Lue keskustelun säännöt.
Mokasin tänään töissä itseni vahingossa TODELLA PAHASTI. Hirvee fiilis :/
20.02.2012 |
Ahdistaa ihan hirvittävästi. Päässä takoo että "tää ei voi olla totta!"
Tapahtunut oli jotain niin hirveää, ettei se oikeasti tunnu edes todelta, liian pahaa ollakseen totta. Menetin kasvoni totaalisesti, vielä työporukassa, eli joudun näitä ihmisiä näkemään taas huomenna ja vielä kuinka kauan tästä eteenpäinkin.
En edes kehtaa kertoa mitä kävi, työkaverit vain sattuivat näkemään nolon, hyvin heikon hetkeni. Hekin olivat silminnähden hämmentyneitä ja se supina sen jälkeen... Olen vielä sellainen ihminen, että näkemänsä oli varmaan viimeinen asia mitä olisivat kuvitelleet minulta näkevänsä.
Ahdistaa niin että oksettaa!
(anteeksi etten voi kertoa mikä tapahtunut on, pelkään että minut tunnistetaan)
Lohduttakaa mua kertomalla että teillekin on käynyt jotain tosi kamalaa ja noloa mutta ootte selvinneet siitä...
Kommentit (294)
kävi tässä yksi päivä risteyksessä niin että painoin vahingossa tööttiä! Oli tasa-arvoinen risteys josta olin mennossa suoraan, mutta odotin että oikealta tuleva ajaa ensin. Pidin käsiä rennosti ratin keskiosan päällä ja töötti huudahti. Hitto että hävetti :D Varmaan kaikki siinä ihmetteli kuka tööttäilee ja minkä takia :D
En tajua miksi siinä on niin herkkä töötti. On käynyt ennenkin noin...
Sitten toinen juttu on kun saatiin alkuvuodesta työpaikan viime vuoden vuosiraportti. Siinä etusivussa oli ehdot että millä perusteella maksetaan tulospalkkiota ja selitykset kenelle maksetaan (kaikille ketkä on koko edellisen vuoden olleet töissä). Oli ollut jo aiemmin juttua että firmalla oli odotettua parempi tulos (pelättiin lamaa).
Sen kummemmin niitä tulos taulukoita tutkimatta menin sit kyselemään esimieheltä saanko mäkin tulospalkkiota kun aloitin tammikuun puolessa välissä vai jääkö 2 viikosta kiinni. Esimies katto mua vähän hoo moilasena ja sanoi, että tänä vuonna ei makseta tulospalkkiota. Hitto että teki mieli vajota maan alle... Miksi siinä etusivulle sitten oli ehdot kenelle niitä maksetaan ;D
10v sitten sain ajokortin ja olin menossa työharjoittelupaikkani joulujuhliin. Siinä vaiheessa oli siis ehtinyt kortti olla vasta pari viikkoa. Pari sataa metriä ennen kuin pääsin perille niin säädin jotain vipujen kanssa risteyksessä ja mulla meni etu- ja takalasin pyyhkijät päälle vaikka oli tosi hyvä ilma ja niitä ei todellakaan tarvinnute enkä saanut niitä millään pois päältä. Siellä se työporukka odotteli mua ravintolan edessä kun mä ajoin parkkiin kaikki pyyhkijät päällä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen unohtanut kerran vetää pöntön menkkojen aikaan. Meillä oli töissä vain yksi vessa ja 10 hengen porukka. Känny soi kesken asioinnin ja vastasin ja pesin kädet ja lähdin.
Hitto että hävetti kun miespuolinen työkaveri kailotti että oli joku tainnut jättää pöntön vetämättä :D En tunnustanut...
kävi tässä yksi päivä risteyksessä niin että painoin vahingossa tööttiä! Oli tasa-arvoinen risteys josta olin mennossa suoraan, mutta odotin että oikealta tuleva ajaa ensin. Pidin käsiä rennosti ratin keskiosan päällä ja töötti huudahti. Hitto että hävetti :D Varmaan kaikki siinä ihmetteli kuka tööttäilee ja minkä takia :D
En tajua miksi siinä on niin herkkä töötti. On käynyt ennenkin noin...
Toi on vielä aika pientä :D Mulla auton töötti tilttasi kesken ajon kaupungin keskustassa ja tööttäili ihan jatkuvalla syötöllä kun siellä ajelin. Ihmiset antoivat tilaa kun kai luulivat että mulla on jokin hätä. Mutta toikin oli mun mielestä lähinnä vaan hervottoman hauskaa eikä niinkään noloa :D
Työkaverini kuulutti asiakkaille kaupan sulkeutuvan hetkisen kuluttua, mikrofoni sattui prakaamaan juuri kuulutuksen päätteeksi ja kaveri kuulutti asiakkaiden (ja työkavereiden) iloksi perään '...perkele tätä laitetta'.
Pierujutut on parhaita...
Mulle on sattunut oikeesti kaikenlaista. Kerran soitin työpuhelua kotoa ja juttelin samalla lapselle kun toisessa päässä etsittiin yhtä paperia. No minulta pääsi sitten pieru. Ei siinä mitään mutta totesin lapselle, että ohhoh mammalta pääsi pieru. Ja siis suoraan puhelimeen puhuin ton samalla. AI kun oli kiva fiilis.
Mutta mä jäin eloon ja niin jäät sinäkin.Jo sulla taas on paniikkihäiriö ja sait kohtauksen, niin mitä siitäkään. Haet vaan apua ja mahd lääkityksen jos on paha.
Ihan tosi, jos et ole vahingoittanut ketään muuta, niin se on vaan elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoja on sattunut:
- Kaamea känni päälle asiakastilaisuudessa. Muistan seuraavan päivän säälivät katseet ja puhuttelun kuin eilisen
- Esimiehen lääppiminen pikkujouluissa. Hänen puolisonsa seisoi takanani..
-Lintsatessa törmäsin toimariin kaupungilla
- viime viikolla kämmäykseni kustansi firmalle 4900 euroa, siinä tosin ei ollut mitään moraalisesti arveluttavaa... :)
Mukavaa kuulla, että muillekin sattuu ja tapahtuu!
Kerran kauhean yskänpuuskan työpuhelua puhuessa. En pystynyt kunnolla puhumaan kun yskä ei loppunut millään. Tajusin siitä sitten sen että lääkäriin pakko mennä ja pakkosairaslomaa tulikin muutama päivä.
Oli vaan noloa kun olisi asiakkaalle pitänyt puhua vakavaa asiaa ja tyyppiä lähinnä huvittaa...
Itseni oon nolannut usein niin että vaan selitän jotain asiaa joka ei loppupeleissä edes liity mitenkään alkuperäiseen aiheeseen. Tai sisällytän lauseeseeni jonkun mukamas hauskan jutun.
Yleensä nolauksen jälkeen seuraava päivä on pahin omissa ajatuksissa. Kun silloin ei tuu mitään pahoja kommentteja niin parin viikon päästä oot taas luontevampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä käskin asentaa seinäelementit väärin päin. Ja niitä ei muuten voi enää korjata jos on seuraavakin kerros jo asennettu. Tästä poiki iso kasa kaikenlaista paskaa, meni varmaan useempi kymppitonni rahaa. Tai siis meni, ei "varmaan". Shit happens...
on tainnut olla kun katselin uutta työpaikkaa työkkärin sivuilta mol.fi ja esimies astelee taakseni töissä. Siinä sitten sopersin että en ole etsimässä uutta työpaikkaa, ihan huvikseni vaan katselen... Se kyllä hävetti mutta unohtui lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluan tietää... itse mogailen joka päivä niin en muista enää mikä on nolointa ...
Turha ruikuttaa myötätuntoa ja kanssakärsijöiden kokemuksia, kun ei voi kertoa, että mitä tyhmää tuli tehtyä.
ei voi kertoa omaa mokaansa, mutta haluaa, että toiset kertoo tänne omia mokiaan??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha ruikuttaa myötätuntoa ja kanssakärsijöiden kokemuksia, kun ei voi kertoa, että mitä tyhmää tuli tehtyä.
ei voi kertoa omaa mokaansa, mutta haluaa, että toiset kertoo tänne omia mokiaan??
ja (siviili)poliisi tuli ja pidätti mut kesken työpäivän vilauttaen virkamerkkiään vain minulle. Esimies katsoi aika pitkään, kun sanoin, että sori, on pakko nyt mennä, ja lähdin kahden poliisisedän kanssa pukukopille vaihtamaan vaatteita (eivät antaneet mennä yksin).
Olipa mukava muutaman päivän putkareissun jälkeen soittaa työpaikalle, että joo, mites mun työsuhde? Kiistin tehneeni mitään laitonta ja syytin pidätyksestä miestäni, joten sain jatkaa töissä. Jatkoin vain sen aikaa, että löysin uuden työn.
Hävetti niin paljon, että olin ihan turta, ja kenties siksi pystyinkin menemään takaisin kun oli pakko. Ja kyllä, se oli niin noloa, ettei KUKAAN kysynyt mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai oksennutit itseäsi.
Mulle tuli tää mieleen heti ensimmäisenä. Tai variaatio: ahmiminen ja heti perään oksentaminen. Toinen vaihtoehto voisi olla joku hyvin kiivas, aggressiivinen itselle höpöttäminen tai itsen vahingoittaminen esim. läpsimällä, tukistamalla tmv.
Sellaista sattuu. Jos olisin ap, menisin huomenna töihin ja juttelisin työkavereiden kanssa asiasta. Kertoisin havahtuneeni vasta tuon tapauksen aiheuttaman häpeän myötä siihen, että varmaankin tarvitsen jonkinlaista apua. Näin työkaverit voivat ajatella olleensa hyödyksi ja avuksi, eikä heille jää tapauksesta päällimmäisenä mieleen se, millainen friikki ap on.
Hei sinä 99, ei suomalaiset ole tollasia. Kaikista nolointa olis tollanen avautuminen.
Olet vaan niin kuin ennenkin ap, nolot jutut unohtuu. Töissä on kuitenkin ne työt etusijalla. :)
mitä erityisen noloa olisin tehnyt töissä. Mutta näitä pienempiä on paljonkin... Ja onhan se tietty siitäkin kiinni, että kuka mitäkin nolona pitää.
Kerran mm. olin töissä vilkkaan myymälän kassalla ja kuulin erään läheisen tuttavan joutuneen sairaalaan onnettomuuden vuoksi. Olin kovasti surullinen sen työpäivän ajan, mutta tuttava ei kuitenkaan ollut sukua tms. ja en kehdannut pyytää vapaata. Lisäks mä käsittelen myötätuntoa tosi huonosti ja kun eräs tilanteesta tietävä mies (järjettömän kiva ja komea myös) tuli asiakkaakseni ja myötätuntoisesti kyseli miten voin, repesin kassalla itkemään ja sopertelemaan pelkojani tuttavan tilanteesta, rään tursutessa nenästä ja silmien turvotessa lähes umpeen itkemisestä. Mies oli tosi huolestuneen näköinen ja vuodatukseni lopuksi totesi, että "anteeksi?" kun ei ollut saanut mölinästäni mitään selvää. Hävetti ihan huolella, mutta palasin töihin jo heti työkaverin mahdollistaman piiiitkän kahvitauon jälkeen.
Toisella kertaa en ollut ymmärtänyt, että päälläni oleva hame (siis se kangastyyppi) muuttuu kastuessaan erittäin tummaksi. Oli sitten kauhea hellepäivä ja hikoilin kuin sika ja tajusin työvuoron päätteeksi, että ihmisten oudot katseet johtuivat siitä, että näytin siltä, kuin olisin laskenut alleni, kun hiki oli valunut jalkoja pitkin ja kastellut suurimman osan hameeni takaosasta. Tosi noloa, mutta onneksi kukaan ei huomauttanut asiasta ja sekin unohtui.
Eräässä toisessa paikassa esimieheni oli sellaista tyyppiä, joka täydentää toisten lauseita. Hän oli äkkipikainen ja häntä pelättiin sen vuoksi. Menin sitten kerran kertomaan vähäisestä virheestäni ja hän täydensi aloittamani lauseen aivan väärin ja huusi minulle useamman minuutin, koska kuvitteli minun tehneen huolimattomuuttani todella pahan virheen. Ei noloa mulle, mutta hän oli hyvin erikoisen värinen ja järkytyksestä mykkä, kun aiheettoman ryöpytyksen jälkeen sain sanottua, että nyt ymmärsit väärin ja en ole tehnyt mitään sellaista, mistä minua juuri läksytit. Kukaan ei kehdannut sanoa aiheesta mitään koskaan, edes pomon selän takana. Vähänkö noloa hänelle.
Kaikesta selviää kyllä, eikä häpeään voi onneksi kuolla (vaikka joskus siltä tuntuukin)!
Hei sinä 99, ei suomalaiset ole tollasia. Kaikista nolointa olis tollanen avautuminen.
Olet vaan niin kuin ennenkin ap, nolot jutut unohtuu. Töissä on kuitenkin ne työt etusijalla. :)
Itse elän kuten opetan, ja hyvin on toiminut. Hyvin vaikeistakin tilanteista pääsee parhaiten yli kun ei jätä niitä hautumaan.
Työaikana toki tehdään töitä, mutta tauoilla yleensä pystyy sitten sosioimaan.
99
viereisen tiimin esimies löi kiivaan keskustelun lomassa alaistansa nyrkillä naamaan. Koko avokonttori kohahti ja pysähtyi siihen paikkaan.
Ppomo laitettiin vihanhallintakurssille, jonka jälkeen palasi muina miehinä töihin (oli arvokas firmalle, teki paljon rahaa/asiakkaita). En tiedä tarkemmin miten tapaus käsiteltiin, itse olisin vähintäänkin vaatinut jättisuuret korvaukset.
Mutta tuollaisestakin voi selvitä...
En kyllä ymmärrä mitä noloa on tahallaan oksentamisessa? Ei se ole välttämättä mikään merkki bulimiasta. Minulla on ailahtelevaisesti herkkä vatsa, ja joskus on vain ollut niin huono olo, että on ollut pakko tunkea sormet kurkkuun ihan ilman mitään laihdutustarkoitusta. Samoin kuukautisveriset pöksyt, ketä kiinnostaa? Ainakin naisten pitäisi ymmärtää... mutta joo, täälläkin kiinnostaisi aloittajan kauhunhetket. Nyt kun tv:ssä on näytetty paljon ohjelmia pakko-oireisesta häiriöstä kärsivistä ihmisistä, veikkaan että teit jotain tosi outoa sellaiseen liittyvää, tyyliin nypit omia hiuksiasi ja söit hiustupet tai muuta vastaavaa...
Nauroin niin että vedet roiskui silmistä. Pitkästä aikaa. Kiitos tästä kaikille mokiaan jakaneille! Itsekin jää pyörittämään jotain pikku juttuja mielessä mutta tällaisella hetkellä tajuaa, miten pieniä ne on ja toisaalta, että kaikille sattuu ja tapahtuu.