Että ärsyttää "enkelivauvaansa" itkevä kaveri!!!

Ihanko oikeasti te aikuiset ihmiset käytätte tuollaista sanaa?????????

kuinka kauan AP:n ystävä oli ehtinyt haaveilla vauvasta ennenkuin alkoivat miehen kanssa edes yrittämään. Ehkä kauankin. Alkuraskauden keskenmeno on voinut olla kova paikka. Teille se on voinut olla vain solumöykky, AP:n ystävälle ehkä useiden vuosien haaveiden täydellinen rusentuminen. Hänellä on oikeus surra. Ja oikeus tuoda surunsa esiin.

Minun tätini on ollut useita kertoja raskaana, joka kerta on tullut alkuraskauden keskenmeno. Hoidotkaan eivät ole auttaneet, lapsia eivät ole saaneet. Onko tätini kokemukset jotenkin vähäpätöisempiä kuin AP:lla? Teidän mielestänne tätini on menettänyt vain solumöykyn jolla ei ole edes sydämen sykettä havaittu.

mutta on törkeää verrata näitä tapauksia ja väittää, että tietää, mitä ap käy läpi. Ihan saa vapaasti surra omaa menetystään, mutta miksi pitää alkaa vähentää muiden menetyksiä vertailuilla. Siitä tässä on kyse!

Edelleenkin on törkeää väittää tietävänsä, mitä toinen tuntee, jos tilanteet ovat kuitenkin olleet noin erilaiset. Minäkin olen kokenut keskenmenon rv 7 enkä ikimaailmassa vertailisi sitä kokemusta kohtukuolemaan tai lapsen menettämiseen - ja meilläkin siis takana viiden vuoden rankat lapsettomuushoidot! Omia ihania lapsiani koen menettäneeni mutta en ole niin itsekeskeinen tai kaikkivoipainen, että väittäisin niiden olevan samanarvoisia menetyksiä kuin oikeasti elävän lapsen menettäminen tai kohtuun kuolleen menettämisen.

Surua ei voi verrata, mutta tilanteita voi, ja jos tilanteet ovat erilaisia, pitää osata pitää se oma suu kiinni! Ap:n kaveri on itsekeskeinen ja törkeä. Ilmiselvästi vain hänen menetyksensä ovat tärkeitä ja muiden ei.

esimerkki siitä kuinka ihmiset ymmärtävät tämän käydyn keskustelun väärin:



"... AP:n ystävälle ehkä useiden vuosien haaveiden täydellinen rusentuminen. Hänellä on oikeus surra. Ja oikeus tuoda surunsa esiin.



Minun tätini on ollut useita kertoja raskaana, joka kerta on tullut alkuraskauden keskenmeno. Hoidotkaan eivät ole auttaneet, lapsia eivät ole saaneet. Onko tätini kokemukset jotenkin vähäpätöisempiä kuin AP:lla? Teidän mielestänne tätini on menettänyt vain solumöykyn jolla ei ole edes sydämen sykettä havaittu."



Miksi haluatte ymmärtää, että tässä olisi kyse siitä että ap:n ystävä ei saisi surra keskenmenoaan tai, että sitä tässä kritisoitiin!? Lukekaa viestien sisältö oikein!

AP:n sana siitä miten ystävänsä on vertaillut heidän surujaan. Tässä ketjussa sen sijaan lukee useissa kohdissa miten AP itse vertailee kokemuksia. Kuinka ystävä ei saisi puhua menettämästään "vain" pienestä solumöykystä koska hän sentään on kokenut kohtukuoleman. Jos joku tässä vertailee niin se on AP.

AP:n sana siitä miten ystävänsä on vertaillut heidän surujaan. Tässä ketjussa sen sijaan lukee useissa kohdissa miten AP itse vertailee kokemuksia. Kuinka ystävä ei saisi puhua menettämästään "vain" pienestä solumöykystä koska hän sentään on kokenut kohtukuoleman. Jos joku tässä vertailee niin se on AP.

Kuinka idiootti täytyy olla, jos kuvittelee, että tänne saa kirjoittaa vain, jos kaikki osapuolet voivat kertoa oman tarinansa?

Tänne tehdään avauksia aina omista lähtökohdista käsin. ON naurettavaa penätä, miten ap valehtelee tai vääristelee tai vaikka mitä muuta. Näillä avauksilla ihmiset hakevat tukea ja apua omaan ajatteluunsa, ei arvostelua ja piikittleyä ja tulkintaa olemattomista asioista!

On selvää, että kohtukuolemaa ja keskenmenoa ei voi eikä saa verrata keskenään, koska alkuraskauden keskenmenossa on kyse todellakin solumöykystä ja kohtukuolemassa on kyse täydellisestä vauvasta, joka vain ei hengitä. Siksi siis on epäreilua ja törkeää, että ap:n ystävä väittää tietävänsä, mitä ap tuntee ja korostaa keskenmennyttä raskauttaan joka välissä, vaikka hänellä on jo se elävä lapsi ja tapahtumasta on useampi vuosi aikaa! Jos velloo tuolla tavalla aika tavallisessa tapahtumassa (alkuraskauden keskenmenot ovat todella yleisiä), on pääkopassa todellakin vikaa. Surra saa mutta jos siitä surusta ei pääse yli, vaikka on elävä lapsi olemassa ja tapahtumasta jo vuosia aikaa, niin jotain on pielessä.

T. 2 alkuraskauden keskenmenoa, nyt rv 27

esimerkki siitä kuinka ihmiset ymmärtävät tämän käydyn keskustelun väärin:

"... AP:n ystävälle ehkä useiden vuosien haaveiden täydellinen rusentuminen. Hänellä on oikeus surra. Ja oikeus tuoda surunsa esiin.

Minun tätini on ollut useita kertoja raskaana, joka kerta on tullut alkuraskauden keskenmeno. Hoidotkaan eivät ole auttaneet, lapsia eivät ole saaneet. Onko tätini kokemukset jotenkin vähäpätöisempiä kuin AP:lla? Teidän mielestänne tätini on menettänyt vain solumöykyn jolla ei ole edes sydämen sykettä havaittu."

Miksi haluatte ymmärtää, että tässä olisi kyse siitä että ap:n ystävä ei saisi surra keskenmenoaan tai, että sitä tässä kritisoitiin!? Lukekaa viestien sisältö oikein!

En kyllä sitten ymmärrä mitä AP tässä yrittää selittää. Koko ketjun ajan on kirjoittanut ärsyyntyneensä ystävän vertaillessa heidän menetyksiään. Jossain viestissä tuo myös ilmi kuinka tämä ystävä jatkuvasti tuo asiaa esiin. Eli suomeksi AP:n mielestä ystävä ei saisi puhua asiasta kun pitäisi ymmärtää hänen vielä hirvittävämpi menetys.

Johon vastasin että ystävällä on oikeus surra ja tuoda se myös esille. Vaikka AP onkin menettänyt oman vauvansa, ei se tarkoita sitä että muiden pitää hänen ympärillään alkaa hymistelemään ja miettiä että uskaltaako tästä nyt puhua koska ap voi loukkaantua. Edelleen, AP itse vähättelee ystävänsä kokemaa menetystä. Sen menetyksen suuruuden voi arvioida vain ystävä miehineen.

vieläkö väännän rautalangasta?

AP:n puolella olevat keuhkoaa kuinka ei saa verrata surua tai kokemuksia tai What ever. Ja lähes seuraavassa lauseessa vähättelevät ystävän kokeneen "vain alkuraskauden keskenmenon". Eli vertaavat.



Eli jospa tullaan siihen lopputulokseen, että kenellekään ei kuulu kuinka suurta surua itse kukainenkin tuntee.

edellisellä sivulla, että kaveri & mies olivat yrittäneet 6kk lasta...sehän ei ole mikään pitkä aika yrittää. Ja siitä viestistä päätellen olivat myös saaneet vauvan vuoden sisällä tästä alkuraskauden keskenmenosta.



En mä kyllä ymmärrä näitä jotka yrittävät täällä loukata tahallaan ap:ta lisää. Eikö teiltä todellakaan löydy empatiakykyä tai suhteellisuudentajua? Lukekaa itse kaikki viestit täältä ketjusta ennen kuin alatte avautumaan.

ehkä 6kk. Mutta kuinka kauan ystävänsä oli haaveillut että alkaisivat yrittämään? Esim. meillä minä odotin että mies suostuisi vauvan yrittämiseen 3 vuotta. Kun mies suostui, kesti vuoden ennenkuin tulin raskaaksi. Se aika tuntui loputtomalta.

AP:n puolella olevat keuhkoaa kuinka ei saa verrata surua tai kokemuksia tai What ever. Ja lähes seuraavassa lauseessa vähättelevät ystävän kokeneen "vain alkuraskauden keskenmenon". Eli vertaavat.

Eli jospa tullaan siihen lopputulokseen, että kenellekään ei kuulu kuinka suurta surua itse kukainenkin tuntee.

kenen tahansa ruikuttaa niistä alkuraskauden keskenmenoista kun ne riskit on kaikille olemassa! Kaikista typrimmät ovat ne viikolla 3 plussaavat ja parin viikon päästä ne menkat tulevatkin. Niitä keskenmenoja tapahtuu ihan hirveästi ja tosiaan olisi maailma surua täynnä jos kaikista myöhäisistä menkoista aletaan itkemään.

Ja olen itse huomannut alkuraskauden keskenmenon kahdesti. Ensimmäisellä kerralla olin 16v, itkin viikon. Toisella kerralla olin 24 ja pidin sitä täysin luonnollisena. Jos olisin viikkoja laskenut niin olisin ollut noin viikolla 6.

Tuon toisen "keskenmenon" jälkeen olemme kolme vuotta yrittäneet lasta ja en siltikään tee testiä heti vaikka menkat olisivatkin myöhässä. Muistan aina sen realiteetin miten voi käydä ja kun on kokenut elämässään oikeasti raskaita asioita niin tuollaisilta pikkujutuilta haluaa säästää itsensä.

Elämässä tapahtuu niin paljon paskaa ihan muutenkin, se on turha alkaa pilaamaan fiiliksiään luonnollisilla asioilla. Tietty jos muutenkin kuuluu ruikuttajakastiin niin se on varmaan sitten se tapa miten elämänsä haluaa elää.

Kylläpä oli ontuva vertaus, ei mitään keskenmenon, etenkään varhaisvaiheen sellaisen suremista voi verrata koiran suremiseen. Koira on perheenjäsen johon on luotu suhde ja kyllä, se voi olla yhtä tärkeä perheenjäsenkuin vaikka lapsi. Ei koiran suremista voi siis verrata syntymättömän solumöykyn suremiseen!

Ärsyttiäisi muakin jos olisin kkokenut saman kuin sinä. Tosi oksettavaa.



koska fakta on että se ei ole edes keskenmeno ja suuri osa ei edes huomaa mitään jos raskaus menee kesken noilla viikoilla kuin kavereillasi. on yleistä.



mutta kauheaa olisi joutua synnyttämään kohtuun kuollut melkein valmis lapsi. aivan hirveää. en pysty edes kuvitella.



itse en ole kokenut kumpaakaan mutta kaverisi kalastelee jotai sympatiaa tai ei ole terve. Ällöttävä on.

mutta ap:n ystävältä puuttuu empatia ja ilmeisesti myös tilannetaju. Kuka suree keskenmenon vuosipäivää facebookissa? Tai jankuttaa keskesnmenostaa vuosia?



Apn ystävä kaipaa huomioita eikä ole sosiaaliesti kovinkaan lahjakas. Jos et ap saa irti ystävyydestä mitään niin lopeta se.

mutta pitää nyt sentään olla jonkinlaista suhteellisuudentajua.



Itsellä on ollut keskenmeno viikolla 10, ja tottakai surin ja porasin pitkään, varsinkin kun uusi raskaus otti yli vuoden tärpätäkseen. Mietin joskus, millaista elämämme olisi, jos tämä versio olisi maailmaan päässyt, mutta joku järki nyt sentään...Omassa suvussa on 2 vauvaa kuollut, toinen synnytyksessä ja toinen viikon vanhana synnynnäiseen maksakirroosiin.



On siinä tosiaan eroa, haudataanko unelma lapsesta biojätteisiin vai hautausmaalle vauva, joka on jo mahassa liikkeenä tuntunut ja antanut itsestään ihmisyyden merkkejä.



Kuulostaa ystäväsi vähän kuin joltain ahdistushäiriöiseltä tyypiltä, aika itsekeskeiseltä. Ottaisin etäisyyttä.