Minlälainen äiti laitta ainokaisensa 1-vuotiaan hoitoon, vaikka ei olisi pakko?

Meiltä lapsi kuoli.

Tehtiin heti perään uusi lapsi ja palasin töihin kun vanhempainvapaa päättyi. Ei olisi rahallista pakkoa vaan se on puhdas valinta.



Tuomitse.

Sellainen, jolla ei ole kovin vahva äidinvaisto ja vaakakupissa painaa enemmän omat kuin lapsen intressit. Tai sitten nainen, joka pelkää kovasti työpaikkansa puolesta.

Meiltä lapsi kuoli. Tehtiin heti perään uusi lapsi ja palasin töihin kun vanhempainvapaa päättyi. Ei olisi rahallista pakkoa vaan se on puhdas valinta. Tuomitse.

iljettävää.

Ja miksi niitä pitää vielä tehdä jopa useita?

Esikoinen laitetaan tarhaan 1 vuotiaana, vaikka ei ole edes työpaikkaa äidillä. Seuraava syntyy vajaan 2v ikäerolla ja laitetaan tarhaan 9kk ikäisenä. Esikoinen on ollut sosalistumassa tarhassa koko ajan. Edelleen äidillä ei ole töitä. Kakkosen ollessa 2 vuotias äiti saa työpaikan. Seuraava lapsi alulle ja lapsi hoitoon 8kk ikäisenä.

Rahallisesti ei olisi pakko käydä töissä.

Miksi niitälapsia pitää tehdä oikein urakalla, jos ei niille haluta antaa aikaa?

Nämäkin lapset olivat vähintään 8h päiväkodissa kun äiti oli kotona.

Kotona ei kuitenkaan tehty kotitöitä tuona aikana.

Puhutko nyt jostain tutustasi? Ja miten niin rahallisesti ei olisi pakko käydä töissä, jos äiti oli pitkään työttömänä?

minä laitan. en vaan jaksa lapsiarkea, pää ei kestä. ajattelin ennen lapsen syntymää olla kolme vuotta kotona, mutta nyt palaan töihin, lapsi 1v 2kk. ja ainokainen on, ja ainoaksi jää, en halua elää enää toista vauvavuotta.



lapsi on rakas, ei ole siitä kyse, mutta kotona olo yllätti vaativuudellaan. kaipaan myös sitä, että saa syödä rauhassa ja puhua aikuisille. ja älyllisiä haasteita töistä.

minä laitan. en vaan jaksa lapsiarkea, pää ei kestä. ajattelin ennen lapsen syntymää olla kolme vuotta kotona, mutta nyt palaan töihin, lapsi 1v 2kk. ja ainokainen on, ja ainoaksi jää, en halua elää enää toista vauvavuotta.



lapsi on rakas, ei ole siitä kyse, mutta kotona olo yllätti vaativuudellaan. kaipaan myös sitä, että saa syödä rauhassa ja puhua aikuisille. ja älyllisiä haasteita töistä.

Meille neuvolassa sanottiin et isä pystyy tekemään kaiken muun lstenhoidossa, paitsi imettämään. Tähän uskon itsekin. Miksi aina äitien tekemisiä kytätään? Meillä molemmat hoitaa osansa, niin että kumpikin saa olla lasten kanssa, sekä turvaamaan tulevaisuutta esim olemalla työelämässä.

Kotihoidontuella + sossulla elää jokainen, ellei ole pakko ostaa jotain kermapersevaatteita viidellä tonnilla joka kuukausi. Itselläni on harkinta menossa, että menenkö takaisin opiskelemaan kun esikoinen on 1v vai jäänkö vielä kotiin. Periaatteessa voisin jatkaa opintoja, sillä pystyisin varmaankin olemaan paljon kotona ja lasta ei tarvitsisi laittaa ainakaan kokopäivähoitoon... Silti vähän huolettaa. Saas nähdä, miten jaksan olla kotona, ei viitsi niitä opintojakaan ikuisesti vitkuttaa.

tämän ollessa vuoden ikäinen? Vaan menee ennemmin töihin, vaikka vaimollakin olisi töitä. Onko se lapsi kuitenkin elämää haittaava tekijä, eikä huvitakaan olla isä, ei edes siihen 2-3 ikävuoteen asti?

Millainen isä palaa töihin pari viikkoa lapsen syntymän jälkeen, eikä halua osallistua lapsen hoitoon täyspäiväisesti? Eikös huvitakaan enää olla isä?

Miksei tästä koskaan kohkata, onhan se isä ihan yhtä lailla lapsen vanhempi mutta silti isän on ihan ok palata töihin heti, sen sijaan jos äiti palaisi parin viikon kuluttua töihin niin voi että mikä show nousisi.

Heiltä pitäisi kieltää lisääntyminen.

Kotihoidontuella + sossulla elää jokainen, ellei ole pakko ostaa jotain kermapersevaatteita viidellä tonnilla joka kuukausi.

Ei elä pääkaupunkiseudulla. En muutenkaan hyväksy sossun rahoilla elämistä, jos henkilö on kouluja käynyt ja pystyisi töihin. Ihan käsittämättömän lusmu asenne.

minä laitan. en vaan jaksa lapsiarkea, pää ei kestä. ajattelin ennen lapsen syntymää olla kolme vuotta kotona, mutta nyt palaan töihin, lapsi 1v 2kk. ja ainokainen on, ja ainoaksi jää, en halua elää enää toista vauvavuotta. lapsi on rakas, ei ole siitä kyse, mutta kotona olo yllätti vaativuudellaan. kaipaan myös sitä, että saa syödä rauhassa ja puhua aikuisille. ja älyllisiä haasteita töistä.

palaa töihin ja isä hoitaa lasta kotona tai vaikka mummi, mutta se, että rakastaa työtä niin paljon, että vie vuoden ikäisen hoitoon niin sitä en ymmärrä. Minua harmittaa, kun jouduin viemään lapsen tarhaan puolitoista vuotiaana, mutta meillä ei ollut enempää varaa. Mies oli lapsen kanssa kotona puoli vuotta, kun halusi olla, mutta tiukoilla oltiin.



Te jotka pidätte työtä niin tärkeänä niin miksi yleensä hankitte lapsia?. Pidän toki työstäni, mutta perhe menee aina edelle.

..lisääntymispassi. Jos e ole vanhemmaksi, niin ei ole. Sen jälkeen pakkosterilisaatio. Näiden eukkojen lapsien traumoja me sitten veronmaksajina kustannamme heidän koko elämänsä ajan.



EI KIITOS!!

äitien, jotka ovat lähteneet töihin kun vauva vuoden ja pää ei kestä enää kotona, puolesta. Kun kotiäitiyden parhaat puolet tulee esiin vasta, kun lapsi kasvaa. Lapse kanssa voi puuhailla kaikenlaista ja liikkuminen ja kyläily helpottuu, kun lapsi kasvaa.

äitien, jotka ovat lähteneet töihin kun vauva vuoden ja pää ei kestä enää kotona, puolesta. Kun kotiäitiyden parhaat puolet tulee esiin vasta, kun lapsi kasvaa. Lapse kanssa voi puuhailla kaikenlaista ja liikkuminen ja kyläily helpottuu, kun lapsi kasvaa.

Ei sitä lasta nyt adoptioon anneta. Jää iltapäivät ja illat, viikonloput ja lomat.

Kotihoidontuella + sossulla elää jokainen, ellei ole pakko ostaa jotain kermapersevaatteita viidellä tonnilla joka kuukausi.

Ei elä pääkaupunkiseudulla. En muutenkaan hyväksy sossun rahoilla elämistä, jos henkilö on kouluja käynyt ja pystyisi töihin. Ihan käsittämättömän lusmu asenne.

nostaa sossusta rahaa voidakseen hoitaa lasta kotona vanhempainvapaan päätyttyä??? Jos ei ole rahaa olla kotona, sitten mennään töihin ja laitetaan lapsi hoitoon! Tajuttoman lusmua minustakin tuollainen. Muidenko pitäisi verovaroilla kustantaa työkykyisen ihmisen kotona olo?

Menin töihin takaisin jo, kun lapsi oli 9kk. Isä hoiti sitten siitä eteenpäin ja lapsi meni 1,5-vuotiaana perhepäivähoitoon. Lapsi on edelleen samassa hoitopaikassa, nyt 5-vuotias.



Mulla oli väitöskirja kesken, halusin saada sen valmiiksi, ja sain tehdä sitä työajalla. Lisäksi tykkään tosi paljon älyllisistä haasteista enkä olisi halunnut/jaksanut olla kotona pidempään. Olen kuitenkin tehnyt melkein koko ajan lyhennettyä työviikkoa. Lisäksi olen fyysisesti hieman vammainen, joten pienen lapsen hoitaminen kokopäiväisesti ei ole minulle yhtä helppoa tai luontevaa kuin monille muille.

Näiden eukkojen lapsien traumoja me sitten veronmaksajina kustannamme heidän koko elämänsä ajan.

Minä en mennyt pilalle siitä, että alle vuoden ikäisenä pistettiin hoitoon ja tuskin menevät lapsenikaan. Uskoisin, että omat lapseni kouluttautuvat ja tekevät aikanaan samanlaista vaativaa työtä, mitä itsekin teen.

Eli, eiköhän se mene juurikin toisin päin. Myös yhteiskunnan varoilla eläminen tuppaa periytymään sukupolvelta toiselle. Kotiäitien lapsista kasvaa uusia kotiäitejä, joiden elämisen lapseni tulevat vuorostaan kustantamaan.

joka oli muuttanut lapsen isän hyväpalkkaisen työnperässä pienelle paikkakunnalle 300km päähän lähimmästä tuttavasta, saati ystävästä. Kiduttuaan sisällä kolme kuukautta, 6-9kk vanhan yhden lapsen kanssa, koska ulkona oli 20-38astetta pakkasta, oli todella ihanaa kun työtä tarjottiin. Tapasi muitakin ihmisiä päivän aikana kuin yhden joka nukkui 3-4h päiväunia.



Onneksi silloin 25v sitten ei ollut tälläisiä palstoja, joissa äitejä arvotettiin hoitoonviemisen tai viemättä jättämisen mukaan, silloin oli ihan normaalia että äiti meni töihin jos koki sen mielekkääksi tai tarpeelliseksi tai jäi kotiin jos siltä tuntui ja se oli taloudellisesti mahdollista.



Tytöstä joka "joutui" 9kk vanhan pph:lle on kasvanut hemmetin fiksu nuori nainen, koska lapsen kasvattamiseen aikuiseksi tarvitaan koko kylä.