Poikani on 17 ja edelleen paha ärrävika,tahtoo nyt vaihtaa nimensä
Joka on siis Eerik. Joo onhan se karun kuuloista kun ärrä korahtaa,mutta mietin voisiko tuota silti vielä jotenkin hoitaa eikä tarvitse niin radikaalia ratkaisua,kuin vaihtaa koko nimi.
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Kai olet hänet jo lapsena vienyt puhevian korjaukseen, esim. juuri ärrävika parannetaan monesti kertakäynnillä terapeutin luona.
(kieli on suussa ärrää sanoessa samassa paikassa kuin ällässä. Siihen lisätään se ärrän surina, jota voi opetella erikseenkin.
Kyllä on käynyt puheterapiassa ja harjoituksia tehty myös kotona kun oli oli esikoulussa/ala-asteella.
Aloittaja
Oletteko oikeasti harjoitelleet viikottain? D-kirjaimella harjoitellaan R:ää. Kieli menee samaan paikkaan ääntäessä. Mihin pojan kieli menee sanoessa r:än?
Vaihtakoon nimensä sitten. Pelkkää häpeää ollut koko nuori elämä.
Anna vaihtaa nimi. Minulla on edelleen r-vika vaikka olen 50 ja puolet lapsuudesta tein "kielikuppeja" ohjevihkon kanssa. Onneksi nimeni on tyyliä Tiina.
Jos on motivaatiota harjoitella, niin ärrän oikea täry voi löytyä helpostikin. Puheeseen vakiinnuttaminen vaatii sitkeyttä.
Mihin asti poika eteni koulun/eskarin puheopetuksessa?
T. Erityisluokanope
Vierailija kirjoitti:
Oletteko oikeasti harjoitelleet viikottain? D-kirjaimella harjoitellaan R:ää. Kieli menee samaan paikkaan ääntäessä. Mihin pojan kieli menee sanoessa r:än?
Viikottain? Puheharjoituksia kuuluu tehdä päivittäin. Ei niihin tarvitse kerralla laittaa aikaa, mutta tärkeintä on tuo jatkuvuus.
Halmi, ettei Jali-Petli koskaan pysty ostamaan Melsua tai Bemalia, ei myöskään Fellalia tai Polschea ilmeisistä syistä.
Joutuu tyytymään Audiin tai Volvoon. Tai Toyotaan, hellan jestas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko oikeasti harjoitelleet viikottain? D-kirjaimella harjoitellaan R:ää. Kieli menee samaan paikkaan ääntäessä. Mihin pojan kieli menee sanoessa r:än?
Viikottain? Puheharjoituksia kuuluu tehdä päivittäin. Ei niihin tarvitse kerralla laittaa aikaa, mutta tärkeintä on tuo jatkuvuus.
Tottakai harjoitella pitää useamminkin, mutta lapsen pitäisi itsekseen ymmärtää harjoitella. Riittää, että aikuinen ohjaa kerran viikossa. Oma lapseni oppi vajaassa kuukaudessa r:n. Ei mitenkään surisuteltu ärrää, vaan kaikkea d Kirjailta. Di da du, diu saa duu. Sitten ihan ärrällä alkavia sanoja, mutta vaihdettiin tilalle d - kirjain. Duma, doska, dölli,...
Kylläpäs nyt on puheopettajia paikalla. Henkilökohtaisesti opin sanomaan ärrän vasta kun kielenjänne oli katkaistu kirurgisesti ja tietenkin päälle puheopetusta päälle.
Sano että saa vaihtaa etunimeksi Karri ja sukunimeksi Purra
Karri Purra
Kaikki luulivat että hän oli Eelik
Kai olet hänet jo lapsena vienyt puhevian korjaukseen, esim. juuri ärrävika parannetaan monesti kertakäynnillä terapeutin luona.
(kieli on suussa ärrää sanoessa samassa paikassa kuin ällässä. Siihen lisätään se ärrän surina, jota voi opetella erikseenkin.