Säälin +40v vanhempia joilla pieniä (alle 5v.) lapsia

En nyt tätäkään halua yleistää että kaikilla olis sama tilanne, mutta itse haluan kyllä olla vielä isovanhempanakin siinä kunnossa että jaksan puuhastella lastenlasteni kanssa.

40+20=60. Siinä iässä ei pääse vielä edes eläkkeelle, puhumattakaan vanhainkodista. Ja jos eläkeikää nostetaan suunnitelmien mukaan, niin kohta ollaan lähemmäs seitsemänkymppisiä kun eläkeaika koittaa.

En oikein ymmärrä, että mitä aikakautta nämä "60-vuotiaat on vanhainkodissa" -ihmiset elävät. 1800-lukua?

säälin, jos joku joutuu vanhainkotiin 60-vuotiaana. Siihen on tuskin vanhana saadut lapset syynä. Surullinen juttu, olivatpa lapset silloi 20, 30 tai 40.

ja mies on yli 40. Enkä sääli sitä yhtään. Enkä aio myöskään päästää sitä helpommalla ko isompien kanssa, koska hän "olisi liian vanha" valvomaan tai hoitamaan lasta!

Kukin tavallaan, sinäkin ja ihan ilman sääliä.

Oma jaksaminen ja kunto ei riipu iästä, mutta itse olisin toivonut lapsia nuorempana. Aina niitä ei vaan tule aiemmin, vaikka ajoissa alkaisi yrittämään. Ja joskus menettää vanhempansa jo nuorena, vaikka he eivät vanhoja olisikaan. Ei elämää voi suunnitella liikaa. Ja on tosi tyhmää analysoida ja varsinkaan arvottaa sivusta muiden elämää ja valintoja. Ei ulkopuoliset voi tietää, mikä mistäkin johtuu.

että nykyään joku 60-v on vanha. On geensitä, sattumasta ja elintavoista kiinni miten pitkään ja missä kunnossa elää. Itse olen 34-v ja omassa lähipiirissä äiti jonka kunnon ms-tauti rapautti n.45-v (alkoi aiemmin, tuon ikäisenä oli jo ihan kamalassa kunnossa)ja yksi joutui muistihäiriösairauden takia palvelukotiin tmv. asumaan n.50-v.

Sitten on niitä jotka ovat 90-v vielä ihan skarppeja, yksikin "tervaskanto", ajaa vielä autoa näyttää paljon nuoremmalta. Muutenkin ihmisten elinikä nousee koko ajan, ja ihmiset myös elävät terveempinä mitä ennen.



Ennen kun ihmiset tekivät rankkaa fyysistä työtä, niin vanhenivat nopeammin mitä ennen. Oli kaikenlaista kremppaa enemmän jne. Lisäksi yksi mikä vaikuttaa on se, että ennen oli selkeästi ns. mummot mummon näköisiä. Hiuksia ei värjätty (eikä tarvitse kauaa mennä taaksepäin!) oli selkeämmin "vanhojen vaatteet" jne.

Ennen ehkä joku häpesi vanhoja vanhmepiaan kun nämä istuivat joulujuhlissa "mummon ja papan" näköisinä. Nykyään ei aina huomaa (ellei ala läheltä laskemaan ryppyjä) onko ihminen 20, 30, 40 vai 50 vuotias. Samoja vaatteita käytetään, hiuksia värjätään jne.



Ja tietenkään kaikki eivät hoida itseään ja rupsahtavat, mutta se sitten oma valinta. Julkisuudessa esim. Eini on 52-vuotias, Helena Lindgren 55-vuotias jne. eivätkä todellakaan näytä miltään "mummoilta".



Minusta on typerää jättää jotain tekemättä siksi että on jonkun mielestä liian "vanha". Ja kyllä: en ymmärrä miksi yli 60-v _keinohedelmöityksellä_ saatetaan lapsi alulle (tapaus taannoin ulkomailla) mutta ihan luomuna on lapsia saatu vielä jopa n. 50-vuotiaana.



Ihmisillä on erilaisia arvoja, minä halusin lapset n. 30-vuotiaana, koska halusin elämäni menevän niin että hyvä parisuhde, opiskelut hoidettu pois ja vähän työelämää takana ja päälle matkustelut ja muut jutut ennen lapsia. En olisi nähnyt itseäni 20-v äitinä. Ja jos lapsia en olisi saanut n.30-v niin olisin varmasti jatkanut yittämistä niin pitkälle kun se olisi ollut mahdollista =ehkä olisin saanut lapsen/lapset vasta 40+ vuotiaana.



Mutta se huvittava seikka näissä jutuissa aina on: kuinka huonossa kunnossa moni nuori on, kun ajattelee että 40-v ollaan jo "toinen jalka haudassa"! :D Moni tosiaan juoksee vielä 80-v maratooneja ja muuta, eli se "väsymys" ei minusta ole ikään vaan enemmän luonteeseen sidottua. Osa vaan on valivali-ihmisiä, ja osa tekee kaiken sellaisella reippaalla otteella, isätä riippumatta.

Omat vanhempani ja anoppini ovat nyt 60-vuotiaita. Työelämässä edelleen, aktiivisia harrastajia ja matkustajia. Anoppini on nyt 65-vuotias ja jäi juuri eläkkeelle. Äitini on 60-vuotias ja hakee osa-aikaeläkkeelle. Isäni on yrittäjä ja on myynyt yrityksensä pois ja enää konsultoi siellä silloin tällöin. Hän on 62-vuotias.



Talous on kaikilla turvattu, töitä sopivasti ja oman halun mukaan. Erilaisia matkoja on usein, eläkkeellä olevalla anopillani ihan kuukausittain. Vanhempani hoitavat töittensä ohella 80+-vuotiaita äitejään, jotka molemmat asuvat yksin eivätkä siis ole vanhainkodissa.



Pitäisiköhän ihan hiukan oppia jotain elämästä ja muista ihmisistä eikä nuoruuden kaikkivoipaisuudella julistella näitä totuuksia ja tehdä tulkintoja jonkun ihmisen silmäpusseista? Pakko todeta tähän loppuun viktoriaaninen totuus: nuoret ihmiset luulevat olevansa viisaita, vanhat ihmiset tietävät olevansa viisaita...



T. 2-vuotiaan ja 5-vuotiaan 37-vuotias äiti, jolla on vauvakuume

Olen 41v ja kuopus on 5v. Erittäin hyvin jaksan arkea ja lasten kanssa olemista/harrastamista. Töissäkin olen ollu taas jo monta vuotta kuopuksen jälkeen. Samalla työnantajalla olen ollu jo ennen lapsia. Isompiakin lapsia on, 13v ja 12v.



En usko myöskään, että kuopuksemmekaan kaipaa mitenkään sääliäsi. Hänellä on aivan riittävästi touhua.



Ja jos olen rehellinen, niin enemmän väsynyt olin silloin, kun isommat lapset olivat 5v. :)

Itse saanut lapsia 21v ja 32v. Nyt olen yli 41v ja yritetään saada vielä iltatähti. 21 v jaksoin puuhastella lapsen kanssa ihan älyttömästi kikenlaista, oltiin aina liikkeellä. 32v olimme paljon ulkona, kävimme kerhoissa, mutta nukuin aina lapsen kanssa päiväunet. En väsynyt lapseen ja olin parempi kasvattaja kuin aiemman lapsen kanssa, johtuen kokemuksesta kasvattajana sekä elämänkokemuksesta.



Nyt 41v on ajoittain väsynyt ja tiedän etten jaksa puuhata tulevan lapsen kanssa niin paljoa mutta, meillä onkin isä joka aktiivinen ja hän jaksaa. Isä aikoo jäädä lapsen kanssa kotiin 3:ksi vuodeksi. Hänellä riittää virtaa ja leikkimielisyyttä. Äidille jää siis pääosittain vaatehuolto ja ruoka, isä hoitaa suuremmaksi osaksi siivouksen ja lapsen. Äiti hoitaa kouluasiat jne.



Eli ap, olet oikeassa vanhemman äidin vireystilasta. Huomautun kuitenkin että moni muu asia meissä vanhemmissa kasvattjissa voi olla paremmin.



Nuorena ihminen luulee olevansa kaikkivoipa ja niin on ilmeisesti vielä sinullakin, se on ihan normaalia. Toivotan hyvää elämää ja paljon elämänkokeemuksia sinulle. Olet varmasti hyvä äiti, mikä ei sulje pois sitä tosiasiaa että tulet olemaan vielä parempi äiti/kasvattaja hieman vanhemapana.

Olen saanut lapsia sekä alle 30v että yli 40 v.



-Leikkiä ja puuhastella en ole jaksanut minkään ikäisenä.

-Nyt olen vähemmän lasten kanssa, otan riittävästi omaa aikaa ja delegoin hoitovastuun muille. Minusta se on vaan positiivista. Lapset saa muitakin ihmissuhteita ja minulta puolestaan ei mene tolkku eikä hermot enkä saa hallitsemattomia raivareita lapsille (miehelle kyllä).

- Nuorena olin välillä väkivaltainen lapsia kohtaan, nykyään en koskaan.

- Uraa mä alan luoda vasta nyt, kun on 5 lasta, joista 3 isoja ja 2 pientä (nuorin 2). Ja olen reippaasti yli 40 v. Mitä se työmoraali on?

Säälin kirjoitajaa !!!

Minä sen sijaan yritän keskittyä omiin juttuihini (yli 40v ja pienet lapset) sekä ymmärtää muiden erilaisuutta.



Kumma vaan, kun tuttavapiirissäni ihan ne alle 30v valittaa väsymystä toisinaan..



Eikä se väsymyksen valittelu aina tarkoita, että olisi tehnyt virheen elämässä. Se on usein ihan sellaista keskustelunaloitussmalltalkia, jolla haetaan yhteyttä kanssasisariin. Meneekö tämä, ap ihan yli hilseen sulta?



Lapset tehdään silloin kun tehdään, ei onnistu kaikilta kalenterin mukaan, ura tehdään, jos edes tehdään, myös jossain vaiheessa, yleensä sekin suunnittelematta. Ura saadaan tehtyä tai ei, kuten lapsetkin.



Olet aika epämiellyttävä ihminen, kun kuvittelet muiden menevän elämäänsä noin putkinäköisesti eteenpäin ja itse kuvittelet olevasi se fiksuimmin elämäänsä elävä.

Erittäin timmi yli 70v äitini puuhastelee 3 vuotiaani kanssa, sekä tietty isompien, jos itselleni, piiitkälle yli 40v, tulee yllättävä työkeikka.



Ihmiset yli 40,50, 60 - 90v voivat olla erittäin tavallisia ja täyspäisiä toimijoita (toisin kuin jotkut nuoremmat näköjään)



Järkyttävää ikärasismia harrastat, paljastat näin vähäisen elämänkokemuksesi. Älä kasvata lapsistasi yhtä näköalattomia.

Nämä nuoret äidit, joilla ei ole mitään elämänkokemusta vielä, ovat jotenkin huvittavia=)!Ihmettelen myös, että 25-vuotiaalla on 3 lasta?Millä hän elää?No, tietenkin mun verorahoilla...

t.äti/yrittäjä/kohta 40 v(aionkin uida ensi viikolla 10 km =) )

Mikä sulla oikeesti on ongelma? Käykö kateeksi työssäolevat menestyvät naiset joilla on työpaikka johon palata? Väsyttääkö omat lapset? Haluttaako siideriä?

Ei kaikki voi olla jotain Jutta Gustafsbergejä, joilla ei ole muuta elämää kuin kuntoilu! Tavallinen työssäkäyvä äiti ei ehdi juosta maratoneja eikä muutenkaan kuntoilla tuntitolkulla joka päivä, joten fyysinen kunto ei vaan ole tällaisella ihmisellä 4-kymppisenä ihan sama kuin 2-kymppisenä. Tämä on tosiasia, jonka ainakin itse olen huomannut. Kyllä 4-kymppinenkin voi silti jaksaa lastenhoitoa siinä kuin nuorempikin, jos kohdalle ei satu koliikkivauva tai muuten vaikeampi tapaus.

kehuskelemaan, miten nyt 40-vuotiaana alkoi vihdoin se oma elämä, kun lapset ovat omillaan. Pääsee harrastamaan ja matkustamaan ja nauttimaan isovanhemmuudesta.



Sitten 60-vuotiaana onkin nähnyt ja kokenut kaiken, niin voi rauhassa könytä vanhainkotiin kuolemaan. Eipä sitä tarvitsekaan nykymittapuulla odotella kuin sellaiset 30 vuotta. Mitä ajattelit tehdä odotellessa?



Oma isoäitini on nyt 86-vuotias. Hän asuu omassa asunnossaan ja pärjää yksin hyvin. Hoitaapa vielä silloin tällöin lähettyvillä asuvia lapsenlapsenlapsiaankin. Kun minä synnyin, oli tämä isoäitini 49-vuotias. Oman esikoisensa hän sai 24-vuotiaana ja kuopuksensa 28-vuotiaana. Viimeisin lapsenlapsi syntyi, kun hän oli 57-vuotias. Ensimmäinen lapsenlapsenlapsi (hänellä on näitä nyt 6 kpl) syntyi, kun hän oli 78-vuotias. Hyvin jaksaa vielä näitäkin hoidella.



Oma äitini sai esikoisensa 23-vuotiaana ja kuopuksensa 29-vuotiaana. Ensimmäinen lapsenlapsi syntyi, kun hän oli 56-vuotias. Äidilläni on nyt kaksi lastenlasta ja ikää on 61 vuotta. Todennäköisesti hän saa vielä lisää lastenlapsia seuraavan 5-10 vuoden aikana, ja luultavasti hän on 80-vuotias ennen ensimmäistä lapsenlapsenlastaan. Ihminen elää kuitenkin koko ajan yhä vanhemmaksi, joten äitinikin varmaan yltää tuonne 90 vuoden pintaan asti.



Minä tulen todennäköisesti saamaan lastenlapsia lähempänä 60 vuoden ikää tai sen yli (esikoinen tuolloin 28-vuotias ja kuopus 25-vuotias). Lastenlastenlapsia saan varmasti reilusti yli 80-vuotiaana, ehkäpä vasta 90-vuotiaana. Eliniän odotteeni on varmasti yli 90 vuotta.



Vaikka itse olen saanut lapseni yli 30-vuotiaana, ja sekä äitini että isoäitini alle 30-vuotiaana, en usko menettäväni mitään jo senkin takia, että elinikä kasvaa koko ajan ja eläkeikäkin siirtyy. Oma isoäitini hoiti lastenlapsiaan 50+-vuotiaana, kun eläkkeelle pääsi helpommin, nyt 60+-vuotiaat ovat edelleen työelämässä.



Lisäksi on muistettava, että vaikka kuinka on tehnyt ne lapset nuorina, voi aina sattua ja tapahtua jotain. Näin kävi esim. apelleni, joka kuoli syöpään alle 60-vuotiaana. Ei ehtinyt edes eläkkeelle jäädä. Elämää ei voi suunnitella liikaa ja tärkeintä on, että on itse tyytyväinen valintoihinsa. Joskushan tällaiset päätökset eivät edes ole valintoja vaan olosuhteiden määräämiä.

Nykyisin pyritään lähes fanaattisesti elämän täydelliseen hallintaan. Suunnitellaan lasten hankinnan ajankohta ja ajatellaan, että sitten elämä menee määrättyjen kuvioiden mukaan. Vielä virkeät isovanhemmat auttavat lasten hoidossa, uraputki säilyy, omakoti valmistuu ajoissa jne. Voihan se toki näin mennäkin, mutta useimmiten elämä järjestää odottamattomia yllätyksiä. Lapsi ei yrityksistä huolimatta tulekaan, isoäiti sairastuu Alzheimeriin 50-vuotiaana, työpaikasta irtisanotaan tms. Elämä vain menee niinkuin se menee. Helpoimmalla pääsee, kun rohkenee ottaa yllätykset avoimesti vastaan ja sallii sen myös muille.

Onko sinulle oma kroppasi hieman liian tärkeä? Vaatekokokin piti ilmoittaa :DD Ap:n kanssa en ole samaa mieltä, mutta täällä +40v nainen ja vaatekoko 42. Lapset ovat toivottavasti onnellisia eivät ainakaan ole valittaneet koskaan että äiti olisi liian vanha

minulle, mutta jos väitetään etten ikäni takia jaksa, on mielestäni ihan järkevää kuvailla hyväkuntoinen kroppa :) Juuri siksi että kroppa EI ole tärkeä en ole kovin tavoitteellisesti juossut esikoisen syntymän jälkeen, kunhan juoksen maratonin tai pari vuodessa. Vaatekoko on urheilemattomalle monta kertaa hyväkuntoisen synonyymi -- olen muutenkin pikkuruinen ja varmasti löytyy ihan yhtä hyväkuntoisia isompikokoisiakin. Siitä pidän kiinni, että urheileminen tekee hyvää jaksamiselle -- minä en ole vielä kummankaan kanssa ollut erityisen väsynyt vaikka heräilyjä on riittänyt. Hyväkuntoisena jaksaa paremmin, vanha ja nuori. T: se edellinen minimummoäiti joka yhä vaan iloitsee lapsistaan enemmän kuin mistään muusta elämässä

kysyn, mitkä ovat mittasi? olen myös pieni ja urheileva 40-kymppinen

mä nauran räkäsesti tällasille kirjoituksille. news flash, nuori ihminenkin voi olla flegu ja väsynyt