Lue keskustelun säännöt.
Mokasin tänään töissä itseni vahingossa TODELLA PAHASTI. Hirvee fiilis :/
20.02.2012 |
Ahdistaa ihan hirvittävästi. Päässä takoo että "tää ei voi olla totta!"
Tapahtunut oli jotain niin hirveää, ettei se oikeasti tunnu edes todelta, liian pahaa ollakseen totta. Menetin kasvoni totaalisesti, vielä työporukassa, eli joudun näitä ihmisiä näkemään taas huomenna ja vielä kuinka kauan tästä eteenpäinkin.
En edes kehtaa kertoa mitä kävi, työkaverit vain sattuivat näkemään nolon, hyvin heikon hetkeni. Hekin olivat silminnähden hämmentyneitä ja se supina sen jälkeen... Olen vielä sellainen ihminen, että näkemänsä oli varmaan viimeinen asia mitä olisivat kuvitelleet minulta näkevänsä.
Ahdistaa niin että oksettaa!
(anteeksi etten voi kertoa mikä tapahtunut on, pelkään että minut tunnistetaan)
Lohduttakaa mua kertomalla että teillekin on käynyt jotain tosi kamalaa ja noloa mutta ootte selvinneet siitä...
Kommentit (294)
Ai että hyvät naurut saa näistä kirjoituksista ja kaikki niin älyttömän inhimillistä! Meidän pitäisikin oppia nauramaan itsellemme ja teoillemme! Ja tuo oli hyvä vinkki että mietipä jos olisit nähnyt työkaverisi toimineen sinun tavoin, miten reagoisit? mitä ajattelisit? Ja jos tosiaan tullut siitä vielä keskustelemaan niin ei varmasti ole kovin iso asia kyseessä! Pää pystyssä vain eteenpäin!
Itselle sattui synnyttäneiden osastolla nolo tilanne kun lyllersin hakemaan ruokaa aulasta joka siis täynnä ihmisiä. Tunsin että piru kun alkoi pierettää ja mietin uskallanko kumartua ottamaan jugurttia ja niinpä rohkaisin mieleni ja kumarruin ja voitte kuvitella miten siinä kävi! Kyllä tuli kiire kerätä loput ruuat ja painuin kiltisti syömään omaan huoneeseen! Kyllä hävetti mutta nyt jo naurattaa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Organisaation vuoden tärkein sidosryhmätapahtuma, johon jätin kutsumatta tärkeimmän sidosryhmän (eli puolet kutsutuista).
Tätä on vaikea ajatella edelleenkin, vaikka en ole paikassa enää töissä.
Tämä on paha! Rutistaa jo ajatuksena rintakehää.
-itkenyt töissä kaupan kassalla
-piereskellyt huoneessani myrkynhajuisia pieruja, jonka jälkeen välittömästi tuli 3 toimiston pahinta juoruajaa ovesta sisään
-menkat tulleet housuista läpi
-haissut järkyttävästi hielle
-puhunut itsekseni työhuoneen ovi auki, luulin olevani yksin, en ollutkaan..
-unohtanut 2+ ja av:n auki kun lähdin koneelta! Noloo..
-lisäksi olen nykyisessä työssäni melko huono, häpeän ja peittelen huonouttani.
mitähän vielä..
ei voi kertoa omaa mokaansa, mutta haluaa, että toiset kertoo tänne omia mokiaan??
No, itselle ei tule mieleen mitään yksittäistä, mutta juuri noita tyhmiä olen minäkin höpötellyt monesti. Olen myös vaikuttanut joidenkin potilaiden hoitoon negatiivisesti vahingossa, ei kuitenkaan hoitovirhettä, mutta silloin pienetkin mokat tuntuu pahalta, jos hankaloittaa potilaan elämää toheloidessaan.
Mutta kun mokaa tarpeeksi usein, niin siihen tottuu, eikä sitten hävetä enää niin paljon! Ja tämä tarkoittaa tietenkin vain itseä vahingoittavia mokia.
Ja jos ap:lla on jokin mielenterveyden häiriö niin se ei ole mikään moka, eikä mielenterveysongelmia pitäisi enää nykyään hävetä.
Vielä sen verran, että seurasin kerran sairaalan odotustilassa hoitajaa, joka viipotti edestakaisin piiitkä wc-papru housusta roikkuen, oli kyllä hauska. Liekö sama hoitaja, joka tähän ketjuun aikasemmin kirjotti..
Menin luvan kanssa tekemään yhtä juttua pomon huoneeseen hänen koneelleen. Istuin siinä ehkä puoli tuntia ja kun nousin tuolilta tajusin, että menkat oli alkaneet todella runsaina. Vaatteeni ja keski-ikäisen miespomon kangaspäällysteinen vaalea työtuoli olivat veressä.
Hirveessä paniikissa yritin pyyhkiä tuolia ja eiköhän se pomo just silloin tule sisään katsomaan miten koneella tehty työ eteni. Voi sitä miehen ilmettä...
Mutta kyllä yhteistyömme työn merkeissä jatkui tästä insidentistä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Organisaation vuoden tärkein sidosryhmätapahtuma, johon jätin kutsumatta tärkeimmän sidosryhmän (eli puolet kutsutuista).
Tätä on vaikea ajatella edelleenkin, vaikka en ole paikassa enää töissä.
Tämä on paha! Rutistaa jo ajatuksena rintakehää.
Sittenhän toteais vaan: Voi ei, voi ei... - ja kutsuisi ryhmät uudelleen koolle mahdollisimman nopeasti. Voisi vielä mutista jotain aurallisesta migreenist, joka saa aikaan toisen puolen havainnoimisvajeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
palvelemaan asiakasta. Asiakkaan lähdettyä huomasin rinnukseni olleen täynnä piparinmuruja :)
naisten vessaa, kun työpaikan (pullea - luulen että bulimia) tiukkapipo oli tahallaan yrjöämässä kopissa lounaan jälkeen. Näytti tosi nololta kopista tullessaan. Mutta mä en kertonut kenelekään enkä jääny koko juttua kelaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
antaumuksella? :D En ole töissä, joten ei tarvitse paljastaa, en olisi voinut tietää.
kerran tapahtumaa, kun työkaverini (nainen) oli saanut raivokohtauksen, kun oli ollut aika kiire ja oikeasti ihan liikaa töitä yhdelle ihmiselle, no tää rupesi heittelee tavaroita, oikein kunnolla paiskoi, huusi jokaiselle työkaverille ja haukkui pomon lyttyyn... no vieläkin on töissä(välillä raivoo) mutta eipä kukaan enää sitä muista ja ollaan jo totuttu jos joskus joku esine lentää seinään :D
sillä varmaan on vaihdevuodet menossa, aika usein se on ihan punaisena ja hikoilee paljon ja raivoo :)
minäkin höpötän välillä holmöjä esim, esimiehelle joka on visssiinkin jo tottunut siihen, mokaan varmaan joka päivä, en muista asioita, siihenkin ovat kaikki jo tottuneet, sellaista se on kun pieni lapsi joka edelleen valvottaa :)) (2 v 7 kk)
en ota enää stressiä mokista.. elämä on ja opetan myös sitä kaikille, olen kävelevä esimerkki, enkä ole ainoa :) tekevälle sattuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän pomo jäi kerran kiinni lintsaamisesta. 2 päivää ommoo lommoo.
Ja ollessaan tupakkalakossa sai ihan asiattoman raivarin kokouksessa, jonka jälkeen alkoi itkeä. Mieshenkilö. Röökilakko muistaakseni petti sen jälkeen.
Mun piti kerran järjestää tulkki tärkeään kokoukseen, mutta UNOHDIN. Kaikki tulivat paikalle turhaan. SE oli noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden, joka lörpötteli tuttavilleen työpaikan sisäisiä asioita, joista ei saanut puhua ulkopuoliselle, ja jäi kiinni.
palaverissa. Se vain on osa minua, enkä ole päässyt siitä eroon. Haluaisin kuitenkin säilyttää normaalin värin. Teen asiakastyötä ja kerran vatsani murisi oikein kunnolla, jolloin asiakkaani luuli oman vatsansa murisevan. No siihen sitten nauraen vastasin, että kyllä se on minun vatsa joka murisee.
mutta et varmasti ole sun työkavereiden mielestä niin tärkeä (=niillä toivottavasti on muuta elämää), että ne miettisivät sun tekosias esim. tällä hetkellä kotona. Joo, töissä niille tulee mieleen kun teit X-asian, mutta kun olet "ihan pokkana vaan", niin se menee ohi. Jos tieto siitä ahdistaa, mieti niitä työkavereita miten ne varmaan haistelee salaa menkkaveriään ja syö nenäkakkaa. Hyi mitä tyyppejä!
Se mikä ei tapa vahvistaa ;)
kyllähän nuo unohtuu toivottavasti voisit vitsailla omalle ittelles :)
jonkun toisen sähköpostia tai tonkimasta papereita jotka eivät sinulle kuulu. Sitä on paha selittää
ja se hävettää.
Ei mitään ongelmaa. Mä pelkään punastumista ja ihana jos muitakin on jotka punastuu. Kun se ei haittaa mitään.
No tää oli arvaus
mää kaivelin persettäni oikeen antaumuksella meidän pukkarissa. Olin siinä jo muutaman minuutin ollu, kun huomaan, että pari työkaveria oli kävelly sisään. Ne ei sanonu mitään, mutta katteli toisiaan merkitsevästi vaatteiden vaihdon lomassa. Kaikki oli outoja mulle pari viikkoa, kunnes niille tuli muuta mietittävää. Mutta ymmärrän tunteesi, en olisi halunnut mennä töihin pitkään aikaan.