Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Että ärsyttää "enkelivauvaansa" itkevä kaveri!!!
24.02.2012 |
Siis älkää ymmärtäkö väärin, ymmärrän paremmin kuin hyvin kuinka traumaattinen lapsen menetys voi olla. Mutta ystäväni itkee jotain hädintuskin hedelmöittynyttä solumassaa, vaikka on saanut sen jälkeen ihan terveen vauvankin.
Ja erityisesti tämä loukkasi minua kun jouduin itse synnyttämään viimeisillä viikoilla kohtuun kuolleen lapseni, ja ystäväni sanoi ymmärtävänsä täysin miltä minusta tuntuu koska hänelläkin on tämä enkelivauva-kokemus.
EI OLE, jossain raskausviikolla 6 koettu keskenmeno ei ole mitään verrattuna siihen että olet nähnyt ultraäänessä lapsesi, tuntenut lapsesi liikkeet kuukausia ja yhtenä päivänä ne loppuvat.
Saatan olla vähän herkkänahkainen, mutta tuntuu jotenkin niin hemmetin typerältä että tämä ihminen suree kuollutta lastaan joka vuosi, vaikka hänellä sentään on se elävä josta iloita ja jatkaa elämäänsä.
Voiko tästä asiasta sanoa toiselle edes mitenkään fiksusti suoraan?
Kommentit (94)
ja hänellä on täysi oikeus surra häntä. Oksettaa ihmiset jotka puhuu "solumöykystä"!! Se oli ihminen! Uusi ihminen luodaan hedelmöityksessä.
Mutta se ei ole lopullinen menetys, vaan taivaassa on kaikki ennenaikaisesti kuolleet lapset. Siksi uskovan tuska ei ole lohduton, koska on se jälleennäkemisen toivo ja ikuinen elämä rakkaiden kanssa.
Tutustu sinäkin ap, Raamatun Sanaan :)
<a href="<a href="http://www.evl.fi/raamattu/1933" alt="http://www.evl.fi/raamattu/1933">http://www.evl.fi/raamattu/1933</a>" alt="<a href="http://www.evl.fi/raamattu/1933" alt="http://www.evl.fi/raamattu/1933">http://www.evl.fi/raamattu/1933</a>"><a href="http://www.evl.fi/raamattu/1933</a>" alt="http://www.evl.fi/raamattu/1933</a>">http://www.evl.fi/raamattu/1933</a></a>,38/Joh.html2. Moos. 22:29
(22:28) Uhraa minulle viivyttelemättä ensi hedelmä viljastasi ja viinistäsi. Anna minulle myös esikoinen pojistasi. [2. Moos. 13:2+ : 2. Moos. 23:19; 3. Moos. 23:10; 5. Moos. 26:2; Neh. 10:36]
(ei kiitos. En halua palvoa jumalaa, joka edellyttää minun tappavan lapseni hänen ilokseen. Kuinka te uskovaiset perustelette NÄITÄ juttuja itsellenne? Että vain osa raamatusta onkin tärkeää, ja osa ei? Entä jos abortit olisivatkin Herralle mieluisia uhreja???)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten potkut tai sydämensykkeen näkeminen ultrassa tekee sikiöstä yhtään enempää "ihmistä". Ihminen se on vasta syntymänsä jälkeen. Raskaana olevalle naiselle sikiö/vauva/alkio on todellinen siitä hetkestä alkaen kun raskaustestiin piirtyy kaksi viivaa. Jokainen suree surunsa itse, kukaan ei voi sanoa mikä määrä surua on oikeutettua.
2kk menettänyt edelleen.
Vai muuten vaan päässä? Ap sanoi jo että on oikeus surra, mutta loukkaa kun ystävä vertaa heidän kokemuksiaan samanlaisiksi.
mua loukkaa se että AP:n mielestä hänen viimeisillä raskausviikoilla kokema kohtukuolema on jotain vaikeaa. Ihan samalla logiikalla mä voin pyytää AP:ta sulkemaan suunsa sillä minä sentään pidin lastani sylissäni, koin ensihymyt, hoidin jne ja sitten menetin lapseni 2kk iässä. Pitäisikö minun sanoa että kohtukuolema, mitä sitten, ethän sä koskaan edes pitänyt lasta sylissä, elävänä ainakaan. Ettei se kuule ole mitään MUN kärsimyksiin verrattuna.
Kuulostaako hyvältä?
Se ensimmäinen jonka lapsi oli kuollut
Onneks me ei oikeassa elämässä tunneta toisiamme, niin ei pääse käymään niin ikävää asiaa että mun kohtukuolema loukkaisi sun menetystä, tosin epäilen että mä en loukkaa sillä asialla ketään, koska en juurikaan puhu siitä muille ihmisille SATTUNEESTA SYYSTÄ, koska se on minulle kipeä asia. Siihen verrattuna tuntuu törkeälle se että joku alkaa puhumaan minun menetyksestäni ja vertaamaan sitä omaansa, kun itse juuri yritän olla tekemättä sitä ja TOIVOISIN sitä häveliäisyyttä myös kaveriltani. Onko ihan oikeasti näin vaikea ymmärtää?
Ja kyllä, minä pidin kuollutta lastani sylissäni. Silitin hänen täydellisiä tummia vauvatukan suortuviaan jotka olivat vielä märät. Jokainen kynsi, silmäripsi ja korvannipukka oli täydellisesti muodostunut, mutta minun vauvani ei koskaan herännyt. En väitä että menetykseni olisi suurempi kuin sinun, sillä vauvasi on ollut elävä, mutta en voi sille mitään että minua loukkaa jos ystäväni kutsuu tuskin kuukautisverta kummallisempaa vuotoa enkelivauvakseen ja kokee että olemme kokeneet saman.
ap
Minuakin ihmetyttää ystäväni joka aina suree enkelivauvaansa, joka oli itseasiassa tuulimunaraskaus, eli mitään vauvaa tai alkiota ei koskaan ollutkaan...Hänelläkin kuitenkin kolme tervettä lasta.
En ole saanut keskenmenoa mutta kyllä mullekin lapsi oli elävä olento heti siitä asti kuin tiesin olevani raskaana. Jos olisin keskenmenon kokenut, surisin sitä varmasti. Riippumatta siitä millä viikolla se tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suremaan viikolla 10 kesken mennetty tuulimunaraskautta...
Olihan se joo kamalaa kun sain kuulla että ei siellä mitään alsta ole mutta ei mulle tullut mieleen sitä mitenkään ees surra, se nyt on kuitenkin melko normaalia että keskenmenoja alkuviikoilla sattuu, sitten jos se tulee puolivälin jälkeen niin alkaa olla jo aivan eri asia.
Musta on typerää että jos viikolla 6 on keskenmeno niin sehän on voinut olla että menkat ollu vaan myöhässä, tuossa kohtaa kaikki vielä oo tehnyt ees testiä...
Sanot sille suoraan että nyt lopettaa tuollaisen aj miettii vähän mitä puhuu.
En ole saanut keskenmenoa mutta kyllä mullekin lapsi oli elävä olento heti siitä asti kuin tiesin olevani raskaana. Jos olisin keskenmenon kokenut, surisin sitä varmasti. Riippumatta siitä millä viikolla se tapahtui.
Tällä kaverillani on täysin terve taapero tämän alkuraskauden keskenmenon jälkeen, ja silti hän jaksaa jauhaa menetyksestään ja vetää keskustelun aina itseensä ja kärsimyksiinsä tavatessamme. Kun itse menetin lapseni ja tähän suruun kariutui myös pitkä parisuhde, koska emme vain pystyneet jatkamaan kaiken tapahtuneen jälkeen. Eli minusta ei ole tulossa äitiä ilmeisesti pitkään aikaan, jos koskaan.
Ei tee yhtään tiukkaa myöntää että kadehdin kaverini lasta (joka olisi melkein saman ikäinen kuin minun lapseni, jos hän olisi jäänyt eloon) ja ärsyttää kun hän tuntuu arvostavan melkein enemmän kuollutta alkiotaan kuin elävää lastaan. Toivon ettei hänen lapsensa tule pahoittamaan mieltään asiasta kun äiti kutsuu esikoiseksi jotain myöhässä olleita kuukautisiaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että enemmän AP:ta loukkaa se että ystävällä on jo lapsia ja siitä huolimatta "kehtaa itkeä" aikaista keskenmenoaan. En uskoisi että olisi yhtä loukkaantunut jos tämä ystäväkin olisi lapseton.
Et ilmeisesti ymmärrä että olette todellakin kokeneet saman, molemmat olitte raskaana mutta sitä vauvaa ei koskaan saatu perheeseenne.
En ole saanut keskenmenoa mutta kyllä mullekin lapsi oli elävä olento heti siitä asti kuin tiesin olevani raskaana. Jos olisin keskenmenon kokenut, surisin sitä varmasti. Riippumatta siitä millä viikolla se tapahtui.
Mitä ihmiset eivät oikeasti ymmärrä sillä, ettei AP ylenkatso tuttavansa surua, häntä vain ottaa päähän että tuttava sanoo tietävänsä, miltä AP:sta tuntuu! Onhan siinä selvääkin selvempi ero, että syntymään valmis lapsi kuolee kohtuun, kuin että nimenomaan solumöykky, alkio, menee kesken.
Kaikkea saa surra, mutta tosiaan tuota en ymmärrä, että surullaan retostellaan ja sitä vertaillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla ei ärsytä ystävän suru keskenmenosta vaan olet kateellinen koska ystävällä on lapsia. Eikö niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...Ja kyllä, minä pidin kuollutta lastani sylissäni. Silitin hänen täydellisiä tummia vauvatukan suortuviaan jotka olivat vielä märät. Jokainen kynsi, silmäripsi ja korvannipukka oli täydellisesti muodostunut, mutta minun vauvani ei koskaan herännyt...
ap
Otan osaa ja ymmärrän ärsytyksesi. :*(
Sulla ei ärsytä ystävän suru keskenmenosta vaan olet kateellinen koska ystävällä on lapsia. Eikö niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minun tuulimunakeskenmenoa kahden ystäväni menettämiin vauvoihin joista toinen kuoli kohtuun 2 päivää lasketunajan jälkeen ja toisen ystävän viikkoa ennen laskettua aikaa, toiselle ei edes koskaan selvinnyt miksi oli kuollut, täysin terve lapsi.
Jos alkaisin sanomaan että kyllä tiedän miltä se tuntuu kun menettää lapsen... enhän minä ole menettänyt mitään lasta pelkkää ruskuaispussia ja litkua vaan, tai itseasiassa muuten, onhan mulla ollut keskenmenoja...
syksyllä oli menkat melkein 2 viikkoa myöhässä, olinkohan siis raskaana vai jothuiko vaan stressistä??? en tehnyt testiä että olen saattanut olla raskaana, ja toisen kerran oli menkat myöhässä jotain 4 vuotta sitten, NYYH, alanpa tässä nyt itkemään noita myöhässä olleita menkkoja, mullahan olis tässä tapauksesas 2 lasta enemmän...
T:43
että aina löytyy ihmisiä, joiden on aivan pakko vääntää kaikesta oma ilkeä mielipiteensä. Tässäkin keskustelussa muutama näyttää nauttivan siitä, että saa oman ap:ta mollaavan mielipiteensä esille. Ymmärtäisin jos olisivat edes asiallisia kommentteja, mutta kun eivät ole vaan oikein tahallaan ymmärretään väärin koko käyty keskustelu ja ap:n esittämä ongelma. Jättäisin ap nuo kommentit omaan arvoonsa, kirjoittajat haluavat ärsyttää ja lisätä pahaa mieltäsi. Saavat vaan lisäpointta jos heidän kirjoituksiaan kommentoidaan. Suurin osa meistä on kuitenkin samaa mieltä kanssasi ja ymmärtää ärtymyksesi ystävääsi kohtaan.
Joo, en minä ainakaan sure jatkuvasti tai vuosittain kun olen keskenmenon saanut. Toki se joskus saattaa mielessä käydä ohi mennen. Mutta, kyllä kaverisi nyt tarvitsee huimasti suhteellisuudentajua tuohon asiaan.
en tiedä auttaako sanominen kuitenkaan, sillä jos hän nnoin voimakkaasti asian kokee, niin voiko sitä vähätelläkään?
Minulla on ollut keskenmeno ensimmäisellä kolmanneksella ja surin sitä kovasti, raskaus oli muutaman vuoden kestäneiden lapsettomuushoitojen ensimmäinen plussatulos. Suren sitä edelleenkin ja joskus mietin, minkä ikäinen lapsi minulla olisi, jos ei olisi mennyt kesken. Se ei ollut kuitenkaan mitään siihen verrattuna, että minullakin kuoli lapsi yhdeksännellä raskauskuulla. On ihan eri asia synnyttää ja haudata lapsi, jonka potkut oli jo kuukausikaupalla tuntenut ja jonka pieniä jalkapohjia oli mahan läpi silitellyt ja jolle oli laulanut. Ja jolla oli isänsä nenä ja minun leukani. Tämän kohtuun kuolleen lasken lapsekseni, keskenmenoa en.
Mutta et oikein voi tehdä mitään tuossa tilanteessa, kun ystäväsi ei kerta kaikkiaan asiaa ymmärrä eikä tule sitä ymmärtämäänkään, vaikka kuinka yrittäisit selittää. Anna siis hänen surra omaa suruaan ja koita olla välittämättä tökeröistä surukokemustenne vertailuista. Ei hän kuitenkaan vaikuta pahaa tarkoittavan, ei vain ymmärrä sinua.
Minulla on ollut keskenmeno ensimmäisellä kolmanneksella ja surin sitä kovasti, raskaus oli muutaman vuoden kestäneiden lapsettomuushoitojen ensimmäinen plussatulos. Suren sitä edelleenkin ja joskus mietin, minkä ikäinen lapsi minulla olisi, jos ei olisi mennyt kesken. Se ei ollut kuitenkaan mitään siihen verrattuna, että minullakin kuoli lapsi yhdeksännellä raskauskuulla. On ihan eri asia synnyttää ja haudata lapsi, jonka potkut oli jo kuukausikaupalla tuntenut ja jonka pieniä jalkapohjia oli mahan läpi silitellyt ja jolle oli laulanut. Ja jolla oli isänsä nenä ja minun leukani. Tämän kohtuun kuolleen lasken lapsekseni, keskenmenoa en.
Mutta et oikein voi tehdä mitään tuossa tilanteessa, kun ystäväsi ei kerta kaikkiaan asiaa ymmärrä eikä tule sitä ymmärtämäänkään, vaikka kuinka yrittäisit selittää. Anna siis hänen surra omaa suruaan ja koita olla välittämättä tökeröistä surukokemustenne vertailuista. Ei hän kuitenkaan vaikuta pahaa tarkoittavan, ei vain ymmärrä sinua.
Ja kiitos muillekin jotka ymmärtävät tilanteeni. yritän nyt vain ottaa vähän etäisyyttä tähän kaveriin, koska en saa kaveruudestamme mitään iloa, vain pahan mielen.
ap
kukin suree tavallansa. Ystäväsi solumöykystä olisi voinut kehittyä ihan yhtä vauva kuin itsesi menettämästä. Ja toisaalta, sinun enkelivauvasi oli aikanaan myös solumöykky. Tottakai lapsen kuolema surettaa, oli se sitten solumöykky, mahavauva tai ihan kohdun ulkopuolella oleva lapsi.
Alue: Aihe vapaa
pitihän se raamattukin vetää tähän keskusteluun mukaan.