Eronnut nainen, mihin kaikkeen olet valmis uuden miehen takia?

takanaan vakavampaa suhdetta.

saada uusi mies, mitä olet valmis tekemään jotta jonkun saisit?

siihen, että oma tupa, oma lupa. En ole ikinä ollut näin vahva ihmisenä.



Lapsetkin vaativat omansa, joten mä suostun ainoastaan kahden aikuisen rinnakkainoloon.



En myöskään ole enää mikään vedätettävissä oleva nukke, joka suostuu lastentekomielessä mihin tahansa.



Onneksi olen löytänyt järkevän aikuisen, jonka kanssa seurustella. Mitään perheleikkiä en jaksa alkamaan leikkiä.

etta kaikki haluavat miehen milla hinnalla hyvansa. No, AP joutuu viela elamaan ja oppimaan :D



Kun on kerran katensa paskaan lyonyt, ei minulle enaa kelpaa mika hyvansa. Niin se menee.



Mielummin olen sinkku kuin otan jonkun sen takia etta olisi vaan joku mies. Tarjokkaita on hatisteltavaksi asti :D

ottamaan uuden miehen vain hyvin painavista taloudellisista syistä.

itse eronneena en uskoakseni ole muuttunut (ainakaan miehen pyynöstö) tippaakaan.



toki olen eron jälkeen laihtunut, johtuen varmaan siitä että liikuin sen jälkeen ennemmä enkä jäänyt soffalle makaamaan



lopetin uuden miehen myötä tupakan mutta siinäkään ei ollut muuta kui se että mies ei polttanut ja itseltäkin se vain jäi puolivahigossa..



toki on niitä varmaan sellaisia miehiä jotka haluavat juuri tietynlaisen naisen... puolestani jatkakaoon etsimistä koska minä olen minä

Ei olekaan pakko ottaa, mutta jos iskee pakkomielle saada uusi mies, mitä olet valmis tekemään jotta jonkun saisit?

En todellakaan osaa kuvitella tuollaista pakkomiellettä!

Joskus on pakkomielle että pitää saada vaikka suklaata, mutta se menee pian ohi. Jos tulee miespakkomielle, odotan vähän aikaa, kylla se ohi menee. Pakkomielteiden toteuttaminen on yleensä pahasta, koska silloin ei ole oikein järjissään, eikä tee hyviä päätöksiä.

En muuta itseäni tai periaatteitani/arvojani yhdenkään ukon vuoksi. Nyt keskityn lapsiini jotka ansaitsevat selväjärkisen äidin :)



ps. olen myöskin "selibaatissa" koska en harrasta irtosuhteita

niin en ikimaailmassa ota uutta miestä riesakseni.

Pari kissaa riittää ihan hyvin.

vastaa.



Ei ole kyllä mitään pakkomiellettä saada uutta miestä. Mieheni kuolemasta on tosiaan jo useampi vuosi, että ei ole enää siitä kiinni.



Tähän kun on tottunut, että pyörittää lasten kanssa yksin arka, saa yksin päättää kaikesta, ei tarvitse toisen aikuisen kanssa tehdä kompromisseja jne... niin en kyllä tätä ihan helpolla parisuhteeseen vaihda. Voihan joskus semmoinen ihminen tulla vastaan, että se kolahtaa, mutta sen sitten täytyy olla semmoista, että mun ei paljon uhrauksia tarvitse tehdä - eikä sen toisenkaan osapuolen.



Mä en ala itseäni muuttamaan miehen takia. Enkä aio kotoanikaan minnekään muuttaa. Meillä on niin kiva talo, ihana oma koti, että tästä en luovu. Enkä omasta elämästäni, enkä siitä kuka ja millainen olen :) Ei ole se mies minua varten, jolle nämä asiat ei kelpaa :)

Mihin ihmeeseen perustuu olettamus että kerran eronnut olisi pakotettu tekemään vaikka sun mitä saadakseen uuden miehen? Siis voi yrjö. Eiköhän sitä jokainen halua tasapuolisen, molempia kunnioittavan suhteen jossa moisia ei edes tarvitse miettiä. Itse olen siinä onnistunut, toivottavasti myös AP saa kokea saman

En ennenkään muuttanut itseäni miehen takia enkä tee sitä nytkään. Tällä hetkellä en halua miestä ollenkaan, elämä on paljon tasapainoisempaa yh:na.

ja sen opin, että en itseäni muuta.



Eron jälkeen laihduin, ensin kai surusta, jatkossa hektisestä elämästä ihan arjen pyörityksessa (lapset, työ). Ja liikutaan lasten kanssa enemmän nyt kuin aiemmin.



Arki sujuu ja on mukavaa, haastavaa, en ottaisi tähän ketä taha

nsa aikuista. Lapsetonta miestä en huolisi ja uusi mies ja hänen lapsensa olisi liikaa. Olen tapaillut ihania miehiä, parin kanssa piti miettiä mitä tulevaisuudelta tahtoo. Tahdoin vapauden.



Ehkä mieskuume perheessämme olisi kovempi, ellei exäni, lasten isä olisi paljon lasten elämässä mukana. Nyt kasvatusvastuu on kahdella, en etsi isää lapsilleni.

Olin valmis olemaan oma itseni ja ihana - se riitti.

että paremmin tietää, mitä haluan ja pidän siitä kiinni. Tunnen myös itseni paremmin ja osaan olla aidosti sellainen kuin olen. Se on avain onneen. Ei toisen miellyttäminen. Toki, jos parisuhteessa elää, pitää jotain kompromisseja varmasti tehdä.

Annatko esimerkiksi kakkosta?

anaaliseksi on ihanaa, ihan erilainen hurmos siitä. Tähän mennessä vaan mun miehet ei ole tykänneet siitä.

yhdessä oltiin 20v joista 18v naimisissa



IHANAA olla sinkkuna, tehdä mitä huvittaa, nukkua yksin, katsoa telkkarista juuri sitä mitä haluaa, olla verkkareissa tukka likaisena,

flirttailla, harrastaa yhden yön juttuja, matkustella, lista on pitkä :)

No en ollut valmis muuttamaan itsessäni mitään ja olin täysin tyytyväinen kahden lapsen kanssa. Mutta kas kummaa, niin vain tuli mies, joka halusi minut ihan itsenäni. Ja mies on koulutettu, varakas, hyvännäköinen ja arvot kohdallaan. Eli ei kaikki yh:t ole mitään epätoivoisia miehenvonkaajia, joille kelpaa kaikki mikä liikkuu.

en kuitenkaan harrasta irtosuhteita, vaan mulla on yksi mies kerrallaan ;)

-15-

Lupaan hänelle tasavertaisen suhteen, olen omat ongelmani selvittänyt, lapseni etusijalle laittava, omillani toimeentuleva, omalla tavallani viehättävä (ja toisesta näkökulmasta katsottuna varmaan tosi rasittava) ihan ok näköinen nainen. En halua rakkausrusinoita enkä myöskään tunnevammaista ongelmaläjää, en kotileikkiä, vaan täysjärkisen, omilla toimeentulevan, omalla tavallaan viehättävän, persoonallisen miehen. Mitään tylsimystä en huoli, enkä mitään riippakiveä:D en tiedä löydänko näillä ehdoilla ketään, ehkä en. En kyllä aktiivisesti mitään etsikään. Saa herra myös hoitaa tasan oman osuutensa aloitteista ja suhteen rakentamisesta.