Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Säälin +40v vanhempia joilla pieniä (alle 5v.) lapsia
24.02.2012 |
sekä säälin vähän myös lapsiakin. vanhemmista näkee että ovat jo melko väsyneitä arjen pyörittämiseen eikä vanhemmat jaksa leikkiä ja puuhastella samalla tavalla miten nuoremmat vanhemmat. Ymmärrän toki niitä vanhempia jotka ovat haaveilleet ja yrittäneet lasta kauan ja vasta myöhemmällä ikää tärpännyt.
Mutta ne vanhemmat jotka opiskelee 30v asti ja luo uraa siitä seuraavat 10 vuotta ja sitten tekee lapset. Tsemppiä valitsemallenne tielle. Se ura jota loitte ja jonka takia opiskelitte on luultavammin historiaa kun palaatte töihin lapsien teon jälkeen sillä olette yli 40 ja sitten ne naiset jotka teki lapset alle 30 ovat vielä nuoria ja työnantaja tietää etteivät he enää tee lapsia. Heillä on pitkä ura tiedossa ja hyvä työmoraali.
Kommentit (72)
Ymmärrän, että sinulla on paha olo kun tunnet sääliä. Mutta toisaalta, se on vain sinun itsesi tehtävä yrittää päästä siitä erilleen ja yrittää saada itsesi onnelliseksi.
Toivottavasti pääset tunteesta pikaisesti eroon, koska se voi johtaa pitkäaikaiseen masennukseen. Sääli tuntuu pahalta sydämessä ja voi aiheuttaa jopa burnouttia.
Yritä unohtaa nämä säälintunteet ja tee jotain kivaa ja yritä nauttia niistä asioista, mitä itselläsi on. Ehkä se elämä sinulla helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sä pysty pelkällä katsomisella toisesta sanomaan miten väsynyt on ja miksi :D mä tunnen monia alle 3-kymppisiä jotka ovat todella väsyneitä lastensa kanssa ja sitten taas useita 4-kymppisiä jotka ovat elämänsä kunnossa.
Kaikki lähtee siitä miten elämään asennoituu ja miten itsestään huolehtii!
Sun kannattais nyt sääliä itseäs ja ahdasa elämänkatsomustas ei muita!
Minä olen 42v ja minulla on 5v ja 2v. Minulla on mahdollisuus olla lasten kanssa kotona kunnes nuorempikin täyttää kolme vuotta. isompaa vien kerran viikossa kerhoon ja muina päivinä käymme perhekahviloissa ellemme jää kotiin leikkimään. Ja kyllä minulla ainakin riittää hyvin intoa ja jaksamista touhuta lasten kanssa. Joka päivä ulkoillaan ja luetaan kirjoja ja laulellaan. Leivomme usein ja teemme yhdessä kotitöitä. Eilen laitoimme herneitä kasvamaan ikkunalaudalle ja tänään menemme uimaan.
Rahahuolia ei enää ole, vaikka olen kotona, siitä kiitos alla olevan työuran. Siivoajakin on varaa palkata ja lasten kanssa olemiseen on enemmän aikaa.
Vanhemmalla iällä ei myöskään ole kiire päästä omiin menoihin kuten nuoremmilla äideillä tuntuu olevan.
Olen suht nuori äiti omasta mielestäni alle 30v. ja käyn myöskin perhekahviloissa ja kerhoissa lasteni kanssa. Ja juuri niissä olen huomannut samaa vanhemmista naisista, mutta en voi yleistää. Tämäkin kommentoija kertoi kovasti mitä kaikkea tekee lapsiensa kanssa. Minulla kolme lasta olen alle 30v. ja ehdin hyvinkin leikkiä lasteni kanssa, käydä ulkona ym ja minä myös siivoan itse koska jaksan ja ehdin. Minulle tulisi kummallinen olo jos palkkaisin siivoajan. olen sellainen teen itse kaiken -ihminen ja koska olen kotona niin talouden hoito kuuluu myös minulle. Kokisin olevani todella epäonnistunut ihminen jos en saisi itse kotiani siivottua?
Mun äitini oli 39 kun sai mut ja 41 kun sai pikkusiskoni, eikä minua ole kyllä koskaan haitannutt vanhempieni ikä! Ja äiti oli meidän kanssa pitkään kotona ja sai sen jälkeen unelmiensa työn, josta nyt eläkkeelle jäädessään sanoi, ettei yhtenäkään päivänä tuntunut mennä ikävältä töihin. Ja aina on auttanut minua lasteni kanssa ja on vielä todella virkeä 65 -vuotias, aktiivinen mummo ja maailman paras äiti, joka on hoitanut vielä isäni sairaita vanhempiakin!
Että minusta on naurettavaa tuollainen, että joku olis muka huonompi vanhempi vaan iän perusteella ja hah!
Minä olen 42v ja minulla on 5v ja 2v. Minulla on mahdollisuus olla lasten kanssa kotona kunnes nuorempikin täyttää kolme vuotta. isompaa vien kerran viikossa kerhoon ja muina päivinä käymme perhekahviloissa ellemme jää kotiin leikkimään. Ja kyllä minulla ainakin riittää hyvin intoa ja jaksamista touhuta lasten kanssa. Joka päivä ulkoillaan ja luetaan kirjoja ja laulellaan. Leivomme usein ja teemme yhdessä kotitöitä. Eilen laitoimme herneitä kasvamaan ikkunalaudalle ja tänään menemme uimaan.
Rahahuolia ei enää ole, vaikka olen kotona, siitä kiitos alla olevan työuran. Siivoajakin on varaa palkata ja lasten kanssa olemiseen on enemmän aikaa.
Vanhemmalla iällä ei myöskään ole kiire päästä omiin menoihin kuten nuoremmilla äideillä tuntuu olevan.
Olen suht nuori äiti omasta mielestäni alle 30v. ja käyn myöskin perhekahviloissa ja kerhoissa lasteni kanssa. Ja juuri niissä olen huomannut samaa vanhemmista naisista, mutta en voi yleistää. Tämäkin kommentoija kertoi kovasti mitä kaikkea tekee lapsiensa kanssa. Minulla kolme lasta olen alle 30v. ja ehdin hyvinkin leikkiä lasteni kanssa, käydä ulkona ym ja minä myös siivoan itse koska jaksan ja ehdin. Minulle tulisi kummallinen olo jos palkkaisin siivoajan. olen sellainen teen itse kaiken -ihminen ja koska olen kotona niin talouden hoito kuuluu myös minulle. Kokisin olevani todella epäonnistunut ihminen jos en saisi itse kotiani siivottua?
Fiksu yli nelikymppinen osaa todennäköisesti kirjoittaa sanan siivooja oikein...ja osaa muutenkin suhtautua elämään rennommin, eikä luule ihmisarvonsa olevan kiinni siitä imuroiko itse kotonaan vai tekeekö sen joku muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta se on aivan omasta kokemuksesta aiheutuvaa sääliä. Itse sain kuopukseni 32-vuotiaana ja olin liian vanha. Lapsi nukkui huonosti monta vuotta ja se kyllä lisäsi omaa ikääni ainakin kymmenellä vuodella. Lapsi menee ensi syksynä kouluun ja nyt vasta alkaa tuntua, että olen palautunut suurinpiirtein siihen kuntoon henkisesti ja fyysisesti kuin olin ennen tämän lapsen saamista.
Ehkä olen heikko tai jotain, mutta kyllä tämä yli 30-vuotiaana hankittu lapsi oli todella raskas kokemus. Toki asiaan vaikutti myös lapsen alkuvuosien pahat allergiat.
samaan vanhaan provoon ja alkaa puolustaa itseään ja omia ratkaisujaan :DDDD
VITTU, ETTÄ TE OLETTE NAURETTAVIA PELLEJÄ. Joka kerta tämä sama provo menee läpi ja eukot alkaa puolustella itseään, että kuinka minä olen virkeä ja muuta.
TÄMÄ ON NIIIIIIIIIN VÄSYNYTTÄ JA TE OLETTE NIIIIIIIN TYHMIÄ.
HAHAHAAAAAAAA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen 41-vuotias kahden äiti. esikoinen on 6-vuotias ja vauva syntyi syyskuussa. Molempien kanssa vanhemmuus on ollut ihanaa, energistä ja mahtavaa aikaa. Jaksoin hienosti imetykset ja valvomiset esikoisen kanssa (imetin 2 vuotta) ja nyt kohta puolivuotiaani alkaa maistella juuri kiinteitä. ei ole väsyttänyt, olen ollut vaan niin onnellinen lapsistani.
Hoidin/hoidan molempia kotona sen 3 vuotta ja palaan sitten hyväpalkkaiseen (no ei tietysti av:n standardin mukaan, mutta 4800 on minulle ok) kiinnostavaan virkatyöhöni. Olen ollut saman miehen kanssa naimisissa jo 15 vuotta ja onnellisia ollaan -- yhä edelleen. Lapset saavat siis kasvaa hyvään ja vakaaseen turvalliseen parisuhteeseen yhden isän perheessä -- ei pelkoa toisesta kierroksesta ja uusperhekuvioista kun se suhde ei ekan (tai tokan tai kolmannen) miehen kanssa kestänytkään pikkuvauva-aikaa....
Urheilen muuten tunnin verran päivittäin ja pukeudun kokoon 34. lasten välissä maraton meni aikaan 3.52 (ei ennätykseni, mutta enpä ole viitsinyt perhe-elämää uhrata) ja nyt tähtään ensi syksyksi taas maratonkuntoon ja berliiniin juoksemaan. Vaikka olen mummoäiti ja vauvakin on vielä pieni :) Hyvin jaksan ja työpaikkalääkärin terveiset 40-vuotistarkastuksessa olivat, että näkisinpä joskus kunnossasi olevan kolmikymppisen -- olen kuulemma terveyteni ja kroppani kanssa "luonnonoikku". Ota mut kiinni lenkkipolulla niin jutellaan siinä juostessamme lisää vanhemmuudesta ja jaksamisesta. Tai nappaa mua hihasta lasten harrastuksissa -- esikoinen tanssii, luistelee ja pelaa futista ja vauvakin käy vauvauinnissa ja volttivauvoissa jumppaamassa.. Aikaa näihin riittää, koska ulkoistan tylsemmät kotityöt kuten siivoamisen siivoojalle.
Kaikki iät ovat hyviä lasten saamiselle, sanon minä, sillä lapset ovat elämän suola. En kadehdi enkä murehdi nuorten taikka vanhojen lastensaantia vaan iloitsen joka lapsesta. täytyy tosin myöntää että kun yli 10 vuotta lapsettomuudesta kärsinyt ystäväni sai esikoisensa 43-vuotiaana 6 keskenmenon jälkeen iloitsin ehkä enemmän kuin yhdestäkään lapsesta omieni lisäksi. Ja hyvin hänkin näyttää jaksavan nyt kolmikuisen nyyttinsä kanssa :)
Täällä ap ja haluan oikaista nyt väärälle polulle johtaneet keskustelun. Itse olen siis 25v. ja minulla on kolme lasta. En siis ole yli 40 niinkuin joku mainitsi. Ja nyt kaikki jotka luulee, että olen jotenkin ahdistunut tästä niin en todellakaan ole :D Miksi ahdistuisin tällaisesta?
Käyn lasteni avoimessa kerhossa kahdesti viikossa, muskarissa sekä ulkoilen päivittäin. eli en ole myöskään niitä nuoria jotka istuvat päivät facebookissa. Olen vain lapsirakas ihminen ja minulle lapset ovat kaikki-kaikessa. Anteeksi tälle kirjoitusvirhe syynääjälle, luultavammin kaikki-kaikessa ei kirjoiteta noin. ;)
Enkä halunnut yleistää sitä etteivätkö kaikki yli 40 jaksaisi mutta mitä juuri näissä kerhoissa ym olen saanut kokea kyllä niistä vanhemmista huokuu toisinaan väsymystä ja ennen kaikkea sitä, että he ovat melkein 60v. kun heidän lapsensa valmistuu. Minun isoäiti on 60v.
Ja voin nyt senkin sanoa, että kyllä minä olen meitä nuoriakin äitiä nähnyt jotka ovat väsyneitä ja etenkin nuoret äidit saattavat olla malttamattomampia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ihmisethän ovat itse valinneet tehdä lapset yli kolmekymppisinä, ovat luultavimmin halunneet saada ennen sitä opinnot ja työllistymisen kuntoon. Ei sen vuoksi ketään kannata sääliä!
Olen sinun kuvauksesi mukaan juuri tällainen säälisi kohde kun täytän 40; nuorempi lapseni tulee olemaan tuolloin 4-vuotias. En kuitenkaan oleta olevani 4 vuoden kuluttua yhtään nykyistä väsyneempi ja (ainakin tähän saakka) olen jaksanut loistavasti.
Itse pidän helpomman kuuloisena sitä tilannetta, että on työpaikka ja työkokemus olemassa jo ennen lasten saamista, koska ilman työkokemusta lasten kanssa kotona olleen naisen on käsittääkseni vaikeampaa löytää itselleen töitä, vaikka olisikin alle 30-vuotias.
Meillä on neljä lasta, kuopus 1-vuotias. Ikää meillä vanhemmilla on yli 40. Hyvin jaksamme. Voin kertoa, että olin 27-vuotiaana huonommassa kunnossa kuin nyt sekä henkisesti että fyysisesti. Meille sopii vanhemmuus näin, joillekin toisille jokin muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies "säälii" myös, koska oli itse vanhojen vanhempien lapsi (äiti oli 37v ja isä 42v)
Hän on minulle joskus itkenyt, kuinka epäreilua on sekin, että nyt kun hän on kolmekymppinen, on kohta menettämässä vanhempansa. Hän pienenä usein mietti, miksei hänellä voinut olla nuoria vanhempia.
Siksi hän halusi ehdottomasti nuorempana lapset, koska lapsi kuulemma ansaitsee nuoret vanhemmat.
En pidä vanhempia millään tavalla huonompana, mutta mun mielestä JOS on mahd saada nuorempana lapset, niin valitsen sen tien.
Olimme 22v ja 26v kun saimme esikoisemme.
Harmi ettei kaikki ole löytänyt vielä hyvää miestä. :/
Ap:n viesti kyllä vähän vaikuttaa halveksunnalta, ei vain myötätunnolta... minä en ketään halveksi eikä mieheni. Vanha äiti voi olla yhtä hyvä äiti kuin nuorempikin.
olen 41-vuotias kahden äiti. esikoinen on 6-vuotias ja vauva syntyi syyskuussa. Molempien kanssa vanhemmuus on ollut ihanaa, energistä ja mahtavaa aikaa. Jaksoin hienosti imetykset ja valvomiset esikoisen kanssa (imetin 2 vuotta) ja nyt kohta puolivuotiaani alkaa maistella juuri kiinteitä. ei ole väsyttänyt, olen ollut vaan niin onnellinen lapsistani.
Hoidin/hoidan molempia kotona sen 3 vuotta ja palaan sitten hyväpalkkaiseen (no ei tietysti av:n standardin mukaan, mutta 4800 on minulle ok) kiinnostavaan virkatyöhöni. Olen ollut saman miehen kanssa naimisissa jo 15 vuotta ja onnellisia ollaan -- yhä edelleen. Lapset saavat siis kasvaa hyvään ja vakaaseen turvalliseen parisuhteeseen yhden isän perheessä -- ei pelkoa toisesta kierroksesta ja uusperhekuvioista kun se suhde ei ekan (tai tokan tai kolmannen) miehen kanssa kestänytkään pikkuvauva-aikaa....
Urheilen muuten tunnin verran päivittäin ja pukeudun kokoon 34. lasten välissä maraton meni aikaan 3.52 (ei ennätykseni, mutta enpä ole viitsinyt perhe-elämää uhrata) ja nyt tähtään ensi syksyksi taas maratonkuntoon ja berliiniin juoksemaan. Vaikka olen mummoäiti ja vauvakin on vielä pieni :) Hyvin jaksan ja työpaikkalääkärin terveiset 40-vuotistarkastuksessa olivat, että näkisinpä joskus kunnossasi olevan kolmikymppisen -- olen kuulemma terveyteni ja kroppani kanssa "luonnonoikku". Ota mut kiinni lenkkipolulla niin jutellaan siinä juostessamme lisää vanhemmuudesta ja jaksamisesta. Tai nappaa mua hihasta lasten harrastuksissa -- esikoinen tanssii, luistelee ja pelaa futista ja vauvakin käy vauvauinnissa ja volttivauvoissa jumppaamassa.. Aikaa näihin riittää, koska ulkoistan tylsemmät kotityöt kuten siivoamisen siivoojalle.
Kaikki iät ovat hyviä lasten saamiselle, sanon minä, sillä lapset ovat elämän suola. En kadehdi enkä murehdi nuorten taikka vanhojen lastensaantia vaan iloitsen joka lapsesta. täytyy tosin myöntää että kun yli 10 vuotta lapsettomuudesta kärsinyt ystäväni sai esikoisensa 43-vuotiaana 6 keskenmenon jälkeen iloitsin ehkä enemmän kuin yhdestäkään lapsesta omieni lisäksi. Ja hyvin hänkin näyttää jaksavan nyt kolmikuisen nyyttinsä kanssa :)
Onko sinulle oma kroppasi hieman liian tärkeä? Vaatekokokin piti ilmoittaa :DD Ap:n kanssa en ole samaa mieltä, mutta täällä +40v nainen ja vaatekoko 42. Lapset ovat toivottavasti onnellisia eivät ainakaan ole valittaneet koskaan että äiti olisi liian vanha
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies "säälii" myös, koska oli itse vanhojen vanhempien lapsi (äiti oli 37v ja isä 42v)
Hän on minulle joskus itkenyt, kuinka epäreilua on sekin, että nyt kun hän on kolmekymppinen, on kohta menettämässä vanhempansa. Hän pienenä usein mietti, miksei hänellä voinut olla nuoria vanhempia.
Siksi hän halusi ehdottomasti nuorempana lapset, koska lapsi kuulemma ansaitsee nuoret vanhemmat.En pidä vanhempia millään tavalla huonompana, mutta mun mielestä JOS on mahd saada nuorempana lapset, niin valitsen sen tien.
Olimme 22v ja 26v kun saimme esikoisemme.
Harmi ettei kaikki ole löytänyt vielä hyvää miestä. :/
Ap:n viesti kyllä vähän vaikuttaa halveksunnalta, ei vain myötätunnolta... minä en ketään halveksi eikä mieheni. Vanha äiti voi olla yhtä hyvä äiti kuin nuorempikin.
Tarkoitin juurikin tätä mitä sinäkin sanoit. En todellakaan halunnut halveksia niitä iäkkäämpiä vanhempia. Pyydän anteeksi kaikilta jotka asian näin ymmärsi. Mutta koittakaapa te miettiä miltä tosiaankin siitä teidän pienokaisesta mahtaa 20v tuntua jos omia vanhempiaan saa käydä vanhainkodissa katsomassa? En nyt tätäkään halua yleistää että kaikilla olis sama tilanne, mutta itse haluan kyllä olla vielä isovanhempanakin siinä kunnossa että jaksan puuhastella lastenlasteni kanssa.
Itse sai esikoisen 19 v ja toisen vasta 37 V.
Tämän kakkosen kanssa en vain jaksa. Valvottaa yöt, ja oma kroppa ei kestä enää väsymystä.
Onko sinulle oma kroppasi hieman liian tärkeä? Vaatekokokin piti ilmoittaa :DD Ap:n kanssa en ole samaa mieltä, mutta täällä +40v nainen ja vaatekoko 42. Lapset ovat toivottavasti onnellisia eivät ainakaan ole valittaneet koskaan että äiti olisi liian vanha
minulle, mutta jos väitetään etten ikäni takia jaksa, on mielestäni ihan järkevää kuvailla hyväkuntoinen kroppa :) Juuri siksi että kroppa EI ole tärkeä en ole kovin tavoitteellisesti juossut esikoisen syntymän jälkeen, kunhan juoksen maratonin tai pari vuodessa. Vaatekoko on urheilemattomalle monta kertaa hyväkuntoisen synonyymi -- olen muutenkin pikkuruinen ja varmasti löytyy ihan yhtä hyväkuntoisia isompikokoisiakin.
Siitä pidän kiinni, että urheileminen tekee hyvää jaksamiselle -- minä en ole vielä kummankaan kanssa ollut erityisen väsynyt vaikka heräilyjä on riittänyt. Hyväkuntoisena jaksaa paremmin, vanha ja nuori.
T: se edellinen minimummoäiti joka yhä vaan iloitsee lapsistaan enemmän kuin mistään muusta elämässä
Minä taas säälin ihmisiä, jotka eivät osaa laittaa pilkkuja paikoilleen.
T. Eräs äiti, joka ei ole 40+
muita ihmisiä, turhat kotkotukset ja herneet nenässä on jääneet pois ja osaa keskittyä olennaiseen. Erilaisuuden sietäminenkin kehittyy vuosien varrella; lapsilla on näinollen vanhemmat joilla on nuoria äitejä selkeämpi ja suvaitsevaisempi maailmankuva-ja se on lapsen etu. Toisaalta ei voi yleistää- on nuoria, hyvin kehittyneitä äitejäkin ja toissaalta vanhempia ei niin kehittyneitä. Mut yleensä elämä hioo ja siitä on vain hyötyä ja iloa. Hassua on sekin että 40+ tietää millaista on olla 20 tai 30v mut 20 tai 30 ei tiedä millaista on olla 40?;) Ja mun kokemuksen mukaan sitä luulee niin paljon vanhemmista, luulee et elämäkin loppuu, mut sitten kun itse on 40+ tajuaa et vau, nythän se vasta alkoikin:D Ainoa mitä ihmettelen on, että miksi on niin tärkeää arvostella itseään vanhempia äitejä? kannattaisi miettiä mitä se kertoo sinusta itsestäsi, miksi kiinnität sellaiseen huomiota-oletko ehkä itse epävarma ja pönkität sitä vai mikä on?
Minäkin tulin äidiksi 21-vuotiaana, nyt on kuusi lasta , nuorin vuoden ja olen 41-vuotias.
En kyllä ole koskaan minkään ikäisenä katsonut ylöspäin tai alaspäin itseäni nuorempia tai vanhempia juuri synnyttäneitä tai minkään ikäisten lasten äitejä, ja äitihän minäkin olen lopunikääni, eikä sitä tiedä vaikka hoitelisin reippaana terveenä vanhuksena vielä lastenlastenlapsiakin...
Alue: Aihe vapaa
Voi voi. Paljon on sullakin vielä opittavaa.