Mokasin tänään töissä itseni vahingossa TODELLA PAHASTI. Hirvee fiilis :/
Ahdistaa ihan hirvittävästi. Päässä takoo että "tää ei voi olla totta!"
Tapahtunut oli jotain niin hirveää, ettei se oikeasti tunnu edes todelta, liian pahaa ollakseen totta. Menetin kasvoni totaalisesti, vielä työporukassa, eli joudun näitä ihmisiä näkemään taas huomenna ja vielä kuinka kauan tästä eteenpäinkin.
En edes kehtaa kertoa mitä kävi, työkaverit vain sattuivat näkemään nolon, hyvin heikon hetkeni. Hekin olivat silminnähden hämmentyneitä ja se supina sen jälkeen... Olen vielä sellainen ihminen, että näkemänsä oli varmaan viimeinen asia mitä olisivat kuvitelleet minulta näkevänsä.
Ahdistaa niin että oksettaa!
(anteeksi etten voi kertoa mikä tapahtunut on, pelkään että minut tunnistetaan)
Lohduttakaa mua kertomalla että teillekin on käynyt jotain tosi kamalaa ja noloa mutta ootte selvinneet siitä...
Kommentit (294)
Mä oon useinkin töissä pieraissut kunnon kaasut johonkin sivukamariin kun olen ollut siellä yksin käymässä, ja eiköhän aina joku pamahda sinne samalla ovenavauksella kun itse tulen ulos. Mikä säkä!
Kerran myös kotona kärsin ihan hirveistä ilmavaivoista ja piereskelin koko kämpän täyteen pahanhajuista kaasua. Olin unohtanut, että asuntoa oli tulossa tarkastamaan jotkut miehet, ja he sitten tulivat juuri sen pahimman katkun keskelle :D
Bussipysäkillä laskeskelin kolikoita, kädessäni oli muutama 20-senttinen ja ehkä yksi tai kaksi kymmenen senttistä. Kolikot kourassa korjasin hiuksiani mitkä olin laittanut ponnarille ja kun uudestaan katsahdin kämmeneeni, oli yksi kymmensenttinen kadonnut. Tarkistin jalkakäytävää, mutta missään ei näkynyt mitään. Nousin bussiin, maksoin matkan sitten setelillä ja vaihtorahoja ojentaessaan bussikuski katsoi vähän omituisesti. Matkalla epäilin, että pieni kolikko oli nyt jumahtanut jonkin omituiseen paikkaan, mutta vaikka haroin hiuksia hienovaraisesti niin etteivät muut vain huomaisi, en siinä vaiheessa löytänyt kadonnutta kymmenpennistäni. Kun pääsin työpaikalle ja kumarruin matalan roskiksen ylle tiputtaaksini sinne nenäliinan tms. Kuului kilahdus ja kadonnut kolikkoni pyöri lattialle. Missä sitten ikinä olikaan roikkunut päässäni minun sitä huomaamatta, mutta kyllä ainakin ilmeistä päätellen kovin moni muu sen huomasi. (Hiuksistani on myös lähtenyt ampiainen lentoon siellä jonkin matkaa kyhjöttäneenä minun huomaamattani, että kaikkea sinne päätyykin.)
Haukuin erään ihmisen, koska tulkitsin erään tapahtuman täysin väärin. Tämä haukkuminen onneksi tapahtui viestimen välityksellä eikä suoraan hänelle, joten toivottavasti hän ei siitä koskaan kuulekaan, mutta muut kyllä tietävät. Ja juuri tuo kohtaaminen työkavereiden kanssa seuraavana päivänä nolosta tapahtumasta on niin kamala, mutta se menee kyllä omalla painollansa. Harmittaa ja ärsyttää todella, miksen voinut vain nukkua yön yli niin olisin jo tajunnut mistä olikin kysymys. Pitäisi aina ajatella ennen kuin toimii.
Yksi nolouksista mikä muistuu mieleeni tapahtui yhdelle tuttavalleni. Menin hänen kanssaan hänen työpaikalle illanvietoon. Kysymyksessä ei kuitenkaan ollut mikään pikkujoulu tai muu rilluttelu-rälläämis tapahtuma, paikalla oli myös siis tuttavani pomo, vaimo ja heidän sylivauva ja muutama muu työntekijä. Tarkoitus ei siis todellakaan ollut juoda mitää hirvittäviä kännejä alunperinkään. No tuttavani tuli veljensä kyydillä hakemaan minut ja jo siinä huomasin että hän on aivan kännissä. Illanistujaisissa hän pudotti grillimakkaraa lattialle, se ihan kieri siinä hetken lattialla, känninen tuttavani otti sen kuitenkin käteensä ja söi sen. Hän myös hapuili ja oli juovinaan lasista joka oli kuitenkin jo aikaa sitten tyhjentynyt. Hän sammui puoliksi, pää nuokuksissa välillä tosti sanoja muiden keskusteluista. Tämä kaikki siis aivan hänen pomojensa silmien alla.
Helpottaa kyllä todella lukea muiden nolouksia enkä itse ole tuomitsemassa yhtään ketään, koska olen itse mokannut niin usein. Itsensä nolauksesta pahempaa ja junttimaisempaa on se, että siitä joku huomauttelee tai muistuttelee jatkuvasti tai edes kertaakaan. Tyylikkäämpää on olla kuin asiaa ei olisi tapahtunut ja ottaa ihminen ihan ihmisenä.
Kaverini soitti aamulla ihan paniikissa opettajalle että ehtiikö hän kouluun, kello olikin vasta noin kuusi aamulla, että varmaan oli opettaja hieman hämmentynyt. Kaverini luuli varmaan kellon olevan kahdeksan tms. Tämän lisäksi hän myöhästyi tuona kyseisenä aamuna vaikka oli niin aikasin jo "liikkeellä".
Olen luullut kaupan jonossa että päästä hiljaisen ilman pihalle mutta sepäs päättikin päästää paukauksen :D
Olen hermostuksissani sellainen että saatan selittää jotain mistä en itsekään ymmärrä mitään puhumattakaan siitä jolle selitän käsittämättömiä asioita ja se vatsapuolen ilme on jännä kun sekään ei tajua mitään.
Työkaverin opastaessa uutta työtehtävää suustani jonkun ihme katkoksen johdosta pääsi vihaiselta kuulostava Aha! kun tarkoitus oli sanoa ihan normaalisti että "aa, joo ymmärrän aha." Se minun ahani oli tyyliin: No aha, ei kiinnosta". Työkaverini oli siis tavallaan työnohjaaja, emme siis sillä tavalla olleet kavereita että olisin voinut selittää että pääsi hassusti tuo Aha! suusta. Hänen ilmeensä oli ihmettelevä ja puhe keskeyty hetkeksi, hän kuitenkin jatkoi opastusta.
Olen mulkoillut itseäni hassusti peilistä kun takaa tulee työkaverita ja kummastelevat mitä oikein ilmeilen peilin edessä.
Nämä nyt ensimmäisenä tulee mieleen.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2012 klo 19:23"]
Etkö voi edes vähän vinkata, oliko työhön liittyvä moka vai joku henkilökohtainen juttu, jota et olisi halunnut työkaveriesi tietävän? Olen kyllä joutunut töissä noloihin ja ikäviin tilanteisiin. Olen mm. itkenyt töissä omia asioitani, saanut kesken työpäivän keskenmenon ja tappanut erään asiakkaan, tosin hän olisi saattanut kuolla ilman mokaanikin.
[/quote]
"Sori pomo, asiakas kuoli. Mutta sain sopparin tehtyä ennen sitä, niin saanko bonarit silti?".
Itse olen ainakin itkenyt töissä ja möläytellyt vähän mitä sattuu. Kerran lähetin pomoa kritisoivan viestin vahingossa hänelle itselleen. Olen monesti jäätynyt totaalisesti esiintymistilanteissa ja selittänyt jotain ihan järjettömiä ja jälkeenpäin muistanut vain hirveän häpeäntunteen ja sen että suustani tuli jotain sanoja jotka eivät todennäköisesti liittyneet itse asiaan tai edes toisiinsa. Nämä siis vain töissä, ne noloimmat jutut ovat sattuneet vapaa-ajalla. Näitä käy oikeasti kaikille eikä itseään kohtaan pidä olla liian julma, varsinkaan silloin kun et ole tehnyt mitään mikä vahingoittaisi ketään muuta.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 18:21"]
Itse olen ainakin itkenyt töissä ja möläytellyt vähän mitä sattuu. Kerran lähetin pomoa kritisoivan viestin vahingossa hänelle itselleen. Olen monesti jäätynyt totaalisesti esiintymistilanteissa ja selittänyt jotain ihan järjettömiä ja jälkeenpäin muistanut vain hirveän häpeäntunteen ja sen että suustani tuli jotain sanoja jotka eivät todennäköisesti liittyneet itse asiaan tai edes toisiinsa. Nämä siis vain töissä, ne noloimmat jutut ovat sattuneet vapaa-ajalla. Näitä käy oikeasti kaikille eikä itseään kohtaan pidä olla liian julma, varsinkaan silloin kun et ole tehnyt mitään mikä vahingoittaisi ketään muuta.
[/quote]
Ah, tämä olikin ikivanha ketju. No mutta, pätee kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2012 klo 07:49"]voin kai sitten kertoa.. multa tuli kurat housuun ja lemusin aivan hirveelle...
ap.
[/quote] No ei oo paha. Ainakaan niin paha kuin monen muun jutut täällä. Ei ole mitään hävettävää. Lähes kaikille sattuu tuo joskus, joillekin erittäin julkisessa tilanteessa (mullekin on käynyt niin.)
[quote author="Vierailija" time="20.02.2012 klo 19:23"]Etkö voi edes vähän vinkata, oliko työhön liittyvä moka vai joku henkilökohtainen juttu, jota et olisi halunnut työkaveriesi tietävän? Olen kyllä joutunut töissä noloihin ja ikäviin tilanteisiin. Olen mm. itkenyt töissä omia asioitani, saanut kesken työpäivän keskenmenon ja tappanut erään asiakkaan, tosin hän olisi saattanut kuolla ilman mokaanikin.
[/quote] etkai ole lääkäri? :D
Palstailiskohan ap vielä? Kolmen vuoden takaisen jutun vois varmaan kertoakin jo. :D
[quote author="Vierailija" time="20.02.2012 klo 19:31"]
Mahatauti vaan iski niin yllättäen, etten ehtinyt oikein edes huomata olevani sairas ennen kuin alkoi nopeasti tapahtua :) Kyllä siitäkin selvittiin.
[/quote]
Huomasiko asiakas?
[quote author="Vierailija" time="20.02.2012 klo 19:44"]
Tarjoilijana tiputtanut lasin viiniä morsiammen syliin. Lupaan, ettei mikään ole kamalampaa.
[/quote]
Minäkin olen kaatanut juomia asiakkaiden päälle, mutta en kuitenkaan morsiamen :D
[quote author="Vierailija" time="20.02.2012 klo 19:49"]
Tarjoilijana tiputtanut lasin viiniä morsiammen syliin. Lupaan, ettei mikään ole kamalampaa.
Olen ollut häissä, jossa tarjoilijalle kävi sama moka. Morsian otti ihan iisisti, ei edes näyttänyt harmittavan.
Riippuu varmaan kaatuuko punaviiniä vai valkoviiniä..
Hei Minna! Tunnistin sinut viestistäsi eikä se haittaa yhtään, että nännisi vilahti jakun sisältä. Ei se haittaa eikä sitä tarvitse hävetä. Vahinkoja sattuu. Tervetuloa vain takaisin!
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 18:21"]
Itse olen ainakin itkenyt töissä ja möläytellyt vähän mitä sattuu. Kerran lähetin pomoa kritisoivan viestin vahingossa hänelle itselleen. Olen monesti jäätynyt totaalisesti esiintymistilanteissa ja selittänyt jotain ihan järjettömiä ja jälkeenpäin muistanut vain hirveän häpeäntunteen ja sen että suustani tuli jotain sanoja jotka eivät todennäköisesti liittyneet itse asiaan tai edes toisiinsa. Nämä siis vain töissä, ne noloimmat jutut ovat sattuneet vapaa-ajalla. Näitä käy oikeasti kaikille eikä itseään kohtaan pidä olla liian julma, varsinkaan silloin kun et ole tehnyt mitään mikä vahingoittaisi ketään muuta.
[/quote]
Minäkin lähetin työkaveria koskevan haukkumisviestin vahingossa hänelle itselleen... ollaan nyt kuitenkin ihan hyvissä väleissä.
romahdit tai suutuit hulluna ja heitit tavaroita tms.
Mä kerran firman pippaloissa join liikaa, koska mua vitutti työpaikkakiusaaminen ja yleinen työilmapiiri. Avauduin sitten tarpeeksi juoneena parille työkaverille ja lopuksi aloin vollottaa ja hokea että kaikki vihaa mua.
Irtisanouduin aika nopeasti ko. insidentin jälkeen.
tilanteessa?
Selittelitkö? Pakenitko? Itkitkö? Suutuitko?
Tämäkin seikka vaikuttaa siihen, miten "iso moka" kyseessä ja miten muut sen ottivat?
Ja olen samaa mieltä aikaisemman kirjoittajan kanssa siitä, että jos ihmiset tulivat ihan kysymään sinulta asiasta niin ei se varmaan ihan hirveän paha juttu ollut, jos kehtasivat tulla suoraan puhumaan asiasta.Ehkä sulla on vaan yliherkkä häpeäntunne?
Mä olen mokannut joskus niin pahasti että ei KUKAAN maininnut sanallakaan. Olivat vaan hämmentyneitä seurassani.
puhelias tyyppi ja mulla on erittäin huono tapa pälättää kaikenlaista outoa kun olen hermostunut.
Kerran aloin hermostuksissani pälättämään alan ammattilaiselle hänen erikoisalastaan jotain mistä mulla ei oikeasti ollut hönkäsen pöläystäkään tietoa. Ja siis paikalla oli paljon muutakin porukkaa ja kaikki katsoivat mua todella oudosti ja tämä ammattilainen mutisi jotain.
Itkin tuota tapahtumaa varmaan viikko sen jälkeen ja hävetti niin että olisin voinut vajota maan alle.
mokannut, mutta olen todistanut, kun työkaveri nolasi itsensä todella, todella pahasti.
Itseäni hävetti mennä seuraavana päivänä töihin ja kohdata tämä työkäverini koska MYÖTÄhäpeä oli niin suuri.
MUTTA. Työkaverini kuittasi tapahtuman yhdellä lauseella ja jatkoi työskentelyän ja käyttäytymistään normaalisti. Tämän johdosta tapahtuma unohtui nopeasti ja kaikki palautui ennalleen. Ymmärsin, että ihmisiähän me kaikki vain olemme...
aika auttaa. Itselläkin on joskus ollut samat fiilikset, oksensin keskellä päivää krapulassa seinään erään hyvin tiukkapipoisen kollegani todistaessa tapausta :/ Mietin oikeasti sen jälkeen, etten kehtaa mennä takaisin töihin, mutta onneksi reippasti menin...
Asiakkaat olivat tilanneet pizzoja työkaveriltani, menin sitten auttamaan häntä kantamisessa pöytään. Työkaveri kertoi kelle tämä pizza menee, ja vein sen pöytään. Asiakas kysyi että eikai tää pizza sisällä lihaa ja nopeasti pizzaa pintapuolisesti katsoen vastasin että 'ei sisällä'.
Ja kaikki vain koska _oletin_ että asiakas on tilannut kasvispizzan, ja koska en silmäpuolin nähnyt lihaa juuston alta. Ja koska oletin että tottakai tilaa kasvis syöjä kasvispizzan niin en edes mennyt tarkistamaan asiaa koska mulla oli mukamas jotain tärkeämpää tekemistä.
Ja kyllä vieläkin hävettää, mutta voin sanoa että tuosta virheestä olen oppinut paremmin kuin hyvin. ikinä en enään vastaa jos asiasta en tiedä.