Jos pitäisi valita, kumman pelastaisit miehesi vai lapsesi?

Mietin muuten juuri sellaista tilannetta, että perheemme olisi uppoavassa laivassa. Antaisin mielihyvin 1-v. kuopuksen miehen huollettavaksi, koska mies on fyysisesti vahvempi ja parempi uimaan kuin minä. Minä sitten koettaisin parhaani mukaan huolehtia isommista uimataitoisista lapsista ja itsestäni.

Siinäpä sitä olisikin, jos ehtisi pelastaa vain toisen lapsista niin kumman siinä valitset.

Oletan että myös mieheni toivoisi sitä. Itse ajattelen muutenkin niin että lapset pelastetaan aina ensin, koska heillä on elämä edessään, ja kantavat vanhempiensa perimää mukanaan, niinkuin luonto on tarkoittanutkin. Ainoa poikkeus on juuri synnytystilanne, jos pitäisi pelastaa vauvan tai äidin henki.

laittaa tiukan paikan tullen toimimaan lapsen hyväksi.

Outo ajatuskin.

Noin minäkin kyllä ajattelisin. Tietysti riippuu miehestä ja suhteestamme. Mutta jos todella rakas mies - niin rakas, että meillä on yhteinen lapsi, niin mies menisi edelle. Kamala tilanne kylläkin.

Ja oletetaan, että on vain kaksi vaihtoehtoa: valita joko mies tai lapsi, eikä mitään muttia, että mies voi pelastaa itsensä jne, jne.



Valinta maailman rakkain mieheni vai yhteinen lapsemme niin valintani olisi mies.



Tehkääpäs sitten seuraava valinta:



1) Abortti + mies jäljelle



2) Ei aborttia + mies lähtee vetämään



Tässä valintani olisi LAPSI ja mies lähteköön käveleen niin pitkälle kuin pippuri kasvaa ja nopsaa pois silmistä!



Kohtelen miestä ja naista yhtenä "kokonaisuutena".

Miehen olen valinnut elämänkumppaniksi, lapset ovat täällä joka tapauksessa vain lainassa.

Meillä on vain kaksi lasta ja antaisin myös nuoremman miehelle ja ottaisin itselleni esikoisen.

Tosin meidän lapsi on vielä masuasukki.. Mutta tällä hetkellä mies tuntuu itselle paljon tärkeämmältä, lapsi ei vielä ole konkreettinen.



Olen paha ihminen..

Meillä ei ole vielä lapsia, mutta olemme yhdessä sopineet, että jos esimerkiksi miehen tulisi synnytyksessä päättää kumman hän pelastaisi, se olisin minä...



Sillä perusteella, että olemme luvanneet rakastaa toisiamme aina ja luvanneet, ettei mikään tai kukaan me toistemme ylitse.



Yhdessä tekisimme kaikkemme, että selviäisimme lapsen poismenosta.. mutta silloinkin olisimme yhdessä!

mutta silti en ymmärrä, kuinka jollekin mies voi olla tärkeämpi kuin oma lapsi! Ei kukaan aikuinen ihminen voi olla noin läheisriippuvainen, että pistää miehen lapsensa edelle. Ja jos on, niin kannattaa otta yhteyttä asiantuntijaan ja purkaa syitä tuohon.

Noin minäkin kyllä ajattelisin. Tietysti riippuu miehestä ja suhteestamme. Mutta jos todella rakas mies - niin rakas, että meillä on yhteinen lapsi, niin mies menisi edelle. Kamala tilanne kylläkin.

Ja oletetaan, että on vain kaksi vaihtoehtoa: valita joko mies tai lapsi, eikä mitään muttia, että mies voi pelastaa itsensä jne, jne.

Valinta maailman rakkain mieheni vai yhteinen lapsemme niin valintani olisi mies.

Tehkääpäs sitten seuraava valinta:

1) Abortti + mies jäljelle

2) Ei aborttia + mies lähtee vetämään

Tässä valintani olisi LAPSI ja mies lähteköön käveleen niin pitkälle kuin pippuri kasvaa ja nopsaa pois silmistä!

Kohtelen miestä ja naista yhtenä "kokonaisuutena".

että pelastaa lapsen ensin. Jos vaikka puu kaatuisi yhtäkkiä päälle pihalla, niin kyllä vanhempi työntää lapsen syrjään ja jää itse alle. Se on vaistomaista, ei siihen mitään harkintaa tarvita.

Mutta odotahan kun se lapsi on konkreettisesti siinä. Tilanne on silloin aivan eri. Kukaan ei osaa kuvitellakaan sitä tunnetta, mikä syntyy omaan lapseen. Rakkaus miestä kohtaan on todella pientä (erilaista) siihen verrattuna.

Meillä ei ole vielä lapsia, mutta olemme yhdessä sopineet, että jos esimerkiksi miehen tulisi synnytyksessä päättää kumman hän pelastaisi, se olisin minä...

Sillä perusteella, että olemme luvanneet rakastaa toisiamme aina ja luvanneet, ettei mikään tai kukaan me toistemme ylitse.

Yhdessä tekisimme kaikkemme, että selviäisimme lapsen poismenosta.. mutta silloinkin olisimme yhdessä!

Jos pitäisi pelastaa kuolemalta oma lapsi vai miehen lapsi?

Entäpä kumman luulette miehenne valitsevan.Teidän yhteinen vai etälapsi?

että pelastaa lapsen ensin. Jos vaikka puu kaatuisi yhtäkkiä päälle pihalla, niin kyllä vanhempi työntää lapsen syrjään ja jää itse alle. Se on vaistomaista, ei siihen mitään harkintaa tarvita.

Pelastetaanko rotkon reunalta, autotieltä, palavasta talosta, tehohoidossa vai munuaissiirteellä.



Lapsesta olisi huoli ensimmäisenä sellaisessa äkillisessä hätätilanteessa, jossa vaikka talo palaa. Jos kyse olisi siitä että mies ja lapsi sairastaisi vakavaa sairautta, johon apua saisi ainoastaan siirtämällä minulta vaikka toinen munuainen, niin olisihan siinä muutakin mietittävää kuin se ensimmäinen reaktio, esim. että kummalla paremmat mahdollisuudet selviytyä siirron jälkeen. Jos taas itse olisin raskaana tai synnytyksessä tulisi komplikaatioita, ja olisi kyse vaikka minuuteista, kahdesta toimenpiteestä pitäisi päättää kumpi tehdään, pelastetaanko syntyvä lapsi vai turvataanko äidin selviytyminen, niin kyllä se äidin henki on ensisijainen mikäli sen pelastamiseksi jotain on vielä tehtävissä. Miehen suhteen ei ehkä ihan sellaista tilannetta voi olla, paitsi jos mies on jotenkin päätynyt roikkumaan synnytyssalin parvekkeelta vastasyntynyt sylissään. Siinä tilanteessa en osaa sanoa kummasta olisi suurempi huoli, ehkä sitä vaan ottaisi miestä ranteesta kiinni ja toivoisi ettei kumpikaan putoa.

mutta silti en ymmärrä, kuinka jollekin mies voi olla tärkeämpi kuin oma lapsi! Ei kukaan aikuinen ihminen voi olla noin läheisriippuvainen, että pistää miehen lapsensa edelle. Ja jos on, niin kannattaa otta yhteyttä asiantuntijaan ja purkaa syitä tuohon.

Ei ole kyseessä läheisriippuvuus vaan realismi. Etenkin jos lapsia on useita. Miehiä on vain se yksi.

Ja jos kyseessä on puhdas valintatilanne (aseella päähän uhataan ampua joku ja minä saan päättää kenet pelastan). Silloin ei paljon voi vedota vaistoon vaan järkeen.

kunhan nuokin, jolla on "masuasukki" (onko muuten oksettavampaa nimeä keksittykään!?)tai ei edes lasta tulossakaan, saavat joskus sen lapsensa, ehkä jopa useamman, niin tajuavat kyllä että se lapsi on äidille tärkein.



Vaikka se mies olisi kuinka rakas, niin kuin omani on, niin silti ne omat lapset ovat rakkaampia ja tärkeämpiä ja heitä suojelee viimeiseen asti.



Ensimmäistä odottaessa meilläkin oli sopimus, että jos pitää valita, niin mies valitsee minut. Lastahan ei todella ole eikä sitä tunne ennen kuin on syntynyt, mutta minut mies tuntee ja rakastaa. Ja "uuden lapsen" voi tehdä. Mutta kun se lapsi jo on olemassa, niin siitä tulee tärkein, ehdottomasti. Niin pitäisi ainakin olla kaikilla.

Ajattelin ennen lasten saamista, kun vain se mies oli oikeasti olemassa siinä vierellä, että pelastaisin ensin miehen, jos miehen ja lapsen välillä joutuisin joskus valitsemaan.



Nyt kun niitä lapsia on, tiedän, että valitsisin lapset.