En kehtaa tavata vanhaa lapsuuden ystävää sillä olen nykyisin läski :(

hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet, tai laihduta. Ei sulla oikein muita vaihtoehtoja ole,.

Tai edes huomaa ajatella. Ainoastaan jostain kiusaajan ulkonäöstä saattaisin tuntea tyydytystä, tosin tuskin vielä muutamasta kymmenestä kilostakaan..

koska jos lähtisin itse tapaamaan jotain vanhoja koulukavereita niin haluaisin olla tosi hyvännäköinen ja kaikessa täydellinen!



Tosin jos vastassa olisi joku oikea ystävä, niin sitten ei olisi niin väliä. Voisin mennä pullukkanakin tapaamaan.



Kyse on siis kilpailutilanteesta. Ei niin hyvän koulukaverin kanssa haluaisi näyttää, mutta jos ystävästä on kyse niin fokus on muualla. Eikö?

joka ehkä siksi ois painostasi kiinnostunut tai vahingoniloinen? jos näin, miksi ihmeessä edes haluaisit tavata hänet - jos taas ei niin heti treffejä sopimaan!

Lapsuuden ystävä haluaisi nähdä mahd. pian joten no hope olla kuosissa ennen tapaamista. On tosiaan joku miltei 40kg ylimääräsitä :(

Voin kuvitella kuinka kiusalliseen tilanteeseen hän joutuu nähderssään minut.. ajatteli että mentäisiin kahville ja vaikka shoppailemaan.. Mä en nykyisin käy hirveesti shoppailemassa. Olisi ihana nähdä tämä ystävä mutta hävettää vaan niin..

ap

Kysellyt etää koska nähtäis ja oon sanonut olevani kiireinen ja muuta paskaa. Pitäisikö sanoa että kun sovitaan treffit niin olen sitten se sotanorsu teltassa jotta tunnistat



ap

vanhan koulukaverin lihottuani. Ajattelin, et se kaveruus ei olis ikinä siitä kiinni tms. Seuraavaa tapaamista sopiessamme hän kysyi olenko laihduttanut. No, enpä ollut, ja tulikin sitten "muita menoja" ja "kiireitä" etten tavannu tyyppiä enää.

Kun aloin miettimään miten ko kaveri ja jotkut muut koulussa oli suhtautunu lihaviin, muistin naureskelua jne. Todennäköisesti oisin siis ollut ivan ja naurun kohde, enkä frendi, silloin koulussa, jos jo silloin oisin ollut lihava.

Kysellyt etää koska nähtäis ja oon sanonut olevani kiireinen ja muuta paskaa. Pitäisikö sanoa että kun sovitaan treffit niin olen sitten se sotanorsu teltassa jotta tunnistat



ap

et tulis käymän. Voisi vaan siinä ravintolassa kahvia siemaillessa olla kaveri hiukka ihmeissään että mitäs tolle on tapahtunut. Tai sitten ei... ehkä vaan oon epävarma itsestäni ennen kuin saan painon alas

ap

vanhan koulukaverin lihottuani. Ajattelin, et se kaveruus ei olis ikinä siitä kiinni tms. Seuraavaa tapaamista sopiessamme hän kysyi olenko laihduttanut. No, enpä ollut, ja tulikin sitten "muita menoja" ja "kiireitä" etten tavannu tyyppiä enää.

Kun aloin miettimään miten ko kaveri ja jotkut muut koulussa oli suhtautunu lihaviin, muistin naureskelua jne. Todennäköisesti oisin siis ollut ivan ja naurun kohde, enkä frendi, silloin koulussa, jos jo silloin oisin ollut lihava.

Teillä olisi vuosikausien kuulumiset kerrottavana, joten tuskin edes ehtisi ajattelemaan painoasi.



Sitä paitsi nykyisin panostetaan isojen tyttöjen vaatteisiin, joten shoppailemassakin voit ihan hyvin lampsia BiB:n puolelle ja tehdä siellä löytöjä!



Onneksi olkoon muuten jo tuosta 6 kg:n saavutuksesta, hieno homma! :)

itse tapasin

koulukaverin lihottuani. Ajattelin, et se kaveruus ei olis ikinä siitä kiinni tms. Seuraavaa tapaamista sopiessamme hän kysyi olenko laihduttanut. No, enpä ollut, ja tulikin sitten "muita menoja" ja "kiireitä" etten tavannu tyyppiä enää.

Kun aloin miettimään miten ko kaveri ja jotkut muut koulussa oli suhtautunu lihaviin, muistin naureskelua jne. Todennäköisesti oisin siis ollut ivan ja naurun kohde, enkä frendi, silloin koulussa, jos jo silloin oisin ollut lihava.

vuosien jälkeen? Olen tavannut aikuisena muutamia todella hyviä lapsuudenystäviäni - seurauksella etteivät he todellakaan halua enää tavata minua :D

Joku minussa on ärsyttänyt heitä aivan hirveästi. Aikanaan he rakastivat, nyt eivät voi sietää. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat. Uudelleentapaaminen voi olla hirveä pettymys, kun toisesta on tullut toisenlainen.

Noh, itse muistelen kuitenkin näitä ex-ystäviäni lämmöllä. Kivaa kun olitte ystäviäni teininä, silloin meillä synkkasi. Eikä se haittaa ettette enää musta tykkää - aika aikansa kutakin.

Ehkä olisi kannattanut jättää tapaamatta, niin minua edelleen muisteltaisiin sinä "todella hyvänä tyyppinä ja ystävänä" :D

Olin aktiivinen urheilija ja terveysintoilija. Sitten emme ole nähneet sillä hän on matkustellut ja ollut siellä sun täällä asumassa ja yhteyden pito vaan jäi sitten. Nyt on takaisin suomessa ja perhe kuten minulla yms. yhteistä.

Kyllä tosiaankin tilaan netistä vaatteita ja olen ihan muodikas kyllä, mutta en käy kaupoilla juurikaan vaatteita ostamass.

ap

Teillä olisi vuosikausien kuulumiset kerrottavana, joten tuskin edes ehtisi ajattelemaan painoasi.

Sitä paitsi nykyisin panostetaan isojen tyttöjen vaatteisiin, joten shoppailemassakin voit ihan hyvin lampsia BiB:n puolelle ja tehdä siellä löytöjä!

Onneksi olkoon muuten jo tuosta 6 kg:n saavutuksesta, hieno homma! :)

mistä toi 40 kg on tullut oletko saanut lapsia?

jos niitä on tullut ei asiassa ole mitään hävettävää jos muutenkaan... itselläni kova ylipaino mutta se ei minua haittaa....



haluan nähdä vanhoja kavereita niiden ihanien muistojen takia..... paino ei ole este

Mulla on yksi hyvä kouluaikojen ystävä fb-kaverina ja haluaisin kovasti tavata. Hän aina sopii, mutta sitten peruu ties minkä kissanristiäisten varjolla. Minua harmittaa kovasti! FB-päivityksistä olen voinut suoraa ja rivien välistä lukea, että hänellä on ollut vastoinkäymisiä, eikä kaikki ole onnistunut niin kuin on suunnitellut: koulu jäänyt kesken, työttömänä, yksinhuoltaja ja kilojakin on kertynyt. Olen miettinyt, että hän ilmeisesti häpeää tilannettaan niin ettei kehtaa tavata :(. Ei se tilanne minua haittaisi, enemmän harmittaa se, että hän ei pidä minua niin hyvänä ystävänä, että kelpaisi minulle juuri sellaisena kuin on.

laihiksella. Kääntää asian positiiviseksi. Olethan jo laihtunut 6 kg!

Mä tapasin pitkästä aikaa lukiokaverini, silloisen koko koulun kaunottaren. Sanotaanko näin, että FB:ssä olevista valokuvista saa ihan eri käsityksen...on hän kivan näköinen edelleenkin ja tosi mukava ihminen, mutta aika tekee tepposensa meille kaikille.

Tosin itse jätän myös luokkakokoukset ja sukujuhlat väliin. Ei vaan pysty :(

Laihista en saa teoriasta käytännön tasolle, mutta läskinäkään en jaksais olla. Jos paino ei ole vielä sulle ylitsepääsemätön ongelma, niin rohkeasti vaan tapaamaan kaikkia mahdollisia, jotka sut haluaa tavata. Mulle läski on jo niin paha henkinen lukko, että jopa kaupassa käynti tuottaa tuskaa. Ja ennen kuin kukaan kiekaisee mitään ns. rakentavaa, niin kyllä, sekä terapiaa että lääkitys on.

Mieluummin tapaa paikassa, jossa voi jutella ja vaihtaa vuosien kuulumisia. Ei shoppaillessa voi samalla tavalla jutella.



Pukeudun itse huolelle, juu olen iso, mutta vaatteiden osto ei ole minulle sosiaalinen tapahtuma, vaan aikaavievää tarkkaa puuhaa. Ostan sekä halpaa että kallista ja kalliimmat usein korjautan ompelijalla, monessa liikkeessä on tämä mahdollisuus. En kaipaa ketään vuosien takaista tai muutakaan ystävää näille sessioille mukaan, sillä eivät ne ole mitään hauskoja juttuja, vaan ostan tarpeeseen ja harkiten.



Meni aiheen ohi, mutta tässä yksi pointti ap:lle. Ehdota suoraan tapaamista vaikka kahvilassa, lounaspaikassa tms.

Se ei ole mikään vähäinen määrä ekstraa.

Ja mikset sano rehdisti etukäteen kaverillesi että olet nykyään n. 100-kiloinen, niin hän osaa varautua (ja tunnistaakin helpommin)?

Teillä on yhteinen menneisyys ja varmasti paljon muuta puhuttavaa ja mietittävää, kuin muutamat ylipainokilot. Ei sitä ystävää varmaan millään tavalla kiinnosta kilot tai mistä ne ovat peräisin. Ihmistä se tulee tapaamaan ikä ulkokuorta. Menkää ja jutelkaa, kilot ovat täysi sivuseikka!