ylipainoinen vaan johtui enemmän ruumiinrakenteesta. Itsellä lihominen käynnistyi kun olin 14 vuotias. Minut raiskattiin ja siitä alkoi epäterve suhde ruokaan. Ahmimista, onneksi vältyin juuri ja juuri bulimialta. Posttraumaattinen stressioireyhtymä, ahdistus, pelko, yleinen alavireisyys sai minut syömään. Ainoan lohdun terapian lisäksi sain ruuasta. Lääkityksiä ei kuitenkaan tuolloin ollut. Diagnosoitua masennusta ei ollut, jotenkin pää pysyi kasassa kaikesta huolimatta edes siten, että masennukselta vältyin. Elämässä tapahtui myös paljon muuta pahaa, monia kavereita ja ystäviä kuoli tapaturmiin, sairauksiin tai oman käden kautta. Ja reagoin syömällä. Paino on nyt pysynyt samassa lukemassa puolitoista vuotta, eli nyt kalorien saanti ja kulutus on tasapainossa. Varsinaisesti en vielä ole yrittänyt laihduttamista, sillä olen tiedostanut ettei oikea aika ole vielä ollut. Lukiosta valmistuminen, kaksi työtä, muutto uudelle paikkakunnalle ja nyt amk opinnot ovat vieneet voimavaroja jo ihan tarpeeksi. Minipillereiden käytöstä en tiedä, onko aiheuttanut painon kertymistä. Olen käyttänyt niitä 16 vuotiaasta asti menkkojen hoitoon.
---------
Vasta nyt elämäntilanne on sellainen, että jaksan painostaa laihduttamiseen. Eli oma ensimmäinen kunnon laihdutusyritys alkaa maanantaina, kun saan rahaa ja voin liittyä kuntosalille. Olen jo laatinut ammattilaisen kanssa ruokavalioon suunnitelman. Jonkinlainen tukiverkko on olemassa. Aina olen tuntenut häpeää ylipainostani, esim rakastan uimista mutten ole kehdannut käydä uimahallissa. Olen syyttänyt itseäni, etten estänyt lihomistani vaikka tilanne oli mikä oli. Lisäksi huomauttelua on saanut kuulla aina. En ole tottunut tähän tilaan, en ainakaan halua, että on koko ajan fyysisesti ja henkisesti paha olla pelkästään painon takia. Ulkopuoliset kun eivät tiedä, vaan näkevät pelkän läskin kuoren ja tämän vuoksi kohtelevat ala-arvoisesti. Kyllä tämän kanssa on vaikea elää. Mutta pysyn positiivisena ja koitan arvostaa itseäni sellaisena kuin olen. Olin sitten lihava tai vaikka laihtuisin. Ja ajattelen, että nyt on hyvä mahdollisuus yrittää elämäntaparemonttia. Kyllä tästä suosta vielä noustaan :)
Tsemppiä kaikille muillekin elämäänne, koosta huolimatta!
T. N21

Olen "ylipainoinen" tai siis normaalipainon rajoissa painoindeksin mukaan, mutta lihoin koska pelkään päästää ihmisiä fyysisesti lähelleni. :/

Tykkään rasvaisesta ruoasta. Esim. Hesen ranskikset kurkku majoneesilla todella herkkua tai uppopaistettu kana rapealla kuorella. Seuraavaksi ostan rasvakeittimen itselleni. Kävin jo tänään tutustumassa Prisman tarjontaan. Haluan valmistaa uppopaistettua mars patukkaa. Vaatteet ei Ole ongelma. Isoja kokoja kyllä löytyy.

Paska aloitus. Ilmeisesti maailmassa on oltava ylipainoisia, jotta joillakin olisi edes jotain, millä päteä. 

Voi luoja, enää eivät riitä tuoreet aloitukset, vaan pitää kaivaa kaikki aaminaikuisetkin kehinn. Haistakaa nyt hapansilakka!