Viikko mennyt Escitalopram Actavis-lääkettä ja hermostunut olo

Lääkkeen kaksi viikkoa sitten ahdistukseen ja siihen että käyn ylikierroksilla.. Ei ole ollut mitään oireita mulla oli tuommoisia oireita ennenkuin menin psykiatrille.. Pääsi tilanne niin pahaksi, määräsi rinnalle myös toisen mielilalääkkeen ja opamaksia paniikkikohtaksiin.. Tsemppiä kyllä se siitä :)

Uskon, että oireesi vielä helpottavat, kun lääkkeet alkavat vaikuttaa. Kuulostavat "normaaleilta" aloitusoireilta, jotka erittäin todennäköisesti helpottavat, kun lääke alkaa vaikuttaa. Esim. SSRI-lääkkeissä (jota sinäkin syöt) aloittaminen ja lopettaminen voi aiheuttaa oireilua ja omien oireiden pahenemista, kun aineenvaihdunta aivoissa muuttuu.



Olen itse juuri lopettamassa yhtä SSRI-lääkettä ja kärsin voimakkaista lopetusoireista. Aloitusoireita en saanut lainkaan. Jostakin SSRI-lääkkeestä on taas tullut pahat aloitusoireet. Jokainen reagoi eri tavalla eri lääkkeisiin.



Jos olo tuntuu todella hankalalta, soita lääkkeen määränneelle lääkärille ja kerro hankalista oireista. Joskus aloitusken tai lopetuksen ajan voi joutua syömään jotain mietoa rauhoittavaa, esim. Opamoxia. Tai esim. työterveys- tai tk-lääkärikin varmasti ymmärtää tilanteesi.



Tsemppiä! Älä luovuta vielä!

Tuntuu vaan, että ton verenvuotojutun takia paras soittaa lääkärille ennen kun otan lisää noita -ainakin terveysneuvonta neuvoi varmuuden vuoksi niin. Toivottavasti saan yhteyden lääkäriin, yksityinen lääkäri oli.

Moi, itse aloitin loppuvuodesta toisenmerkkisen SSRI-lääkkeen. Synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja ahdistukseen. Neuvoni on, että älä itse ala mietiskelemään syötkö lääkettä vai et ja millä annostuksella. Jätä se psykiatrin harkintaan. Muuten menet ihan ulalle. Näin kävi minulle ja paraneminen sen vuoksi viivästyi.



Kun aluksi aloitin lääkkeen pienellä annoksella olo oli ensin hyvä. Sitten nostettiin annosta ja päälle tuli kaamea ahdistus. En tajunnut, että näin "kuuluukin" olla aluksi ja aloin itse säätämään lääkkeiden kanssa. Ajattelin, että lääke ei mulle sovi ja on parempi olla ilman. Rupesin hiljalleen vähentämään lääkettä. Jossain vaiheessa olo oli todella kaamea, enkä tiennyt johtuuko se sairaudestani vai siitä, että vähennän lääkettä.



Lopulta löysin psykiatrin, johon todella luotan. Hänen avullaan uskaltauduin aloittamaan uudestaan lääkkeen sillä annostuksella kun kuuluukin. Olo on kohentunut pikku hiljaa.



Muista, että oikea annostus on myös tärkeää. Lääkettä yleensä nostetaan asteittain oikeaan määrään. Minulla aloitettiin todella pienellä määrällä pari ensimmäistä viikkoa, sitten pieniä nostoja 2-3 viikon välein. Kävin aina nostojen välissä psykiatrilla, jossa keskustelimme tarkasti voinnistani. Nyt ahdistus on lähes kokonaan poissa ja nukun hyvin. Nautin vauvastani ja suhtaudun odottavaisesti tulevaisuuteen. En enää itkeskele tyhjästä. Kun olin syönyt 6 viikkoa lääkettä olo oli jo ihan hyvä, mutta psykiatrin haastateltua minua totesimme, että toimintakykyni ei ollut vielä täysin normaali. Mieliala on hyvä, mutta energiaa hoitaa asioita, harrastaa, keskittyä ei vielä ole tarpeeksi. Nostimme vielä hieman lääkettä ja nyt alkaa tuntua siltä, että annostus on oikea. Puhuimme siitä, että syön lääkettä vielä ainakin kesään asti. Sitten katsomme, josko lääkkeen voisi pikkuhiljaa alkaa lopettelemaan. Annosta vähennetään sitten viikkojen, jopa parin kuukauden ajan.



Ahdistus voi siis todella pahentua alussa. Minulla kesti sitä parikin viikkoa. 3-6 viikossa sitten näet, onko lääkkeestä apua. Tarvittaessa annosta muutetaan. Annoksen nostaminen on minulle aiheuttanut vain pientä "kireyttä", eli alun helvetti ei ole toistunut. Hikoilu ja muut fyysiset oireet jäivät pois tokan noston jälkeen.



Onneksi jaksoin nuo ensimmäiset kauheat viikot, sillä lääkkeestä tosiaan on ollut apua. Lopettaminen tai "koukkuun jääminen" ei pelota. Olen joskus vuosia sitten syönyt toista masennuslääkettä jonkin aikaa, eikä lopettaminen ollut vaikeaa. Ja tuon toisen lääkkeen lopettaminen pitäisi kuulemma olla vaikeampaa kuin nykyisen. Varsinaista riippuvuutta SSRI-lääkkeet eivät aiheuta. Lopettamisoireet ovat tottumista matalampaan annokseen, mutta ns. henkistä riippuvuutta ei tule. Usein SSRI-lääkkeen aloitusoireisiin määrätään jotain rauhoittavaa unilääkkeeksi tai poistamaan pahinta ahdistusta. Minulle on parikin lääkäriä sanonut, että muutaman viikon voi hyvin ottaa rauhottavia pienellä annoksella. Niin lyhyestä ajasta ei tule riippuvuutta. Otinkin siis aloitusoireisiin Opamox-rauhoittavaa silloin kun oli rankkaa. En ihan päivittäin, ja pienellä annoksella, mutta kuitenkin useamman viikon, kuukauden aikana. Nyt kun aloitusoireet ovat takana ja ahdistus vähentynyt, en tunne mitään tarvetta ottaa niitä vain tavan vuoksi. Jos riippuvuus olisi syntynyt, niin en varmasti olisi ollut esim. viimeistä kuukautta ilman yhtäkään opamoxia.



Suosittaisin, että menisit psykiatrillesi takaisin ja kertoisit huolistasi. Hän pystyy hälventämään lääkkeiden aloitukseen liittyvää pelkoa.



Keskusteluun on kommentoinut eräs "ammattilainen" aika provosoivaan sävyyn. Älä häntä kuuntele. Näitä kommentoijia on aina masislääkeketjuissa. Minulla selvästi lääke puree, kun pystyn vain naurahtamaan moisille kommentoijille :).

ensimmäiset kolme päivää oli ihan hyvät, mutta nut alkaa huumori loppumaan...minulle tuo lääke määrättiin paniikkihäiriöön ja tänään on kohtauksia ollu ihan koko ajan. Tai se tunne että tulee kohtaus mutta ei se ihan päälle asti ole vielä tullu. Pitääkö minun oikeasti kestää tätä olotilaa kaks viikkoa? Minäki mietin aluksi tuota alottamista, mutta kyllä minäki haluaisin edes joskus käydä yksin kaupassa ja alkaa lukemaan uutta ammattia. Ihan sama jos se on elinikäinen lääkitys kunhan nyt vaan asiat muuttus parempaan!

että SSRI-lääkkeet lisäävät oireita lääkityksen aloituvaiheessa. NOin kahden kuukauden käytön jälkeen lääkitys alkaa tehota.



Itse olen syönyt Ixeliä vuodesta 2005 alkaen. Useita masennuslääkkeitä oli kokeiltu ennen sitä, mutta ne eivät auttaneet tai niistä tuli sivuvaikutuksia. Ixel auttoi hyvinkin pian masennukseen, ja esim. myös orgasmikyky palasti. Mutta kun yritin lopettaa lääkettä viime kesänä, niin ne harhat, jotka liittyivät masennukseeni ja olivat jo kauan olleet poissa,palasivat. Kun aloitin lääkkeen uudelleen, ne jäivät taas vähitellen pois. Lääkeen lopetuksesta ei kuitenkaan seurannut masennusoireiden palaamista. Eli ilmeisesti syön näitä maailman tappiin...

Missä vaiheessa minun sitten pitää mennä lääkäriin jos tämä ei ala helpottamaan...ainoa asia joka nyt lohduttaa että en minä tähän ainakaan kuole! :) Ja näin paha se ei ole koskaan ollukkaan eli tuskin menee enää pahemmaksi?!

Olen työssäni nähnyt sen, mitä psyykelääkkeet tekee ihmisille. Lääkärit kirjoittavat niitä niin helposti ja ihmiset on sen jälkeen pääsemättömissä niiden diagnoosien ja lääkkeiden kanssa. Kun ne diagnoosit ja lääkitykset näkyy papereissa koko loppuelämän.

Viattomasti aletaan nappailla jotain pilleriä ja se aiheuttaa oireita. Kokeillaan uutta ja uutta ja kun aivoissa on kemikaalit jo ihan sekaisin näiden mömmöjen takia, on kierre valmis ja joudutaan loppuelämä syömään erilaisia lääkkeitä.

Kohta syöt lisäksi unilääkkeitä ja paniikkihäiriöön lääkkeitä ja kierroksessa on kolmas ja neljäs masennuslääke.

Olen tämän nähnyt niin monta kertaa työssäni, että ei tulisi mieleenkään jonkun unettoman yön takia alkaa pilleristiksi.

Mutta hyvä bisnes se on lääketehtaille.

jos sinä olet hullun paperit saanut niin siihen saattaa olla joku muu syy kuin masennuslääkkeiden käyttö. Jankutuksesi on täysin perusteetonta, lapsellista ja varmasti ahdistavaa ap:lle, voisitko lopettaa?

Masennuksen sairastanut, samaa lääkettä syönnyt kuin ap. Kuten monet maininneet niin noita lääkkeitä syödessä pitää olla kärsivällinen ja pitoisuuksien muutos tekee ikäviä oireita, jotka loppuu kun pitoisuus on tasainen. Mulle vaikeinta oli lääkityksen purkaminen, aiheutti todella voimakkaat vieroitusoireet, mutta parissa viikossa helpotti. Lääkkeistä useat pääsee eroon eikä todellakaan ole ollut tarvetta unilääkkeisiin tai muihin. Masennuslääkkeillä hoidetaan monia muitakin juttuja kuin pelkkää masennusta. Rohkeutta vaan ja kärsivällisyyttä ap.

Sain joskus sertraliinia ja en pystynyt nukkumaan juuri lainkaan. Sitten kun se alkuvaikutus (unettomuus) meni ohi niin en kokenut lääkkeestä olevan mitään hyötyä. Vaihdettiin paroksetiiniin joka sopi ja auttoi.



t. sosiaalinen foobikko keskivaikealla masennuksella

työuupumuksen jälkeiseen ahdistukseen. Se tuntui auttavan ja pystyin palaamaan töihin. Lääke antoi hyvät unet, pystyin nukkumaan jopa vuorokauden ympäri ja sain itseni pysymään kasassa töissä, ei ollut pelkoa itkuun purskahtamisesta.



Lääkärin kanssa sovimme, että joulun jälkeen puretaan lääkitys. Puolikkaalle siirtyessä sain kaksi viikkoa kestäneen päänsäryn ja aloin nähdä valtavasti unia. Heräsin aikaisemmin kuin ennen. Kun sitten ohjeen mukaisesti lopetin lääkkeen kokonaan sain seurakseni viikkojen huimauksen, joka hiljalleen alkaa olla ohi. Koen olevani oma itseni nyt kun viimeisestä lääkkeestä on neljä viikkoa, mutta en usko selviäväni työssä ilman lääkettä. Itkun kanssa sinne päivittäin menen ja monta kertaa päivässä on itku kurkussa.



Lääkehän ei paranna sitä ongelmaa, johon sitä olen syönyt. Tapaan pian lääkärin ja sitten varmaan mietitään lääkkeelle palaamista, ainakin siksi aikaa kun olen tuossa työpaikassa. En pysy kasassa työpaikalla muuten eikä päivittäinen itkeminen ole hyväksi.



Toivottavasti saan pian uuden työpaikan, sillä muuten terveenä en haluaisi syödä lääkettä. Mielialalääkkeen syönti on evännyt minulta sairauskuluvakuutuksen, vaikka en ole ollut masentunut. Kannattaa siis miettiä lääkkeen aloittamista tarkkaan. Ei sillä, ilman lääkettä tuskin olisin voinut palata töihin.

Kun syötte noita lääkkeitä oletteko myös saaneet sairaslomaa kun aloititte lääkityksen? Mulle ei määrätty sairaslomaa.

Söin ensin vuoden escitalopram 10 mg paniikkihäiriöön, n. kuukauden päästä alkoi helpottamaan oloa. Sivuoireista en muista oikein. Vuoden kuluttua lääke ei enää tehonnut kun elämäntilanne muuttui paljon, muutin täysin vieraaseen kaupunkiin, aloitin uuden koulun ja erosin poikaystävästä. Annosta nostettiin 20 mg, joka vaikutti hyvin. Lääke ei lihottanut, olosta tuli oikein hyvä ja valoisa ja halukkuus ei hävinnyt mihinkään. Paniikkikohtaukset pysyivät poissa. Huonoja puolia oli varsinkin isommassa annoksessa turtumus ja itkeminen oli vaikeaa. Tunteet eivät kuitenkaan täysin hävinneet, mutta tunnehuiput hävisivät. Lopetin lääkkeen ja viisi viikkoa meni hyvin, mutta aloitin taas syömään lääkettä, kun paniikkikohtaukset ja ahdistus palasivat.

Itsellä kesti ne levottomat olot, vatsakivut, pääkivut, tärinät, vapinat yms. noin 3 viikkoa. Sitten nostin annosta puolikkaalla, taas sama. Ja yritin vielä nostaa 1 1/2 tablettiin, mutta viimeisen puolikkaan nostossa tuli niin kamalat olotilat että en millään kyennyt. Kannattaa myös varautua siihen, että kun kroppa tottuu tuohon lääkkeeseen, niin ilman tulee vieroitusoireita. Itse unohdin vkl ajan ottaa lääkkeen, maanantaina herätessä kummastelin, kun aina silmiä kääntäessä tuli sähköimpulsseja päähän, tuntui kuin pieniä sähköiskuja kokoajan tulisi. Sitten tajusin, että lääke on unohtunut, otin sen ja parissa tunnissa kaikki helpotti.

Aloitin kyseisien lääkkeen käytön 5 viikkoa sitten, sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja ahdistukseen.

Aluksi lievää pahoinvointia, muuten olo alkanut helpottamaan. En reagoi enää niin voimakkaasti tuleviin tapahtumiin / tilanteisiin.

5 mg annos / päivässä.

Itse kärsin oireista kaksi vuotta ennen kuin "uskalsin" mennä lääkäriin. Vaikutti arkeen aika paljon.

Kova fyysinen liikunta ja rentoutumisharjoitus tukevat hyvin "parantumista" ainakin itselläni.

Olen liikkunut aina, mutta nyt olen vielä kiristänyt tahtia.

Tsemppiä kaikille parantumista kohti!

Onhan se ikävää, kun aina määrätään esim. työuupumukseen lääkkeitä helpottamaan oireita eikä hoideta sitä työuupumuksen aiheuttajaa. Sehän on selvä, että ne oireet palaavat lääkkeiden lopetuksen jälkeen jos työssä mikään ei ole muuttunut siihen suuntaan, että tilanne helpottuisi.