Kertokaapa ylipainoiset, miksi olette ylipainoisia

Enkä ole oikein koskaan jaksanut välittää. En osaa sanoa, olenko edes ollut tosissani laihdutuksen kanssa. Tähän olotilaan ja ulkomuotoon tottuu. Lääkärissä huomauttelevat, ja jotkut kommentoivat baarissa tai missä vain. Mut muuten kaikki hyväksyvät, koska olen aina ollut tällainen.



Huono itsetunto on, eikä parisuhde sitä ole juuri onnistunut nostamaan :(

yli 20kg sen jälkeen sairastuin enkä pystynyt syömään kahteen kuukauteen ja sairastuin psykoosiin. Syömättömyys ja dietti eivät liittyneet toisiin.



Psykoosiin sain lääkettä joka nostaa ruokahalua ja nyt olen joutunut syömään tuota lääkettä reilun vuoden ja painoa on tullut yli 30kg.



Olen siis aina ollut hippasen ylipainoinen ja ensimmäisen onnistuneen laihdutuksen jälkeen sairastuin.



Eniten kauhistutta se että epäilen että mulla on alkava uniapnea.



Yritän laihduttaa mutta tämän lääkkeen aikana se tuntuu mahdottomalta. Muutenkin tuntuu toivottomalta olla yli 40kg ylipainoinen. Siinä meneepitkä aika ennen kuin pääsee tavoitteeseensa.



74kg on mun tavoite paino ja olen 158cm pitkä.

Käytän kyllä neljää lääkettä, joiden sivuvaikutusluettelossa mainitaan yhtenä mahdollisena sivuvaikutuksena painonnousu. Sitä on mahdoton tietää, millainen vaikutus lääkkeillä on ollut juuri minun kohdallani.

Sairastan kahta psyykkistä sairautta, jotka heikentävät kykyäni noudattaa terveellisiä elintapoja.

en ole ollut lapsena ylipainoinen.

Olen lihonut koko aikuisiän, mutta enemmän vaikeiden elämäntilanteiden aikana.

Olen yrittänyt laihduttaa koko aikuisikäni. Toisinaan raivokkaammin, toisinaan vain ihan normaalisti yrittänyt.

Syön moniin tunteisiini. Surua minulle ei ole, mutta ahdistusta on paljon.

Lihavuuteni masentaa minua lähes joka hetki. Tunnen ylipainosta häpeää, pahaa mieltä, syyllisyyttä, itseinhoa, turhautumista, pelkoa, väsymystä, voimattomuutta ja monenlaisia muita tunteita.

Kohta pitäisi taas syödä jotain, sillä nyt heikottaa. Banaani houkuttelisi, mutta tiedän, etten saisi syödä kuin puolikkaan. Taidan ottaa pari voileipää ja maitoa. Todennäköisesti niiden jälkeenkin kuitenkin vielä heikottaa, joten epäilen, että tulen syömään vielä pari keksiä niiden jälkeen.

1.Ei aineenvaihduntasairautta tai esim. kortisoniläkitystä, mutta sairaus... Varmaankin syömishäiriö kuten alkoholismi. Sairas suhde ruokaan.



2. En ole ollut lapsesta saakka ylipainoinen. Normaali paino jäi taakse 30-vuotiaana



3. Elämäntilanne on vaikuttanut kyllä. Masentuminen, hyötyliikunnan väheneminen jne.



4. Olen yrittänyt laihduttaa



5. Miksi ei onnistu? Onnistuu ja ei. Tulosta on vaikeata pitää. Kts. syyt edellä



6. Syön paljon suruun ja muihinkin tunnetiloihin



7. Jaksan välittää, teen kovasti töitä laihtumisen eteen. Olen "tunnustanut ongelmani" ääneen



8. En tunne häpeää. Lähinnä surua. Pelkoa.



97,2kg

Siinäpä se, muuten en olisi.

Onko syynä sairaus tai lääkkeet? Ei

Olettko olleet lapsesta saakka ylipainoisia? EN

Saiko jokin elämäntilanne teidät lihomaan? JOO, ekan poikaystävän kanssa yhteen muutto



Oletteko yrittäneet laihduttaa? Miksi se ei onnistu? Olen, olen onnistunutkin

Syöttekö suruunne? En, silloin juon

Jaksatteko enää "välittää" lihavuudestanne vai annatteko vain mennä? Vaihtelee



Tunnetteko häpeää tai pahaa mieltä ylipainosta?En häpeää, mutta huonoa fiilistä kyllä

[/quote]

Edes raskaus ei lihottanut minua, mutta sittten SSRI-lääkkeet. Lihoin vajaassa vuodessa 30 kiloa! Nyt sitten yritän laihduttaa, kun lääkkeet ovat jääneet pois, mutta hankalaa se on. Tuntuu, kuin ruokahalu olisi suurempi kuin ennen.



Olen ollut aivan kauhistunut painostani. Olen lakannut pukeutumasta kauniisti, en käytä enää korkkareita, en jaksa katsoa itseäni peilistä.



Mutta olen päättänyt laihduttaa, koska en kestä itseäni tällaisena.

Olen ollut syömishäiriöinen kauan. Siis viimeiset 30 vuotta. Mulla on BED. Tunnen häpeää lihavuudestani ja se saa syömään entistä enemmän. En enää jaksa välittää. Olen yrittänyt laihduttaa todella monta kertaa. Ei onnistu, koska en voi olla syömättäkään. Alkoholisti voi lopettaa juomisen, mutta ruokaa on pakko syödä hengenpitimiksi.



Ja kyllä, pahoitan mieleni todella useasti niistä hurmaavan kauniista kommenteista, joita kanssaihmiset katsovat oikeudekseen heitellä läsnäollessani: pilaan maiseman, oksetan ihmisiä ulkomuodollani, haisen, olen tyhmä ja laiska. Kiitos siitä.

liikun viikossa 8 tuntia ja yritän tarkkailla syömisiäni,mutta vaikeata on. toiset saa syödä mitä haluaa ja toiset ei. tosin en ole kuin 6kg ylipainoinen tällä hetkellä,mutta sekin ahdistaa...

???? Ei kukaan tosielämässä noin puhu!! Sekoitat nettimaailman todellisuuteen.

Ihan asiallisessa hengessä kysyn.

Onko syynä sairaus tai lääkkeet?

Olettko olleet lapsesta saakka ylipainoisia?

Saiko jokin elämäntilanne teidät lihomaan?

Oletteko yrittäneet laihduttaa? Miksi se ei onnistu?

Syöttekö suruunne?

Jaksatteko enää "välittää" lihavuudestanne vai annatteko vain mennä?

Tunnetteko häpeää tai pahaa mieltä ylipainosta?

telias Luikuri T attinen taas kyyyyyyyyyyyyyyyyyselemäs kyssäkaalia

Onko syynä sairaus tai lääkkeet?

* Ei

Olettko olleet lapsesta saakka ylipainoisia?

* En, hoikka 23v asti



Saiko jokin elämäntilanne teidät lihomaan?

* Paniikkihäiriö+lääkitys, aloin syödä suuria määriä



Oletteko yrittäneet laihduttaa? Miksi se ei onnistu?

* Olen, pari vuotta painoinkin 80kg, mutta tuli korkojen kanssa takaisin kun lopetin liikunnan



Syöttekö suruunne?

* Olen tunnesyöjä, syön suruun, iloon, tylsyyteen, ihan kaikkeen



Jaksatteko enää "välittää" lihavuudestanne vai annatteko vain mennä?

* Jaksan, olen muokkaamassa elämäntapojani. Opettelen syömään oikein. En käy vaa-alla, etten luovuta jos paino ei laske. Nyt 1½kk takana elämää ilman karkkia, pullaa, sipsiä. Normaalimpia annoskokoja, enemmän hedelmiä ja vihanneksia.



Tunnetteko häpeää tai pahaa mieltä ylipainosta?

* En häpeää, huolta tulevaisuudesta ja sairauksista. En ole oma itseni tässä koossa.

[/quote]

Painoni keräsin syömällä roskaruokaa 3-6krt/vko, lisäksi karkkia, sipsiä, normaalia ruokaa, limuja, pullia, ym.

Ihan asiallisessa hengessä kysyn.

Onko syynä sairaus tai lääkkeet?

Olettko olleet lapsesta saakka ylipainoisia?

Saiko jokin elämäntilanne teidät lihomaan?

Oletteko yrittäneet laihduttaa? Miksi se ei onnistu?

Syöttekö suruunne?

Jaksatteko enää "välittää" lihavuudestanne vai annatteko vain mennä?

Tunnetteko häpeää tai pahaa mieltä ylipainosta?

etkö ole huomannut!!!!????!!!!!!!!!!

Ihan asiallisessa hengessä kysyn.

Onko syynä sairaus tai lääkkeet? Ei

Olettko olleet lapsesta saakka ylipainoisia? En. olen ekan kerran ollut ylipainoinen 27v:nä

Saiko jokin elämäntilanne teidät lihomaan? sai. synnytyksen jälkeinen masennus ja koliikkivauva.

Oletteko yrittäneet laihduttaa? Miksi se ei onnistu? olen. On onnistunut monta kertaa. olen n 10 v aikana laihduttanut usealla eri kerralla yhteensä n 40km. eli laihduttaminen onnistuu tai oikeammin onnistui. nykyään ei enää, koska tiedän, et laihduttamisen seurauksena lihon korkojen kera ja koskaan en ole tyytyväinen itseeni, painan minkä verran tahansa.

Syöttekö suruunne? suruun, iloon, suuttumukseen, turhautumiseen, seuran vuoksi, tylsyyteen - you name it.

Jaksatteko enää "välittää" lihavuudestanne vai annatteko vain mennä? välitän mutta välillä on kausia, jolloin en käy vaa'alla ja vaan syön ilman syyllisyyttä.

Tunnetteko häpeää tai pahaa mieltä ylipainosta? kyllä ja kyllä.

Ihan asiallisessa hengessä kysyn.

Onko syynä sairaus tai lääkkeet?

Olettko olleet lapsesta saakka ylipainoisia?

Saiko jokin elämäntilanne teidät lihomaan?

Oletteko yrittäneet laihduttaa? Miksi se ei onnistu?

Syöttekö suruunne?

Jaksatteko enää "välittää" lihavuudestanne vai annatteko vain mennä?

Tunnetteko häpeää tai pahaa mieltä ylipainosta?

Mulla on bulimia ja BED. Lisäksi maanisdepressio, epävakaa persoonallisuushäiriö, ahdistuneisuushäiriö, pakko-oireinen.häiriö, traumaperäinen stressireaktio ja passiivis-vihamielinen persoonallisuushäiriö. Lääkityksenä seroquel, joka lihotti mut puolessa vuodessa 20 kiloa, nosti ruokahaluu, pahensi ahmimista, aineenvaihduntani on täysin pysähtynyt. Oon ollut murrosikäisestä asti vähän pyöreä, 2000 laihdutin 20 kiloa ja tässä pienessä painossa pysyin 11 vuotta, sit tuli nää lääkkeet. Urheilen kuten aina oon eli 4-6 kertaa vko. Kaikki säälittelevät mua, että ku vaan lihon ja oon tällanen läski, vaikka oon niin ahkera ja liikun. Vihaan itteeni ja makeanhimojani. En kehtaa tavata ketään miestä, oon yh, koska häpeän ja inhoon vartaloani, en haluu, että kukaan koskee näitä läskejä ja kattoo mua ilman vaatteita. Eikä kukaan haluiskaan tällasta läskiä. Häpeän ja tunnen ahdistusta läskeistäni 57 minuuttia joka tunnista. Kolme min ehkä unohdan asian. Vihaan mahaani, kaksoisleukaani. Laihdutan joka päivä ja illalla taas ahmin. Tuntuu, ettei mulla oo oikeutta elämään, ku oon tällanen. Ku näen tuttuja, joita en oo nähnyt ku viimeks kesällä, ihan oikeesti menen piiloon, esim nurkan taa, koska häpeän lihonutta itseäni. Kaupassa piiloudun hyllyjen taa. Tää on kauheeta.

-ei

-en. Seitsemän vuotta olen nyt ollut ylipainoinen (painoindeksi 29), kuopuksen syntymästä lähtien.

-elämän asettuminen, kotioloissa nyhvääminen, liikunnan väheneminen, kulinarismi, rakkaus makuihin ja kokkailuun.

-en

-en syö suruuni. Jos olen surullinen, ei ole ruokahalua

- on puolitettava annoskoot. Olen nyt aloittanut.

- paha mieli on sen takia etten mahdu lempparimekkoihini. Oikeasti ottaa päähän se että ei ole itsekuria ja rakastan ruokaa ihan liikaa. Häpeäntunnetta ei ole vaan olen kyllä itsevarma ihminen.

Onko syynä sairaus tai lääkkeet?

Olettko olleet lapsesta saakka ylipainoisia?

Saiko jokin elämäntilanne teidät lihomaan?

Oletteko yrittäneet laihduttaa? Miksi se ei onnistu?

Syöttekö suruunne?

Jaksatteko enää "välittää" lihavuudestanne vai annatteko vain mennä?

Tunnetteko häpeää tai pahaa mieltä ylipainosta?

liikaa, ruoka on terveellistä, mutta herkut maistuva. En saa mielihyvää liikunnasta. En häpeä kilojani enkä yritä laihduttaa. Olen ylpeä itsestäni naisena. Tavoitteenani on painon nousemattomuus ja siinä olen onnistunut viimeiset kolme vuotta. Niin ja BMI 39.

kun monet ovat selvästikin ahdistuneita ylipainostaan, ja kun monella on psyykkisiä sairauksia.





t. ap

Ihan asiallisessa hengessä kysyn.

Onko syynä sairaus tai lääkkeet?

Olettko olleet lapsesta saakka ylipainoisia?

Saiko jokin elämäntilanne teidät lihomaan?

Oletteko yrittäneet laihduttaa? Miksi se ei onnistu?

Syöttekö suruunne?

Jaksatteko enää "välittää" lihavuudestanne vai annatteko vain mennä?

Tunnetteko häpeää tai pahaa mieltä ylipainosta?

Mulla on bulimia ja BED. Lisäksi maanisdepressio, epävakaa persoonallisuushäiriö, ahdistuneisuushäiriö, pakko-oireinen.häiriö, traumaperäinen stressireaktio ja passiivis-vihamielinen persoonallisuushäiriö. Lääkityksenä seroquel, joka lihotti mut puolessa vuodessa 20 kiloa, nosti ruokahaluu, pahensi ahmimista, aineenvaihduntani on täysin pysähtynyt. Oon ollut murrosikäisestä asti vähän pyöreä, 2000 laihdutin 20 kiloa ja tässä pienessä painossa pysyin 11 vuotta, sit tuli nää lääkkeet. Urheilen kuten aina oon eli 4-6 kertaa vko. Kaikki säälittelevät mua, että ku vaan lihon ja oon tällanen läski, vaikka oon niin ahkera ja liikun. Vihaan itteeni ja makeanhimojani. En kehtaa tavata ketään miestä, oon yh, koska häpeän ja inhoon vartaloani, en haluu, että kukaan koskee näitä läskejä ja kattoo mua ilman vaatteita. Eikä kukaan haluiskaan tällasta läskiä. Häpeän ja tunnen ahdistusta läskeistäni 57 minuuttia joka tunnista. Kolme min ehkä unohdan asian. Vihaan mahaani, kaksoisleukaani. Laihdutan joka päivä ja illalla taas ahmin. Tuntuu, ettei mulla oo oikeutta elämään, ku oon tällanen. Ku näen tuttuja, joita en oo nähnyt ku viimeks kesällä, ihan oikeesti menen piiloon, esim nurkan taa, koska häpeän lihonutta itseäni. Kaupassa piiloudun hyllyjen taa. Tää on kauheeta.

käynyt monin tavoin samoin kuin tälle vastaajalle. Sairaudetkin suurimmaksi osaksi samoja, yh en ole vaan, lapset jo aikuisia. Tsemppiä toivon, itse jatkan kamppailua.

Lapsena hain ruuasta lohtua turvattomuuteen, aikuisena ylensyönti jäi tavaksi. Mä olen aina ollut se hauska ja leppoisa lihava ja menekkiäkin on ollut... :)

Liikun paljon, mutta sitten syön sitäkin enemmän... Nyt on edessä polvileikkaus (krooninen/synnynnäinen vamma, ei liity ylipainoon vaikka ei se varmaan polvia ole auttanut) ja olen alkanut kunnon ennakkokuurin, nyt laihdutusta ja pientä lihastreeniä ja leikkauksen jälkeen en enää entiseen palaa. :) Edessä on personal trainerin hankkiminen kuntoutuksen jälkeen ja sitten menoks... :)