Jos pitäisi valita, kumman pelastaisit miehesi vai lapsesi?

kunhan nuokin, jolla on "masuasukki" (onko muuten oksettavampaa nimeä keksittykään!?)tai ei edes lasta tulossakaan, saavat joskus sen lapsensa, ehkä jopa useamman, niin tajuavat kyllä että se lapsi on äidille tärkein.

Vaikka se mies olisi kuinka rakas, niin kuin omani on, niin silti ne omat lapset ovat rakkaampia ja tärkeämpiä ja heitä suojelee viimeiseen asti.

Ensimmäistä odottaessa meilläkin oli sopimus, että jos pitää valita, niin mies valitsee minut. Lastahan ei todella ole eikä sitä tunne ennen kuin on syntynyt, mutta minut mies tuntee ja rakastaa. Ja "uuden lapsen" voi tehdä. Mutta kun se lapsi jo on olemassa, niin siitä tulee tärkein, ehdottomasti. Niin pitäisi ainakin olla kaikilla.

Mitä jos on jo lapsia, ja silti pelastaisi miehen? Ei me ihmiset olla samanlaisia. Itse ajattelen niin, että lapset lentää kuitenkin pesästä jossain vaiheessa. Miehen kanssa toivottavasti saisi vanheta yhdessä.

kun valinnan jälkeen mies lähteekin toisen naisen matkaan ja he saa yhteisen lapsen?

Paljonko kaduttaa?

Mies voi lähteä, mutta lapset on aina!

Talosta pelastaisin lapset ekana, jos tosiaan pitäisi nopeasti valita. Sitten tietysti seuraavana miestä pelastamaan, vaikka voidaan vaikka molemmat jäädä liekkeihin. Hui.

Oman lapsen suojelu on jotenkin äitien pään sisään rakennettu "moodi", eikä sitä ylitetä helposti.

Tuli ihan mieleen Sofien valinta-elokuva, oli niin kauhea se kohtaus missä Sofie joutui valitsemaan, kummako lapsen saa pitää elossa...

Kyllä siinä tilanteessa mielestäni "kuuluukin" miehen valita vaimo, eikä vielä syntymätöntä lasta.



Miten muuten lääkärit toimivat? Kysyvätkö he ylipäätään miehen mielipidettä, vai yrittävätkö automaattisesti pelastaa äidin lapsen kustannuksella? Tai jos äiti on vielä messissä, niin kysytäänkö häneltä haluaako hän kuolla? Huh, vähän lääkärin etiikan vastaiselta vaikuttaisi...

kunhan nuokin, jolla on "masuasukki" (onko muuten oksettavampaa nimeä keksittykään!?)tai ei edes lasta tulossakaan, saavat joskus sen lapsensa, ehkä jopa useamman, niin tajuavat kyllä että se lapsi on äidille tärkein. Vaikka se mies olisi kuinka rakas, niin kuin omani on, niin silti ne omat lapset ovat rakkaampia ja tärkeämpiä ja heitä suojelee viimeiseen asti. Ensimmäistä odottaessa meilläkin oli sopimus, että jos pitää valita, niin mies valitsee minut. Lastahan ei todella ole eikä sitä tunne ennen kuin on syntynyt, mutta minut mies tuntee ja rakastaa. Ja "uuden lapsen" voi tehdä. Mutta kun se lapsi jo on olemassa, niin siitä tulee tärkein, ehdottomasti. Niin pitäisi ainakin olla kaikilla.

"Niin pitäisi ainakin olla kaikilla." Jokainen elää omaa elämäänsä, ihan turha tulla kertomaan miten kenenkin KUULUISI toimia. Typerä olet, hanki elämä (muutakin kuin ne lapset)

ja molemmat pelastaisivat lapsen ensin. Niin sen pitää mennäkin.

Ja perusteena siis se, että jos pitäisi valita minä vai lapset valitsisin lapset. Ja odotan miehen pystyvän kunnioittamaan tätä päätös missä vaan tilanteessa mukaanlukien se synnytys.

Tiedän/oletan miehen ajattelevan samoin. Eli tarvetta millekään ketä rakastan enemmän pohdinnalle ei ole.

Niin ainakin luulisin.



Tosi tilanteessahan sen tietäisi kummin tekisi, toisaalta riippuuhan se tilanteestakin. Niinkuin yllä olevat maininneet, esim. tulipalossa mies voisi pärjätäkin ilman minua, mutta 1vuotias ei.



Aivan mieluiten kuolisin itse, kuin että joutuisin valita. Mutta sehän ei ollut vaihtoehto.



):

Nykyäänhän monet vaihtavatkin miehiä kuin sukkia. Meillä on hyvinkin rakastava ja tasapuolinen suhde. Ollut jo lähes 20 vuotta. Nämäkin asiat on yhdessä käyty läpi ja molemmat olemme sitä mieltä, että lapset menevät aina edelle. Kyllä, rakastan miestäni, mutta lapsiani vielä enemmän.

mutta silti en ymmärrä, kuinka jollekin mies voi olla tärkeämpi kuin oma lapsi! Ei kukaan aikuinen ihminen voi olla noin läheisriippuvainen, että pistää miehen lapsensa edelle. Ja jos on, niin kannattaa otta yhteyttä asiantuntijaan ja purkaa syitä tuohon.

Ei ole kyseessä läheisriippuvuus vaan realismi. Etenkin jos lapsia on useita. Miehiä on vain se yksi.

Ja jos kyseessä on puhdas valintatilanne (aseella päähän uhataan ampua joku ja minä saan päättää kenet pelastan). Silloin ei paljon voi vedota vaistoon vaan järkeen.

Minulla on oma taapero ja teini-ikäinen lapsipuoli, eikä ole pienintäkään epäilystä siitä, että pelastaisin molemmat ennemmin kuin mieheni. Ja hän tekisi aivan varmasti samoin. Uusissa pikkuelämissä on tulevaisuus!



Sen tiedän, että pelastaisin oman biologisen lapseni ennemmin kuin etälapsen, mutta siihen vaikuttaa lasten ikäero enemmän kuin sukulaisuussuhde.



Onneksi ei tarvitse alkaa valita!

Mieheni valitsisi minut ennen lapsia. En tajua miten voi ajatella niin, mutta toivottavasti tätä valintaa ei tarvii koskaan tehdä.

Kysymyksenasettelu on huono: Tilanteessa, jossa olisivat mies ja lapsi molemmat yhtä suuressa hädässä, mies pystyisi pelastamaan itsensä!

Muokataanpa skenaariota hieman:



Laivanne haaksirikkoutuu jossain etelänmerellä aution saaren edustalla. Näet että jonkin matkan päässä on uppoavalla lautalla vaikka neljävuotias mukulasi ja toisella uppoavalla lautalla tajuton puolisosi. Kaikki muut matkustajat ovat kuolleita eikä apua ole odotettavissa saarelle välttämättä ikinä tietyistä olosuhteista johtuen, jotka sinä tiedät.



Ehdit pelastaa vain toisen, kumman pelastat?



Pohdittavaa: Selviätkö yksin saarella vuosikausia lapsen kanssa, vai odottaako teitä vaan hidas nääntyminen?



Omalta osaltani vastaan, että luultavasti pelastaisin puolisoni. Lapsia voi tehdä aina lisää sitten kun pääsee saarelta pois, jos pääsee, tai sitten saarella (riskipeliä) jos olosuhteet ovat otolliset. Yksi ylimääräinen aikuinen käsipari tuommoisessa selviytymistilanteessa on aika korvaamaton.



-miäs

kun valinnan jälkeen mies lähteekin toisen naisen matkaan ja he saa yhteisen lapsen?

Paljonko kaduttaa?

Ei tuollainen vaikuta päätöksentekohetkellä. Ne lapset kun lähtee joka tapauksessa "jonkun muun matkaan" ennemmin tai myöhemmin, elelemään omaa elämäänsä. Mies toivottavasti ei. En nyt vertaa lasten poismuuttoa kuolemaan, mutta arkielämässä miehen läsnäolo ja yhteinen vanheneminen olisi tärkeämpi kuin aikuiset lapset. Jos mies jättää tai kuolee kaikesta huolimatta on irrelevanttia, vastasin vain kun kysyttiin ja vastasin mies.

Miksi edes kysyä tällaista jos vastata saa vain että lapset?

Ne puolisot on niin tärkeitä, että menevät oman lapsen edelle, niin please älkää tehkö lapsia. ette selvästikään ymmärrä, mitä vastuu tarkoittaa. Kukaan ei ole vastuussa puolisostaan, mutta lapsesta kyllä.

Joopa joo. Ainahan voi ottaa myös uuden puolison.

Joopa joo. Ainahan voi ottaa myös uuden puolison.

No niinhän niitä voi. Oletko eri mieltä?

Varsinkin jos ajatellaan jotain vastasyntynyttä, eihän sillä vielä ole edes persoonaa kunnolla muodostunut.

Joissakin muinaisissa kulttuureissa lapsille annettiin oikea nimi vasta useiden vuosien iässä, kun oli käynyt selväksi että he olivat elinkelpoisia.

...tod. näk. oikeassa tilanteessa menisi:



pelastaisin ensin sen, joka olisi helpommin pelastettavissa. Puolisosta voisi myös olla apua sitä toista pelastettaessa, koska mikään mahti maailmassa ei saisi minua uskomaan sillä hetkellä, että molempien pelastaminen on mahdotonta.

Siinäpä sitä olisikin, jos ehtisi pelastaa vain toisen lapsista niin kumman siinä valitset.

että mulla löytyy sisimmissäni vastaus tähänkin.... Enkä ole ainoa.