G: Epämielyttävin/kivuliain tapatuma elämässäsi?

Värttinäluun pää meni tuusannuuskaksi kun liukastuin peilikirkkaalla asfaltilla ja kaaaduin käteni päälle.



En enää pysty palauttamaan mieleen sitä kipua, kuvailin sitä silloin 9,5 asteikolla 1-10 (10 on pahin mitä kuvittelee että kipu voisi olla). Ja kammo on jäänyt, pelkään valtavasti kaatumista.



Synnytyksen kivut ovat olleet pienempiä. Mutta kipu on subjektiivinen kokemus, ja aina kun sitä kokee se on liikaa ja kauheaa. Olen huono kestämään kipua.

Ponnistusvaihe 2 h, josta imukuppia 40 min. Olin kyllä huonossa kunnossa sen jälkeen. Vasta kahden veritankkauksen ja kolmen toipumispäivän jälkeen kävelin muuallekin kuin vessaan. Ekan vaipan vaihdoin vauvalle n. viikon päästä.

Ihan kuin mun synnytys! Mulla tosin ponnistusvaihe oli "vain" 1,5h. Kipulääkitystä ei ollut ponnistusvaiheessa :( Oli kauheeta, eikä sanat riitä kertomaan sitä tuskaa.

Mä myös sain 2pussia verta synnytyksen jälkeen ja omin jaloni kävelin 2päivän jälkeen synnytyksestä... sitä ennen liikuin pyörätuolilla. Oli pakko liikkua, kun vauva joutu teholle :(

Mulla onneks vauva voi hyvin synnytyksen jälkeen, lukuunottamatta imukupin aiheuttamaa isoa haavaa. Oliko vauvasi kauan teholla?

teholla muutaman päivän ja osastolla muutaman viikon

henkiset kivut ja traumat jäi



käyn vieläkin terapiassa. onneksi on suomessa hyvä palvelu



äitini on tietysti ollut kuulusteluissa asian tiimoilla. ja maksanut minulle henkisestä särystä 5 000 euroa

tuntui synnyttää sitä monen päivän paskaa!! En edes muista kuinka monta peräruisketta laitoin, kun eivät nekään auttaneet. Synnytin sitä sontaa öbaut 4 tuntia ja mieheni oli jo valmis kärräämään minut sairaalaan suolihuuhteluun!! Jouduin jopa omalla sormella kaivamaan, että olis jotain tullut ulos, niin epätoivoinen olin. Ja voi sitä ilonhetkeä, kun sain seuraavana päivä suoleni kunnolla tyhjättyä. Peräpukamat jäi muistoksi, mutta ovat onneksi nykyään jo parantuneet.

Mitä tästä opimme: Juo sairaalassa sitä luumunektaria vaikka litratolkulla ka katso, että suoli toimii jo sairaalasta lähtiessä! :D

selkäydinpunktio aivoverenvuotoepäilyn takia muutama vuosi sitten. Neljä ihmistä piti kiinni. Se oli helvettiä.



Vuosi sitten jouduin leikkaukseen, jossa piti tehdä selkäydinpuudutus. Pelkäsin sitä edellisen tapahtuman jälkeen kuollakseni, ja sain niin rankan esilääkityksen, että muistan vain sen, että itkin hiljaa kyljelläni leikkaussalissa, kun piikkiä pistettiin. En kyennyt liikkumaan. Se oli henkisesti kamalaa.



Kaatuminen suoraan selälleen ja siinä aivotärähdys ja jalan murtuminen olivat myös aika kivuliaita ja epämiellyttäviä. Lisäksi tuon tapaturman jälkeen en saanut nousta ylos ennen kuvien valmistumista. Minulla oli mieletön pissahätä. Jouduin makaamaan selälläni ja sain alleni alusastian. Minun olisi pitänyt pystyä pissaamaan selälläni tuohon astiaan ensiaputilassa, jossa ihmisiä kulki edestakaisin. en kyennyt, ja rakon pingotuksesta johtuva kipu oli sanoinkuvaamaton. Olin pissaamatta yli 12 tuntia. Ennen kaatumistani oli juotu muutama kuppi kahvia ja pari pulloa limsaa, koska oli kuuma hellepäivä.

Oli kasvain, jota ei muuta kautta saatu pois ja tehtiin samanlainen vekki kuin avosydänleikkauksessa.

Mennyt sijoiltaan useaan kertaan.

Kerran myös jäi palautumatta takaisin jolloin minun piti purra hammasta yhteen ja paukauttaa polvi itse nyrkillä paikalleen.



On muuten niin kivulias juttu, että fyysisesti ihaan oksettaa..

Tatuoinnin poistaminen hurjassa nuoruudessani. Kärvensin kuvan nahastani itse pois.



Silmään iiriksen päälle tullut reikä. Itse tapaturma ei sattunut lainkaan ja en edes heti hakeutunut hoitoon. Tapahtumasta meni pari tuntia ja sitten alkoivat helvetintuskat.



Umpilisäkkeen puhkeamiset ja neljän viisaudenhampaan poistot olivat lähinnä ystävällismielisiä läpsäyksiä noihin verrattuna.

liukastuin

Olin 7v. ja sairastelin paljon, ja silloin(70 luvulla) oli ok, jos kitarisat poistetaan. Laitettin paikallista puudutusta ja nopeasti aloittivat leikkaamista. Huusin hirveasti, mutta ei auttanut mitenkään. Vertä tuli valtavasti, kipuja oli hirveän paljon. Kun kaikki oli leikattu pois, vasta silloin kipu oli poissa. Kuukausia sen jälkeen en voinut syödä mitään hapanta, sattui paljon edes tomati palasta.

Sappikivikohtaus Atlantin yllä. Lentoemänniltä ei suurimmin myotätuntoa herunut. En siis tiennyt että juuri sappikivet oli kyseessä, oli vaan hirveet ylävatsakivut. Nykissä ensiapumiehet suosittelivat sairaalaan menoa, mutta en uskaltanut mennä johonkin sattumanvaraiseen mestaan. Olin juuri nähnyt uutisista kuinka nykissä ensiavussa odottanutta kuollutta naista potkittiin kun sen ruumis oli pudonnut tuolilta lattialle. Olisin Deltan edustajan mukaan joutunut ostamaan uuden lentolipun jatkolennolle, joten kärsin vielä toiset kuusi tuntia. Kaiken päälle sain vielä postitse $400 laskun ensiavusta joka oli vaan verenpaineen ja pulssin mittaus ja suositus mennä sairaalaan. Synnytys (ilman kivunlievitystä) oli tähän verrattuna ihan positiivinen ja kiva kokemus. Samoin viisaudenhampaiden poisto, Lasik, 2. asteen palovammat yms normaalimmat jutut.

en osaa sanoa kumpi pahempi, molemmat kamalia :(



Suunnitellussa sectiossa kaikki ei mennyt ihan oppikirjojen mukaan...

toimenpide kesti järkyn kauan, ja puudute kerkesi lakkaamaan/lieventymään reippaasti, ja tunsin järkkyä kipua kun mua tikattiin :(

Luulin kuolevani siihen paikkaan.



Kompastuin kotona niin, että tyllähdin pyllylleni, ja toinen käteni jäi pahasti alle.

Värttinäluu (ranneluu) meni aivan pirstaleiksi, ja kipu oli sanoinkuvaamattoman kamala :(

7 vkoa käteni oli kipsissä, ja leikkauskin jouduttiin tekemään siinä välillä.

Ja kyllä...pelkään kaatumista tämän kokemukseni jälkeen.

...vuotokohtaa ei löydetty, joten polttelu ei auttanut. Oli siis sairaalareissu (OYS) ja nenään asennettiin itsestään reilussa viikossa liukeneva tamponi.



Olin tukehtua (okei, siltä se tuntui) sairaalassa nielussa olevaan veriklönttiin. Ja sitten se kipu jälkeenpäin ja kasvojen turvotus jälkeenpäin! Jotain aivan uskomatonta, koko pää oli tohjona.





(Tosin synnytyksestä ei kokemusta.)

Vielä neljännenkin synnytyksessä voin pahoin pelkästä kivusta.



Olen palanut 3.asteen palovammoille neljänneksen verran ihostani, mm. sormeni on amputoitu, mutta niitä kipuja en onneksi muista. Samoin umpisuoli on puhjennut ja ne kaameat jälkikivut muistan, mutta ne oli pientä.