Viikko mennyt Escitalopram Actavis-lääkettä ja hermostunut olo

Kyllä porukka kirjoitaa tänne semmosta soopaa että. Ensinäkin a niinkun mulla on paniikki häiriö se johtuu itselläni siitä että seretooni tasot alhaalla ollut koko elämän . Kun se diagnosoitiin olen syönyt propral ja opamoxia vuoden ajan nämä ei siis auta sairauteen vaan poistaa oireet lopulta meni niin pahaksi että aloitin ton ssri lääkkeen olo helpottu huomattavasti. Mutta joka tapauksessa mulla itselläni on 3 vaihtoehtoa. A. En syö mitään lääkettä ja kärsin paniikki häiriöstä koko loppu elämäni. B. Syön propralia ja opamoxia koko loppu elämäni ja oireet katoaa ja välillä pahenee ja joudun nostaa annosta pameissa. C. Otan tota ja syön mahdollisesti koko loppuelämäni oireet katoo. Näin asia mun kohdalla jos sulla on sairaus niin sitä pitää hoitaa ja mulle on ihan fine jos sitä joutuu syömään . Sama kun vaikka diabeettes sä joudut syömään niitä tai pistämään niitä lääkeeitä tai sit kärsit oireista ja kuolet lopulta. Oon syöny ite 3vk kyseistä lääkettä ei oo hirveesti pahaa sanottavaa tilanne että kaikki fyysiset oireet kadonnu melkeen täysin (tykytys ja huimaus) ahdistus tulee vielä välillä mutta jännitys melkeen kokonaan kadonnut. Sivu oireita oli aluks 3pv pään särky nyt kadonnut jäljellä vielä välillä armoton hikoilu mutta sitä kyllä tuli propraalista kanssa joten ei haitaa. Lääkeen alotus mietitytti ja pelotti aluks mut ei oo nyt hieveesti pahaa sanottavaa nii ja krapulat kadonnu melkeen kokonaan :)

Mä söin viisi vuotta masennuslääkettä. Aluksi auttoi, jaksoi taas käydä töissä ja muuta. Loppua kohti alkoi lihominen, raivokkuus ja väkivaltaisuus. Lääkärin kanssa keskustelin ja purettiin lääkitys. Sain myös noottia siitä että liian kauan oli ollut lääkitys päällä, enhän minä sitä tiennyt. Lääkärit vaan aina uusi reseptin.

Nyt kuitenkin masennus on poissa, painokin on laskenut kymmenisen kiloa eikä ihme kohtauksia tule. Tarkoituksena siis sanoa että älkää alkako vuosikausia lääkettä syömään. Terapia mukaan. Itse en mitään terapiaa saanut enkä jaksanut lähteä apua hakemaan, söin vaan lääkkeitä.

Tuntuu, että hikoiluttaa, tärisyttää (vähän), on sellanen levoton hermostunut olo. Onko normaalia kun syönyt lääkettä viikon? Vaikka näin pieni annos? Jatkanko vaan, eikai tämä pahene koko ajan? Lääkäri kyllä tosiaan sanoi, että oireet voi pahentua eikä saa lopettaa kuukauteen ainakaan vaikka tuntuisi ettei auta.

En oo ottanut juuri noiden sivuvaikutusten takia joita oli lueteltu siinä lapussa lääkkeen mukana.

mutta alkaa kyllä muutaman viikon sisällä sitten auttaa

ja oli sen takia väsynyt ja kärttyinen.

Ja siihen hait heti ratkaisuksi masennuslääkkeitä?



Kovin helposti nykyään ihmiset alkaa pillereitä nappailemaan. En kyllä uskaltaisi kovin helpolla tuollaisia mömmöjä alkaa syömään, jotka sekoittaa aivokemiat loppuelämäksi. Paluuta nimittäin entiseen ei enää tämän jälkeen koskaan ole.



Toinen on se, että nyt kun olen saanut hihhulin merkinnän papereihin, sinua ei enää tutkita koskaan kunnolla kun kaikki vaivasi pannaan "masennuksen" piikkiin.

Apu tulee muutamien viikkojen aikana, mulla kesti 6 viikkoa. SSRI-lääkkeiden kanssa vaaditaan kärsivällisyyttä, ne ei ole pika-apu vaan korjaa aivokemiaa vähitellen. Samantyyppisiä oireita tulee aina pitoisuuden muuttuessa eli annoskokoa nostaessa/vähentäessä. Ole sitkeä ja yritä pärjätä oireiden kanssa. Vähennä kahvinjuontia jos mahdollista jos se vaikka auttas.

Apu tulee muutamien viikkojen aikana, mulla kesti 6 viikkoa. SSRI-lääkkeiden kanssa vaaditaan kärsivällisyyttä, ne ei ole pika-apu vaan korjaa aivokemiaa vähitellen. Samantyyppisiä oireita tulee aina pitoisuuden muuttuessa eli annoskokoa nostaessa/vähentäessä. Ole sitkeä ja yritä pärjätä oireiden kanssa. Vähennä kahvinjuontia jos mahdollista jos se vaikka auttas.

Hui, onko totta että takaisin paluuta ei ole - eli aivokemiat menevät sekaisin eikä masennuslääkkeitä voi lopettaakaan?

Täyttä soopaa koko viesti. Masennuslääkkeet ei sekoita aivokemioita. Masentunutta ei myöskään pidetä hulluna. Masennukseen sairastuu vähintään 10 prosenttia väestöstä ja varmaan saman verran jää diagnosoimatta ja lääkitsemättä. Ei ihmekään kun tuollaisia ennakkoluuloja viljellään.

No auttaako toi lääke sellaseen hermostumiseen ja "ylikierroksilla" käymiseen (lievään) vai onko ihan väärä lääkekin? Oli kyllä yksityinen hyvä psykiatri joka määräsi.

Se vain tehdään asteittain ja varovasti. Nyrkkisääntö on että 6 kk jatketaan vaikka masennus olisi poissa, koska masennuksella on taipumus uusiutua herkästi jos lääkitys lopetetaan liian aikaisin. Joillakin lopetus käy vahingossa, unohtaa vaan ottaa niitä lääkkeitä ja huomaa ettei enää tarvitsekaan. Älkää uskoko kaikkia pelottelijoita.

esim. kommentti

"En kyllä uskaltaisi kovin helpolla tuollaisia mömmöjä alkaa syömään, jotka sekoittaa aivokemiat loppuelämäksi. Paluuta nimittäin entiseen ei enää tämän jälkeen koskaan ole." on aika asiaton, perustuu yhden ihmisen mielipiteeseen ja vain ja ainoastaan siihen. Jokainen on yksilö ja reagoi erilailla aloitettuun lääkitykseen, ei ole yhtä ja tiettyä hetkeä joka olisi kaikille sama kun puhutaan esim. lääkkeen sivuvaikutuksien väistymisestä. Noudattaisin lääkärin ohjetta, niinkuin lääkityksen suhteen yleensäkin.

Tekin puhutte masennuksesta, mutta mulle psykiatri tosiaan totesi, etten vaikuta masentuneelta vaan "olet ylirasittunut ja käyt ylikierroksilla" ja määräsi tuon lääkityksen jotta olo helpottuisi. Ei mitenkään aluksi ehdottanut lääkettä, mutta sitten sanoi että voisti kyllä kokeilla jos auttaisi. Ei kai nyt sitten huononna asioita?

niin lääkärit hyvin useasti jättävät kivut ja muut tutkimatta ja ne pannaan vain sen mielisairauden ja masennuksen piikkiin. Tästähän on kirjoitettu lehdissäkin paljon.



Toiseksi, kun aivokemioita mennään sorkkimaan kemiaalisesti, ei todellakaan ole enää paluuta entiseen. Näin se vain menee.



Mieluummin opettelisin jättämään sen ylenmääräisen alkoholin käytön pois, mikä aiheuttaa useasti hermostuneisuutta ja unettomuutta. Sekä nukkuisin tarpeeksi ja en roikkuisi tietokoneella niin paljon. Auttaisi paljon paremmin kuin lääkkeet.

masennuksen laatua kun ei voi katsoa millään verikokeella tms. Essitalopraami auttaa ainakin ahdistuneisuuteen mulla oikein hyvin. Mutta muitakin lääkkeitä on, jos tuo ei sinua auta. Paras apu on lääkkeiden ja terapian yhdistelmä.

jos sinä olet hullun paperit saanut niin siihen saattaa olla joku muu syy kuin masennuslääkkeiden käyttö. Jankutuksesi on täysin perusteetonta, lapsellista ja varmasti ahdistavaa ap:lle, voisitko lopettaa?

Mutta siis onko nyt normaalia että viikon käytön jälkeen tulee tällainen levoton hermostunut olo kun hermostuneisuuteen juurikin lääke määrättiin? Ja mokaanko nyt pahasti kun aloitin tämän käytön..? En kyllä tahtoisi loputonta lääkekierrettä..toisaalta, omatoimisestikaan tilanne ei ole parantunut, olen kiukkuinen perheelle jne joten jos lääke auttaisi olooni. Vähentäisi hermostuneisuutta ja äkkipikaisuutta. Osaisin rauhoittua, nukkua vaikka päiväunetkin joskus jos olen valvonut lasten takia paljon.

Olen työssäni nähnyt sen, mitä psyykelääkkeet tekee ihmisille. Lääkärit kirjoittavat niitä niin helposti ja ihmiset on sen jälkeen pääsemättömissä niiden diagnoosien ja lääkkeiden kanssa. Kun ne diagnoosit ja lääkitykset näkyy papereissa koko loppuelämän.

Viattomasti aletaan nappailla jotain pilleriä ja se aiheuttaa oireita. Kokeillaan uutta ja uutta ja kun aivoissa on kemikaalit jo ihan sekaisin näiden mömmöjen takia, on kierre valmis ja joudutaan loppuelämä syömään erilaisia lääkkeitä.

Kohta syöt lisäksi unilääkkeitä ja paniikkihäiriöön lääkkeitä ja kierroksessa on kolmas ja neljäs masennuslääke.

Olen tämän nähnyt niin monta kertaa työssäni, että ei tulisi mieleenkään jonkun unettoman yön takia alkaa pilleristiksi.

Mutta hyvä bisnes se on lääketehtaille.

jos sinä olet hullun paperit saanut niin siihen saattaa olla joku muu syy kuin masennuslääkkeiden käyttö. Jankutuksesi on täysin perusteetonta, lapsellista ja varmasti ahdistavaa ap:lle, voisitko lopettaa?

mulla paheni ahdistus ja masennus lääkkeiden käytön alussa mutta sitten yhtenä päivänä ikäänkuin alkoi aurinko paistaa. Ja mullakin just tuo raivoaminen ja hermostuneisuus helpotti. Ne oli masennusoireita. Masennuslääkkeet EI aiheuta riippuvuutta. Lopettaessa kyllä tulee samalla lailla oireita kuin aloittaessa. Ne eivät ole rauhoittavia vaan piristävät aivojen serotoniiniaineenvaihduntaa ja tasoittavat tunnemyrskyjä. Mutta siinä menee parista viikosta kuuteen viikkoon aikaa.